NinaTT! Kerrohan, miksi lasta ei saisi kiittää, kehua ja kannustaa?

Lapsi syntyy hyvällä itsetunnolla ja jos tätä ei lähdetä rikkomaan, hän säilyttää sen. Vauvan itsetunto säilyy ja vahvistuu hyvällä hoidolla. Läheisyys ja lapsentahtisuus avainasemassa. Siihen ei kehuja tarvita.

Tästä mä olen samaa mieltä. Mutta isomman lapsen kanssa se on eri asia. Lasta täytyy motivoida ja mikä motivoi enemmän kuin kehut ja kannustaminen? Liikaa ei saa kehua, sehän on tässäkin ketjussa jo monen kirjoittamana todettu, ettei tule sitä sinunkin mainitsemaasi (muistelen, että mainitsit siitä ) epäuskoa.

 

Kiellätkö sie sitten senkin, että positiivinen palaute lisää oppimisotivaatiota?

Se, että kehutaan oppimisesta on niitä tuhoisimpia juttuja. Mitä sitä enää mitään oppimaan mitään kunnolla ja oppimisen ilosta ku voi vaa opetella ulkoa muutaman rivin pariksi minuutiksi; hakea kehut kotiin ja tehdä sitten taas jotain muuta.

Sehän näkyy kouluissa aika selvästi; oppilaat lukevat kokeita varten ja kuukauden päästä ei taas muisteta yhtikäs mitään aiheeseen liittyen.

Miks musta tuntuu, että tästä oppimismotivaatioasiasta mie saatan tietää ihan hiukan enemmän kuin sinä? :xmas: B)

Kun nimenomaan opetus- ja arviointimenetelmillä voi ihan himppasen vaikuttaa siihen, vahvistaako oppilaan sisäistä vai ulkoista motivaatiota. Esim. sanallinen ja analyyttinen arviointi ovat sisäistä motivaatiota kehittäviä menetelmiä, samoin erilaiset yhteistoiminnalliset metodit.

Ja totta vieköön. Esimerkki. Opiskelija sanoo amiksen ekalla äikäntunnilla, että hän ei ole KOSKAAN pk:n aikana kirjoittanut yhtään ainetta. Siitä ei vain tule mitään. Mä sanoin siihen, että ok, kiva kun kerroit, että asia on sulle vaikea, mutta nyt tehdään niin, että mä en leikisti kuullut tuota ollenkaan. Kirjoitat minkä pystyt, ja se riittää. Eka teksti (amiksessa ei kirjoiteta varsinaisia aineita) oli muutama rivi ja surkeaa tekstiä. Silti kiitin siitä, että tekstiä tuli ja mainitsin muutaman positiivisen asian. Virheisiin/ongelmiin en kiinnittänyt huomiota. Seuraava teksti oli parempi, mutta edelleen huono. Annoin palautteen saman logiikan mukaan. Näin edettiin ensimmäiset kaksi kurssia - ja muutos opiskelijassa oli silminnähtävä. Tekstiä alkoi tulla, ja samalla koko olemus valaistui. Toisena vuonna vastassani oli ihan toisenlainen opiskelija, joka kirjoitti vähintäänkin keskinkertaisia tekstejä. Kolmantena vuonna sain todeta, että opiskelija sai opinnäytetyönsä kirjallisesta osuudesta hyvän arvosanan. Kauniiksi lopuksi opiskelija kiitti minua siitä, että olin kiittänyt ja kannustanut. Vasta kun kohdalle osui uusi ihminen, joka uskoi häneen, hän motivoitui kiitosten kautta yrittämään.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, minkälainen vaikutus oikenlaisella ja oikeassa paikassa lausutulla kehulla ja kannustuksella voi olla.

 

Mä kun en ole asiaa ajatellut teoriassa käytännössä vain. Mä en oikein ymmärrä koko tätä ninaTT:n ajatusta Jos otetaan nyt vaikka 3-5v terve lapsi, joka oppii ajamaan ilman apurattaita. Ajoa ollaan harjoiteltu ja kun se vihdoin onnistuu. Sekä lapsi, että aikuinen ovat aidosti iloisia uudesta taidosta ja ei siihen välttämättä kehumissanojakaan tarvita, kun lasta kehutaan. Se on hieno asia koko perheelle. Ei se ole vain asia, jonka keskimäärin kaikki lapset oppivat siinä iässä, vaan se on asia, jonka juuri se kyseinen lapsi on silloin oppinut :/

 

Mä korjaan mun aikasempaa sanomistani: Lapsi syntyy hyvällä itsetunnolla ja jos tätä ei lähdetä rikkomaan, hän säilyttää sen. Vauvan itsetunto säilyy ja vahvistuu hyvällä hoidolla. Läheisyys ja lapsentahtisuus avainasemassa. Siihen ei kehuja tarvita.

