Naisystävälleni kunto-ohjelma?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sebi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja sebi (ap.):
Olen tässä miettinytkin, että haluanko katsella tuota ihmistä vielä pitkään, koska jos tahti jatkuu samana tulee hänestä hillitön läski varmaan muutamassa vuodessa (ja ilman mitän sairautta tms, eli omasta laiskuudesta johtuen). Mitään järkyttävää ihrakasaa en ala katselemaan, eli jos tuo paino nyt vielä nousee niin sitten kyllä häivyn. Ja uskon että se on ihan kohtuullista, että odottaa toisen huolehtivan edes hieman ulkomuodostaan ja terveydestään.

Puhut - mielestäni - hieman ristiriitaisesti, ensiksi sanot, että hän käyttää vain jättisuuria t-paitoja, eikä enää seksikkäitä vaatteita, toisaalta moitit, että iltamenoihin hän pukee päälleen samoja vaatteita kuin aiemmin ja että ne näyttävät mauttomilta. Sitten toteat, että naisesi käy sinulle omana itsenään, mutta ongelma on se, että sinun pitäisi jatkuvasti vakuutella hänelle, että hän kelpaa sinulle ja lopuksi toteat kuitenkin tämän lainauksen lausahduksen eli että mitään ihrakasaa et ala katsella ja että jos paino nousee vielä, sitten häivyt.

Mieheni painoi enimmillään 124 kg, eikä minulle tullut missään vaiheessa mieleenkään, ettenkö katselisi häntä enää ja että eroaisin. Syy tähän oli se, että mieheni oli kuitenkin omissa silmissäni maailman komein ja seksikkäin mies myös ylipainoisena ja sama ihminen, johon aikanaan rakastuin ja jota edelleen rakastan. Eli jos koet, että suhteenne kaatuu kuitenkin naisesi kiloihin, ehkä teidän kannattaisi erota heti tai ehkä sinun kannattaisi kertoa aikeistasi naisellesi heti. Kertomisella lienee kaksi vaihtoehtoista seurausta:

a) hän "herää" uhkailustasi ja alkaa laihduttaa tai
b) hän loukkaantuu niin pahoin, että jättää sinut välittömästi.

Nyt oma mieheni painaa 98 kg, eli kiloja on lähtenyt mukavasti ja hänelle tuon painonpudotusherätyksen teki se, että hänen sokeriarvonsa alkoivat nousta. Aikuisiän diabetesriski lisääntyy kilojen myötä, joten hän yksinkertaisesti alkoi syödä vähemmän herkkuja (sipsit ja pizza olivat pääasiassa hänen paheensa) että liikkua enemmän. Eli yksi keino - jos siis välität naisestasi aidosti ja haluat hänen pudottavan painoaan juuri terveyden vuoksi etkä siksi, että hän täyttäisi vaatimuksesi - on kertoa asiallisesti ylipainon riskeistä, esim. juuri tuosta aikuisiän diabeteksestä.

Ihmettelen sitä, että miksi hän ei halua lähteä kanssasi vaikkapa lenkille, uimaan tms., sillä yhdessä liikkuminen on antoisaa touhua, voisitko vielä yrittää ehdotella esimerkiksi juuri lenkkeilyä ja uimista? Voisitteko kokata ruokaa yhdessä ja kun syö säännöllisesti "oikeaa" ruokaa, ei jaksa enää mässäillä sipsejä jne., kun vatsa on jo muutenkin täynnä? Myös yhdessä kokkailu on mielestäni antoisa "harrastus".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tässäkin naisen mielipide:
Alkuperäinen kirjoittaja sebi (ap.):
Ihmettelen sitä, että miksi hän ei halua lähteä kanssasi vaikkapa lenkille, uimaan tms., sillä yhdessä liikkuminen on antoisaa touhua, voisitko vielä yrittää ehdotella esimerkiksi juuri lenkkeilyä ja uimista? Voisitteko kokata ruokaa yhdessä ja kun syö säännöllisesti "oikeaa" ruokaa, ei jaksa enää mässäillä sipsejä jne., kun vatsa on jo muutenkin täynnä? Myös yhdessä kokkailu on mielestäni antoisa "harrastus".

Tuossa onkin ne oikeat syyt siihen, miksi hän ei ehkä ole sinulle "se oikea". En itse ainakaan jaksaisi parisuhdetta aivan toisenlaisen ihmisen kanssa kuin mitä itse olen. Itselleni liikunta on osa jokapäiväistä elämääni, kuten myös se, että ajattelen mitä syön. Nautin hyvän ruuan kokkailusta. Onnekseni mieheni on samanlainen ja auvoisa arkemme perustuukin yhteisiin liikunta- ja ruokaharrastuksiin.
 
