Naapureiden lapsia en ruoki minäkään ja toivon etteivät lapsenikaan söisi kylässä kuin korkeintaan välipalan. Kutsutut vieraat eri juttu, esim. pitkämatkalaiset.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;26311253:Omat lapset eivät ole vielä tuossa ongelmaiässä, mutta todennäköisesti toteaisin ruokaa kinuuvalle lapselle, että hänen äitinsä odotta häntä kotiin syömään. En mä ainakaan itse tykkäisi, että olen laittanut sapuskat, ja sitten lapset tulevat kotiin ja sanovat ettei ole nälkä, kun söivät jo toisaalla.
Alkuperäinen kirjoittaja neljäs_tulossa;26312084:Minusta on metsäläistä ja itsekästä olettaa toisten ruokkivan omat kakarat. Pitäiskö ne vaatettaakin? Jos oma koti on samassa rapussa, voi ihan yhtä hyvin kipaista kotiin syömään. Mielestäni minun lasteni ei tarvitse nähdä nälkää, koska Pirkko ja Pekkokin olivat meillä syömässä.
Kaveri juuri eilen avautui siitä, miten eräs lapsi on harva se päivä heillä (kutsumatta), ja kerjää ruokaa.
Jos ovat pihalla, koputtelee oveen ja sanoo että haluaa sapuskaa. Kun sille sanoo että nyt ei ole, niin sama toistuu vartin päästä.
Saattaa ensitöikseen ilmoittaa, että äiti antoi mulle luvan syödä täällä. Kiva että antoi, mutta kai asiasta voisi kysyä myös siltä, jonka ruokia tuo lapsi olisi syömässä?
Kuka muka jaksaa ruokkia vierasta lasta päivittäin, vieläpä sellaista joka kerjää sitä ruokaa? Lasta, joka ei ole kylässä, jota ei ole kutsuttu, mutta joka on muuten vaan harva se päivä ovella ja nurkissa? Palstapyhimykset tietysti, mutta oikeassa elämässä?
Ja kun niitä lapsia on jopa 8 kappaletta, niin...no, siinäpä teette voileipiä ja keitätte pottuja. Mä en tee.
Kaveri juuri eilen avautui siitä, miten eräs lapsi on harva se päivä heillä (kutsumatta), ja kerjää ruokaa.
Jos ovat pihalla, koputtelee oveen ja sanoo että haluaa sapuskaa. Kun sille sanoo että nyt ei ole, niin sama toistuu vartin päästä.
Saattaa ensitöikseen ilmoittaa, että äiti antoi mulle luvan syödä täällä. Kiva että antoi, mutta kai asiasta voisi kysyä myös siltä, jonka ruokia tuo lapsi olisi syömässä?
Kuka muka jaksaa ruokkia vierasta lasta päivittäin, vieläpä sellaista joka kerjää sitä ruokaa? Lasta, joka ei ole kylässä, jota ei ole kutsuttu, mutta joka on muuten vaan harva se päivä ovella ja nurkissa? Palstapyhimykset tietysti, mutta oikeassa elämässä?
Ja kun niitä lapsia on jopa 8 kappaletta, niin...no, siinäpä teette voileipiä ja keitätte pottuja. Mä en tee.
Itse aivan eskari-/alakouluikäisenä en useimmite vielä nälissäni ollut, mutta yläasteelle mennessäni oli vahempieni asiat jo niin huonolla tolalla, ettei kotona ollut oikein mitään ruokaa paitsi tukipäivinä. Olin tarpeeksi iso ymmärtämään, että kavereiden luona ei ruokaa kerjätä. Mutta jos (ja kun) ruokaa tarjottiin, en pystynyt kieltäytymään. Parhaan ystäväni äiti oli sellainen kanaemo, että minut talutettiin kirjaimellisesti käikynkkää ruokapöytään, jos yritinkin kieltäytyä! Ja samanlainen tämä emo oli kaikkia meidän ystäväpiirimme tyttöjä kohtaan!
Riipaisi vastikään lukea vanhoja päiväkirjoja. Monena päivänä olin kirjoittanut, etten olisi saanut syödäkseni mitään, jos sillä ja sillä kaverilla ei olisi tarjottu mansikkakiisseliä/teetä ja leipiä/oikeaa ruokaa. Kouluviikot meni, kun sai edes yhden kunnon aterian päivässä, mutta viikonloput ja varsinkin kesälomat olivat nälkäistä aikaa.
Ystävieni vanhemmat tiesivät tilanteeni ja varmasti siksi eivät katsoneet pahalla sitä, että söin heillä silloin tällöin. Nöyryyttäväähän se oli, kun omat teini-ikäiset kaveritkin huolehtivat siitä, olenko saanut syödäkseni. Kukaan ei tehnyt ilmoitusta sosiaalipuolelle, yllättävää kyllä. Itsekin olin tarpeeksi vanha, että olisin kai voinut itse hakea apua, mutta jotenkin se nälkä ja häpeä lamaannuttivat.
Itse takuulla kutsun ruokapöytään kenet tahansa, joka meillä ruoka-aikaan on kylässä. Varsinkin, jos kyseessä on lapsi. Se on minun osaltani vieraanvaraisuutta, mutta myös osaltaan sitä, että haluan antaa eteenpäin sitä ystävällisyyttä ja huolenpitoa, mitä itse aikoinaan sain osakseni.
Vieraat on eri asia (ainakin meidän perheessä) kuin harva se päivä meillä tai takapihassamme ravaavat lapset.
Saattaisi tulla sanomista, jos ruokkisin ne 6-8 vierasta tenavaa päivittäin, tai jos tarjoaisin niille harva se päivä leivonnaisia tms.
Ihanaa, että ystäväsi ja ystäviesi vanhemmat ovat pitäneet sinusta huolta. Näin sen pitäisi olla.
Meillä on lähes päivittäin välipalapöydässä omien lasten lisäksi 1-4 esikoisen kaveria. Eipä ole vielä koskaan tullut mieleen, että meidän perheen talous niihin ylimääräisiin sämpylöihin kaatuisi...
Ruoka-aikaan myös monesti tarjoan myös vieraille. Tietyt vieraat lähes poikkeuksetta kertovat, että heillä on kohta kotonaan ruoka-aika. Yksi lapsi ottaa aina mielellään ruokaa. Ja AINA kun hän on kylässä yritän ruokaa myös tarjota. Jos esim lohta on niin vähän, että uunikalana siitä ei riittäisi kuin omalle perheelle, niin viimehetkellä muutan suunnitelmia ja teen ison kattilallisen lohikeittoa. Niin paljon, että tämä vieras saa varmasti vatsansa täyteen. Sillä tiedän, että hän ei välttämättä kotonaan saa kouluruoan jälkeen mitään muuta kuin kaurapuuroa tai pikanuudeleita.
Lastensuojeluviranomaisetkin on ko perheessä vieraillut, mutta eivät tee mitään.
Joten MINÄ TEEN! En voi katsoa vierestä kun lapsi näkee nälkää.