Lapsella ei ole syntyessään minkäänlaista itsetuntoa vaan hän on äitinsä jatke! :headwall:

 

Aiheetta ei kanatakkaan kehua. Näitä helmiä sitten näkee vaikkapa telkkarin kykykisoissa. "Aina on äiti sanonut et mä oon hyvä laulaan..."

No käsittääkseni se onkin juuri niin, että aiheesta kehutaan. Lapsi myös testaa joskus vanhempiaan. Saattaa piirtää tahallaan jonkun söherryksen ja kokeilee, että kehutaanko siitäkin. Lapsi tavallaan testaa sitä aitoutta. Lapselle voi siis myös sanoa, jos on jotakin kehitettävää tai puutteita, mutta rakentavalla tavalla.

 

Kiellätkö sie sitten senkin, että positiivinen palaute lisää oppimisotivaatiota?

Se, että kehutaan oppimisesta on niitä tuhoisimpia juttuja. Mitä sitä enää mitään oppimaan mitään kunnolla ja oppimisen ilosta ku voi vaa opetella ulkoa muutaman rivin pariksi minuutiksi; hakea kehut kotiin ja tehdä sitten taas jotain muuta.

Sehän näkyy kouluissa aika selvästi; oppilaat lukevat kokeita varten ja kuukauden päästä ei taas muisteta yhtikäs mitään aiheeseen liittyen.

Miks musta tuntuu, että tästä oppimismotivaatioasiasta mie saatan tietää ihan hiukan enemmän kuin sinä? :xmas: B)

Kun nimenomaan opetus- ja arviointimenetelmillä voi ihan himppasen vaikuttaa siihen, vahvistaako oppilaan sisäistä vai ulkoista motivaatiota. Esim. sanallinen ja analyyttinen arviointi ovat sisäistä motivaatiota kehittäviä menetelmiä, samoin erilaiset yhteistoiminnalliset metodit.

Ja totta vieköön. Esimerkki. Opiskelija sanoo amiksen ekalla äikäntunnilla, että hän ei ole KOSKAAN pk:n aikana kirjoittanut yhtään ainetta. Siitä ei vain tule mitään. Mä sanoin siihen, että ok, kiva kun kerroit, että asia on sulle vaikea, mutta nyt tehdään niin, että mä en leikisti kuullut tuota ollenkaan. Kirjoitat minkä pystyt, ja se riittää. Eka teksti (amiksessa ei kirjoiteta varsinaisia aineita) oli muutama rivi ja surkeaa tekstiä. Silti kiitin siitä, että tekstiä tuli ja mainitsin muutaman positiivisen asian. Virheisiin/ongelmiin en kiinnittänyt huomiota. Seuraava teksti oli parempi, mutta edelleen huono. Annoin palautteen saman logiikan mukaan. Näin edettiin ensimmäiset kaksi kurssia - ja muutos opiskelijassa oli silminnähtävä. Tekstiä alkoi tulla, ja samalla koko olemus valaistui. Toisena vuonna vastassani oli ihan toisenlainen opiskelija, joka kirjoitti vähintäänkin keskinkertaisia tekstejä. Kolmantena vuonna sain todeta, että opiskelija sai opinnäytetyönsä kirjallisesta osuudesta hyvän arvosanan. Kauniiksi lopuksi opiskelija kiitti minua siitä, että olin kiittänyt ja kannustanut. Vasta kun kohdalle osui uusi ihminen, joka uskoi häneen, hän motivoitui kiitosten kautta yrittämään.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, minkälainen vaikutus oikenlaisella ja oikeassa paikassa lausutulla kehulla ja kannustuksella voi olla.

Mulla taas on päinvastainen kokemus. Meillä oli yhdessä koulussa niin kiva äikänope, etten kirjoittanut yhtään mitään omaa tekstiä moneen vuoteen. Kritiikki on ihan hyvä, mutta jos oppilaan kaikki tuotokset haukutaan kaikkien kuullen, oppilaan, joka muutenkin tietää ettei osaa kirjoittaa, ei oppilas enään viitsi yrittääkään. Eli kannustusta tarvii myös huononkin tekstin kirjoittaja, vaikka negatiivista kritiikkiä väliin tulisi.

