n 20-v kuumeilijat joilla yritystä pitkään vol 3

joo, mä olen vai koittanut rauhoittua, koska en voi tehdä asioille mitään. Oireet viittaa mielestäni selväsi raskauteen, ja tänään tekemäni testi kotona oli kyllä niin vahva plussa, ettei siitä voi erehtyä, silti en vielä nuolailse, koska ensi viikolla vasta on se kontrolli verikoe, että nähdään, onko arvot lähtenyt nousemaan keskiviikkona oli hcg 509 vähän pp20 viitearvon alapuolella, joten saattaa pahassa tapauksessa olla kohdun ulkoinenkin. keskenmenoon en kauheasti usko, koska oireet vaan jatkuu, rinnat on kasvanut, kipeytynyt ja paha olo iskee aina aamulla ennen 11 jolloin on pakko saada heti ruisleipä tai oksennan. mahaa nipistelee uroin mistäkin, ja luulen, että kohtu kasvaisi... silti en usko vielä mihinkään, tuli sitä verta niin paljon, että jos se ei ollut huono merkki, niin ei sitten mikään. Kuitenkin olen ihmetellyt, että jos se keskenmeno olisi tapahtunut viikko sitten 2 päivää testipäivän jälkeen, niin olisiko hormooniarvoni voinut olla niin korkea, että se olisi laskenut keskiviikkoon mennessä vain 509 ja että keskiviikosta tähän iltaan se olisi laskenut vain niin vähän, että testi näyttä vahvempaa viivaa kuin koskaan. huokaisen kuitnkin vasta 5.11 ultran jälkeen, jos kohdussani sykkii sydän. nyt vain olen koittanut psyykata itseni uskomaan, että kaikki on ihan ok, kävi sitten kuinka kävi. Ensi viikolla selviää tosiaa se verikoe ja sitten ollaan jo vähän viisaampia. siinäkin varaudun pahimpaan, oli se arvoni viimeksi niin matala.

epätietosuus on maailman kamalinta. ei tässä osaa olla mitenkään päin. musta tuntuu, että mua on pidetty piinassa 2 kuukautta, ja aina kun luulen, että se loppuu niin mitä viel. ja oikeasti luulin joskus, että jos raskaustestiin tulee plussa vohuokaista helpotuksesta. kattia kanssa, kaikki menee vain hullummaksi. ei auta kuin odotella.

Murppa ihanaa, että saitte molemmat siirrettyä kuitenkin toivotaan nyt, että molemmat lähtee kasvamaan, kaksoset olisi ainakin mun mielestä ihanat. toionkin seuraavalla kerralla pas:issa, että laittavat molemmat alkiot jos selviävät sulatuksesta. ja ei kannata säikähtää jos vuotoa tulee, vaikka testi näyttäisi plussaa, se näyttää olevan näiden hoitojen aikana melkein tavallisempaa kuin poikkeavaa. käytätkö sä nyt lugeja? mietin myös sitä, että olisiko se että lopetin luget, voinutaiheuttaa sen vuodon, että jotenkin limakalvo olis ohentunut tms. Miten sinä olet voinut? oletko toipunut punktiosta? voimia piinailuun.

 

Ei voi muuta sanoa kuin että on sinulla vielä pitkä piinailu edessä. Kyllä nyt kuitenkin kuulostaisi siltä, että ei asiat ihan huonosti voi olla. Pitää vain jaksaa odottaa ja pitää sitä toivonkipinää yllä, uskon että lopputulos on sen arvoinen.

Niin, ja kiitos kysymästä, hyvin jaksellaan. Mahakipuja on ollu sen punktion jälkeen joka päivä, semmosta pientä tosin, taitaa kuulua asiaan. Sitten eilen huomasin, että tulee sellasta kellertävää limantapaista pikkuhousuihin. Taitaa sekin olla normaalia, vai kuinka? Käytän lugeja mielestäni aika isolla annoksella, 300mgx2. Mutta varmaan parempi niin, kun kerran siirsivät kaksi alkiota. Punktiokipuja minulla ei oikeestaan ollu ku vain silloin keskiviikkona. Oli niin lyhyt toimenpide, kun saivat vain kaksi munista. Että piinaillessa täälläkin mennään Koetan olla ajattelematta koko asiaa ja tietenkin tekemättä mitään sellasta, mikä voisi vahingoittaa kiinnittymisprosessia (kuten nostot). Ehkä oon vähän yliherkkäkin välillä, mutta haluan niin kovasti tämän onnistuvan, että meen vaikka sängyn pohjalle makaamaan loppuajaksi jos se siitä on kiinni!

