Nirsot puolisot ja perheen ruokailu

["Pöö"]

Onko muita joilla on ERITTÄIN nirsot puolisot? Miten olette järjestäneet perheen ruokailun?

Itse tulen kodista jossa koko perhe ruokailee yhdessä ja niin haluaisin tehdä omassakin perheessä, mutta kun tuo mies on erittäin nirso eikä perusruoatkaan kelpaa. Olen nyt hoitovapaalla yksivuotiaan lapsen kanssa. Ollaan oltu yhdessä n 10 vuotta ja asiasta on riidelty monta kertaa mutta muutosta ei tule vaikka välillä lupailee yrittävänsä. Ennen lasta ei sitten ruokailtukaan yhdessä, arkena minä en juuri tehnyt ruokaa kun töissä tuli syötyä ja viikonloppuisin syötiin mitä syötiin. Mies teki välillä ruokaa ja ihan ok ruokaa tekee mutta en halua syödä niitä max 5 eri ruokalajia peruna/riisi-liha-linjalla.

Mies ei ole joutunut lapsena maistelemaan ja oppimaan syömään kunnolla. Vielä tavatessamme kun mies oli hieman yli 20 vuotias ja asui kotona, niin hänen äitinsä teki erikseen hänelle omat ruoat (edelleen nykyään kun käydään siellä syömässä ruoka on hänelle sopivaa ja kun esim jälkiruoaksi on yleensä marjakiisseliä niin mies saa sitten jäätelöä...). Muutamaa vihannesta hän syö pitkin hampain, hedelmistä kelpaa sitrushedelmät ja omenat, marjoista vain mansikat, hapatetut maitotuotteet ei käy yms yms. Sipuli on KAUHISTUS, ei voi syödä mitään missä sitä on ihan pienimmässäkin määrässä.

Miten ihmeessä pystyy opettamaan omaa lasta syömään tavallista ruokaa kun mies ei suostu syömään sitä samaa ruokaa?

Ymmärrän toki että ihmisillä on jotain ruokalajeja mitä eivät voi sietää, mutta mieheni touhu menee niin överiksi!

 

["..."]

Voi hyvä luoja Ei kyllä oikeasti naurattais...Mamma on passannut pojan TÄYSIN pilalle. Jotenkin myös kamalan epämiehekästä, että nykyäänkin äitinsä tollain hyysää...yöks.

 

[Blue]

[QUOTE="...";25741285]Voi hyvä luoja Ei kyllä oikeasti naurattais...Mamma on passannut pojan TÄYSIN pilalle. Jotenkin myös kamalan epämiehekästä, että nykyäänkin äitinsä tollain hyysää...yöks.[/QUOTE]

Jätti-iso peesi!!!

 

[!!!]

Sano ukolle, että menee mammansa luo syömään - sinä laitat YHDEN ruoan ja jos ei kelpaa, niin on syömättä.
Minen moista kahtelis!!!!

 

["..."]

Ja mitä tohon lapsen syömiseen tulee, anna hänen maistaa kaikkea mahdollista. 1-vuotias jo voi. Tee itsellesi ruokaa tai käytte joskus ulkona, äläkä anna minkään rajoittaa hänen maisteluaan. Yleensä me aikuiset vain kuvitellaan, että lapset ei tykkää tietyistä mauista. Meillä syö reilu 1.v täysin samaa (vahvimmat chilit jne jätetään pois, jos kovin suolaista niin kohtuudella) kuin mekin. Herkkua ovat oliivit, täytetyt kesäkurpitsat ja sushi. Kukkakaali myös. Hernekeitto. Ja pihviliha.

 

["vieras"]

Kyllä 30 miehen pitäis olla jo Mies ja näyttää esimerkkiä lapselleen. Istuu samaan pöytään syömään, samaa ruokaa ja jos ruoka ei maistu niin on syömättä. Oho, sullahan onkin kaksi lasta...