 

Mä korjaan mun aikasempaa sanomistanLapsi syntyy hyvällä itsetunnolla ja jos tätä ei lähdetä rikkomaan, hän säilyttää sen. Vauvan itsetunto säilyy ja vahvistuu hyvällä hoidolla. Läheisyys ja lapsentahtisuus avainasemassa. Siihen ei kehuja tarvita.

Lapsella ei ole syntyessään minkäänlaista itsetuntoa vaan hän on äitinsä jatke! :headwall:

ööh. Ei todella ole. Lapsi kokee äitinsä omana apuminänä eli jatkeena. Siis äiti on jatke eikä lapsi. Tästä lähtee pikkuhiljaa kehittymään lapsen persoonallisuus.

 

Juu, kyllä lapsi kehuja tarvitsee, ihan niinkuin aikuisetkin tarvitsevat. Lapsi on lapsi, ei se osaa analysoida noita tilanteita, että juu niinhän mä oonkin 3-vee ihan on luonnollinen ikä oppia ajaan pyörällä...Ei, se on sille (HÄNELLE) ainutlaatuista ja ihanaa ja kun vanhempi kehuu tulee hyvä mieli!

 

Kiellätkö sie sitten senkin, että positiivinen palaute lisää oppimisotivaatiota?

Se, että kehutaan oppimisesta on niitä tuhoisimpia juttuja. Mitä sitä enää mitään oppimaan mitään kunnolla ja oppimisen ilosta ku voi vaa opetella ulkoa muutaman rivin pariksi minuutiksi; hakea kehut kotiin ja tehdä sitten taas jotain muuta.

Sehän näkyy kouluissa aika selvästi; oppilaat lukevat kokeita varten ja kuukauden päästä ei taas muisteta yhtikäs mitään aiheeseen liittyen.

Miks musta tuntuu, että tästä oppimismotivaatioasiasta mie saatan tietää ihan hiukan enemmän kuin sinä? :xmas: B)

Kun nimenomaan opetus- ja arviointimenetelmillä voi ihan himppasen vaikuttaa siihen, vahvistaako oppilaan sisäistä vai ulkoista motivaatiota. Esim. sanallinen ja analyyttinen arviointi ovat sisäistä motivaatiota kehittäviä menetelmiä, samoin erilaiset yhteistoiminnalliset metodit.

Ja totta vieköön. Esimerkki. Opiskelija sanoo amiksen ekalla äikäntunnilla, että hän ei ole KOSKAAN pk:n aikana kirjoittanut yhtään ainetta. Siitä ei vain tule mitään. Mä sanoin siihen, että ok, kiva kun kerroit, että asia on sulle vaikea, mutta nyt tehdään niin, että mä en leikisti kuullut tuota ollenkaan. Kirjoitat minkä pystyt, ja se riittää. Eka teksti (amiksessa ei kirjoiteta varsinaisia aineita) oli muutama rivi ja surkeaa tekstiä. Silti kiitin siitä, että tekstiä tuli ja mainitsin muutaman positiivisen asian. Virheisiin/ongelmiin en kiinnittänyt huomiota. Seuraava teksti oli parempi, mutta edelleen huono. Annoin palautteen saman logiikan mukaan. Näin edettiin ensimmäiset kaksi kurssia - ja muutos opiskelijassa oli silminnähtävä. Tekstiä alkoi tulla, ja samalla koko olemus valaistui. Toisena vuonna vastassani oli ihan toisenlainen opiskelija, joka kirjoitti vähintäänkin keskinkertaisia tekstejä. Kolmantena vuonna sain todeta, että opiskelija sai opinnäytetyönsä kirjallisesta osuudesta hyvän arvosanan. Kauniiksi lopuksi opiskelija kiitti minua siitä, että olin kiittänyt ja kannustanut. Vasta kun kohdalle osui uusi ihminen, joka uskoi häneen, hän motivoitui kiitosten kautta yrittämään.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, minkälainen vaikutus oikenlaisella ja oikeassa paikassa lausutulla kehulla ja kannustuksella voi olla.

