Nirsot ihmiset

Mua ottaa kovasti päähän nirsot ihmiset. Ei itsessään se, että on nirso ja ymmärtää vajaavaisuutensa. Vaan se, että on nirso ja vaatii itsellensä sopivaa ruokaa joka puolella - ravintoloissa, vieraissa jne. Ja ilmaisee nyrpeydellä tämän ruuantarpeensa.

Muutenkin. Nirsot ihmiset - syökää ruokaa X 20 kertaa. Kyllä se alkaa maistua ainakin siedettävältä. Ja sitten nää vielä sanoo, että "en halua oppia syömään sitä ruokaa". No jos et halua niin sitten ei voi valittaakaan.

Tää on mun henkilökohtainen ongelmani, mutta en ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei pysty syömään ns. pahaa ruokaa. Ei kaiken tarvitse olla erityisen mahtavan maukasta.

Enkä tarkoita, että hitto kun tuo ei syö maustekurkkua. Vaan semmoista, että ei syödä 50 eri ainesosaa koska "meillä ei oo koskaan syöty niitä" tai ihan vain "hyi".

 

Ei muutu hernekeitto tai maksalaatikko edes siedettaviksi suussani... Ei, vaikka maistaisin 1000 kertaa. Sori, aina oksettaa...

Mutta siita olen samaa mielta, etta jos on nirso, sitten on. Turha siita on melua pitaa, jattaa syomatta, jos ei pysty.

 

Ei muutu hernekeitto tai maksalaatikko edes siedettaviksi suussani... Ei, vaikka maistaisin 1000 kertaa. Sori, aina oksettaa...

Mutta siita olen samaa mielta, etta jos on nirso, sitten on. Turha siita on melua pitaa, jattaa syomatta, jos ei pysty.

Juuri näin.

 

Minä olen nirso, ja se on mielestäni tosi nolo ja hävettävä juttu. Yritän aina peittää sitä kylässä tms. mahdollisimman hyvin. Syön ennemmin jotakin peuranleikettä oksennus kurkussa kuin vaadin mielestäni hyvää ruokaa.

 

No mä en voi syödä esim marjoja, tomaattia tai jugurttia. Lapsena niitä tarpeeksi oksentanut pakkosyötön seurauksena.

Mutta sit en vaan syö, en tee siitä mitään numeroa... Jos kysytään ruokarajoitteita esim nyt pikkujouluihin, vastaan ettei ole. Vaikka kyllähän jotkut nirsoilee esim lihan suhteen ja se on ihan ok...

 

.... ja nyt alkoi kuvottaa kun muistelin sitä peuranleike-hetkeä. :x

 

Keneltä se sitten on pois, jos joku nirsompi ihminen haluaa nauttia ruuastaan?

Minä en syö valtaosaa einesruuasta, koska se on mun mielestä ihan kamalaa kuraa maun puolesta. Nautin syödessäni puhtaita raaka-aineita ja tuoreutta maussa, joka tulee muusta kun lisätystä suolasta ja säilöntäaineista. En koe, että tämä nirsouteni olisi jotenkin muilta pois.

Jos on juhlissa niin onhan se kohteliasta aina maistaa, jossei muuta, mutta ei siitä numeroa kannata kenenkään tehdä ._o

 

Mä oon myös nirso, en halua edes maistaa. Jotenkin pelottaa se paha maku suussa. Ja tää sama juttu on myös muissakin kuin vain ruokapuolella. En syö esim punaisia karkkeja, maistuvat kaikki samalta paskalta kun ei tykkää niin ei tykkää, MUTTA, mä olen kylässä sit ilman enkä valita etten tykkää jostain.
Useimmiten vain kysytään että miksei se Maija ota lihakastiketta ollenkaan, jos lauasellani on esim pelkkiä pottuja ja salaattia. Se kelpaa mulle aivan hyvin

 

Minulla on muutama sellainen ruoka-aine joita en voi syödä. Niissäkin parissa maku on hyvä mutta koostumus tai haju tekevät niistä vastenmielisiä esim. simpukat, mustekalarenkaat. Itse en pidä mölyä nirsoilusta.

 

Keneltä se sitten on pois, jos joku nirsompi ihminen haluaa nauttia ruuastaan?

Minä en syö valtaosaa einesruuasta, koska se on mun mielestä ihan kamalaa kuraa maun puolesta. Nautin syödessäni puhtaita raaka-aineita ja tuoreutta maussa, joka tulee muusta kun lisätystä suolasta ja säilöntäaineista. En koe, että tämä nirsouteni olisi jotenkin muilta pois.