Lenkki ja punttitreeni ovat aika kova aloitus, jos masentaa jo muutenkin oma painonnousu. Miten olisi, että ehdottaisit (alkuun) vain kävelyä. Aloittakaa vaikka puolella tunnilla ja kasvattakaa lenkin pituutta vähitellen. Kun olette kävelleet esim. pari viikkoa päivittäin ja kasvattaneet lenkin mittaa about tuntiin, voit kävelylenkin välille ehdotella pieniä juoksupyrähdyksiä. Ensin minsa-pari, sitten niitä voi lisätä vähitellen. Jos naisesi kunto on päässyt rapistumaan ja juokseminen tuntuu vaikealta, niin älä missään nimessä vähättele tai naura, jos hän on ihan poikki lyhyen juoksulenkin jälkeen vaan kannusta vain miten hyvin hän jaksoi sen minuutin-pari juosta! Ja kun aikaa kuluu, niin pian pystytte käymään ihan oikeasti pelkällä juoksulenkillä ja ehkä sitä kautta sitten pystyt houkuttelemaan naisesi myös punttisalille.

Syömisen suhteenkin kannattaa aloittaa vähitellen. Vaikka dippailtavia kasviksia tai puolikuivattuja hedelmiä herkkujen sijaan. Eli ei hetkessä koko ruokavalion muutosta, vaan pienillä askelilla. Ottakaa vaikka karkkipäivä käyttöön.
 
Vielä sen verran, että itse kyllä ymmärrän hyvin tuon ettei halua välttämättä katsella "ihrakasaa" vain siksi, että rakastaa tämän luonnetta. Yleensä kuitenkin myös se ulkoinen puoli merkkaa jonkin verran - varsinkin jos itse pitää itsestään huolta - jolloin plösöily voi todella vaikuttaa esimerkiksi haluttavuuteen ja suoraan sitten seksiin, mikä kuitenkin on aika olennainen osa parisuhdetta.

Itse olen lyhyessä ajassa lihonut n.20 kiloa mm. masennuksen vuoksi. Vielä ei täysimittainen painonpudotus ole onnistunut, mutta välillä on ollut parempia kausia. Oma mieheni on kannustanut liikkumaan ja tarkkailemaan syömisiä ja jonkin verran olen siinä jo onnistunutkin. Ymmärrän erittäin aloittajan pointin myös tuossa ulkonäköasiassa. On älytöntä vaatia, että ihminen rakastaisi toista vaikka minkälaisena. Enhän itsekään katsoisi rapajuoppoäijää, vaikka kuinka rakastaisin hänen henkisiä ominaisuuksiaan, joten en todellakaan odota mieheni katsovan muodotonta läskiä lopunikää, vaikka kuinka ihana ihminen hänen mielestään muuten olisinkin. Lapsellista edes ajatella, että rakkaus kestäisi aina mitä vaan...
 
Itse tykkäisin, en niinkään mistään kunto-ohjelmasta, vaan esim ehdotuksesta lähteä yhdessä pelaamaan sulkapalloa tai tennistä tai vaikka tanssikurssille. Se on hauskaa yhdessäoloa, jossa kalorit kuluvat huomaamatta eikä tule sitä tunnetta, että toinen haluaa tehdä sinusta erilaisen kuin olet, vaan pikemminkin haluaa lähentää suhdetta keksimällä mukavaa yhteistä tekemistä. Ruokavaliota voisi pikkuhiljaa hiissata kevyempään suuntaan. Voisit vaikka hemmotella naistasi valmistamalla ruoan (kevyen sellaisen), jonka sitten yhdessä nautiskelisitte.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sebi:
Hei, olen pian kolmekymppinen mies, naisystäväni on muutaman vuoden nuorempi. Yhdessä ollaan oltu nyt pari vuotta, jonka aikana nainen on lihonut huomattavasti, ehkä 10 - 15 kiloa (normipainon päälle). Rakastan naistani kovasti ja haluaisin että hän olisi taas tyytyväinen kroppaansa. Nykyisellään hän pukeutuu kotona "isoihin" vaatteisiin ja häpeilee olla alasti. Olen ehdotellut yhteisiä liikuntaharrastuksia, mutta hän ei ole vielä lämmennyt. Aiemmin, sinkkuaikanaan, naiseni harrasti liikuntaa ja söikin sanojensa mukaan järkevämmin. En jaksaisi viikosta toiseen kertoa naiselleni, että hän näyttää mielestäni kauniilta ja seksikkäältä (ennen lihomista hänellä ei ollut tarvetta kerjätä kehuja). Kilot kyllä todella näkyvät ja naiseni ei ole millään tavalla yhtä hehkeä kuin suhteen alussa...itse taas olen vielä paremmassa kunnossa kuin pari vuotta sitten. Välillä ärsyttää niin paljon kun hän ei aina itse tajua miltä näyttää, kun iltamenoihin lähtiessä hän laittaa päälleen samoja vaatteita kuin sinkkuaikoinaan, mutta topit puristavat hänen mahansa aika inhasti näkyviin..mauttoman näköistä, mutta en uskalla huomauttaa ettei hänen itseluottamuksensa kolhiintuisi.