 

murppa Jep, ne vatsakivut on ihan normaaleja. Mulla oli viikon verran punktiosta kovasti vatsa kipeänä. tosin ne munasarjat oli niin isot ja munasoluja saatiin niin paljon, että punktio kesti aika kauan, joten johtui varmaan osittain siitäkin. Tuo määrä on mun käsittääkseni ihan normaali määrä lugeja. Itsekin käytin saman verran,vaikka mulla pitäis olla hormoonituotanto ihan kohdillaan. Kai se liittyy noihin ivf-hoitoihin. Se kellertävä mitä tulee, saattaa johtua lugeista, mulla ainakin luget lurahteli ihan klöntteinä pois. lääkäri sanoi, että siitä imeytyy tarvittavat hormoonit elimistöön, ja loppu lurahtaa pois. määrä on niin suuri siksi, että varmasti tarpeeksi paljon ehtii imeytyä ennen lurahtelua. Tiedän tunteen, että tekisi mieli kaikin keinoin edes auttaa pieniä kiinnittymään. Itsekin makoilin aluksi kovasti jne, lääkäri sanoi, ettei itse voi ainakaan mitenkään aiheuttaa niiden poistulemista. Olen ollut urheilematta ja pomppimatta jne, mutta nyt vihoin toissailtana uskaltauduttiin harrastamaan seksiä, siis niin pitkä aika (n 1,5kk) kun viimeksi rakasteltiin, tulntui ihanalta, eikä tullut yhtään verta sen jälkeen tai tuntunut kipuja. Nyt kävelin jo 7,5 km lenkin sauvojen kanssa metsässä, ja nautin täysin siemauksi. vihdoin uskalla jotain tehdäkin, kun olen vaan miettinyt, että siellä se on jos on ollaksaan, tullut on jo pois, jos on tullut. Jännittäminen ei lopu ollenkaan. Kohta lähdetään mun vanhemmille kylään. ne kyllä tietää tästä meidän tilanteesta, mutta silti vähän jännittää. Voimia murppa piinailuun.

 

^ Ni en tiiä siitä limasta, ku minä nimittäin otan ne luget suun kautta... Mutta on varmaan ihan asiaan kuuluvaa. Ja en ole sellanen ihminen, joka turhaan murehtisi. Viettäkää hauska sunnuntai-iltapäivä sun vanhempien luona!

 

Tää pino onkin mennyt ihan mun ja murpan dialogiksi, toivottavasti muutkin tulee taas pian kuvioihin. Itsellä on niin sekava tilanne, että juttua riittää varmasti enemmän kuin kukaan jaksaa kuunnella.

Toivo ja epätoivo siis vaihtelee ja vuorottelee. Enimmäkseen olen nyt toiveikas, ja pelkään aivan kuollakseni, että joudun pettymään, tulen tippumaan korkeammalta kuin ikinä. Mietin joka hetki että mikä tuntemus on normaali, ja mikä vaarallinen merkki. Ihmettelen jos ei öklötä, että onko hormooniarvo laskenut tai muuten jotain tapahtunut. illalla ajattelin kotona vielä testata ja huomenna verikokeesen. vuotoa ei ole nyt ollut.

 

Voimia teille toivottelen.. :heart:

Olin tänään livepokeriturnauksessa kolmas Mielettämän hieno suoritus, vaikka itse sanonkin..

 

Onnea möhkis huikeasta saavutuksesta!

Täällä on tilanne hieman rauhoittunut. Enää ei ole maha niin kipeä kuin on ollut viikonlopun aikaan. Eipä kyllä ole muitakaan tuntemuksia sen koommin... Väsyttää vaan tosi paljon. Onneksi oon saanu ajatuksia työharjottelun vuoksi vähän muualle, ei tartte koko ajan miettiä tätä ja oottaa sitä testipäivää...

 

Tänään olen täristn odottanut verikokeiden tuloksia. HCG- hormooni arvo oli noussut 1820, joka oli hoitajan mielestä tosi hyvin. Nyt siis kaiken pitäis olla ihan kunnossa, jollei tämä mene kesken. un kaikki alkoi niin pelottavasti olen vielä todella jännittynyt, enkä osaa tästä vielä täysin iloita. Ajatukseen tässä on silti hyvin ehtinyt tottua, ettei tullut shokkina. Ensi viikon keskiviikkona on sitten varhaisultra ja jos siellä kaikki hyvin niin voi vähän huokaista helpotuksesta. Vuotoa ei ole ollut, paitsi ihan pieni tippa punaruskeaa tulee välillä kun oikein pitää ponnistella vaikka, jos vatsa on kovalla. silloin pelottaa kovasti, että alkaako vuoto ja meneekö kesken.

