Naapurin lapsi yrittää tulla meille syömään

["vieras"]

[QUOTE="kysyn";26312745]Mutta jos heillä on oikeasti hätä ja nälkä :O[/QUOTE]

Ethän sä nyt helkkari voi olettaa, että kyläpaikassa saa tulla tonkimaan (jää)kaappeja vaikka olisikin nälkä?

 

["sipsi"]

Itse aivan eskari-/alakouluikäisenä en useimmite vielä nälissäni ollut, mutta yläasteelle mennessäni oli vahempieni asiat jo niin huonolla tolalla, ettei kotona ollut oikein mitään ruokaa paitsi tukipäivinä. Olin tarpeeksi iso ymmärtämään, että kavereiden luona ei ruokaa kerjätä. Mutta jos (ja kun) ruokaa tarjottiin, en pystynyt kieltäytymään. Parhaan ystäväni äiti oli sellainen kanaemo, että minut talutettiin kirjaimellisesti käikynkkää ruokapöytään, jos yritinkin kieltäytyä! Ja samanlainen tämä emo oli kaikkia meidän ystäväpiirimme tyttöjä kohtaan!

Riipaisi vastikään lukea vanhoja päiväkirjoja. Monena päivänä olin kirjoittanut, etten olisi saanut syödäkseni mitään, jos sillä ja sillä kaverilla ei olisi tarjottu mansikkakiisseliä/teetä ja leipiä/oikeaa ruokaa. Kouluviikot meni, kun sai edes yhden kunnon aterian päivässä, mutta viikonloput ja varsinkin kesälomat olivat nälkäistä aikaa.

Ystävieni vanhemmat tiesivät tilanteeni ja varmasti siksi eivät katsoneet pahalla sitä, että söin heillä silloin tällöin. Nöyryyttäväähän se oli, kun omat teini-ikäiset kaveritkin huolehtivat siitä, olenko saanut syödäkseni. Kukaan ei tehnyt ilmoitusta sosiaalipuolelle, yllättävää kyllä. Itsekin olin tarpeeksi vanha, että olisin kai voinut itse hakea apua, mutta jotenkin se nälkä ja häpeä lamaannuttivat.

Itse takuulla kutsun ruokapöytään kenet tahansa, joka meillä ruoka-aikaan on kylässä. Varsinkin, jos kyseessä on lapsi. Se on minun osaltani vieraanvaraisuutta, mutta myös osaltaan sitä, että haluan antaa eteenpäin sitä ystävällisyyttä ja huolenpitoa, mitä itse aikoinaan sain osakseni.

Voi, kyyneleet silmissä tämän luin Minulla oli lapsuudessa samassa tilanteessa oleva ystävä, ja aikuisena hän on sanonut, että mummini ja äitini hänet käytännössä ruoassa pitivät nuoruusvuosina... :hug: sinulle.

Minä olen myös "Karjalaisen verenperinnön omaava kanaemo", ja tarjoan teinin kavereille ruoat jos ruoka-aikaan sattuvat meillä olemaan. Usein saatan laittaa neideille pannaria tms., ja nyt tuossa iässä saattavat kokkailla jotain ja pyytää minua syömään sitten

Ymmärrän, ettei aina ole mahdollisuutta eikä halua tarjota (varsinkaan herkkukerjäläisille) mitään. Mutta minä niin nuoruudestani muistan ystäväni, jolla usein aivan oikeasti oli nälkä. Siihen aikaan lastensuojelua ei ainakaan meillä maallapäin ollut, meidän ison perheen jatkeena ruokapöydässä söi ystäväni.