Ajattelin kysellä ensin hieman neuvoa muualta, ennen kun ehdotan seuraaavaa asiaa naiselleni. Eli ajattelin tehdä naiselleni kunto-ohjelman, johon kuuluu liikuntaohjelman lisäksi lista ruoka-aineista, joita kannattaa suosia ja niistä joita pitäisi välttää. Itse harrastan aktiivisesti kuntosalia ja syön puhtaasti, joten tiedän kyllä miten kannattaa syödä ja kuntoilla jotta kroppa pysyy kuosissa. Ajattelin, että näin keväällä olisi otollinen aika hieman hoikistua.

Mitenkähän asia kannattaisi esittää naiselle? Erityisesti kaipaisin naisten kommentteja, miten esittää asia loukkaamatta naistani?
"Kilot kyllä todella näkyvät ja naiseni ei ole millään tavalla yhtä hehkeä kuin suhteen alussa...itse taas olen vielä paremmassa kunnossa kuin pari vuotta sitten. Välillä ärsyttää niin paljon kun hän ei aina itse tajua miltä näyttää, kun iltamenoihin lähtiessä hän laittaa päälleen samoja vaatteita kuin sinkkuaikoinaan, mutta topit puristavat hänen mahansa aika inhasti näkyviin..mauttoman näköistä, mutta en uskalla huomauttaa ettei hänen itseluottamuksensa kolhiintuisi. "

Niin, miten asia tosiaan mahtaa olla? Ihastuitko nyt kuitenkin hänessä ulkonäköön, ja nyt kun se on muuttunut mielestäsi epäedulliseen suuntaan, haluatkin hänen muuttuvan mieleiseksesi. No ainakin on selvää, ettet todella välitä hänestä. Jos välittäisit, olisit valmis hyväksymään hänet myös ylipainoisena. Toivottavasti hän huomaa millainen pinnallinen paska todella olet...
 
Kyllä se ulkonäkö aika monelle niin paljon merkkaa, et jos toinen tieten tahtoen muuttuis kamalan näköiseks vaikka pohjimmiltaan olis kaunis tai komea niin ottais kupoliin!! En katsois sellaista ellei kyseessä olis vakava sairaus. Ja silloinkin kannustaisin jo ihan itsensä takia ulkonäön ylläpitämiseen. En ymmärrä miksi kukaan haluaa edes näyttää kamalalta jos voi näyttää pirteältä ja miellyttävältä? Eihän tässä huippumalliutta vaadita vaan terveyttä ja hyvinvointia.
 
Miettikää nyt, ei se ole pelkkä ulkonäköasia.

Jos toinen makaa aina sohvalla jotain mutustellen ja on sitten siitä itsekin masentunut niin kyse on kyllä ihan jostain muusta. Hänestä ei saa kaveria mihinkään harrastukseen eikä toimintaan, puoliso on sohvan ja jääkaapin väliä kulkeva zombie.

Ymmärrän, että jaksaminen tuollaisen ihmisen kanssa ottaa koville.
 
Hyvää palautetta ja miettimisen aihetta olen saanut, kiitos siitä. Ja kiitos erityisesti naispullerolle, olet selvästi realisti :) Feministille sen verran kysymystä, että mielestäsi siis ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä suhteessa? Ja jos toinen lyhyessä ajassa muuttuu itselleenkin epämiellyttävään suuntaan (ja häpeilee tätä), niin häntä ei saisi mitenkään kannustaa huolehtimaan itsestään, tai sitten ei välitä toisesta "aidosti"? Just. Säkki päähän vaan niin kaikilla on kivaa ;)

