n 20-v kuumeilijat joilla yritystä pitkään vol 3

Murppa: :hug: :hug: :hug:


Minä ainaki oon täälä. Ties kuin kauan vielä. :'( Ei tullu jouluplussaa meille, lämmöt on laskenu niin että tänään tai huomenna alkaa menkat. Pitäs tuo kuppiki mennä keittämään.. :attn: Hyvä puoli tässä on, että kierron pituudeksi jää 29 tai 30. Se on pco:laiselle suorastaan lyhyt kierto!!! Ihanaa että on näin tasottunu nämä.

Mä menin tuoho yhteen pinoon, pitkään esikoista yrittäneet vai mikäs se nyt olikaan, mutta ku kaikki on sielä ihan outoja ihmisiä, ja mua ei juuri sielä edes huomata. Kukaan ei edes pahoitellut sitä, kun kerroin ettei tästäkään kierrosta mitään tullu. Tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi sielä.

 

Tiiän tasan tarkkaan tunteesi Orion. Ite olin tuolla odottajapuolella heinäkuun helistäjissä, mutta sielläkin on monta kymmentä kirjottajaa niin ei siellä kukaan kommentoi toisten juttuja vaan jokainen kirjoittaa omaa napaa vaan... Ihana, ku täällä on tutut ihmiset, kenen kanssa voi jutella ja kenelle voi purkaa pahaa oloa

Elä synkisty :hug: Toivoa pitää kuitenki olla, vaikka tuntuu vaikealta. Itse ajattelen tätä asiaa niin, että kun vain äkkiä pääsisi eteenpäin niin unohtuisi tämä joulukuun loppu nopeaa.. Pääsisi jatkamaan hoitoja äkkiä. Täällä vain nuo hoitoihin pääsyn odotusajat on niin pitkiä, että vähän huolettaa... Toivottavasti pääsisi edes inseminaatioon nopeasti. Eihän sitä tiiä, jos se oliskin sitten se meidän oikea hoitomuoto.

 

Murppa Paljon halauksia. Tiedän tasan tarkkaan tunteen. saman kun jouduin itse kokemaan. Harmittaa, että näin pitää käydä vielä hoitojen ja pitkän yrityksen jälkeen. Mutta kyllä meidän aikakin koittaa...

Mä kyllä olen täällä. Jotenkin on vain ollut hyvä olla tuolla lapsettomuuspuolella. se tuulimuna oli niin rankka kokemus.. meillä tammi-helmikuussa olis pas jos kaikki menee hyvin. Sitä tässä odotetaan kovasti toiveikkaana ja pelottavana. Muutettiin omakotitaloon, joten vauvoille ainakin olis nyt tilaa

Niin ja noista muista pinoista... niihin on kauhean hankala mustakin liittyä. Itse liityin silloin ivf-pinoon, ja samasta pinosta (valitettavasti) 2 muuta koki saman kuin minä, ja nyt ollaan samassa pas pinossa, joten sieltä on tullut "tuttuja" saman kokeneita. Ihanaa jos tämäkin pino silti vielä virkoaa.

 

Nyt loputkin meidän pienokaisen alusta on sitten poistunut minun elimistöstä. Pelkäsin tuota lääkkeellistä tyhjennystä sen mahdollisen kivun takia, mutta jäi todella hyvät kokemukset. Kivut ei ollu juuri menkkakipuja kummempaa ja vuotokin alkoi tulla ihan nätisti. Oltiin miehen kanssa osastolla se 4 tuntia ja sitten päästiin kotiin lepäilemään. Olo on fyysisesti ihan hyvä, henkinen puoli ei tiedä miten asiaa käsittelisi. Haluan vain äkkiä takaisin ns. minun normaaliin elämään eli hoitoihin ja yrittämään uudelleen.

Haltia, olen samaa mieltä. Meidän aika tulee vielä ja meistä molemmista tulee onnellisia, täytyy olla varma siitä.

 

Joulu onneksi oli ja meni. Vaikein joulu ikinä, kun pikkusiskon LA:aan noin kuukausi, ja kuitenkin pitää siskon kanssa olla kanssakäymisissä... Mutta kokoan itseni joka ilta, että jaksan seuraavan päivän. Miten teillä muilla meni joulu?