Mulla taas on päinvastainen kokemus. Meillä oli yhdessä koulussa niin kiva äikänope, etten kirjoittanut yhtään mitään omaa tekstiä moneen vuoteen. Kritiikki on ihan hyvä, mutta jos oppilaan kaikki tuotokset haukutaan kaikkien kuullen, oppilaan, joka muutenkin tietää ettei osaa kirjoittaa, ei oppilas enään viitsi yrittääkään. Eli kannustusta tarvii myös huononkin tekstin kirjoittaja, vaikka negatiivista kritiikkiä väliin tulisi.

Tietenkin! Mä pyrin löytämään jokaisesta tuotoksesta jotakin hyvää. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mukana olisi rakentavaa kritiikkiäkin. Opettajan keskeisimpiä tehtäviä on ohjata oppimista ja kasvua antamalla palautetta sekä vahvuuksista että haasteista. Tuohon esimerkkiini tosiaan unohdin kirjoittaa, että kakkosvuonna pääsimme kyseisen opiskelijan kanssa siihen vaiheeseen, että hän saattoi ottaa myös korjausehdotuksia vastaan menemättä lukkoon; kolmantena vuonna en enää kohdellut häntä mitenkään poikkeavasti. Selvästi siis alun kiitokset ja kritiikin unohtaminen kasvattivat hänen motivaatiotaan yrittää, ja onnistumisen kokemukset vahvistivat itsetuntoa niin, että hän alkoi kestää kritiikkiäkin (samalla kun osasi lahjakkaana opiskelijana ottaa siitä vaarin).

Mutta tosiaan, olipa kyseessä minkätasoinen opiskelija tahansa, aina löytyy jotakin kiitettävää .

 

Kiellätkö sie sitten senkin, että positiivinen palaute lisää oppimisotivaatiota?

Se, että kehutaan oppimisesta on niitä tuhoisimpia juttuja. Mitä sitä enää mitään oppimaan mitään kunnolla ja oppimisen ilosta ku voi vaa opetella ulkoa muutaman rivin pariksi minuutiksi; hakea kehut kotiin ja tehdä sitten taas jotain muuta.

Sehän näkyy kouluissa aika selvästi; oppilaat lukevat kokeita varten ja kuukauden päästä ei taas muisteta yhtikäs mitään aiheeseen liittyen.

Miks musta tuntuu, että tästä oppimismotivaatioasiasta mie saatan tietää ihan hiukan enemmän kuin sinä? :xmas: B)

Kun nimenomaan opetus- ja arviointimenetelmillä voi ihan himppasen vaikuttaa siihen, vahvistaako oppilaan sisäistä vai ulkoista motivaatiota. Esim. sanallinen ja analyyttinen arviointi ovat sisäistä motivaatiota kehittäviä menetelmiä, samoin erilaiset yhteistoiminnalliset metodit.

Ja totta vieköön. Esimerkki. Opiskelija sanoo amiksen ekalla äikäntunnilla, että hän ei ole KOSKAAN pk:n aikana kirjoittanut yhtään ainetta. Siitä ei vain tule mitään. Mä sanoin siihen, että ok, kiva kun kerroit, että asia on sulle vaikea, mutta nyt tehdään niin, että mä en leikisti kuullut tuota ollenkaan. Kirjoitat minkä pystyt, ja se riittää. Eka teksti (amiksessa ei kirjoiteta varsinaisia aineita) oli muutama rivi ja surkeaa tekstiä. Silti kiitin siitä, että tekstiä tuli ja mainitsin muutaman positiivisen asian. Virheisiin/ongelmiin en kiinnittänyt huomiota. Seuraava teksti oli parempi, mutta edelleen huono. Annoin palautteen saman logiikan mukaan. Näin edettiin ensimmäiset kaksi kurssia - ja muutos opiskelijassa oli silminnähtävä. Tekstiä alkoi tulla, ja samalla koko olemus valaistui. Toisena vuonna vastassani oli ihan toisenlainen opiskelija, joka kirjoitti vähintäänkin keskinkertaisia tekstejä. Kolmantena vuonna sain todeta, että opiskelija sai opinnäytetyönsä kirjallisesta osuudesta hyvän arvosanan. Kauniiksi lopuksi opiskelija kiitti minua siitä, että olin kiittänyt ja kannustanut. Vasta kun kohdalle osui uusi ihminen, joka uskoi häneen, hän motivoitui kiitosten kautta yrittämään.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, minkälainen vaikutus oikenlaisella ja oikeassa paikassa lausutulla kehulla ja kannustuksella voi olla.