Niin, tuo ulkonäkökysymys on toki aika tulenarka asia - saako ihmisellä olla odotuksia kumppanin ulkomuoodon suhteen? Myönnän olevani sen verran pinnallinen, että nuoren ihmisen omaehtoinen läskiintyminen kyllä harmittaa, varsinkin kun siinä samalla kärsii naiseni virkeystila ja lopulta varmaan terveyskin. En voi sille tällä hetkellä mitään, että toivon miellyttävää katseltavaa molemmin puolisesti parisuhteessani. Kyllähän se jo seksuaaliseen kanssakäymiseenkin vaikuttaa. Naiseni saa myös vapaasti pyytää minulta mitä ikinä haluaa ulkonäköni suhteen, esimerkiksi ajoin pois kokopartani ihan hänen pyynnöstään. Vanheneminen ja raskauskilot tms. ovat mielestäni eri asioita kuin sohvalla mässyttäminen. Alunperin naiseni kauneus yhdistettynä hänen hauskaan luonteeseensa kyllä vei muista voiton, mutta jos tapaisin hänet nyt, en varmaan edes vilkaisisi kahdesti ensitapaamisella. Mutta kuten olen jo kirjoittanut, rakastan naistani enkä ole eromassa, sillä uskon kyllä että naiseni vielä herää. Kävelyillä ollaan nyt käyty melkein joka ilta, juoksulenkit eivät ole vielä ohjelmassa. Syömisestä puhuttiin ja naiseni sanoi, että haluaisi hieman hoikistua ja aloitti nyt karkkilakon :)

Joku kirjoitti, että on ristiriitaista, että naiseni pukeutuu viihteelle lähitessään vanhoihin vaatteisiinsa ja kotona isoihin t-paitoihin..miten niin ristiriitaista? Kotona naiseni haluaa aina olla mahdollisimman rennoissa vaatteissa (varsinkin kun maha on iltaisin turvoksissa syömisestä) ja viihteelle lähtiessään hän käyttää niitä toppeja, kuin aiemminkin (ei ole ostanut enää ns. bilevaatteita). Hän ei vaan oikein tajua että ne topit eivät kursi häntä "kasaan" vaan kyllä ne makkarat pullahtavat näkyviin. Mutta se nyt on pieni murhe, mutta mauttomaltahan se näyttää. Ajattelin, että kun naiseni saa muutaman kilon tiputettua, niin vien hänet vaateostoksille kannustukseksi :)


 
Alkuperäinen kirjoittaja sebi (ap.):
Joku kirjoitti, että on ristiriitaista, että naiseni pukeutuu viihteelle lähitessään vanhoihin vaatteisiinsa ja kotona isoihin t-paitoihin..miten niin ristiriitaista?

Ei, en kirjoittanut näin, vaan totesin, että mielipiteesi ovat ristiriitaisia, kun toisaalta kirjoitit, että et pidä siitä, että hän pukeutuu kotona löysiin t-paitoihin, eikä enää seksikkäisiin (alus)vaatteisiin ja toisaalta kirjoitit, että et pidä siitä, että hän pukeutuu niihin seksikkäisiin bilevaatteisiin, jotka näyttävät mauttomilta.

Mutta kiva, että olette aloittaneet yhteiset kävelylenkit ja terveellisemmän ruokavalion, tämähän on siis jo terveyden kannalta tärkeää. Nyt kun luin tämän ketjun uudelleen, ymmärsinkö oikein, että naisellasi on kuitenkin "vain" noin kymmenen kiloa ylipainoa? Jos ylipainoa on 10 kg, on painoindeksi silloin hieman alle 29 ja se tarkoittaa vielä lievää ylipainoa, sillä lievässä ylipainossa painoindeksi on 25 - 29,9, joten tilanne ei ainakaan vielä näillä mitoilla ole paha terveysriski. Eli tämä ikään kuin lohdutukseksi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja naispulleron oma kokemus:
Vielä sen verran, että itse kyllä ymmärrän hyvin tuon ettei halua välttämättä katsella "ihrakasaa" vain siksi, että rakastaa tämän luonnetta. Yleensä kuitenkin myös se ulkoinen puoli merkkaa jonkin verran - varsinkin jos itse pitää itsestään huolta - jolloin plösöily voi todella vaikuttaa esimerkiksi haluttavuuteen ja suoraan sitten seksiin, mikä kuitenkin on aika olennainen osa parisuhdetta.

- - - -

Enhän itsekään katsoisi rapajuoppoäijää, vaikka kuinka rakastaisin hänen henkisiä ominaisuuksiaan, joten en todellakaan odota mieheni katsovan muodotonta läskiä lopunikää, vaikka kuinka ihana ihminen hänen mielestään muuten olisinkin. Lapsellista edes ajatella, että rakkaus kestäisi aina mitä vaan...

Kirjoitin, että rakastin miestäni yhtä paljon silloin, kun hän painoi 124 kg kuin nyt, kun hän painaa 98 kg ja tässä sanassani pysyn :) En siis pitänyt vain hänen henkisistä ominaisuuksistaan, vaan hän siitä huolimatta näytti minun silmissäni koko ajan siltä maailman komeimmalta mieheltä ja seksikin on sujunut koko ajan. Totta kai olen hänen itsensä kannalta tyytyväinen, että hän on laihduttanut ja aloittanut terveellisemmät elämäntavat, sillä hänellä tosiaan alkoivat ne sokeriarvot heitellä ja aikuisiän diabetes on kuitenkin jatkuvaa hoitoa vaativa sairaus, joten ei sitä kannata "ehdoin tahdoin hankkia".

