NinaTT uudessa kaksplussassa, onko joku lukenut

[QUOTE="Sivullinen";27012514]Tuossa on kai kyse siitä että yksinhuoltajuus ja syrjäytyminen periytyy. Eikö NinaTT:n äitikin ollut joku yksinhuoltaja ja NinaTT seuraa nyt äitinsä jalanjälkiä?[/QUOTE]

SYRJÄYTYMINEN?

Joo. Tää oli hyvä läppä.

Yhden vanhemman perheet ovat yleistymässä ja totta kai se on todennäköisempää jos on jo itse saanut lapsena sen mallin, että mies ja avioliitto ei ole naisen suurin ja jaloin tavoite, ja että lapset eivät mene pilalle vaikka äiti ja isä eivät olisi keskenään parisuhteessa.

 

[QUOTE="ninaTT";27012310]Lapsimyönteisyys liittyy siihen, että näkeekö lasten teot ensisijaisesti positiivisessa valossa, ajatuksella, että lapsi on sisäsyntyisesti sosiaalinen otus joka on luotu oppimaan? Vai ajatteleeko, että lapsessa on pahuutta ja huonoutta joka pitää kasvatuksella kitkeä pois? Tuollalailla asetettuna moni varmaan vastaa ensimmäisen, mutta sitten kun asiaa kaivelee syvemmin niin aika monella on negatiivisia ennakkoluuloja lastensa motiiveista.

Sanan myönteisyys vastakohta lienee muuten kielteisyys, ei vastaisuus.[/QUOTE]

Ja te olette päättäneet, että suuri osa normaaleista vanhemmista kyräilee lastensa motiiveja?

 

No kuule, ihan istuin bussissa sun viereisellä penkillä. Käytävän toisella puolella. Jotain 2-3 viikkoa sitten. Ja näin mitä näin, todella kylmästi suhtauduit lapseesi, menit vaan etkä edes katsonut että tuleeko perässä.

Että saat selittää mitä selität, mä tiedän mitä näin....

Mikä bussi?

Mutta siis miksi mun pitäisi kattoa tuleeko lapsi perässä? Osaa se kävellä, on osannu jo monta vuotta...? Ja kyllä yleensä tietää mihin ollaan menossa. Jos ei tiedä niin seuraa mua.

 

No tätä ei olisi voinut kertoa koska...?

Jos ei kerran kiinosta pätkän vertaa, miksi vaivautua avaamaan ketju ja vastaamaankin vielä...?

 

Liianki monesti on vanhempia, jotka ei oo miettiny kasvatusasioita nenäänsä pidemmälle ja sitte ollaan k.. pississä. Harvasepäivä tälläKIN palstalla on avauksia siitä, miten saadaan lapsi nukkumaa/syömään/käyttäytymään/ihan-mitä-millonki. Musta vanhemmuutta ei tarvii opiskella, vaan miettiä, eikä se ainaaan haitaks ole lukea kirjojakin, jos aihe sattuu kiinnostamaan. Monesti edellisen sukupolven neuvot on auttamatta vanhentuneita, joten itse en kyllä ihan niiden varaan ainakaan laskis.

Ja miksi ei sais kysyä kaksplussan keskustelupalstoilta vinkkejä muilta äideiltä? Järkikinhän sanoo, että täällä vois muitakin vanhempia pyöriä, joten mikä vika on kysyä heidän omia kokemuksiaan ja vinkkejään aiheesta?

 

[QUOTE="vieras";27012548]Ja te olette päättäneet, että suuri osa normaaleista vanhemmista kyräilee lastensa motiiveja? [/QUOTE]

Monet vanhemmat ajattelevat, että jos lapsi teki jotain kiellettyä tai "pahaa", hän teki sen ärsyttääkseen vanhempaa tai koska halusi olla ilkeä. Siitä syystä he sitten suuttuvat lapselle, joka on kuitenkin toiminut vain juuri niin hyvin kuin osaa.

