No siis mä näen niin, että pettäminen johtuu jostain tunnevammasta. tarvii todistaa itselleen, että kelpaa muillekin, jos oma kumppani sattuis jättämään -siis heikko itsetunto.
Tai on joskus tullu niin satutetuksi suhteessa, että pettää varmudenvuoksi ennen kuin toinen ehtii -no kappas, taas heikko itsetunto.
Jonkunlaista omistamisen tarpeeseen ja menettämisen pelkoon liittyvää peliä se on.
Todellinen oman elämänsä läpikäynti ja pelkojensa kohtaaminen vie sen pettämisen tarpeen pois. Kun tulee itseluottamusta niin, ettei enää tarvi pelätä satutetuksi tulemista, voi keskittyä siihen olemassa olevaan suhteeseen eikä tarvi miettiä, miten varoiksi pelastaa itsensä kriisiltä, joka ehkä joskus voi tulla.
Mä siis näen, että kyllä ihminen voi kasvaa niin, ettei enää petä, mutta se ei tapahdu ihan toteamalla että "exän vika, että mun tartti sitä pettää" vaan pitä löytää se oma heikon itsetunon syy, joka pettämiseen ajoi. Se pelko, jota paetakseen petti.