Tämä on monimutkainen asia. Itse myöskin karsastan näitä kerjääjiä. Joka kerta kun meillä on, pitäisi saada jotain herkkua. En mä mun lapsellekaan anna joka päivä. Toisaala sitten olen omalta lapseltani kuullut, että siellä heille usein tarjotaan jotain makeaa. Suoraan sanottuna en pysty tietämään, kenestä ne herkuttelut siellä on lähtösin. Meillä aina muistutetaan, että ei saa kinuta kylässä ollessa mitään. Vettä saa pyytää janoonsa, mutta ei saa pyytää ruokaa tai herkkuja. Mistä sitä kuitenkaan 6-vuotiaasta voi varmaksi sanoa. Ehkä kaverukset itse juonivat, että aina kun on toisen luona kylässä, voikin saada jotain ylimäärästä herkkua sillä verukkeella, että kaverikin on täällä ja sillonkin aaaaina saadaan jotain kun ollaan toisen kotona.
Meidän perheessä ollaan tarkkoja ruoka-aikojen suhteen, joten siinäkään mielessä en haluaisi, että omakaan lapseni saisi kyläpaikoissa mitä tahansa millon tahansa. Koululaisilla varmaan on sitten enemmän näitä, että mennään koulusta suoraan toisen luokse ym. Silloin haluaisin ihan sopia tämän toisen lapsen vanhempien kanssa, kuinka toimitaan. Vuoropelillä voisi ihan hyvin aina saada ruuan toisen luona, jos näin sovitaan.
Mutta minä en halua alkaa kenenkään sosiaalitoimistoksi. Se on surullista, että kaikilla ei ole hyvät olot kotona, mutta näillä omilla resursseillani en lähtisi kenenkään säännölliseksi tukijaksi. Soittaisin jonkun muun tahon apuun. Itse olen kärsinyt liiasta epäitsekkyydestä ja vasta aikuisena oppinut pitämään rajani. En halua taakakseni reppanoita, edes lapsia, eli en uuvuttaa itseäni uhraamalla itseni. Joillekin se jonkun lapsen sijaisvanhempana toimiminen voi olla piece of cake siinä muun arjen sivussa, mutta itselleni se ei olisi. Minun rahojeni ja energiani on kuitenkin ensisijaisesti riitettävä omalle perheelleni. Ei se estä voileipää voitelemasta jollekin, joka onkin tullut meille suunnittelematta pidempiin leikkeihin. Mutta oletuksena se, että joku voisi sopimatta aina istua mun pöytääni ei ole ok. Etenkään jos ei osata edes kauniisti pyytää, enkä edes tunne koko perhettä.
Kaikista oudointa on se, että pihan lapset leikkivät tuolla ulkona ja soittavat ovikelloa saadakseen jotain syötävää. Yksikin ilmoitti ovella olevansa allerginen sille ja tälle ja tolle, mutta oliskos jotain. "Monissa karkeissa ei oo noita viljoja." Huhuh. Usein nämä kinuajat eivät edes ole lapseni ylimpiä ystäviä, vaan joitakin pihassa hengaajia.
Meillä on muuten myös oikeus syödä oman perheen kesken jäätelöä omassa pihassa ilman velvollisuutta jakaa sitä kaikille naapurin muksuille. Jos lapsella olisi kaveri vieraana, joko jätskiä ei syötäisi tämän kaverin meillä ollessa tai sitten sitä riittäisi hänellekin, jos tietäisin sen tarjoamisen olevan ok. vanhemmille. (No ehkä vähän isompien lasten kanssa ei tuollaisia tarvitse vanhemmilta kysyä.)
Mä vähän pelkään, että kun kerran antaa jotain, niin siitä ei loppua tule... Jos ne käy näissäkin rivareissa useammallakin ovella ja jos monikin antaa jotain hyvää, mahtaa olla hampaat ja kroppa muutoinkin hyvässä kunnossa...