 

["3xäiti"]

Yritin lukea nää viestit, mutta näissä menee nyt sekaisin ne, jotka oikeasti tarvii sitä ruokaa ja ne, jotka voisi hyvin mennä kotiin syömään. Mun mielestä nämä kaksi on ihan eri juttuja, joiden kanssa toimitaan eri tavoin. Jos joku ei kotonaan saa ruokaa, on nälkäinen jne, niin tottahan hänelle on hyvä tarjota sitä ruokaa. Mutta jos naapurin muksu leikkii pihalla/sisällä, ja tiedetään, että sillä on ruoka-aika ihan kohta, niin mun mielestä hänelle ei tarvi tarjota ruokaa. Kauempaa tulevat kaverit taas on sitten asia erikseen, kun eivät pääse kotiin syömäänkään... Sitten on vielä erikseen nää lastensuojelutapaukset, joiden kanssa täytyy toimia eri tavalla kuin sen naapurin muksun kohdalla...Eli ei voi mun mielestä yleistää että joko aina tarjotaan tai aina ei tarjota, vaan nää on tapauskohtaisia juttuja.

Musta ainakin on ihan äärimmäisen ärsyttävää se, että näen vaivaa ruuan eteen, teen sen ja katan pöydän, ja sitten muksut tulee kotiin, että me syötiin naapurissa jo... Mun mielestä siis naapurissa syödään, jos siitä on sovittu, enkä mä tee turhaan ruokaa. Ja toisinpäin, meillä saa syödä, jos niin on sovittu, eikä naapurissa puolestaan tehdä erikseen ruokaa. Nykyisin kännyköiden aikana ei varmaankaan oo niin kauhean vaikeaa soittaa kotiin, että voinko syödä täällä. Ja näin me tehtiin jo ennen kännyköiden olemassaoloakin.

Välipalaa ja juotavaa tarjoan kyllä, jos lapset pyytävät - ja myönnän, mä oon se ärsyttävä äiti, joka ei anna lasten tonkia itse kaappeja, ja meillä ei saa mitään, ellei pyydä nätisti (saisinko, voisitko antaa, voisinko saada jne...).

 

[kaino]

[QUOTE="3xäiti";26312866]Yritin lukea nää viestit, mutta näissä menee nyt sekaisin ne, jotka oikeasti tarvii sitä ruokaa ja ne, jotka voisi hyvin mennä kotiin syömään. Mun mielestä nämä kaksi on ihan eri juttuja, joiden kanssa toimitaan eri tavoin. Jos joku ei kotonaan saa ruokaa, on nälkäinen jne, niin tottahan hänelle on hyvä tarjota sitä ruokaa. [/QUOTE]

Mutta ainahan palstalla menee puurot ja vellit sekaisin ja parhammissa ketjuissa ei puhuta edes enään siitä mitä ap on laittanut ensimmäiseen viestiin/kysymykseen vaan puhutaan jo ihan muusta ja ap jää edelleen ilman vastausta

Mitä tähän lasten ruokkimis asiaan tulee on tämäkin niin kulunut aihe palstalle,
toisten mielestä kaikkien pitää olla laupias samarialaisia.

 

[Lpt]

Juotavaa annan, jos penskoja janottaa ja ruokaa tarjoan, jos ovat meillä ruoka-aikaan. En koe sitä vaikeaksi

 

[sanonpahan vain]

[QUOTE="Äiskä";26311197]meillä ei ruokita kuin sovitusti pitempiaikaisia vieraita. Neljä lasta ja kaikilla kun kavereita niin eihän siitä mitään tulisi! Ruoka-aikaan saavat olla meillä mutta pöytään ei asiaa. Kysyn haluaako mehua tms mutta tehköön jotain lasten huoneissa sillä aikaa tai menköön kotiin syömään.[/QUOTE]


Täälläkin neljä lasta, tosin jo isompia eli kavereita riittää. Kahvia juovat ja pakkasesta pullaa, pitsaa sulattavat.
Voisit siis kieltää lapsiasi tuomasta kavereitaan teille ja tarjoamasta mitään vierailleen? Huh!
En kysele lapsiltani, koska omat kaverini saavat tulla käymään ja tarjoan tottakai kahvit ja jotain.
Mukava on tutustua lasten kavereihin ja jutella, tärkeää myös murkku-,teiniaikoja ajatellen. Tuntee lastensa kaverit ja tietää kenen kanssa ja missä ovat.
Hyvät välit murkkuihin ja puheyhteys luodaan jo pikkulapsi aikana.