 

murppa :hug:

Meillä meni joulu ihan kivasti. Lähin semmosella asenteella, etten anna minkään vaikuttaa negatiivisesti. Aattona oltiin anoppilassa ja miehen siskon luona käytiin hetki ku eivät ite päässeet lähtemään anoppilaan koska lapset TAAS sairaana (ne on joka kuukausi kerran tai jopa kahesti..). Pystyin aivan hellimään kummipoikaaki, oisko 5kk ikää sillä nyt. Jäi hyvä mieli siitä. Muutenki anoppilassa meni hyvin, ei ollu samanlaista ahistusta sielä ku yleensä on. Nyt joulupäivänä käytiin sit mun vanhempien luona.

Lahjoja saatiin ja muuta... Siivoukset meni vaan kehnosti, ne meni liian myöhäseen. Vasta maanantaina ompelin joulukappojaki, ku ostin koneen vasta viikko sitte. Kissat kaato kuusen heti pian ku paikalleen saatiin, vedet pitkin lattiaa...onneksi ei ollu vielä koristeita sillon.

 

Meillä meni joulu aika raskaissa tunnelmissa.. Miehen kanssa on ollut ihan uskomattoman rankka ja epäonninen puoli vuotta, ja mun piti olla raskaana tänä jouluna ja kaikkea. Muutettiin joulukuussa omakotitaloon, joten pyydettiin molempien perheet aatoksi kylään. Osittain onnistunutta osittain katastrofaalista, osa porukasta kännissä, osa ei juo mitään. Mä sain angiinan, ja nyt mieskin sairaana sängyssä. Auto ei toimi ja ollaan täällä loukossa maalla... Odotan vaan sitä PASia, toivottavasti olis siihen rahaa, vaikka joulu söi hirveästi, ja kallis autoremontti (ja silti auto ei enää liiku). Kivaakin oli välillä, hirveän rankkaa vaan. Onneksi joulu on ohi. Päätettiin, että mennään alkuvuodesta maistraatissa kaikessa hiljaisuudessa naimisiin, ja ensijouluksi ulkomaille. Nyt alkaa meidän terveys/perhe jne. vuosi

 

Toivontäyteistä uutta vuotta koko tälle meidän pitkään yrittäneiden porukalle! Toivottavasti ensi vuosi toisi tullessaan mahdollisimman paljon hyviä uutisia :heart:

 

Ai niin ja haltialle vielä... Upeata!! Onneksi olkoon päätöksestänne naimisiinmenon suhteen :heart: Itsekin olen maistraatissa naimisiin mennyt, joten voin sanoa kyllä kokemuksesta, ettei niitä juhlia tosiaankaan aina isoja tartte. Meillä tosin oli vähän pakkorako, kun mies ei kuulu kirkkoon ja päätettiin kolme viikkoa ennen juhannusta, että sillon mennään naimisiin.. Kuka siinä olis kirkkoa ehtinytkään enää varaamaan? Mutta meillä onnea on nyt kestänyt 3½ vuotta ja jatkuu edelleen *sormet ristissä*

 

Plussarikasta uutta vuotta kaikille!! :heart: Toivotaan, että tänävuonna saamme aloittaa uuden pinon odotuspuolella meille pitkään yrittäneille "tutuille"

Murppa kiitos onnitteluista. Itsekin uskon, että pienet häät on meille paras vaihtoehto. Meilläkään mies ei kuulu kirkkoon. Ajattelimme, että maistraattiin pyydämme muutaman todistajan, joiden kanssa mennään ulos syömään sen jälkeen, sitten myöhemmin pidämme kahvitustilaisuuden niille sukulaisille ja tuluille kotona, jotka kokevat sen tärkeäksi.

 

Taas näyttää meidän pino tippuneen ihan alas asti, ja porukka taitaa olla muualla. Meillä odotellaan kuukautsia alkaviksi, jotta päästäisiin aloittamaan sitä PASia. Se on alkanut vähän jännittää, että kun siinä pitäis se ovis bongata itse kotitesteillä, ja mulla ne testit on aina vähän mitä sattuu, niin meneeköhän koko homma ihan hutiin. Toisekseen, sen aikataulu tuntuu olevan todella väljä ja elävä, että en tiedä miten se saadaan järkättyä. Sitten pelkään vielä, että alkiot ei selviäkään sulatuksesta. Sitten jo etukäteen pelottaa, ettei raskaus alakaan, kun jo viimeksi alkoi. Paljo ajatuksia pyörii päässä. Ehkä se siitä helpottaa, kun taas päästää tosi toimiin.

Murppa Miten teillä jatkuu hoidot? onko inseminaatiota tai ivf tiedossa/suunnitteilla?

Entäs Orion Jatkatteko te vielä ilman hoitoja?