No sulla on varmaan paljon sanottavaa tästä aiheesta En mä kaikessa voi olla paras

Tuo tarina kuulostaa siltä, että ko opiskelija on joskus kokenu huonon kokemuksen tällä saralla. On siis yrittänyt ja hänet on lannistettu. Tähän "filosofiaan" kuuluu tarkasti myös se, ettei rangaista tai vähätellä lasta myöskään.

En tiedä ootko lukenu ku olen kertonu sellasesta alakoululaisesta kenen opin tietä olen ollu helpottamassa. Hänen kanssaan joudun toisinaan korostamaan niitä hyviä puolia ja onnistumisia eri tavalla kuin jonkun "tavallisen" lapsen kanssa. Tyttöparka on saanu paljon kritiikkiä elämänsä aikana ja kannustuskin on tullut ikäänkuin kritiikin muodossa. Siis tyyliin "okei, nyt meni hyvin, seuraavalla kerralla VIELÄ paremmin..."

Aikuisemman opiskelijan kanssa lähtökohta on hieman eri ku vauvan kanssa. Aikuisikää lähestyvä ymmärtää jo, että sä jätät nyt tuetoisesti huomioimatta ne huonot puolet ja yrität luoda mahdollisimman rennon ilmapiirin.

Ähh, mua väsyttää liikaa tähän keskusteluun Voidaanko jatkaa joku toinen kerta?

Paitsi että vielä: Just oli jossain, en ehtiny kunnolla lukemaan, mutta jotain että pikkulapset oppivat fysiikkaa keskustelun avulla. Musta tuntuu, että tollanen oppi pysyy lapsen päässä paljon paremmin ku sellanen kokeita varten luettu tieto. Se, että keskustellaan ja ollaan ilman mitään paineita oppimisesta. Jos taas siitä oppimisesta tehdään sellanen Juttu: Opi tuo, kehu, opi tuo niin saat taas kehuja/hyvän numeron/rahaa...

 

Kiellätkö sie sitten senkin, että positiivinen palaute lisää oppimisotivaatiota?

Se, että kehutaan oppimisesta on niitä tuhoisimpia juttuja. Mitä sitä enää mitään oppimaan mitään kunnolla ja oppimisen ilosta ku voi vaa opetella ulkoa muutaman rivin pariksi minuutiksi; hakea kehut kotiin ja tehdä sitten taas jotain muuta.

Sehän näkyy kouluissa aika selvästi; oppilaat lukevat kokeita varten ja kuukauden päästä ei taas muisteta yhtikäs mitään aiheeseen liittyen.

Miks musta tuntuu, että tästä oppimismotivaatioasiasta mie saatan tietää ihan hiukan enemmän kuin sinä? :xmas: B)

Kun nimenomaan opetus- ja arviointimenetelmillä voi ihan himppasen vaikuttaa siihen, vahvistaako oppilaan sisäistä vai ulkoista motivaatiota. Esim. sanallinen ja analyyttinen arviointi ovat sisäistä motivaatiota kehittäviä menetelmiä, samoin erilaiset yhteistoiminnalliset metodit.

Ja totta vieköön. Esimerkki. Opiskelija sanoo amiksen ekalla äikäntunnilla, että hän ei ole KOSKAAN pk:n aikana kirjoittanut yhtään ainetta. Siitä ei vain tule mitään. Mä sanoin siihen, että ok, kiva kun kerroit, että asia on sulle vaikea, mutta nyt tehdään niin, että mä en leikisti kuullut tuota ollenkaan. Kirjoitat minkä pystyt, ja se riittää. Eka teksti (amiksessa ei kirjoiteta varsinaisia aineita) oli muutama rivi ja surkeaa tekstiä. Silti kiitin siitä, että tekstiä tuli ja mainitsin muutaman positiivisen asian. Virheisiin/ongelmiin en kiinnittänyt huomiota. Seuraava teksti oli parempi, mutta edelleen huono. Annoin palautteen saman logiikan mukaan. Näin edettiin ensimmäiset kaksi kurssia - ja muutos opiskelijassa oli silminnähtävä. Tekstiä alkoi tulla, ja samalla koko olemus valaistui. Toisena vuonna vastassani oli ihan toisenlainen opiskelija, joka kirjoitti vähintäänkin keskinkertaisia tekstejä. Kolmantena vuonna sain todeta, että opiskelija sai opinnäytetyönsä kirjallisesta osuudesta hyvän arvosanan. Kauniiksi lopuksi opiskelija kiitti minua siitä, että olin kiittänyt ja kannustanut. Vasta kun kohdalle osui uusi ihminen, joka uskoi häneen, hän motivoitui kiitosten kautta yrittämään.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, minkälainen vaikutus oikenlaisella ja oikeassa paikassa lausutulla kehulla ja kannustuksella voi olla.