 

[lol]

[QUOTE="wieras";26312456]YLLÄTYS että ANATOLIAlla kokemusta tästäKIN asiasta

huvittaa kun käyn täällä lueskelemassa juttuja niin on eräs jolla joko omakohtasta tai tuttavan kokemus joka asiasta![/QUOTE]

No sehän on palstan pätijä nykyään, kun Ninatt ja Sirkkis häipy

 

[-.-]

Tarjoan jos on tarjottavaa,mutta jos oma lapseni laiskuuttaan alkaisi kerjäämään ruokaa niin haluaisin kuulla asiasta! Kotiin on lyhyt matka ja leikit voi jatkua syömisen jälkeen.
Jos lapsenitonkisi kaappeja suuttuisin ja haluaisin jonkinlaisen selityksen miksi hän käyttäytyy näin vieraissa!
Meillä on ruokaa kotona mutta tiedän että koulun jälkeen menevät suoraan kavereille enkä ole ihan perillä syökö siellä,ilmeisesti joskus on syönyt.

 

["vieras"]

Minusta on metsäläistä ja itsekästä olettaa toisten ruokkivan omat kakarat. Pitäiskö ne vaatettaakin? Jos oma koti on samassa rapussa, voi ihan yhtä hyvin kipaista kotiin syömään. Mielestäni minun lasteni ei tarvitse nähdä nälkää, koska Pirkko ja Pekkokin olivat meillä syömässä.

Jos huomaan että lapsi on risaisissa ja likaisissa vaatteissa jatkuvasti (tosin olisin jo aikaa sitten tehnyt ilmotuksen, ja varmistanut että ls myös toimii) niin etsisin vaatteita kaapista.

Olen antanut paljon vaatetta ja lastentavaraa lastenkoteihin, varattomiin perheisiin jne

 

["voi elämä"]

tsot tsot, eihän nyt täydellisellä palstalla saa omilla aivoilla ajatella ja jättää lasta yhteiskunnan vastuulle.
Silloin on vaan asuttava niin kauan samassa paikassa kunnes on kerjäläisetkin ruokittu

Täydelliset pätijätkään ei näe eroa huonosti kasvatettujen, ja heitteille jätettyjen välillä..Surullista. Ja monestihan tässäkin ketjussa väännetään tästä asiasta ja erosta?
Vai meniskö jo perille, vai vieläkö tarvitsee kiillottaa sitä "fiksun vanhemman kruunua"?

 

["voi elämä"]

Niin, me kaikki emme elä tyhjiössä keskellä ei mitään.

Silti suurinosa sunkin kommenteista on niin mustavalkosia

 

[Hyvää jatkoa sinulle]

Itse aivan eskari-/alakouluikäisenä en useimmite vielä nälissäni ollut, mutta yläasteelle mennessäni oli vahempieni asiat jo niin huonolla tolalla, ettei kotona ollut oikein mitään ruokaa paitsi tukipäivinä. Olin tarpeeksi iso ymmärtämään, että kavereiden luona ei ruokaa kerjätä. Mutta jos (ja kun) ruokaa tarjottiin, en pystynyt kieltäytymään. Parhaan ystäväni äiti oli sellainen kanaemo, että minut talutettiin kirjaimellisesti käikynkkää ruokapöytään, jos yritinkin kieltäytyä! Ja samanlainen tämä emo oli kaikkia meidän ystäväpiirimme tyttöjä kohtaan!

Riipaisi vastikään lukea vanhoja päiväkirjoja. Monena päivänä olin kirjoittanut, etten olisi saanut syödäkseni mitään, jos sillä ja sillä kaverilla ei olisi tarjottu mansikkakiisseliä/teetä ja leipiä/oikeaa ruokaa. Kouluviikot meni, kun sai edes yhden kunnon aterian päivässä, mutta viikonloput ja varsinkin kesälomat olivat nälkäistä aikaa.