 

[QUOTE="vieras";27012574]Ja miksi ei sais kysyä kaksplussan keskustelupalstoilta vinkkejä muilta äideiltä? Järkikinhän sanoo, että täällä vois muitakin vanhempia pyöriä, joten mikä vika on kysyä heidän omia kokemuksiaan ja vinkkejään aiheesta?[/QUOTE]

Sitähän vrs sanoikin, että on ihan luontevaa ja ok pyytää apua kokeneemmilta. Se, että kokeneempi on sattunut kirjoittamaan aiheesta kirjan ei tee siitä tyypistä tai sen kokemuksesta paskaa. Kirjaan vaan mahtuu vähän enemmän tietoa ja ajatusta, ja yleensä kirjoittajiksi valikoituvat sellaiset, joilla on vähän laajempaa näkemystä esimerkiksi ammattinsa kautta.

 

[QUOTE="vieras";27012574]Ja miksi ei sais kysyä kaksplussan keskustelupalstoilta vinkkejä muilta äideiltä? Järkikinhän sanoo, että täällä vois muitakin vanhempia pyöriä, joten mikä vika on kysyä heidän omia kokemuksiaan ja vinkkejään aiheesta?[/QUOTE]

Se vika, että ne tilanteet on hyvin usein sellasia, mihin ei olisi jouduttu, jos edes hetkeksi olisi pysähdytty miettimään.

 

[QUOTE="ninaTT";27012537]
Yhden vanhemman perheet ovat yleistymässä ja totta kai se on todennäköisempää jos on jo itse saanut lapsena sen mallin, että mies ja avioliitto ei ole naisen suurin ja jaloin tavoite, ja että lapset eivät mene pilalle vaikka äiti ja isä eivät olisi keskenään parisuhteessa.[/QUOTE]

No mun mielestä taas lapsen parhaaksi olis vanhempien toimiva parisuhde, eli siihen pitäisi ensisijaisesti keskittyä. Kun se on kunnossa, niin sitten voi alkaa miettiä, jos jotain parannettavaa omissa menetelmissään on.

 

[QUOTE="ninaTT";27012576]Monet vanhemmat ajattelevat, että jos lapsi teki jotain kiellettyä tai "pahaa", hän teki sen ärsyttääkseen vanhempaa tai koska halusi olla ilkeä. Siitä syystä he sitten suuttuvat lapselle, joka on kuitenkin toiminut vain juuri niin hyvin kuin osaa.[/QUOTE]

Ja mistä sinä tiedät, mitä monet vanhemmat ajattelevat? Onko jotain tutkimuksia tehty aiheesta? Uskon itse, että suurin osa kyllä tietää lapsensa toimivan väärin ihan sen takia, ettei vielä ymmärrä oikean ja väärän eroja.

 

[QUOTE="ninaTT";27012537]SYRJÄYTYMINEN?

Joo. Tää oli hyvä läppä.

Yhden vanhemman perheet ovat yleistymässä ja totta kai se on todennäköisempää jos on jo itse saanut lapsena sen mallin, että mies ja avioliitto ei ole naisen suurin ja jaloin tavoite, ja että lapset eivät mene pilalle vaikka äiti ja isä eivät olisi keskenään parisuhteessa.[/QUOTE]

No, sinähän olet jäänyt yksin lastesi kanssa ja niin ilmeisesti äitisi myös? Et ole työelämässä ja elät sosiaalituilla ja kai äitisi tehnyt saman. Sitten heilutaan lehtien kirjoituksissa että on niin hienoa ettei osata pitää perhettä kasassa.

 

[QUOTE="ninaTT";27012537]SYRJÄYTYMINEN?

Joo. Tää oli hyvä läppä.

Yhden vanhemman perheet ovat yleistymässä ja totta kai se on todennäköisempää jos on jo itse saanut lapsena sen mallin, että mies ja avioliitto ei ole naisen suurin ja jaloin tavoite, ja että lapset eivät mene pilalle vaikka äiti ja isä eivät olisi keskenään parisuhteessa.[/QUOTE]

Et sinäkään kai ihan ehjänä vanhempiesi erosta selvinnyt kun olet itse kertonut vaikeuksistasi nuoruudessa?