 

haltia :heart:

 

Haltia, ihanaa kuulla hyviä uutisia!

 

Haltia: Iloitse vaan kun on ilon aika! =) Se tekee hyvää.

 

Kiitos ihanat onnitteluista. :heart: Kyllä mä koitan tässä vähitellen iloita maailman onnellisimmasta asiasta. Olen vaan niin sekaisin.

 

Kyllä kaikki Haltia hyvin on, usko pois!!! Täällä peukut pystyssä!!!!! :heart: :heart:

 

Joko on olo helpottanut haltia? Toivottavasti alat pikku hiljaa nauttimaan odotuksesta

Testipäivä lähenee hitaasti ja varmasti.. Enää vähän reilu viikko. Vaikea uskoa, että siirrosta on menny vasta viikko, tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Mutta onneksi ajatukset on pari päivää ollu melkein koko ajan jossain ihan muualla (työharjottelujutuissa). Säilyy mielenterveys

 

Kiitos onnitteluista. Toivottavasti kaikki tosiaan menee hyvin. Kyllä mulla nyt on jo varma luottamus siihen, että olen raskaana. Pelkään vaan, että raskaus onkin kohdun ulkoinen, hormooniarvo kun on noussut hieman hitaasti. En oikeastaan osaa olla pelkäämättä. Tämä on niin pitkän ajan täyttynyt haave, ja sitten oli sitä runsasta vuotoa, ja matalat hcg-arvot joten en uskalla hengähtää ennen kuin 5.11 näen ihanan lääkärini, ja saan kuulla hänen mielipiteensä ja näen, että kohdussa todella on joku, jonka sydän sykkii. En vaan voi kalvavalle pelolle mitään, vaikka kuinka haluaisin raskaudestani nauttia, ei se oikein onnistu, kun pelkään, ettei kaikki ole kunnossa. Ensiviikolla, jos kaikki on ok, lupaan rentoutua oikein kunnolla, ja lopettaa pelkäämisen.

voimia murppa piinailuun, kyllä se aika kuluu yllättävän nopeasti. :heart:

 

Heipä hei! =) täällä on tapahtunut paljon asioita! ahkerasti olen teitä käynyt kurkistelemassa mutta visusti pysynyt hiljaisena..
haltialle paöjon onnea! monet itkut olen itkenyt lukiessani uutisiasi :ashamed: herkkä kuin olen
sekä myös murppa zemppiä myös teille!
möhkis iso :hug: ihanaa että olette miehenne kanssa löytäneet tisenne uudestaan

Oli nyt pakko tulla kertomaan vähän omia kuulumisia.. sillä kuumeilu ei vieläkään ole hävinnyt, päinvastoin! tänään tein taas vaihteeksi hetken mielijohteesta testin ja kuinkas ollakaan: haamujen haamu ilmestyi näyttöön kp 31/32-34! tosin, testiä sai käännellä ja väännellä että sen ohuen ohuen viivan erotti! mutta toiveet on korkealla ja parin päivän päästä teen uuden testin jotta asia varmistuu! Miehelleni en uskalla vielä puhua mitään, haluan yllättää hänet selkeällä ja varmalla plussalla olen NIIN onnellinen ja toivon vaan parasta että viiva vahvistuisi!! monen kuukauden yritys palkitaan ehkä vihdoin...
Mutta, jos haluatte ja jaksatte mua kuunnella voin tulla paljastamaan teille sitten sen lopullisen tuloksen

 

Onnea Haltia. :heart: Pidän peukkuja, että kaikki menee hyvin. Voin kuvitella sun tunteet. Itelläkin varmaan kummittelee kohdunulkoiset ja tuulimunat mielessä, jos ja kun seuraavan kerran tuun raskaaksi.

Varovaiset onnittelut myös Heinähatulle! Toivottavasti viiva vahvistuu.

Murpalle tsemppiä piinailuun. Jännityksellä odotan josko sieltä tulis seuraava plussa tähän pinoon.