Jos on juhlissa niin onhan se kohteliasta aina maistaa, jossei muuta, mutta ei siitä numeroa kannata kenenkään tehdä ._o

No näinpä. Mä olen melko kaikkiruokainen, mutta pidän tärkeänä sitä, että syöminen on miellyttävä eikä vastenmielinen kokemus. Lapsuudessani oli ihan riittävästi niitä vastenmielisiä kokemuksia ruokapöydässä. Teinpä muuten viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni silakkalaatikkoa ja olen sentään jo yli viiskymppinen. Silakkalaatikko ei kolkuttanut mitään kelloa makumuistissani, ei mukavaa eikä ikävää kelloa, joten oli pakko kokeilla.

 

Juu en tarkoita, että ärsyttäisi ne ihmiset, jotka ovat hissukseen asiasta ja jotenkin tunnistavat vajaavaisuutensa. Vaan kun valitettavasti maailma on täynnä näitä, jotka suureen ääneen ilmoittavat, että he eivät kyllä sieniä syö, nehän kasvavat mädässä mullassa hyi. Hyvin aikuismaista.

 

[QUOTE="aapee";27641293]Juu en tarkoita, että ärsyttäisi ne ihmiset, jotka ovat hissukseen asiasta ja jotenkin tunnistavat vajaavaisuutensa. Vaan kun valitettavasti maailma on täynnä näitä, jotka suureen ääneen ilmoittavat, että he eivät kyllä sieniä syö, nehän kasvavat mädässä mullassa hyi. Hyvin aikuismaista.[/QUOTE]
Nirsous ja käytöstapojen puute ovat kaksi eri asiaa. Yhdistettynä tietysti aika ärsyttävää.

 

No näinpä. Mä olen melko kaikkiruokainen, mutta pidän tärkeänä sitä, että syöminen on miellyttävä eikä vastenmielinen kokemus. Lapsuudessani oli ihan riittävästi niitä vastenmielisiä kokemuksia ruokapöydässä. Teinpä muuten viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni silakkalaatikkoa ja olen sentään jo yli viiskymppinen. Silakkalaatikko ei kolkuttanut mitään kelloa makumuistissani, ei mukavaa eikä ikävää kelloa, joten oli pakko kokeilla.

On mullakin ruokia joista en pidä, mut syön kuitenkin tai vähintään edes maistan, jos tarjotaan. Syömisestä tulee hyvin helposti ongelma, jos siitä tekee itselleen vaikeaa (esim juurikin tuo nautinnollisuuden puute), terveisiä vaan entiseltä anorektikolta.

Silakkalaatikko tosin kuulostaa jopa viehättävältä uutuudelta mulle, en muista minäkään koskaan maistaneeni semmosta. Täytynee pistää korvan taakse josko joskus itsekin kokeilisi

 

Tuli mieleen, et parmesaanijuusto on ihan taivaallisen makuista.. mut miksi hemmetissä sen pitää haista oksennukselta!!!

 

Nirsous ja käytöstapojen puute ovat kaksi eri asiaa. Yhdistettynä tietysti aika ärsyttävää.

No harvoinpa muiden nirsoilusta saa tietääkään muuten kuin siitä että ne valittaa kokoajan. Sitä ei voi tietää että joku ei pidä jostain jos se ei sitä sano...
On vaan niin paljon näitä nirsoilijoita "mä en sitten kyllä voi syödä herneitä, ne on niiiin kamalia, siiis hei mä niiiiin oksennan jos mä syön herneitä" sitten kaivellaan niitä herneitä sieltä ruosta suurieleisesti ja valitus jatkuu kunnes pöydästä on noustu.
Toinen ihmisryhmä on nämä jotka ei muka voi maistaakaan, ilman ihmeellistä kyökkimis showta. Jos ollaan esim. vanhempien ihmisten luona kylässä ja ne on sua varten laittanut ruokaa niin kuuluu alkeellisiin kohteliaisuus tapoihin syödä edes vähän, sama pätee esim. ravintolassa, jos joku muu valitsee ja maksaa sun ruoat (vaikka jonkun firman tilaisuus).

 

On mullakin ruokia joista en pidä, mut syön kuitenkin tai vähintään edes maistan, jos tarjotaan. Syömisestä tulee hyvin helposti ongelma, jos siitä tekee itselleen vaikeaa (esim juurikin tuo nautinnollisuuden puute), terveisiä vaan entiseltä anorektikolta.