 

["vieras"]

[QUOTE="...";25741300]Ja mitä tohon lapsen syömiseen tulee, anna hänen maistaa kaikkea mahdollista. 1-vuotias jo voi. Tee itsellesi ruokaa tai käytte joskus ulkona, äläkä anna minkään rajoittaa hänen maisteluaan. Yleensä me aikuiset vain kuvitellaan, että lapset ei tykkää tietyistä mauista. Meillä syö reilu 1.v täysin samaa (vahvimmat chilit jne jätetään pois, jos kovin suolaista niin kohtuudella) kuin mekin. Herkkua ovat oliivit, täytetyt kesäkurpitsat ja sushi. Kukkakaali myös. Hernekeitto. Ja pihviliha.[/QUOTE]

Heh, tässä oli kyllä kyse ruokavammaisesta 30 vuotiaasta miehestä eikä siittä 1 vuotiaasta, vaikka samalla tavalla käyttäytyykin.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";25741310]Heh, tässä oli kyllä kyse ruokavammaisesta 30 vuotiaasta miehestä eikä siittä 1 vuotiaasta, vaikka samalla tavalla käyttäytyykin.[/QUOTE]

Anteeksi miten? Ap kysyi:

"Miten ihmeessä pystyy opettamaan omaa lasta syömään tavallista ruokaa kun mies ei suostu syömään sitä samaa ruokaa?"

Eli keskittyy itseensä ja siihen lapseen. Jättää miehen huomioimatta, jos mikään ei herralle maistu.

 

[Arwen Undomiel]

Mieti myös että mahtaa tuntua kamalalta miehelles kun puutut hänen syömiseensä, varsinkin kun ei oo kysymys että hän söis jotain herkkuja vaan hän oikeasti kammoksuu jotain ruokia koska ei ole tottunut niihin lapsesta asti.
Ei se ole hänen vikansa vaan äitinsä.
Siihen auttaisi totuttelu mutta ei se riitelyllä se tilanne muutu ja todennäköisesti miehes kaipais siihen jotain ammatti-tukea, suosittelen katsomaan liviltä sellasta sarjaa kuin Syöpöt, jos sitä vielä tulee, sinä on vastaavia tapauksia melkein joka jaksossa ja moni heistä on yllättäen miehiä.

Itsekin kärsiä vakavasta ruokafobiasta joten voin samaistua miehesi tilanteeseen vaikka taustat on aika erilaiset ja loukkaantuisin todella jos puolisoni alkaisi syyllistämään minua tuolla tavoin, onneksi omani on ymmärtänyt minua koko ajan.

Meillä tehdään kolmet ruoat, lapsille omat, miehelle omat ja minulle omat. Jokaisessa perheessä on omat ongelmansa ja meillä yksi niistä on ruoka.

PS. Ollaan paljon keskusteltu ammattilaisten kanssa asiasta että miten saadaan vältettyä ettei lapset saa vaikutteita minun ruokavaliostani ja olen päättänyt olla rehellisesti omien ruokieni kanssa samassa pöydässä lasten kanssa. Olen vaan sanonut lapsille etten pysty syömään samaa ruokaa lasten kanssa, onhan heilläkin vakavat allergiat eivätkä he psyty syömään samaa ruokaa meidän kanssa. Kannattaa puhua asiasta neuvolassa ja yrittää päästä ravitsemusterapeutille yms jos jotain ongelmaa meinaa jossain vaiheessa ilmestyä ENNEN kuin oikeasti mitään todellista ongelmaa on!

 

[sh-äiti]

no minä laittaisin vaan sen yhden ruoan ja jos ei kelpaa niin sopii kokata ihan itse. ja lapselle tarjoisin ihan normi perusruokaa mitä ruokana on. Mies syököön tai olkoon syömättä, sitä en siis ongelmaa itselleni tekisi enkä päätäni asialla edes vaivaisi. Jättäisin hänet aivan huomiotta ruoan suhtee, huolehtikoon itse syömisensä.

 

[Kumikameli]

Yök, jotenkin inhottaa tuollainen mies. Ymmärrän toki ettei kaikesta tykkää, mutta tuollainen älytön nirsoilu korpee aivan hirveästi.
Meillä syödään tasan sitä mitä tarjolla on ja piste. Kysyn välillä toiveita ja teen sitten itselleni ja lapsille lounaaksi sellaista mistä tiedän ettei mies niin välitä (syö kyllä jos tarjolla on) esim kasvissosekeitto ei ole miehen mieleen, mutta minä ja lapset tykätään niin sitä sitten lounaaksi kun mies on töissä ja me lasten kanssa kotona. Iltaruoaksi sitten muuta. En ehdoin tahdoin sitä keittoa tee iltaruoaksi, kun tiedän että mies syö mielummin jotain muuta.