Ystävieni vanhemmat tiesivät tilanteeni ja varmasti siksi eivät katsoneet pahalla sitä, että söin heillä silloin tällöin. Nöyryyttäväähän se oli, kun omat teini-ikäiset kaveritkin huolehtivat siitä, olenko saanut syödäkseni. Kukaan ei tehnyt ilmoitusta sosiaalipuolelle, yllättävää kyllä. Itsekin olin tarpeeksi vanha, että olisin kai voinut itse hakea apua, mutta jotenkin se nälkä ja häpeä lamaannuttivat.

Itse takuulla kutsun ruokapöytään kenet tahansa, joka meillä ruoka-aikaan on kylässä. Varsinkin, jos kyseessä on lapsi. Se on minun osaltani vieraanvaraisuutta, mutta myös osaltaan sitä, että haluan antaa eteenpäin sitä ystävällisyyttä ja huolenpitoa, mitä itse aikoinaan sain osakseni.

Niinpä! Sellainen ymmärtää, joka on kokenut tuollaista. Itse olen myös tuollainen kanaemo, ja niitä tarvitaan tänäpäivänä, jotka jaksavat myös pienillä eleillä osoittaa sitä huolenpitoa, ja välittämistä.

Sillä voi olla suuri merkitys, sen lapsen elämässä

 

[fdas]

[QUOTE="heh";26312217]varmaan vastaavassa tilanteessa moni toimisi noin.
kaikki eivät asu vastaavilla alueilla.
monen kotoa löytyy iso talo, kesämökki, kaksi isoa autoa jne. mutta lapset ovat "sosiaalisia" kyläluutia, ja kotona on vanhempien kiva pötkötellä rauhassa. Lapsihan joutaakin tulla sitten sisälle, jos kaverilauma lähestyy omaa kotia, ja pian lapsi oppiikin että sisälle mennään jos kotipihalla ollaan ja tulee vasta illalla kun soitetaan.[/QUOTE]

No sehän siinä onkin, että NIIN meidän perheestä kuin tuon kaverin perheestä löytyy iso talo, kesämökki, kaksi autoa jne (no tuon yhden kaverin perhe asuu rivitalossa, mutta kuitenkin...)

Samoin on kaikilla esikoisen kavereilla, kun ei tällä alueella oikein muita olekaan kuin pari- ja omakotitaloja (no muutama rivitalo tuolla kauempana). Ja suurin osa lapsista ilmoittaa ITSE että heillä on kohta kotona ruoka VAIKKA tarjoasisin.
Ja KUKAAN ei KOSKAAN ole meillä tullut mankumaan ruokaa. EI KOSKAAN.

Mutta tämä yksi tapaus on, jonka kotoa ruokaa ei löydy. Kaikkea muuta kyllä... Mutta lasten ruoka/ruoka-ajat ei taida oikein olla prioriteettina.

Ruokaa tämäkään lapsi ei OMA-ALOITTEISESTI ole koskaan pyytänyt, mutta enemmän kuin mielellään tulee aina pöytään jos pyydän. Samaan aikaan kylässä olevat muut kaverit saattavat jäädä ulos trampalle tai tytön huoneeseen.

 

["harmaa"]

Minä toisenluokan kansalaisina te lasten kavereita pidätte kun heidät häädetään pois jos perheessä on ruoka-aika

 

["vieras"]

[QUOTE="harmaa";26317532]Minä toisenluokan kansalaisina te lasten kavereita pidätte kun heidät häädetään pois jos perheessä on ruoka-aika [/QUOTE]

Aikuisilta puuttuu käytöstavat; ei lapsilta

 

["emäntä"]

Meillä tarjotaan välipalaakin vain sovitusti, vain läheisimmille kavereille. Muut menköön kotiinsa syömään. Eiköhän se ole jokaisen oma vastuu ruokkia lapsensa. En myöskään halua, että tyttöni syö kaverillaan ilmoittamatta, ja minä odottaisin turhaan kotona ruoka valmiina.
Vieraanvaraisuutta siis puolintoisin, sovitusti. Ja vain välipalat saavat syödä toistensa luona, lämmin ateria syödään aina kotona. Mielestäni asia hyvin selvä, eikä ole kuulunut urputusta...