Itellä vähän ankeet fiilikset ollu viime päivinä. Jos asiat ois menny toisin, laskettu aika alkais olla käsillä. Luulin jo päässeeni yli siitä tuulimunasta, mutta koville se näköjään vieläkin ottaa. Kuitenkin sitä ehti melkein pari kuukautta luulla odottavansa lasta.. En voi olla ajattelematta, että meillä vois jo olla vauva!!:attn:

Tää meidän kuumeilun pituus iski totaalisesti silmille tässä yks päivä. Sain nimittäin kuulla, että yhelle tuttavapariskuntalle, jotka aloitti esikoisen yrittämisen vähän meidän jälkeen, on tulossa jo pikkukakkoset. Oottavat siis kaksosia. Esikoinen tärppäsi heti. Jotku siis saa kolme lasta siinä ajassa ku me ei yhtään. Tuntuu aika epäreilulta.. Vaikka eipä silti, en mä kolmee lasta haluais alle kahdessa vuodessa.

Huomasin muuten, ku tota etusivua katoin, että mun kiertopäivät on siellä hiukan eellä. Nyt on menossa kp 24. Rinnat on ihan järkyttävän kipeet. Eipä oo taas pitkään aikaan ollu näin vahvoja pms-oireita niitten osalta. Melkeen itkua pitää vääntää ku illalla ottaa rintsikoita pois. Ei lainkaan kivaa. :/

Menipä valittamiseksi. B) Täytyy toivottaa ennen kaikkea itelleni, että häntä pystyyn! Kyllä tästä noustaan..

 

Heipä hei!

Onnea ja tarraisia sukkia haltialle ja masuasukille!

Varovaiset onnittelut myös heinähatulle ja tsemppiä murpalle se piinailu on aivan kamalaa

ja omasta puolestani voin sanoa, että pettyminen sen piinan jälkeen vielä kamalampaa... vaikka näitä pettymyksiä on takana kohta kolmekymmentä niin ei se siitä ajan kanssa helpota - ei ainakaan minulla. Olen kuullut viimeaikoina useasta parista, jotka ovat jo toisella kierroksella. Ei ole reilua tämä elämä. Varsinkin syksy on mulla vaikeaa aikaa...mikään ei innosta. Töissä hermot on kireällä ja pamahtelen ihan liian pienistä asioista. Olen myös viime aikoina miettinyt sitä, että lapsettomana työskentely lastensuojelussa saattaa käydä ylivoimaiseksi. Melkein joka päivä tuntuu epäreilulta se, ettei ole itse saanut lasta...eikä kukaan voi luvata että koskaan saisikaan.

Hirmuinen valitusvirsi siis täältäkin taas :ashamed:

 

Heinähattu, onko uutisia, vahvistettuja sellaisia?

Sarah, saa sitä välillä valittaakin. Ei aina voi olla urhea ja iloinen. Mullakin oli eilen masentava olo ja tuntui, ettei mikään innosta. Onneksi yksi ihana ystävä kutsui kahville niin sain ajatuksia muualle ja virkistyin vähän

Onneks on tullu lunta niin mielikin virkistyy!!!

 

No niin,pientä tilanne raporttia: Testiä en vielä ole uskaltanut tehdä mutta oireita löydän.. ja huom! en ole sen kummemmin niitä enää jaksanut miettiä/etsiä mutta näitä ei voi olla huomaamatta. Eli: Tänään olen palellut koko päivän töissä ja kotona vaan jatkui,välillä tuli kuuma ja välillä taas paleli. Lämpö 37.3 ja äsken 37.2 "kuumeinen" olo ja äsken,yhtäkkiä meni nenä tukkoon kipeenä en ole kun ei muuten ole ns.flunssa oireita.. nänneistä tulee valkoista nestettä ja kun hieman painaa niin saa ne kyllä silmille imetyksestä on kuitenkin jo yli puoltoista vuotta et ei voi siitäkään johtua! (?) mahaa vihloo ja särkee ja on tuolta alavatsalta aikas pinkeä kuten myös selkä on todella kipeä. ainiin ja vielä yksi: naama on mielettömän rasvainen ja sekin ilmaantui vasta tänään... :/
Että ota nyt selvää...meinasin että testailen maanantaina jos vielä tarvetta... tekis mieli jo huomenna mutta lähi apteekit ei ole auki ja pitäis iltavuoroon keritä... mutta tällaista tänään. Tulen taas ilmoittelemaan lisää jos ja kun jotain ilmoitettavaa tulee :heart:

Sarah :hug: muuta en osaa sinulle sanoa... :ashamed:

 

Täällä on ollu mahakipeää jo kaksi päivää. Eilenkin sattui niin, että piti ottaa kaks Panadolia. Kertokaa, ystävät rakkaat, onko tämä normaalia??? Tiistaina olis testipäivä, mutten tiiä meneekö tässä edes niin kauaa, alkaako kohta vuoto tms... :ashamed:

 

Murppa Ei kannata huolestua. Se minkä ole oppinut täsä raskaudessani on, että kaikki tuntemukset tarkoittaa jotain, ne samat oi olla hyvä tai huono merkki. Mistään ei voi olla varma ennen kuin tekee testi,vaikka olisi vuotoa, testi voi olla plussa. Ja sitten kaikki voi heittää tas härän pyllyä, eikä vaan voi tietää onko kaikki hyvin vai huonosti. kuitenkin luulen, ttä siellä sulla ainakin joku yrittää kiinnittyä ja kasvaa, joten peukut pystyssä, että kaikki on hyvin.

Heinähatulle paljon onnea testaukseen. oletko jo testannut? kaunistatko sinä meidän plussa pinoa seuraavaksi?

Mulla on huomenna sitten se ultra. tänään olis täynnä 7 + 0 jos kaikki on hyvin. oikeastaan eniten pelkään sitä kohdun ulkoista, ja olen jo täysin varautunut, että lääkäri saattaa todeta, ettei kohdussa näy mitään. siihen se sitten loppuu.. mutta jos huomenna on kaikki hyvin, olen päättänyt, että en enää hermoile. En ole lainkaan nauttinut näista ensimmäisistä viikoista, suoraan sanottuna olen psyykannut itseni ajattelemaan, etten ehkä edes ole raskaana, miestäkin harmittaa, kun ei ole voinut iloita odotuksesta, kun mä aina muistutan, että kaikki ei välttämättä ole kunnossa. tämä paniikki on kauheaa, tunnustelen kokoajan onko jokin huonosti tai hyvin, tai muuttunut.

Oireita, rinnat on isot, ja vaihtelevasti pinkeät ja kipeät, pahaolo ja ruoka-aine ällötykset vaihtelee myös, joskus vaikka on kauhea nälkä ei vaan tee mieli syödä mitään. Vessassa pitää ravata jatkuvasti. Vuotoa ei ole ollut paitsi sellaista ruskeaa limaa muutaman kerran päivässä jää paperiin. Nipistelyä on kylkiluista molemmin puoli molempiin nivusiin ja keskelle, paikat vaihtelee. välillä polttelee selästä ja mahasta niinkuin kuukautisissa. en ota tästä selvää, ultra sen huomenna kertoo. pelkään jo ennalta, mutta tulen sitten kertomaan kuinka kävi. pitäkää peukkuja pystyssä, että siellä jonkun sydän sykkii.

 

Peukutuksia haltialle! =)

Mulla ois huomena 4. kerta vyöhyketerapiaa. Alan pikkuhiljaa puhdistua.
Mua vaan harmittaa, ku oon antanu painon karata taas käsistä. Kesän työ meni hukkaan. Oli jo tossa pari kk sitten puntari 57 tienoilla, oisko ollu 57,2 alimmillaan. Ja nyt se on 60 kilossa taas. :| Aivan mahotonta miten se mässäilyhimo tulee ja lenkille ei "jaksa" lähtä, eikä nää märät ja kylmät ilmat yhtään houkuta. Ovis taas myöhässä, varmastiki tuon painon nousun ja mässäilyn takia. Aamulla kuitenki lämmöissä nousua, viimeinkin, että vissiin on saattanu olla täs vasta. Kattoopa nyt... :attn:

 

Tuulimuna. Ollaan miehen kanssa ihan sekaisin. Piti mennä raskauden keskeytyksen kätilöopistolle. aamulla ultrassa ruskuaispussi oli noin sentin vaikka sikiön olis pitänyt olla niin iso, pussissa vain pieni papu. ei sikiökaikua. olen vaan itkenyt, molempien on vielä hpakko mennä töihin tänään, minä jään sairaslomalle. en jaksa päivittää pinoa, tehköön sen joka pystyy. meillä nyt pas sitten suunnitteilla joulukuulle tai ensi vuodelle. jälkitarkastus 2.12 jolloin mietitään. lääkäri on meillä kyllä ihana. olo on niin lyöty. ihanaa perjantaina pitäis juhlia omia synttäreitä. olen sitten 24, tässä se aika vierähti, ja kohta en enää ole edes validi tähän pinoon, vaan liian vanha. en mä pääse täältä ikinä pois. muuilma romahti, tuleekohan meille ikinä vauvaa.. :'(

 

Haltia: :hug: :hug: Toivottavasti pas tuottaa sitte todellisen tuloksen!