 

[QUOTE="vieras";27012604]No mun mielestä taas lapsen parhaaksi olis vanhempien toimiva parisuhde, eli siihen pitäisi ensisijaisesti keskittyä. Kun se on kunnossa, niin sitten voi alkaa miettiä, jos jotain parannettavaa omissa menetelmissään on. [/QUOTE]

Mä olen eri mieltä Toki kulttuurimme ja yhteiskuntamme on rakennettu ydinperheoletukselle ja siksi siitä voi jotain hyötyä olla, mutta kulttuurisen merkityksensä ulkopuolella sillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Nykyään kun parisuhteettomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsi saisi kunnollista ravintoa, useamman aikuisen huolenpitoa ja kaikkea muuta mitä tarvitseekaan.

Ydinperhe on yksi vaihtoehto muiden joukossa, onneksi on muitakin hyviä vaihtoehtoja kun kaikki eivät kumppania kaipaa! Esimerkiksi apilaperhe on loistoesimerkki tästä, ja sellaista toivon itselleni tulevaisuudessa.

 

[QUOTE="Vieras";27012633]No, sinähän olet jäänyt yksin lastesi kanssa ja niin ilmeisesti äitisi myös? Et ole työelämässä ja elät sosiaalituilla ja kai äitisi tehnyt saman. Sitten heilutaan lehtien kirjoituksissa että on niin hienoa ettei osata pitää perhettä kasassa.[/QUOTE]



Anteeks, ei sais nauraa, mut....

Jäänyt yksin? Yksin yleensäkään? Sosialituilla? Ei työelämässä?

 

[QUOTE="ninaTT";27012576]Monet vanhemmat ajattelevat, että jos lapsi teki jotain kiellettyä tai "pahaa", hän teki sen ärsyttääkseen vanhempaa tai koska halusi olla ilkeä. Siitä syystä he sitten suuttuvat lapselle, joka on kuitenkin toiminut vain juuri niin hyvin kuin osaa.[/QUOTE]

Ketä nämä "monet vanhemmat" on? Mä tunnen aika monta vanhempaa, eikä heistä kyllä kukaan ajattele noin... nää yleistykset alkaa nyppiä. Eli viittaatko siis oman lähipiirisi vanhempiin, vai mihin perustat tämän näkemyksen?

 

[QUOTE="vieras";27012640]Et sinäkään kai ihan ehjänä vanhempiesi erosta selvinnyt kun olet itse kertonut vaikeuksistasi nuoruudessa?[/QUOTE]

Kerroit mm. että olet ollut huostaanotettuna...

 

[QUOTE="vieras";27012640]Et sinäkään kai ihan ehjänä vanhempiesi erosta selvinnyt kun olet itse kertonut vaikeuksistasi nuoruudessa?[/QUOTE]

Ja ne johtuivat mielestäsi vanhempieni avioerosta? Voi sinnuu :hug:

Entäpä perhe jossa ei koskaan ole ollut mitään eroa, mutta vanhemmat eivät siltikään ole parisuhteessa keskenään? Esimerkiksi apilaperhe, tai lapsi on saanut alkunsa yhden illan jutusta, mutta molemmat vanhemmat ovat silti läsnä lapsen elämässä.

En usko, että avioero on hyvä asia lapsille, etenkään kun kaikki on rakennettu ydinperheoletukselle ja ikuisen onnen illuusiolle. Mutta on sitä muitakin vaihtoehtoja kuin avioero. Oma lapseni ei ole joutunut kokemaan eroa.

 

Ideaalitilanteessa lapsella on yksi koti, asui siellä sitten kuinka monta vanhempaa tahansa. Tässä kulttuurissa se on ideaalia, että mikäli lapsi kasvaa biovanhempiensa kanssa, nämä asuvat yhdessä eikä lapsen tarvitse matkustaa kotien välillä. Vanhempien parisuhde on plussaa, joskaan ei elinehto.