Olen myös opettanut tyttäreni siihen, että kylässä ei pyydetä ruokaa tai herkkuja, vain vettä janoon saa pyytää. Jos tarjotaan välipalaa, sitä saa ottaa jos on vanhempien kesken sovittu, lämmintä ruokaa ei tyttö syö kylässä ollenkaan. Meillä tarjoan parille lähimmälle kaverille välipalat meillä jos on sovittu, joskus ehkä pullaa tai jätskiä. Jos paras kaveri on kaupassa mukana, saatan ostaa tytöille jätskit. Siinä kaikki.

Julmaa tahi ei, näin meillä mennään.

 

["jep"]

meillä oli lapsen kummitäti oman pentunsa kanssa kylässä. kummitädin lapsi tuli kahvipöydän viereen ja karjaisi "leipää!" en kiinnittänyt enempää huomiota koska kakarat (ei omat eikä vieraat) ei komentele mua. Tämän vieraan päivänsäteen äiti nousi välittömästi, käveli leipälaatikolle ja kysyi haluaako lapsi tummaa vai vaaleaa leipää! piti jo vähän avautua käytöstavoista eikä heistä ole sen jälkeen kovin paljoa kuulunutkaan..

 

[Teinien äiti]

Meillä on välillä jopa kuusi teinikörilästä pöydässä syömässä ja koskaan en ole kieltänyt syömästä ruokaa. Ja joskus joku tulee suoraan harkoista niin käsken ottaamaan ainakin voileipää ja juotavaa.

Meilläkin on rahat tiukilla, mutta on sama, että teenkö esim. kanapastaa neljälle vai kahdeksalle. ei se hinta niin paljoa nouse. Ja mikä onkaan parempi mahdollisuus saada jutella poikalauman kanssa ja kuulostella missä mennään. Lasteni kavereista on tullut minulle todella rakkaita <3 Ja mikä hauskinta kun muutimme niin koko konkkaronkka oli kantamassa tavaroita ja auttamassa.

Minä kaipaan vanhaa "Koko kylä kasvattaa" tunnelmaa. Ja meillä saa kaveritkin syödä jos on nälkä!

 

[Lex]

No jaa, välillä ruokaa on sellainen satsi että siitä riittää tarjottavaksi, välillä taas ei.

Jos on riittoisaa ja kaiffarilla nälkä, niin pirautan vanhemmille että onko ok jos syö meillä.
Ihan yhtä tavallista meillä on kuitenkin lähettää myös kotiinsa syömään.

Eräässä vaiheessa kun olis äitiyslomalla näitä "ruokavieraita" oli kyllä haitaksi asti, mutta nykyään ollaan niin harvoin ruoka-aikaan kotona ettei ole suurikaan menetys.

 

["äit"]

Meidän poika on syönyt kaverinsa luona välipalan ja lämpimän ruoan kun on mennyt puoleksi päiväksi leikkimään kaverilleen, joka ei asu ihan naapurissa. Näin meillä. Tämä järjestely on sovittu pojan kaverin vanhemman kanssa.

 

[mammmmma]

Meillä on välillä jopa kuusi teinikörilästä pöydässä syömässä ja koskaan en ole kieltänyt syömästä ruokaa. Ja joskus joku tulee suoraan harkoista niin käsken ottaamaan ainakin voileipää ja juotavaa.

Meilläkin on rahat tiukilla, mutta on sama, että teenkö esim. kanapastaa neljälle vai kahdeksalle. ei se hinta niin paljoa nouse. Ja mikä onkaan parempi mahdollisuus saada jutella poikalauman kanssa ja kuulostella missä mennään. Lasteni kavereista on tullut minulle todella rakkaita <3 Ja mikä hauskinta kun muutimme niin koko konkkaronkka oli kantamassa tavaroita ja auttamassa.