Silakkalaatikko tosin kuulostaa jopa viehättävältä uutuudelta mulle, en muista minäkään koskaan maistaneeni semmosta. Täytynee pistää korvan taakse josko joskus itsekin kokeilisi

Mä olen miettinyt, voisiko näihin erilaisiin käsityksiin syömisestä vaikuttaa sukupolvien väliset erot? Mun vanhempani ovat eläneet oman lapsuutensa 30-luvun pula-ajalla, jolloin kaikki ruoka syötiin, koska oli niin kova nälkä. He pitivät itsestään selvänä, että myös heidän 50- ja 60-luvuilla syntyneet lapsensa syövät kaiken ja kaikkea (silloinkin, kun ei ollut nälkä). Eli kuulun pakkoruokittuun sukupolveen. Mä taas juuri em syystä en ole halunnut pakkoruokkia omia lapsiani, koska muistan, miten vastenmielistä se aikoinaan oli. Ehkä omat lapseni - joiden ei ole tarvinnut järsiä heiluvilla maitohampaillaan naudan tai kanan jänteitä eikä siannahkaa läskisoosissa - taas katsovat aikanaan, että kyllä kaikkea heidän valmistamaansa ruokaa täytyy syödä. Eli jos vanhemmalla itsellään ei ole kokemusta syömisen vastenmielisyydestä, niin ei osaa kuvitella, että jollain toisella olisi? En minä tiedä, tuli vaan mieleeni.

Musta tuntuu myös, että ruokailuun liittyy asioita, joita siihen ei mun mielestäni pitäisi liittyä. Kuten esimerkiksi äidin/isän onnistuminen ruuan valmistamisessa. Jos lapsi sanoo, että ei tykkää jostain ruuasta, niin suhtaudutaan ikäänkuin se olisi jokin merkki vanhemman kokkaustaidon puutteesta. Tosiasia kuitenkin on, että ihmiset maistavat ja haistavat eri tavoin. Toisen mielestä homejuusto, oliivit tai piimä ovat taivaallisen hyviä ja toisen mielestä jo hajukin on kuvottava. Makuaisioista ei pidä kiistellä.... mutta kuitenkin niistä kiistellään, jos toinen osapuoli on lapsi. Lapselle on tietysti hyvä opettaa, että - varsinkin kylässä - on epäkohteliasta sanoa, että ei tykkää, ja parempi vaihtoehto on vain siirtää ne osat ruuasta lautasen reunalle ja jättää syömättä. Kun mun lapseni eivät ole pitäneet jostain laittamastani ruuasta, niin en ole ottanut sitä "henkilökohtaisena loukkauksena" tai moitteena keittotaitojani kohtaan.

 

No harvoinpa muiden nirsoilusta saa tietääkään muuten kuin siitä että ne valittaa kokoajan. Sitä ei voi tietää että joku ei pidä jostain jos se ei sitä sano...
On vaan niin paljon näitä nirsoilijoita "mä en sitten kyllä voi syödä herneitä, ne on niiiin kamalia, siiis hei mä niiiiin oksennan jos mä syön herneitä" sitten kaivellaan niitä herneitä sieltä ruosta suurieleisesti ja valitus jatkuu kunnes pöydästä on noustu.
Toinen ihmisryhmä on nämä jotka ei muka voi maistaakaan, ilman ihmeellistä kyökkimis showta. Jos ollaan esim. vanhempien ihmisten luona kylässä ja ne on sua varten laittanut ruokaa niin kuuluu alkeellisiin kohteliaisuus tapoihin syödä edes vähän, sama pätee esim. ravintolassa, jos joku muu valitsee ja maksaa sun ruoat (vaikka jonkun firman tilaisuus).

Mä en tunne ensimmäistäkään tuollaista ihmistä. En nuorta enkä vanhaa. Kaikki tuntemani ihmiset osaavat olla ottamatta lautaselleen ruokia, joista eivät pidä. Ja kaikki osaavat siirtää lautasen reunalle - ilman mitään draamaqueen -esitystä - sellaiset ruuat, jotka on valmiiksi lautasella tuotu, mutta joista eivät pidä. Vai eikö se sitten olekaan nirsoilua, jos vain jättää lautasen reunalle?

 

Mä olenkin mielelläni hiljaa vajavaisuuksistani ruokapöydässä, ongelma on muut ihmiset. Päivitellään suureen ääneen, miksen ota jotain ja kun sanon etten tykkää, alkaa tuputus. "Ota nyt, tää on oikeasti hyvää. No ota nyt edes vähäsen. Miten sä et tuosta tykkää?!"

Jos en tykkää niin en, antakaa mun olla ja syödä rauhassa jotain muuta!

 

Mulla on aika paljon asioita mitä en syö koska olen NIRSO enkä kovin helposti kokeile mitään uuttakaan. Ja tähän vielä yhistettynä mieheni joka on myös nirso eikä hänkään kokeile mitään terveellisiä uusia asioita, mutta lapsilleni haluan tarjota niitä hemmetin sieniä ja oliiveja mitä en itse voi sietääkkään, ettei niistä tule yhtä nirsoja kuin me ollaan. Mulle on lapsena syötetty ihan kaikkee mahollista ja silti oon tällänen nirppanokka. Kylässä en kylläänkään rupee valittamaan jos ei oo mun suuhun sopivaa, jätän joko ottamatta tai teen omani. Ja minusta sitten ei siitäkään voi loukkaantua jos ihminen ei ota, mutta ei myöskään vaadi itselleen jotain muuta.