Mielestäni ylipainoista ihmistä ei voi verrata rapajuoppoon ja voiko kukaan rakastaa rapajuopon henkisiä ominaisuuksia, sillä eikö tuo rapajuoppous ole juuri sellainen "henkinen ominaisuus", joka ei varmasti valtaosaa viehätä.

Eli pointtini oli se, että rapajuoppoutta, väkivaltaa tms. ikävää luonteenpiirrettä en minäkään hyväksyisi, mutta muuttunut ulkonäkö ei - ainakaan minun kohdallani - muuttanut rakkautta mihinkään. Tunnen myös naisen, jonka mies joutui onnettomuuteen ja sen seurauksena hänen kasvonsa paloivat puoliksi, mutta tämän naisen silmissä mies on edelleen yhtä viehättävä kuin aiemminkin.
 
Niin, siis naisystäväni on lihonut 10 - 15 kiloa normaalipainon (eli normaalivartalon, ei minkään mallikropan) päälle. Ei siis vielä sairaalloinen ylipaino onneksi, mutta kyllä se aika iso määrä ylimääräistä on, mieti nyt itsellesi 10-15 maitopurkillista lisää höllyvää. Terveysriskiä ei kai vielä ole, mutta kyllä hän aika huonossa kunnossa on, esimerkiksi rappusten nouseminen aiheuttaa jo puuskutusta.

Ja siis tottakai haluaisisn nähdä naiseni seksikkäissä alusvaatteissa, mutta en vain enää näe häntä sellaisissa. Ei häntä ole enää haluttanut panostaa sellaiseen. Biletopit näyttävät mauttomilta koska ovat hänen päällään nykyisin makkarankuorimaisia, eli eivät istu kauniisti. Mutta se huomautus tuosta asiasta oli nyt lähinnä yleistä turhautumista tähän tilanteeseen, kyllä sitä nyt mielellään katselisi seksikästä ja tyylillä pukeutuvaa naista.

Eiköhän tämä tästä, nyt pitäisi vielä katsoa kuinka karkkilakko pitää pms-oireiden ja kuukautisten ajan, se on yleisesti sitä huonoimman syömisen aikaa naiselleni..
 
Tässä vähän asian sivusta, mutta on mahdollista, että juuri ennen kuukautisia naisesi karkkilakko pettää hetkeksi, mutta pieni repsahdus ei liene vaarallista. Minä itse en syö makeisia normaalisti, sillä en pidä niistä, mutta muutama päivä ennen kuukautisia olen valmis vaikka tappamaan saadakseni suklaapatukan :) Eli kannusta häntä jatkamaan karkkilakkoa (mahdollisen) repsahduksen jälkeen, äläkä tuomitse, jos hän sortuu makeisia syömään.

 
Ap on fiksu mies kun kantaa huolta vaimostaan ja yrittää tehdä parhaansa suhteensa hyväksi. Moni nykyisistä pullamössömiehistä olisi vaan lähtenyt ja ottanut seksikkäämmän tai hoikemman, jos ei uudeksi niin ainakin fuckbuddyksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Feministi:
"Kilot kyllä todella näkyvät ja naiseni ei ole millään tavalla yhtä hehkeä kuin suhteen alussa...itse taas olen vielä paremmassa kunnossa kuin pari vuotta sitten. Välillä ärsyttää niin paljon kun hän ei aina itse tajua miltä näyttää, kun iltamenoihin lähtiessä hän laittaa päälleen samoja vaatteita kuin sinkkuaikoinaan, mutta topit puristavat hänen mahansa aika inhasti näkyviin..mauttoman näköistä, mutta en uskalla huomauttaa ettei hänen itseluottamuksensa kolhiintuisi. "

Niin, miten asia tosiaan mahtaa olla? Ihastuitko nyt kuitenkin hänessä ulkonäköön, ja nyt kun se on muuttunut mielestäsi epäedulliseen suuntaan, haluatkin hänen muuttuvan mieleiseksesi. No ainakin on selvää, ettet todella välitä hänestä. Jos välittäisit, olisit valmis hyväksymään hänet myös ylipainoisena. Toivottavasti hän huomaa millainen pinnallinen paska todella olet...

Eli suomeksi: Pullea mies on sika, laiska ja ruma, pullea nainen on vahva itsenäinen ihanuus.