Minä kaipaan vanhaa "Koko kylä kasvattaa" tunnelmaa. Ja meillä saa kaveritkin syödä jos on nälkä!

Entä jos sulla on sitä kanaa varattuna vaan neljälle? Syöttekö laihaa soosia kaikki vai ostatko aina ylimääräistä vieraiden varalle. Kuulostaa kyllä ihanalta tuollainen suorastaan luottamuksellinen suhde teineihin. Kuitenkin ymmärsin, että ap:n tapauksessa oli kyse jostain pikkuipanasta. Ei ihan vertailukelpoisia nää kaikkien esimerkit. Kyllä meillekin teinien kaverit olisivat tervetulleita pöytään, mutta ei kukaan ovella keikkuva naapurin lapsi.

 

[Björn]

Ei tähän keskusteluun jaksa enää kommentoida, kun toiset puhuu aidasta ja toiset aidanseipäästä.

 

[Teinien äiti]

Käyn kaupassa yleensä pari kertaa viikossa ja ostan jo varalta safkaa niin, että sitä riittää. Ja jos näyttää sapuskamäärä tiukalta niin sitten laitan pöytään leipää ym. "lisäkettä" - kertaakaan ei ole kukaan nälkäiseksi jäänyt...

Pakko sanoa, että joskus vuosia sitten nämä samat köriläät olivat juuri noita roikkuvia pikkuipanoita... Enkä yritä tehdä itsestäni mitään tekopyhää yli-ihmistä - meillä nyt vaan toimitaan näin. Ja eikö kysyjä alunperin halunnut tietää muiden systeemeistä ja mielipiteistä?

Ja jos tuo ruokavieras nyt niin ottaa kupoliin niin eikö nyt herranisä aikuinen ihminen voi mennä ja soittaa tuon lapsen ovikelloa ja käydä juttelemassa asiasta??? Vaikak itse kyllä ihan ensiksi juttelisin tuon lapsen kanssa ja ottaisin selvää, että mistä kiikastaa.

 

[Björn]

Pakko sanoa, että joskus vuosia sitten nämä samat köriläät olivat juuri noita roikkuvia pikkuipanoita... Enkä yritä tehdä itsestäni mitään tekopyhää yli-ihmistä - meillä nyt vaan toimitaan näin.

No mitäs näiden lasten vanhemmat tykkäsivät ala-asteaikoina, että söivät päivällisen joka päivä teillä?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26311082]Eilenkin oli juuri sellainen tilanne. Olin just tullu töistä siinä kolmen maissa. Ja aloin tekemään iltaruokaa.
Naapurin esikouluikäinen lapsi tuli meille samaan aikaan ja kuulu sanovan tytölleni,että mennään katsoon onko teidän jääkaapissa jogurttia. Mä kielsin ihan siksikin,että meillä on kohta ruoka-aika ja sitä ennen ei syödä yhtään mitään. Kun sain ruoan valmiiksi ja samaan aikaan oli tämän lapsen kotiin lähdön aika. Niin oma lapseni tyli kysymään että hän haluaa jäädä meille syömään. En antanu edelleenkään lupaa.
Koska lapsi asuu ihan kivenheiton päässä ja hänen äitinsä on päivät kotona. Ja tiedän että jos alan ruokkiin tätä lasta ni on aina meillä syömässä.
On aika monesti aikaisemminkin tehnyt samaa. Olen antanu välipalan jos on sattunu oleen siihen aikaan mutta en ala ruokkiin jos ei ole sovittu vanhempien kans.


Saan tältä lapsen äidiltä tämän tästä haukkuja ja solvauksia milloin mistäkin asiasta, ni varmaan siellä on taas minua haukuttu.[/QUOTE]

Omat lapset syö sitten paremmin kun kaveri syömässä kanssa. En kyllä heti ajattelis että eikö se nyt muka saa kotona ruokaa. Vai onko teillä niin tiukilla että ei riitä ruuista vieraille!