 

["kiinnostunut"]

Mieti myös että mahtaa tuntua kamalalta miehelles kun puutut hänen syömiseensä, varsinkin kun ei oo kysymys että hän söis jotain herkkuja vaan hän oikeasti kammoksuu jotain ruokia koska ei ole tottunut niihin lapsesta asti.
Ei se ole hänen vikansa vaan äitinsä.
Siihen auttaisi totuttelu mutta ei se riitelyllä se tilanne muutu ja todennäköisesti miehes kaipais siihen jotain ammatti-tukea, suosittelen katsomaan liviltä sellasta sarjaa kuin Syöpöt, jos sitä vielä tulee, sinä on vastaavia tapauksia melkein joka jaksossa ja moni heistä on yllättäen miehiä.

Itsekin kärsiä vakavasta ruokafobiasta joten voin samaistua miehesi tilanteeseen vaikka taustat on aika erilaiset ja loukkaantuisin todella jos puolisoni alkaisi syyllistämään minua tuolla tavoin, onneksi omani on ymmärtänyt minua koko ajan.

Meillä tehdään kolmet ruoat, lapsille omat, miehelle omat ja minulle omat. Jokaisessa perheessä on omat ongelmansa ja meillä yksi niistä on ruoka.

PS. Ollaan paljon keskusteltu ammattilaisten kanssa asiasta että miten saadaan vältettyä ettei lapset saa vaikutteita minun ruokavaliostani ja olen päättänyt olla rehellisesti omien ruokieni kanssa samassa pöydässä lasten kanssa. Olen vaan sanonut lapsille etten pysty syömään samaa ruokaa lasten kanssa, onhan heilläkin vakavat allergiat eivätkä he psyty syömään samaa ruokaa meidän kanssa. Kannattaa puhua asiasta neuvolassa ja yrittää päästä ravitsemusterapeutille yms jos jotain ongelmaa meinaa jossain vaiheessa ilmestyä ENNEN kuin oikeasti mitään todellista ongelmaa on!

Kertoisitko, millaisia ovat nämä ruokafobiasi, ja millaisia ruokia teillä tehdään? Kiinnostava aihe!

 

["Mamma"]

Hankala tilanne. Toivottavasti miehesi ymmärtää, että hänen käyttäytymisensä on noloa. Silti asiaa pitänee käsitellä hienotunteisesti. Voít ainakin kertoa, että sinä et millään ehdi tehdä eri perheenjäsenille eri ruokia. Toisaalta toivot, että perhe voisi syödä yhdessä, koska se luo lapselle turvallisuudentunnetta, opettaa hänelle hyviä tapoja ja yhdistää perhettä. Kysy kuinka hän asian ratkaisisi?

Jos miehesi ei ole yhteistyöhaluinen, anna hänen hoitaa omat syömisensä. Käyt kaupassa ja teet ruokaa vain lapsen ja itsesi tarpeisiin.

 

[kaffetauko]

hassua, (siis ei ap:n tilanne vaan vastaukset )

ongelma johon suurin osa vastaajista antaa neuvoja on: kuinka voit naisena&vaimona välttää joutumasta tekemään kahdet ruuat ja kuinka suhtautua siihen, että mies ei arvosta kokkaustasi.

kumpaakaan teemaa en itse näe AP:n tekstissä.. Ehkä koska meillä oletusarvona mies tekee ruuat (ja siitähän tuossa AP:n tekstissäkin mainittiin).

Jotenkin (itselleni vieraana) lähtökohtana, että mieskin on lapsi jota pitää kasvattaa

(esim. no minä laittaisin vaan sen yhden ruoan ja jos ei kelpaa niin sopii kokata ihan itse. ja lapselle tarjoisin ihan normi perusruokaa mitä ruokana on. Mies syököön tai olkoon syömättä, sitä en siis ongelmaa itselleni tekisi enkä päätäni asialla edes vaivaisi. Jättäisin hänet aivan huomiotta ruoan suhtee, huolehtikoon itse syömisensä. )

Meni vähän ohi aiheen, mutta pitipä kommentoida silti.

Tuohon itse asiaan en osaa sanoa. Toki varmaan vaikuttaa tuo miehen asenne myös lapseen. Missä määrin se vaikuttaa riippuu toki. Ajattelisin yhdeksi tärkeäksi jutuksi että suhtaudutte miehen ruokavalioon 'vähin äänin', meinaan nyt sitä, että siitä ei tule jokapäiväistä riitaa syömistilanteissa kun sinä motkotat että syösyö ja mies yökkäilee ja mollaa ruokaa.

Kaikenlaista ruokaa pöytään ja mies ottaa siitä mitä tykkää syödä, sinulle ja lapselle sitten laajemmin kaikkia makuja lautaselle sen kummemmin asiasta ongelmaa tekemättä?