 

^^ 26. tammikuuta on soittoaika polille, jolloin suunnitellaan jatkoja. Toivon, että jatkettaisi IVF-linjalla, kun sinne kerran lähdettiin, mutta luulenpa, että mennään kuitenkin IUI:hin. Viimeksi vaan tuli se hyperstimulaatio, että tiedä häntä... Mutta turha spekuloida, sittenhän se selviää muutaman viikon päästä

Ymmärrän huolesi haltia. Älä kuitenkaan stressaa itseäsi turhaan etukäteen, kyllä ne toimenpiteet yleensä onnistuu. Tulos onkin sitten korkeamman käsissä.

 

haltia: Juu, vielä mennään ilman hoitoja. En oo viime aikoina juuri niitä edes aatellu. Kattoopa sitte joskus jos rupeaa tuntumaan. Vyöhyketerapiassa käyn vielä, ja laihdutan. Hitto ku joulukuu meni vaan persiilleen, nyt oon taas samassa painossa mistä reilu vuosi sitte aloitin. :kieh: Mutta eipä auta, eteenpäin on katsottava.


Tsemppiä hoitoihi!

Sekä näin hivenen myöhäisenä toivotuksena:
Hyvää ja hedelmällistä uutta vuotta kaikille! =)

 

Heipähei ja alkanutta parempaa uutta vuotta 2009!

Pahoittelut murppa tuntuu aivan kamalalta. Orion meillekään ei tullut jouluplussaa...täti tunki kylään 16. päivä. En ehtiny inssin jälkeen edes testaamaan.
Peukut pystyyn myös haltialle

Tänään alkoi sitten meidän ensimmäinen ivf. Menossa kp 23 ja ensimmäiset nenäsumutteet laitettu. Mahtaa tulla kamala kuukausi, kun kolmen sumutuksen jälkeen jo oksettaa :x Itku meinasi päästä myös apteekin kassalla 480 euron lääkkeitä maksellessa.

 

Sarah Kiva kuulla sustakin, ja mukavaa, että pääsitte tekin ivf:ään. on se kyllä oman kokemukseni mukaan tosi rankkaa, mutta kyllä sen kestää, kun tietää mikä voi olla lopputulos Itsellä kans ne hormoonit vaikutti kauheasti olotilaan, ja tuntui, että kun raskaus alkoi, niin oli ihan järkyttävä hormoonimyrsky alla. Siksi olen nyt iloinen, että tähän pasiin mennään ilman lääkkeitä, että jos raskauskin alkaa, niin olis vähän luonnollisempi olotila. Voimia ja onne kuitenkin hirveästi tuleviin hoitoihin!! Niin ja mitä hintoihin tulee, niin joo, se kyllä kirpaisee, en ole itsekään ikinä niin kalliita lääkkeitä ostanut, mitä icsi-vaati.


Orion joo, aikansa kaikella, turha niihin hoitoihin on kiirehtiä, jos ei siltä tunnu, toivotaan, ettei teidä niihin edes tarvitse hakeutua. Itse olen myös miettinyt tuota vyöhyketerapiaa.. Tekisi mieli kokeilla

Murppa Toivottavasti saisitte jatkaa ivf-linjalla... vaikka hyvät mahdollisuudet teillä on onnistua iui:sakin.

ON: Kuukautisia odottelen edelleen alkaviksi. Nyt kun oli aamulla aivan järkyttävän kuvottava olo, jostain kumman syystä aloin taas herätellä toiveita, että JOS kuitenkin olis luomuna tärpännyt. Ei kuukautiset ole vielä edes myöhässä, ja meillä se mahdollisuus luomuplussaan on vissiin ihan jotain 1 % mutta silti se on kumma miten aina vaan jaksaa toivoa ja toivoa. No pian se täti varmaan tulee ja päästään siirtämään meidän pakkasukkoja

 

Sarah: Varmasti tuntu kamalalta maksaa tommosta summaa. Brrr... Mutta toivottavasti se summa ei mene hukkaan.


(.) Mun joulumässäilyt ei sitte kuitenkaan pilannu ihan koko kiertoa. Ainaki luulisin niin, tais olla ovis eilen. En kyllä uskalla toivoa, että tästä tärppäis. Jotenki mun toiveet menee tonne maaliskuulle kovasti. Onhan se sillon todennäköisempääki, jos vaan saan itseni kurissa pidettyä ja laihdutettua.

 

Talvista tammikuun päivää...