...Suomalainen typerä feminismi käy hermoille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Uskomatonta:
Alkuperäinen kirjoittaja Feministi:
Jos välittäisit, olisit valmis hyväksymään hänet myös ylipainoisena. Toivottavasti hän huomaa millainen pinnallinen paska todella olet...

Eli suomeksi: Pullea mies on sika, laiska ja ruma, pullea nainen on vahva itsenäinen ihanuus.

...Suomalainen typerä feminismi käy hermoille.

Eiköhän feministin mielipide kiteydy tuohon lauseeseen, että "jos välittäisit, olisit valmis hyväksymään hänet myös ylipainoisena". Eli oli se ylipainoinen osapuoli kumpi tahansa, normaalipainoisen olisi hyväksyttävä hänet omana itsenään. Eihän feministi sano, että pullea mies olisi sika, laiska tai ruma tai että pullea nainen olisi vahva, itsenäinen ihanuus, vaan hän toteaa, että jos kumppania rakastaa, hänet hyväksyy omana itsenään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sebi (ap.):
Feministille sen verran kysymystä, että mielestäsi siis ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä suhteessa? Ja jos toinen lyhyessä ajassa muuttuu itselleenkin epämiellyttävään suuntaan (ja häpeilee tätä), niin häntä ei saisi mitenkään kannustaa huolehtimaan itsestään, tai sitten ei välitä toisesta "aidosti"? Just. Säkki päähän vaan niin kaikilla on kivaa ;)

Niin, miten Feministi ja Ei-feministi näihin ap.:n kysymyksiin vastaisitte?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vastauksia?:
Niin, miten Feministi ja Ei-feministi näihin ap.:n kysymyksiin vastaisitte?

...omia mielipiteitäni nimimerkillä "tässäkin naisen mielipide" tähän ketjuun ja käyttänyt tavallaan esimerkkinä omaa miestäni, joka enimmillään painoi 124 kg!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vastauksia?:
Alkuperäinen kirjoittaja sebi (ap.):
Feministille sen verran kysymystä, että mielestäsi siis ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä suhteessa? Ja jos toinen lyhyessä ajassa muuttuu itselleenkin epämiellyttävään suuntaan (ja häpeilee tätä), niin häntä ei saisi mitenkään kannustaa huolehtimaan itsestään, tai sitten ei välitä toisesta "aidosti"? Just. Säkki päähän vaan niin kaikilla on kivaa ;)

Niin, miten Feministi ja Ei-feministi näihin ap.:n kysymyksiin vastaisitte?

Juuri näihin kysymyksiin en ehkä ole kantaa ottanut, mutta voin senkin tehdä :)

- Ulkonäöllä on varmasti merkitystä varsinkin suhteen alkuvaiheessa, sillä yleensähän sitä ihastutaan juuri ulkonäköön aluksi, kun ei tunne ihmisen luonnetta eikä tunne ihmistä. Minulla kuitenkin kävi niin, että vaikka mieheni lihoikin välillä, pidin häntä edelleen maailman komeimpana miehenä. En siis osannut pitää miestäni ollenkaan epämiellyttävän näköisenä, sillä hän oli kuitenkin ylimääräisistä kiloistaan huolimatta se sama ihana ihminen, jonka kanssa olin aikanaan alkanut yhdessä olla.
- Taatusti saa kannustaa huolehtimaan itsestään ja jo pelkästään terveydellisistäkin syistä näin kannattaakin tehdä, mutta minä koen asian niin, että jos alkaa miettiä/uhkailla, että elleivät kilot tipu, minä lähden, niin silloin ei välitä toisesta aidosti. Sen sijaan se, että haluaa toiselle hänen itsensä vuoksi hyvää esimerkiksi terveempien elintapojen myötä, on aidosti välittämistä.
 
No onpa älytöntä tekstiä taas. Jos jonkun mielestä läski on kaunista, niin siitä vaan, mutta ei se tee ihmistä huonommaksi, jos ei halua katsella lihavaa kumppania. Jokaisella lienee oikeus vetää rajat sille, mitä on valmis katsomaan/sietämään. On mielestäni aika naiivia esittää, että rakkaus riittäisi ihan mihin tahansa ja sen vuoksi olisi valmis sietämään ihmistä, johon ei tunne enää fyysistä vetoa. Se, että tässäkin ketjussa eräs nainen on rakastanut ylipainoista miestään maailman komeimpana, ei tarkoita että kaikkien pitäisi tai tulisi tehdä samoin. Voin kuvitella, että jos oma mieheni lihoisi muodottomaksi möykyksi eikä kehoituksestani huolimatta suostuisi laihduttamaan, niin todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin luovuttaisin ja lähtisin paremmille vesille soutelemaan - varsinkin, jos itse olisin timmissä kunnossa. Olkoon se sitten joidenkin mielestä pinnallisuutta tai ei, mutta miksi ihmeessä elää ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät peruselämäntavat kohtaa...
 
