Tervetuloa mukaan Sandraana87 Meitä pyörii tässä pinossa enää muutama, koska muut ovat tosiaan siirtyneet odotuspuolelle, mutta sinänsä kiva saada suraa, ja vertaistukea, vaikkei se ikinä kivaa olekaan, että joku "joutuu" tänne pitkään yrittäneisiin, kaikille sen vauvan ennemmin kyllä soisi.
Sarah Mitenkäs siirto meni? montako kyytiläistä sait matkaan? paljon tarsukkia pienelle. Pas voidaan tehdä myös lääkkeelliseen kiertoon, jolloin ovista ei tarvitse bongata, vaan lääkkeeillä tehdään limakalvot, hormoonit ym raskaudelle mahdollisiksi. Meillä vaan yritetään aluksi tuota lääkkeetöntä, koska meidän klinikalla on hieman paremmat onnistumisprosentit luonnolliseen kiertoon tehdyistä paseista, mutta jos ei ensikerallakaan onnistu niin mennään meilläkin sitten lääkkeiden kanssa. Niissä lääkkeissä on sitten vaan se ongelma, että jos rakus alkaa, niitä pitää syödä jotain useita kuukausia, ettei raskaus mene kesken, jos ne unohtaa, niin vissiin menee automaattisesti kesken suurinpiirtein, eli sikäli riski niien käytt siten on. Silti melkein toivon että mentäis lääkkeiden kanssa, koska ei tuota ovista pysty tikuttaa. Viikon mulla on nyt näyttänyt Haamu/plussaa, ja kuitenkin ollut negaa ja ei ovista.
Murppa Ymmärrän sun tunteita kyllä ihan täysin. Itsellä vähän saman suuntaisia ajatuksia. Elämä tuntuu vaan kulkevan eteenpäin, ja itse pitää rämpiä perässä, tai kulkee jossain putkessa. Jotenkin sen ivfn ja keskenemnon jälkeen itse oikeastaan tajusin miten vakavasta asiasta tässä on kyse. Mulle se ivf oli vähän niinkuin viimeinen oljenkorsi ja meidän ainut mahdollisuus, ja tajusin, ettei sekään ehkä auta. Vaikka se lapsi varmaan joskus tulee, on hyvin mahdollista, ettei tulekaan. Joka päivä itkeskelen, ja jokainen vauva, odottava äiti tai onnellinen isä saa mut itkemään. Nytkin tuo Karpelan vauvauutinen - mulle olis pitänyt tulla se kesävauva. Miksei sitä ikinä tule. Ja mitä sinun pikkusiskon vauvaan tulee, niin anna itsellesi aikaa ja anteeksi. On aivan oikeutettua surra omaa keskenmenoa ja lapsettomuuttaa, ja tulee vielä varmasti aika, että olet siskosi pojastakin oikeasti onnellinen. Itse olen ajatellut, nyt kun näyttää siltä, että omakin pikkusiskoni haluaisi vauvaa, että jos hän sen vauvan saa ennen mua, niin mä en pakota itseäni olemaan onnellinen. Mun ainut keino pysyä kasassa on hokea itselleni, että mulla on oikeus olla surullinen, jos pikkusisko saa yllätysvauvan, kun mä olen kokenut tämän kaiken. Kyllä ihmisten pitäis ymmärtää. Tämä on niin hirveän rankkaa, ja rankemmaksi tekee kaiken se, ettei ihmiset oikeasti tajua, miten kiepältä tämä kaikki tuntuu.
Sarah Mitenkäs siirto meni? montako kyytiläistä sait matkaan? paljon tarsukkia pienelle. Pas voidaan tehdä myös lääkkeelliseen kiertoon, jolloin ovista ei tarvitse bongata, vaan lääkkeeillä tehdään limakalvot, hormoonit ym raskaudelle mahdollisiksi. Meillä vaan yritetään aluksi tuota lääkkeetöntä, koska meidän klinikalla on hieman paremmat onnistumisprosentit luonnolliseen kiertoon tehdyistä paseista, mutta jos ei ensikerallakaan onnistu niin mennään meilläkin sitten lääkkeiden kanssa. Niissä lääkkeissä on sitten vaan se ongelma, että jos rakus alkaa, niitä pitää syödä jotain useita kuukausia, ettei raskaus mene kesken, jos ne unohtaa, niin vissiin menee automaattisesti kesken suurinpiirtein, eli sikäli riski niien käytt siten on. Silti melkein toivon että mentäis lääkkeiden kanssa, koska ei tuota ovista pysty tikuttaa. Viikon mulla on nyt näyttänyt Haamu/plussaa, ja kuitenkin ollut negaa ja ei ovista.
Murppa Ymmärrän sun tunteita kyllä ihan täysin. Itsellä vähän saman suuntaisia ajatuksia. Elämä tuntuu vaan kulkevan eteenpäin, ja itse pitää rämpiä perässä, tai kulkee jossain putkessa. Jotenkin sen ivfn ja keskenemnon jälkeen itse oikeastaan tajusin miten vakavasta asiasta tässä on kyse. Mulle se ivf oli vähän niinkuin viimeinen oljenkorsi ja meidän ainut mahdollisuus, ja tajusin, ettei sekään ehkä auta. Vaikka se lapsi varmaan joskus tulee, on hyvin mahdollista, ettei tulekaan. Joka päivä itkeskelen, ja jokainen vauva, odottava äiti tai onnellinen isä saa mut itkemään. Nytkin tuo Karpelan vauvauutinen - mulle olis pitänyt tulla se kesävauva. Miksei sitä ikinä tule. Ja mitä sinun pikkusiskon vauvaan tulee, niin anna itsellesi aikaa ja anteeksi. On aivan oikeutettua surra omaa keskenmenoa ja lapsettomuuttaa, ja tulee vielä varmasti aika, että olet siskosi pojastakin oikeasti onnellinen. Itse olen ajatellut, nyt kun näyttää siltä, että omakin pikkusiskoni haluaisi vauvaa, että jos hän sen vauvan saa ennen mua, niin mä en pakota itseäni olemaan onnellinen. Mun ainut keino pysyä kasassa on hokea itselleni, että mulla on oikeus olla surullinen, jos pikkusisko saa yllätysvauvan, kun mä olen kokenut tämän kaiken. Kyllä ihmisten pitäis ymmärtää. Tämä on niin hirveän rankkaa, ja rankemmaksi tekee kaiken se, ettei ihmiset oikeasti tajua, miten kiepältä tämä kaikki tuntuu.
Sain tietää eilen ihan vahingossa kun jouduin