No sulla on varmaan paljon sanottavaa tästä aiheesta En mä kaikessa voi olla paras

Tuo tarina kuulostaa siltä, että ko opiskelija on joskus kokenu huonon kokemuksen tällä saralla. On siis yrittänyt ja hänet on lannistettu. Tähän "filosofiaan" kuuluu tarkasti myös se, ettei rangaista tai vähätellä lasta myöskään.

En tiedä ootko lukenu ku olen kertonu sellasesta alakoululaisesta kenen opin tietä olen ollu helpottamassa. Hänen kanssaan joudun toisinaan korostamaan niitä hyviä puolia ja onnistumisia eri tavalla kuin jonkun "tavallisen" lapsen kanssa. Tyttöparka on saanu paljon kritiikkiä elämänsä aikana ja kannustuskin on tullut ikäänkuin kritiikin muodossa. Siis tyyliin "okei, nyt meni hyvin, seuraavalla kerralla VIELÄ paremmin..."

Aikuisemman opiskelijan kanssa lähtökohta on hieman eri ku vauvan kanssa. Aikuisikää lähestyvä ymmärtää jo, että sä jätät nyt tuetoisesti huomioimatta ne huonot puolet ja yrität luoda mahdollisimman rennon ilmapiirin.

Ähh, mua väsyttää liikaa tähän keskusteluun Voidaanko jatkaa joku toinen kerta?

Paitsi että vielä: Just oli jossain, en ehtiny kunnolla lukemaan, mutta jotain että pikkulapset oppivat fysiikkaa keskustelun avulla. Musta tuntuu, että tollanen oppi pysyy lapsen päässä paljon paremmin ku sellanen kokeita varten luettu tieto. Se, että keskustellaan ja ollaan ilman mitään paineita oppimisesta. Jos taas siitä oppimisesta tehdään sellanen Juttu: Opi tuo, kehu, opi tuo niin saat taas kehuja/hyvän numeron/rahaa...

No susta tuntuu ihan oikein . On tutkittu juttu, että epätavanomaisissa oppimisympäristöissä (hassu sana, tarkoittaa muita oppimisympäristöjä kuin koulu ja etenkin luokkahuone) oppiminen on tehokkaampaa. Lisäksi useimmat oppivat erityisen tehokkaasti tekemällä ja kokeilemalla, tosin auditiiviset ja visuaaliset eivät menesty pelkästään tällä menetelmällä (muttaharva oppijahan on puhtaasti jonkin yhden oppimistyylin edustaja).

 

sörhis, sä unohdit nina on myös ollut ope vaikka koulutusta ei ole

 

sörhis, sä unohdit nina on myös ollut ope vaikka koulutusta ei ole

En unohtanut - mä en tiennyt sitä. Mutta ehkä koulutuksesta on joku apu asiaan kuitenkin...

 

Paskan muodostakin saa vängättyä monisivusen pätemisketjun,jos KAIKESTA haluaa tehdä vaikeaa

 

No susta tuntuu ihan oikein . On tutkittu juttu, että epätavanomaisissa oppimisympäristöissä (hassu sana, tarkoittaa muita oppimisympäristöjä kuin koulu ja etenkin luokkahuone) oppiminen on tehokkaampaa. Lisäksi useimmat oppivat erityisen tehokkaasti tekemällä ja kokeilemalla, tosin auditiiviset ja visuaaliset eivät menesty pelkästään tällä menetelmällä (mutta harva oppijahan on puhtaasti jonkin yhden oppimistyylin edustaja).

Nyt menee ot: voiko sanoa, että runsas "tekeminen ja kokeilu" häiritsee auditiivisten ja visuaalisten opiskelua siinä mielessä, että opiskeluun käytettävästä ajasta osa kuluu vähemmän tehokkaalla tavalla?