En ole sanonut, että läski on kaunista ja mieheni on laihtunut huomattavasti noista huippukiloajoista ja se on hyvä hänen terveytensä vuoksi. Teksini ja mielipiteeni voivat olla mielestäsi älyttömiä, mutta uskon, etten ole ainoa, joka rakastaa puolisoaan huolimatta hänen muuttuneesta ulkonäöstään ja pitää häntä edelleen kauniina/komeana.

Ensimmäisessä viestissäni totesin, että jos kokee niin, että jos kiloja tulee lisää, tulee myös ero heti, kannattaisi asiasta kertoa puolisolle. Tästä puoliso joko ottaa onkeensa ja alkaa laihduttaa tai loukkaantuu ja jättää toisen heti.

Siitä olen samaa mieltä, että jos peruselämäntavat eivät kohtaa, ovat ihmiset liian erilaisia, eikä suhdetta välttämättä kannata jatkaa. Minäkin olen kerran eronnut siitä syystä, että entinen mieheni ei halunnut lasta, mutta minä halusin. Lisäksi entinen mieheni halusi tuhlata - ja tuhlasikin - julmetusti rahaa sellaisiin juttuihin, joihin en itse olisi tuhlannut. Eli me erosimme, koska peruselämäntapamme eivät enää kohdanneet, me muutuimme suhteen aikana liiaksi eri ihmisiksi luonteeltamme, joita olimme suhteemme alkaessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja naispulleron oma kokemus:
No onpa älytöntä tekstiä taas. Jos jonkun mielestä läski on kaunista, niin siitä vaan, mutta ei se tee ihmistä huonommaksi, jos ei halua katsella lihavaa kumppania. Jokaisella lienee oikeus vetää rajat sille, mitä on valmis katsomaan/sietämään. On mielestäni aika naiivia esittää, että rakkaus riittäisi ihan mihin tahansa ja sen vuoksi olisi valmis sietämään ihmistä, johon ei tunne enää fyysistä vetoa.

Sairaaloinen lihavuus altistaa sairauksille, joten sairaaloisesti lihavan kannattaa laihduttaa ja aloittajalle antaisin vinkiksi, että parhaiten pääset tuloksiin kannustamalla, et uhkailemalla. Yhteiset kävelyretket ovat erittäin hyvä alku.

Naispullero, siis jättäisit miehesi, jos hän lihoisi? Mihin sinä vetäisit ne rajat, joita olisit valmis sietämään? Mitä jos miehesi sokeutuisi tai kuuroutuisi? Jos hän halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin? Jos häneltä amputoitaisiin käsi tai jalka? Jos hänen kasvonsa jostakin syystä arpeutuisivat pahasti? Eli jos hänen ulkonäkönsä muuttuisi pahemmalla tavalla kuin lihomalla, jättäisitkö hänet ja kokisit, ettet voi enää sietää ihmistä ja tuntea häntä kohtaan fyysistä vetoa?
 
En jaksanut lukea edellisiä (varmaan ihan hyviä ja järkeviä) neuvoja. Ehdotan, että kun seuraavan kerran lähdette ulos ja naisystäväsi on laittanut itsensä nätiksi ja nähnyt vaivaa, niin katso häntä ja sano, että "näytätpä hyvältä. Oletko muuten vähän laihtunut?" Vaikka toppi kiristäisi ja makkarat vähän pursuaisivatkin.

Itse päästin itseni lösähtään ja kyllä, sen tietää itsekin miltä näyttää. Mieheni jaksoi silti kehua ja sanoa kauniiksi. Sitten yhtenä päivänä tuli mitta täyteen ja halusin itsekin tuntea oloni yhtä kauniiksi kuin mitä toivoin/kuvittelin/halusin mieheni ajattelevan minusta.

Itsestä se lähtee. Toisen takia ei voi laihduttaa, raitistua tai muuttaa mitään. Toinen voi kylläkin herättää. Positiivinen herättäminen tekee itselle positiivisen halun tehdä muutos. jos sen sijaan naisystäväsi kokee (niinkuin varmaan kokeekin) olevansa epähaluttava, lihava ja jäävänsä läskeineen kuin nalli kalliolle, niin siihen jää jumiin. Herätä hänellä halu tehdä se itse.
 