Orion millaisilla keinoilla oot tuota painonpudotusta tehny? Mullakin alkais olla sen homman suhteen pakkorako - tuntuu kamalalta raahata tätä massaa mukana. Ja jos millään voi tätä projektia auttaa niin tehtävähän se on.

haltia oletkin varmaan joskus jossain tuolla kertonutkin, mutta kysympäs nyt kuitenkin... Millaiset pistolääkkeet sulla oli? Siis minkä merkkiset? Mulla oli inseminaatiossa puregon, johon sai pistokynän ym. sairaalasta. Nyt tulee sitten olemaan gonal-f ja oon vähän ihmeissään että mites se homma tulee toimimaan...
Meilläkin on hiukka noita naimisiinmenoaikeita heitelty ilmaan. Tosin tarkotus ois juhlia vasta kesällä 2010 ja hömpöttää asiasta oikein kunnolla =D

on: nenäsumutteen aiheuttama pahaolo näkyy pysyvän poissa, kun muistaa välillä syödä. Ihmeen hyvin on myös tottunu siihen käyttörytmiin vaikka ensin tuntu tosi ahistavalta se 4 kertaa päivässä.

 

Sarah: Ihan perinteisellä: kulutan enemmän ku syön. Kävelylenkkejä oon nyt tehny päivittäin, n. tunnin lenkki. Ruokaa en hirveemmin laske, mutta matalahiilihydraattisella mennään, en kyllä kauheen tiukasti. Kuulemma on hyväksi pco:sta kärsiville tuo matalahh:nen, ja kyllä musta tuntuu aivan toimivalta.

 

Huh Sarah, varmana jännittää. Tsemppiä kovasti, kannattaa jutella siitä jännityksestä, me ainakin täällä kuunnellaan Hienoa, että sumuttelut onnistuu noin hyvin.

Haltia. hävettää ees myöntää, että mullakin on samanlainen olo ollut koko tän viikon, siis jos olisinkin näinkin pian uudelleen raskaana :ashamed: Siis nämä minun ns. tuntemukset on ihan satavarmasti vielä niiden raskaushormonien aiheuttamia, mutten malta olla ajattelematta että entä jos...? Siis rinnat on vieläkin turvoksissa, alavatsalla painon tunne ja väsyttää.. Toivon vaan, että nämä oireet loppuu äkkiä niin pääsee eteenpäin. Enää kaks viikkoa hoitojen suunnitteluun, jee!

Orion: Minäkin olen ajatellu tuota painonpudotusta. Toivoisin saavani oikein kunnon elämäntapamuutos remontin, mutta enpä tiedä.. Ei ole ainakaan lähteny hirmu hyvin käyntiin. Lenkkeily on alkanu satunnaisesti ja ruokavaliokin on vieläkin mitä sattuu.. Mutta pikku hiljaa näkyy sopivan mulle

 

Täälä myös yksi, jonka pitäisi laihduttaa.. En ymmärrä miten se tuntuu olevan vaan niin hankalaa. Parissa vuodessa olen saanut kasvatettua ison vararenkaan vyötärölle, ja se ei lähde sitten millään. Nyt olen aloittanut jumpan ja lenkillä käymisen, syömisestä vähentäminen vaan on mulle niiiiin hankalaa. mutta tässähän meitä on hyvä porukka toisiamme tsemppaamaan.

Sarah Mulla oli icsi(ivf) kierrossa käytössä puregon. Se oli mielestäni helppo pistää, kun sen vaan oppi ja uskalsi laittaa... Mitä eroa siinä gonal-f:ssä on? mua jännitti sen irrotuspistoksen laittaminen kun oli sellainen mikä piti sekoittaa itse sellaisissa lasipulloissa, jotka piti rikkoa, ja sitten laittaa isolla ruiskulla tiettyyn kellon aikaan, mutta hyvin sekin meni, kun mies sekoitti lääkkeet

Murppa niin se on vaan kumma, miten sitä toivoa aina riittää... Sitten alkaa ajatella, että yleensähän uusi raskaus alkaa helpommin yhden alkaneen jälkeen jne. Toivottavasti plussaisit ihan luomusti - peukut pystyssä. niin ja joo, mulla kans raskausoireiden katoaminen kesti monta viikkoa raskauden keskeytyksestä.

ON: täällä tätiä ei vielä näy. Nyt kp 33, yleensä on ollut maks 35, en nyt vaan tiiä, miten toi kesken meno sitten vaikutti kiertoon, eka oli ainakin sen 35. Vatsa on ollut kauhean kipeä. Monella eritavalla on nippaillut, ja jopa särkenyt. pian se täti varmaan kurvaa ryminällä sisään.