 

No susta tuntuu ihan oikein . On tutkittu juttu, että epätavanomaisissa oppimisympäristöissä (hassu sana, tarkoittaa muita oppimisympäristöjä kuin koulu ja etenkin luokkahuone) oppiminen on tehokkaampaa. Lisäksi useimmat oppivat erityisen tehokkaasti tekemällä ja kokeilemalla, tosin auditiiviset ja visuaaliset eivät menesty pelkästään tällä menetelmällä (mutta harva oppijahan on puhtaasti jonkin yhden oppimistyylin edustaja).

Nyt menee ot: voiko sanoa, että runsas "tekeminen ja kokeilu" häiritsee auditiivisten ja visuaalisten opiskelua siinä mielessä, että opiskeluun käytettävästä ajasta osa kuluu vähemmän tehokkaalla tavalla?

Tekemällä oppiminen pelkästään ei ole auditiivis-visuaalisille tehokasta siksi, että asian hahmottamiseen kuluu turhaan aikaa. Itse olen jurikin tuollainen, ja ahdistun hirveästi, jos mulla ei ole tekemiselle mitään teoreettista (laajasti ymmärrettynä) taustaa, vaan mun pitää ruveta suoraan tekemään. Kinesteettisten oppijoiden mielestä taas asioiden teoreettinen perusteleminen on ajanhukkaa (kärjistettynä siis), koska saman voi oppia kokeilemalla.

 

tosi mielenkiintoisia ajatuksia. itse olen ihan puhkipoikki kehumiseen, kun tuntuu että sitä kehua haetaan ja jos kehuu toista lasta, toisella ilme synkkänä ja pakko kehua toistakin, ja oikeesti, ei jaksa. haluaisin lopettaa koko touhun mutta ovat juurikin ilmeisesti jääneet koukkuun siihen.
viime aikoina olen miettinyt että mistä se oikea motivaatio tulee lapselle, että haluaa oppia jotain itsensä takia eikä perskule sen takia, että minä vieressä sanon hyvä hyvä. kun en vaan jaksaisi enää, kun tuntuu että mitään omaa motivaatiota ei ole. ja jos niitä olisi yksi kehuttava mutta kun on kaksi.

mutta tuosta että suomalaisessa koulussa kehuttaisiin, ihanko totta? en muista että mua olisi koskaan koulussa kehuttu. suomalainen koulu keskittyy merkitsemään ylös kaikki lapsukset, virheet, myöhästymiset, kynän unohdukset, läksynunohdukset,... ei siellä kyllä kehuta.

 

ninaTT on vain niin täydellisen väärässä tässä asiassa. Kehuminen ja toruminen ovat palautteen antamista.

Lapsi vaikuttaa ympäristöön. -> Lapsi saa palautetta. -> Lapsi saa tietää miten vaikutti ympäristöönsä. -> Lapsen omakuva kehittyy.

Toivon, että vaikka ninaTT ei halua kehua, niin hän kuitenkin antaa palautetta lapselleen tai luvassa on hyvin häiriintynyt yksilö.

Mun on pakko olla sun kanssa samaa mieltä. Ja Sörhiksen kanssa.

Kehuminen nnistumisesta vankistaa itsetuntoa ja luo oppiselle vakaan pohjan. Se myös innostaa oppimaan lisää.
Liika kehuminen taas on ihan eri asia.

Liityn joukon jatkoksi.

 

mutta tuosta että suomalaisessa koulussa kehuttaisiin, ihanko totta? en muista että mua olisi koskaan koulussa kehuttu. suomalainen koulu keskittyy merkitsemään ylös kaikki lapsukset, virheet, myöhästymiset, kynän unohdukset, läksynunohdukset,... ei siellä kyllä kehuta.

ÖÖ, mun esikoisen vanhempain vartissa (joita on 5 vuoden aikana ollut jo muutama) mulla tulee aina sellainen olo et sano nyt jotain negatiivistäkin

 

Mä korjaan mun aikasempaa sanomistani: Lapsi syntyy hyvällä itsetunnolla ja jos tätä ei lähdetä rikkomaan, hän säilyttää sen. Vauvan itsetunto säilyy ja vahvistuu hyvällä hoidolla. Läheisyys ja lapsentahtisuus avainasemassa. Siihen ei kehuja tarvita.