 

Ei mulla muuta ku et oot tosi kaunis ihminen

 

[QUOTE="harmaa";27012685]Ei mulla muuta ku et oot tosi kaunis ihminen [/QUOTE]

Niinhän se on. :saint:

 

no voi kökkö.. Olen itse kuvitellut vanhempien antamana kasvatuksen olevan sitä varten, että lasta ohjataan oikeaan suuntaan tässä ihmisenä olemisessa.. Ehkä todella sitten ajattelen lapsen olevan ilkeä ja paha, kun häntä kerta haluan kasvattaa. Voi minua.

 

[QUOTE="ninaTT";27012657]Mä olen eri mieltä Toki kulttuurimme ja yhteiskuntamme on rakennettu ydinperheoletukselle ja siksi siitä voi jotain hyötyä olla, mutta kulttuurisen merkityksensä ulkopuolella sillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Nykyään kun parisuhteettomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsi saisi kunnollista ravintoa, useamman aikuisen huolenpitoa ja kaikkea muuta mitä tarvitseekaan.

Ydinperhe on yksi vaihtoehto muiden joukossa, onneksi on muitakin hyviä vaihtoehtoja kun kaikki eivät kumppania kaipaa! Esimerkiksi apilaperhe on loistoesimerkki tästä, ja sellaista toivon itselleni tulevaisuudessa.[/QUOTE]

No hyvä, että sinäkin olet sitä mieltä, että nämä ovat mielipide-eroja. Eli ihan turha nostaa verenpainetta toisten ihmisten valinnoista

 

[QUOTE="ninaTT";27012590]Sitähän vrs sanoikin, että on ihan luontevaa ja ok pyytää apua kokeneemmilta. Se, että kokeneempi on sattunut kirjoittamaan aiheesta kirjan ei tee siitä tyypistä tai sen kokemuksesta paskaa. Kirjaan vaan mahtuu vähän enemmän tietoa ja ajatusta, ja yleensä kirjoittajiksi valikoituvat sellaiset, joilla on vähän laajempaa näkemystä esimerkiksi ammattinsa kautta.[/QUOTE]

Ei oo todellista. Eihän? Jos olet yhtään vilkaissut keskimääräisen kirjakaupan valikoimaa, tiedät kyllä että tämä ei pidä paikkaansa. Kirjana julkaistu mielipide ei ole yhtään sen arvokkaampi, kuin tällä palstalla julkaistu mielipide. Ja, kaikella kunnioituksella, nämä kasvatusasiat ovat mielipiteitä, koska niitä ei mitenkään, kukaan, pysty todistamaan.

Juuri oli julkaistu kirja, jossa amerikkalainen, Pariisissa asuva perheenäiti suositteli kaikkia ottamaan opikseen ranskalaisesta elämäntavasta. Lapset opetetaan nukkumaan yksin 2-3 kuukauden iässä, ja niin edelleen

 

Tytsiä vielä odotellaan! opcorn:

 

[QUOTE="Vieras";27012633]No, sinähän olet jäänyt yksin lastesi kanssa ja niin ilmeisesti äitisi myös? Et ole työelämässä ja elät sosiaalituilla ja kai äitisi tehnyt saman. Sitten heilutaan lehtien kirjoituksissa että on niin hienoa ettei osata pitää perhettä kasassa.[/QUOTE]

Minulla on yksi lapsi. Olen alusta asti ollut yksinhuoltaja. Toisen ajattelin tehdä ihan tietoisesti sinkkuna, minulla ei ole mitään mielenkiintoa tai tahtoa muodostaa parisuhdetta tai tehdä sellaiseen lapsia Sekä olemassaolevalla lapsella että toistaiseksi vain toiveissa olevalla lapsella on isät. Yksin en ole, minulla on mahtava perhe.

Äitini on diplomi-insinööri, tehnyt pitkää uraa ensiksi Nokialla ja on yhä ihan kokopäivätöissä IT-alan asiantuntijatehtävissä. Olen käynyt töissä tämän viimeisen vuoden ajan ja juu, nyt jään tuille, eli siis opintotuelle. Minulla on tavoitteenani valmistua DI:ksi ja saada toinen lapsi ennen kuin täytän 30v.

Minun perheeni on oikein tiiviisti kasassa, ei ole hajonnut tai rikkinäinen