 

Aargh. Taas meinaa herätellä toiveita, ku dpo 5 ja varsinki tänää tuntunu painetta ja nippailuja ja ties mitä alamahalla. Aikalailla jatkuvasti varsinki oikea munasarja tuntuu... Hemmetti jos nää on taas jotain normaaleja kierron tuntemuksia. :kieh:

Eikä asiaa yhtään auta, että eilen (tai no toissapäivähän se jo on) aamulla päähän putkahti ajatus "Äiti, isä, täältä tullaan!". En tiedä olinko puoliunessa vai hereillä, yhtäkkiä vaan kuin joku ois pistäny sen ajatuksen sinne. Ja viime yönä sitte näin unta, että meillä oli tyttövauva. Kanniskelin sitä siinä ja olin niiiin rakastunu... :heart:

Taidan vaan tulla taas epätoivoisen toiveikkaaksi... :snotty:

Parastahan se olis, että kaikki plussattais nytte heti alkuvuodesta. Ja vielä pysyis kaikki vauvat matkassaki. Peukut ja varpaat pystyssä sen puolesta.

 

Kuukautiset alkoi tänään, joten nyt sitten alkaa meidän PAS-kierto. Ihanaa, että taas tapahtuu.

Toivottavsti Orionilla uni tietää hyviä enteitä

 

Hienoa haltia, että pääsette aloittamaan PASsin :heart: Eteenpäin pääseminen tuo aina hyvän olon ja mielen. Tsemppiä!

 

Täälläkin taitaa kuukautiset alkaa =) Tai ainakin näyttäisi nyt siltä. Ihan uskomatonta, että iloitsen kuukautisten alkamisesta, en olis tätäkään päivää uskonut näkeväni... Mutta näin se vain on. Eli tämä km-kierto jäisi nyt jonnekin 35 päivän tienoille. Upeeta!

haltia, miten tuo PAS teillä toteutetaan? Tuleeko jotain lääkkeitä syötäväksi/pistettäväksi? Niin, ja jännittääkö jo? =)

 

murppa Kiitos onnitteluista ja ihanaa, että tekin pääsette taas yrittämään, ja normaaleihin keirtoihin

Mulla kuukautiset olikin hirveän niukat, ja hetken jo toivoin olevani raskaana, mutta kyllä ne kuukautiset oli. En raskaustestiäkään sitten edes tehnyt. Uskoisin, että kun keskenemossa tuli niin paljon verta, niin nyt se sitten vaikuttaa noihin kuukautisiin.

PAS jännittää kovasti. Lähinnä siksi, että siinä on niin monta mahdollisuutta mennä mönkään. Meillä yritetään lääkkeettömästi, eli normaalikiertoon tuota PASia. Mulla on varattu aika limakalvoultraan tiistaille 27.1 ja siinä sitten katsotaan missä mennään. Lääkäri antaa päivän, koska alan tikutella ovista, ja sitten kun näyttää plussaa, niin soitto klinikalle, alkiot pois pakkasesta, ja jännittämään minäpäivänä päästään siirtoon. Meillä on onneksi niin hyvä tilanne, että pakkasessa 5 oljessa kussakin 2 alkiota, joten luulisi niistä nyt jonkun selviävän sulatuksesta. Sitten siirtoa seuraavana päivänä aloitan taas luget, joita jatkan raskaustestiin asti. Näin siis, jos kaikki menee niinkuin pitää. Mulla yleensä tapahtuu ovis, en vaan saa sitä oikein tikutettua, jos ovista ei huomaa, niin menee sitten siirto suoraan seuraavaan kiertoon. Tai sitten jos en ovuloikaan tms. Mutta pari kertaa koitetaan lääkkeettömästi, ja sitten lääkkeillä, jos ei onnistu ilman lääkkeitä.

Hassua miten hoitojen lähestyessä toisaalta herää kauhea toivo, ja toisaalta itsesuojeluvaisto sanoo, että älä nyt usko mitään vielä, se on tosi epätodennäköistä, että raskaus alkaa. Pelkään, että jos nyt tulee samanlainen keskenmeno tms, miten siinä sitten taas nousee jaloillee. Turha kuitenkaan vielä pelätä. Jos kaikki menee hyvin niin päästään siirtoon viikolla 5 tai 6.

Sarah Mitenkäs teillä hoidot etenee?