 

On muuten helkkarin noloa lähteä nirson ihmisen kanssa syömään esim. noutopöytälounasta.
Siinä nyrpistellään nenää ja törkitään nenä pitkällä kauhalla eri ruuat läpi ja otetaan joku hiiren annos milloin mitäkin.
Ja pöytäseurueessakin ärsyttää katsella sitä hirvittävää blokkaamista, kun lautaselle tottakai eksyi jotain, mitä ei teekään mieli.

Ilmeisesti nämä ovat lapsuudessa joutuneet ruokatyrannin kohteeksi, joka on pilannut heidän elämänsä.

Itse syön hyvällä halulla melkeinpä mitä vaan, niin on ihan katsoa sellaista nirsoilua. : /

 

Olen samaa mieltä, että jos käytöstavat puuttuvat, on jälki aina sen mukaista.

 

Jos ollaan esim. vanhempien ihmisten luona kylässä ja ne on sua varten laittanut ruokaa niin kuuluu alkeellisiin kohteliaisuus tapoihin syödä edes vähän, sama pätee esim. ravintolassa, jos joku muu valitsee ja maksaa sun ruoat (vaikka jonkun firman tilaisuus).

Onko se sitten parempi, että väkisin yrittää syödä jotain, mistä tietää tulevan yökkäämisrefleksi? Itse olen mm. kerran syönyt väkisin sellaista ruokaa juuri kylässä, mistä tiesin, ettei hyvä seuraa. Väkisin sain alas jotain, mutta sitten oli pakko oksentaa ja sille ei voi mitään. Aika harvoja juttuja on, mistä noin käy, mutta kun tarjolla sattuu olemaan vain sitä (vielä se liha kuin lisäkekin), mitkä aina tökkivät :headwall: Pystyn syömään monia juttuja, mitkä muilla tökkivät (mm. keitetty kieli oikein laitettuna on todella hyvää), mutta muutamia en alas saa. Yritän olla tekemättä noista numeroam, ravintolassa vielä selviää vähän siirtämällä ruokaa lautasella edestakaisin, mutta kylässä tahtovat tuputtaa.

 

Niin no, ei siitä numeroa tarvitse tehdä mutta joissain tilanteissa "rajoitteista" olisi kuitenkin paikallaan mainita... Kokemusta on, kun kutsuttiin mökille vieraiksi pariskunta, jotka eivät syöneet kanaa, fetajuustoa, sulatejuustoa, herkkusieniä, maissia, sipulia, paprikaa, salaattia, tomaattia, oliiveja... Arvatkaa mitä meillä eväinä?! No, onneks oli sentään vieraille tarjolla grillimakkarat (tosin kuiviltaan kun ketsuppi unohtui kotiin ja meillä oli vaan sinappia, jota eivät syöneet) ja ruisleipää...

 

[QUOTE="vieras";27642324]Onko se sitten parempi, että väkisin yrittää syödä jotain, mistä tietää tulevan yökkäämisrefleksi? Itse olen mm. kerran syönyt väkisin sellaista ruokaa juuri kylässä, mistä tiesin, ettei hyvä seuraa. Väkisin sain alas jotain, mutta sitten oli pakko oksentaa ja sille ei voi mitään. Aika harvoja juttuja on, mistä noin käy, mutta kun tarjolla sattuu olemaan vain sitä (vielä se liha kuin lisäkekin), mitkä aina tökkivät :headwall: Pystyn syömään monia juttuja, mitkä muilla tökkivät (mm. keitetty kieli oikein laitettuna on todella hyvää), mutta muutamia en alas saa. Yritän olla tekemättä noista numeroam, ravintolassa vielä selviää vähän siirtämällä ruokaa lautasella edestakaisin, mutta kylässä tahtovat tuputtaa.[/QUOTE]

ehkä on syytä opetella kotona sitä syömistä jos se on noin vaikeaa...

 

ehkä on syytä opetella kotona sitä syömistä jos se on noin vaikeaa...

Juu, varmaan näin lähemmäs viisikymppisenä oppii olemaan yökkäämättä noista parista jutusta, joita on kyllä tullut kokeiltua monen monta kertaa, aina samalla menestyksellä

Paremminkin ne kyläpaikan tuputtajat voisivat mennä itseensä. Jos jollekulle ei jokin maistu, niin turha sitä on väkisin yrittää tarjota ja kehua, että ota nyt, kun on niin hyvää... Miten mahtaisi sinullekin käydä jossain ulkomailla, missä tarjotaan herkkuna jotain silmiä ja mädätettyjä helmöitettyjä munia. Kaveri kertoi, että hänellä oli ollut tekemistä ulkomaan työmatkalla isäntien tarjottua herkkuateriaa