Lapsella ei ole syntyessään minkäänlaista itsetuntoa vaan hän on äitinsä jatke! :headwall:

Juuri näin! Itsetunto kehittyy sen mukaan mitä lapsi saa ympäristöstään tai mitä jää saamatta.

 

Mä liityn kans tuohon Söhriksen, Heavyfreakin ja pierasin joukkoon.

Kyllä mä kehun lapsiani asianmukaisesti. Liikakehumista tuskin on.

 

Mua kiinnostais että mitä NinaTT on mieltä noista poppaliinan kommenteista? :attn:

Hänellä on ollu mun mielestä todella hyvät mielipiteet.

 

Kiellätkö sie sitten senkin, että positiivinen palaute lisää oppimisotivaatiota?

Se, että kehutaan oppimisesta on niitä tuhoisimpia juttuja. Mitä sitä enää mitään oppimaan mitään kunnolla ja oppimisen ilosta ku voi vaa opetella ulkoa muutaman rivin pariksi minuutiksi; hakea kehut kotiin ja tehdä sitten taas jotain muuta.

Sehän näkyy kouluissa aika selvästi; oppilaat lukevat kokeita varten ja kuukauden päästä ei taas muisteta yhtikäs mitään aiheeseen liittyen.

tämä pätee ainakin minun lapsiin täysillä. esim soittoharrastus, ei todellakaan harjoitella soittamisen riemusta, siksi että itse haluaa oppia lisää, ei. kuten sen mielestäni pitäisi ollla.

otetaan soitin, soitetaan 2 minuuttia, (sen aikaa kun minä olen vieressä sanomassa hyvä), heti kun lähden tekemään minun aikuisen työtä, harjoittelu loppuu. ihan oikeasti, olen ihan puhki... jossain on mennyt metsään.
oletko ninatt kehitellyt itse ajatukset vai oletko lukenut paljon?

ja tuosta vauvan itsetunnosta. toinen lapseni vertaa itseään isompaan ja tuntee jäävänsä aina kakkoseksi, siitä huolimatta että sanon, että hän on pienempi ja vertailu ei kannata. itsetunto huono, ei uskalla yrittää, pelkää epäonistumisia

 

mutta tuosta että suomalaisessa koulussa kehuttaisiin, ihanko totta? en muista että mua olisi koskaan koulussa kehuttu. suomalainen koulu keskittyy merkitsemään ylös kaikki lapsukset, virheet, myöhästymiset, kynän unohdukset, läksynunohdukset,... ei siellä kyllä kehuta.

ÖÖ, mun esikoisen vanhempain vartissa (joita on 5 vuoden aikana ollut jo muutama) mulla tulee aina sellainen olo et sano nyt jotain negatiivistäkin

no minun kouluaikana en käynyt kertaakaan missään vanhempainvartissa. kyllä siellä tosiaan kehuttiin ja kaikki oli muka ok ja hienosti. vaikka eihän kaiikki voi olla niin täydellistä.

 

mutta tuosta että suomalaisessa koulussa kehuttaisiin, ihanko totta? en muista että mua olisi koskaan koulussa kehuttu. suomalainen koulu keskittyy merkitsemään ylös kaikki lapsukset, virheet, myöhästymiset, kynän unohdukset, läksynunohdukset,... ei siellä kyllä kehuta.

ÖÖ, mun esikoisen vanhempain vartissa (joita on 5 vuoden aikana ollut jo muutama) mulla tulee aina sellainen olo et sano nyt jotain negatiivistäkin

no minun kouluaikana en käynyt kertaakaan missään vanhempainvartissa. kyllä siellä tosiaan kehuttiin ja kaikki oli muka ok ja hienosti. vaikka eihän kaiikki voi olla niin täydellistä.

No ehkä ope ei halua tuoda niitä negatiivisia asioita esille, jos ne kuitenkin ovat ehkä aika epäolennaisia tai pieniä juttuja. Kyllä niitä huonoja puolia varamsti myöhemmin oikein kaivamalla kaivetaan esille, älkää huoliko!

Mutta itse olen sitä mieltä, että kehuminen on ehdottomasti hyvästä, kunhan sille on perusteita. Kehua voi siis enemmänkin, ei lapsi siitä ylpisty, niin kuin ennen vanhaan uskottiin. Ja mikä tärkeintä, lapselle tulisi pystyä kertomaan se viesti, että lapsi itsessään on hyvä ja arvokas, ei vain niiden suoritusten ja tekojen kautta! :attn: