Mulla on siis nyt kp 11, ja yk 16, katselin listaa, ja on tainnut jäädä ilmoittamatta, oli viime kierto vähän tavanomaista lyhyempi.
Tänään on jo vähän tunteet tasoittunut, mutta hiemen sekava olo. Tuntuu, että on niin monta asiaa, etten ole yhtään varma enää onko meidän hyvä mennä sinne hoitoihin. Tuntuu henkisesti jotenkin ihan rankalta. Mekin riidellään nykyään enemmän kuin aikaisemmin ja tuntuu, että molemmat on ihan kireitä.Välillä tuntuu, että seksiä harrasteaan vaan vauvan takia, ja toisen rakastaminen unohtuu, kun keikki pyörii vaan sen vauvan ympärillä, miten toivoo kumpikin vaan niin kovasti sitä vauvaa, vauvaa ja vauvaa. Viikonloppunakin yksissä juhlissa eräs kaveri (miespuolinen) kysyi multa yllättäen kun oltiin kahdestaan, että "onennellako kuukaudella sä olet?" olin ihan järkyttynyt ja hämmästynyt, en osannut vastata mitään. Ihmettelin, kysyin, mistä se niin arveli, se oli miehen pheista niin päätellyt, tämä kun oli ollut niin onnellinen, ja jotain lapsista puhunut (oli vissiin niin onnellinen, kun oltiin menossa hoitoihin) en sitte jotenkin osannut sanoa, että en oo raskaana, se tuntui niin pahalta ja oudolta, niillä on lapsia itsellään... sanoin vaan, että en halua puhua asiasta, että katsotaan nyt mitä tapahtuu. jotenkin jäi outo olo, ja niin suuri kaipuu siihen, että voisin oikeasti ihmisille sanoa, että mä olen raskaana. ja tietäisin että mieskin olisi siitä niin onnellinen. Tänään tein ovulaatiotestin ja se oli nega.. en masennu.nyt aijon tikutella ovista, ja pakottaa miestä vällyjen väliin. voi kun se lapsi jo tulisi.
Tuli niin paljo kirjoitettua omista tunteista taas.
Sarahin Puolesta jännitän ihan kauheasti, olen jotenkin ihan varma, että plussa se sieltä pärähtää
tule tänne sitten kertomaan, ja valamaan meihin toivoa.
Dreamer Sun tilannehan näyttääkin nyt ihan hyvältä
Toivotaan, että teillä nyt viimein tärpää, sinä jos kuka olisit sen ansainnut.Vaikka sitten meiltä lähtee täältä se keulahahmo, ja ihana päivittelijä, ja keskustelun aktiivi jäsen
mutta ehkä se on pienä, ehkä me pärjätään täällä ilman suakin, toivotaan, että kaikki päästäisiin täältä pian kesäksi pois
Niin ja
orion kiva kuulla, että putket oli auki, nyt vaan yritystä sitten paljon.
ja kyllä mietin saisko sitä lääkäriä vaihtaa, mutta ehkä jaksan odottaa siihen seuraavaan käyntiin, ja katsoa, jo se olikin vain mun oma tunne ja mielipide. ihanaa, että tämä meidänkin tilanne on nyt tarkkailussa, toisaalta vaan pelottaa, että mitään "vikaa" ei löydykään, ja meitä ei stten voidakaan auttaa :'( on nämä tunteet niin moninaiset.
Taas pitkän ajan vuodatus putkeen. Nyt nukkumaan, että aamulla jaksaa herätä töihin.