Ei tuollaisesta läskipallosta saa enää hoikkaa, ellei sille anneta jotain sähköshokkeja tai tule joku pula-aika tai suuri kriisi, jolloin ruoka loppuu kaupasta. Et varmaan ole yksin ongelmiesi kanssa, mitä katukuvaa katsoo, niin suomalaiset naiset paisuvat tuossa kolmen kympin tienoilla lähes kaikki. Otat vähän päälle parikymppisen hoikan sulottaren, niin kyllä sitä sitten jaksaa taas muutaman vuoden katsella.
 
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta tässä mun vastaus:

1) Parisuhteessa teillä olemmilla teillä on oma elämä, ja elätte sitä eri tahtiin. Kumppanillasi on nyt menossa hankala vaihe _oman itsensä kanssa_, ja se hänen on selvitettävä ihan omassa päässään. Hänellä on oma, itsenäinen elämänsä, omat ongelmansa ja niihin omat ratkaisumallinsa, vaikka asuttekin yhdessä. Yritä ymmärtää, ettei hän ole lihonut sinun kiusaksesi, eikä laihdu sinun mieliksesi. Ihmiset eivät vain toimi niin.

2) On olemassa huomattavasti isompia ongelmia kuin kumppanin ylipaino. Jos se on teillä isoin ongelma, niin joko asiat on todella hyvin, tai todella huonosti, koska suhde on alunperinkin perustunut sille, että on ihastuttu toisen ulkonäköön ja muihin ihaniin asioihin, mutta todellisuudessa ei olla sitouduttu. Koska parisuhteessa ei ole aina kivaa, pitää ymmärtää, että ne epäkivat ajatkin on yhdessä pärjättävä.Niitten jälkeen tulee taas uudet ajat, ja uudet ongelmat. Onni perustuu kuitenkin luottamukselle siitä, että on rakastettu ja hyväksytty myös inhimillisesti heikkoina hetkinä. Jos teillä ei tuota luottamusta ole, niin tietenkin tämä asia on teille molemmille ahdistava.

3) Toista ei voi muuttaa, koska hän elää sitä omaa elämäänsä sinun rinnallasi, ei sinua varten. Sinä et voi häntä muuttaa. Jos toisen ihmisen päähän voisi mennä, ei tässä maassa olisi yhtään koulupinnaria, alkoholistia, työnarkomaania vaan me oltais kaikki täydellisiä ihmisiä. On ihan sama, kuinka nätisti kerrot hänelle, että rakkautesi loppuu kun kaikki ei mennytkään kuten _sinä_ halusit, hän ymmärtää kyllä pointin. Jos rakkautesi ehtona on, että hän laihtuu, hän ymmärtää kyllä ettei hän voi kuin hävitä. Joko sinun rakkautesi häntä kohtaan loppuu, tai hän tekee kuten tahdot, ja hänen rakkautesi sinua kohtaan loppuu - kukaan ei voi elää onnellisena tiedostaen, että on rakastettu vain yhdenlaisena, aina ihanan ihmisenä.Se ei ole rakkautta, se on suorittamista.

4) Sinulla on kova huoli kumppanisi ulkonäöstä, muttei siitä, miksi hän voi huonosti. Kuitenkin on selvää, että lihavuus on seuraus, ei syy hänen pahaan oloonsa. Uskomatonta, että jaksat täällä jaaritella ja ällistellä, miten saisit hänen ulkomuotonsa muuttumaan, mutta et ilmeisesti ole ajatellut, että sinun pitäisi kurkistaa myös kumppanisi sisäiseen maailmaan. Istu alas ja kuuntele mitä hän sanoo. Missään nimessä älä yritä neuvoa häntä, ei hän sitä kaipaa. Vaan kokemusta siitä, että on tuullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Ymmärrätkö, että kun hän kaipaa kehujasi, hän oikeasti kaipaa sinun sanovan, että rakastat häntä, hänen persoonaansa, sellaisena kuin hän on. Hän jollain tasolla kyllä aavistaa, että et rakasta. Ja siksi sitä rakkauden tunnustusta on kerjättävä, jotta oma sisäinen ääni saadaan vaiennettua.

5) Erotkaa. Olet lähtenyt parisuhteeseen sillä mielellä, että toinen on muokattavissa ja muutettavissa, ja että hänen pitäisi olla valmis muuttumaan sinua varten. Jos näin on, alkaa alitajuisesti odottaa, että oma onni on myös toisen vastuulla, ja sitähän se ei ole. Kestävä parisuhde perustuu sille, että kummallakin on oikeus olla sellainen kuin on, ja kunnioittaa myös toisen kehoa ja persoonaa. Jos toinen on lihava, niin sitten on, jos toisella on parta, niin sitten on. Molemmat elävät sitä omaa elämäänsä. Ulkonäkö ei vahingoita ketään, vaikka sen hyväksyminen voi hetken kirpaistakin. ;)
 

Yhteistyössä