Munasarjat yhtäkkiä toimimattomat

Hei kaikille!

Täällä uusi kirjoittaja. Sela, tilanteemme on hyvin samanlainen kuin teilläkin, meillä vaan ei ole lapsia entuudestaan.

Viime toukokuussa ultrassa taisi olla kuusi pientä rakkulaa ja yksi johtofollikkeli. Tilanne näytti ihan kohtalaiselta.

Aloitimme lokakuussa piikitykset: pari kierrosta Puregonia, pienellä ja suurella annoksilla. Näistä tuli vain 1-2 rakkulaa. Hoidot keskeytettiin, koska follit kasvoivat niin hitaasti. Tuntui tosi epätoivoiselta.

Viime kuussa stimuloitiin Menopurilla ja Femarilla. Tuli vain yksi rakkula, mutta se kasvoi ja kypsyi hyvin määrätietoisesti. Tavoittelimme IVF:ää, mutta saalis oli niin kehno, että tehtiin muunneltu inseminaatio. Ei tärpännyt.

Kävimme tänään klinikalla ja lääkäri harmitteli: rakkula oli niin komea ja limakalvo todella hyvä (lähes 12 mm).

Nyt mietimme jatkoa, onko enää hoitovaihtoehtoja. Olen menossa anti-muller-hormonikokeeseen, pelottaa. Oli tulos mikä tahansa, niin yritämme vielä ensi kierrossa Clomeilla.

Sinulla Sela, on tainnut nuo Clomit toimia? Entä Femarit? Onko solut kypsyneet hyvin pelkillä tableteilla? Millaista määrää on tullut näillä lääkkeillä?

 

Vielä tuosta AMH-kokeesta... Kiitos Nonna linkeistä!

Toisessa linkissä neuvotaan, että testi pitää ottaa kp 2-3. Tietääkö kukaan, onko tuolla oikeasti merkitystä? Lääkärimme sanoi, että kokeen voi tehdä milloin vain (kysyin tätä vielä erikseen).

 

Moikka kaikille ja tervetuloa Sointu2010

Nyt siis on reissu lääkärille tehty ja luovutetun munasolun jonossa ollaan. Meidän tilanne siis se että ei omilla kannata yrittää. Uskomatonta , mut jotenkin helpotti =)

Sain myös tietää että esim AMH koe ei anna varsinaista vastausta kun vain ja ainoastaan siihen kiertoon missä se on otettu. FSH on parempi testimittari, mutta koska sekin vaihtelee niin sitä pitäisi testata useasti jotta saataisiin täysi varmuus missä mennään.

Ovulaatiotesteistä kanssa tuli tietoa, että vanhemmilla se ei toimi koska hormonit sekoittaa testitulosta eli huippu voi nousta ihan vain omista hormoneista ei siis siitä että ovulaatio olisi tulossa. Toimii kuulemma hyvin noin 20-25 vuotiailla.

Nyt odotellaan koska klinikalta käsky käy jolloin voi aloittaa lääkityksen jolla saadaan kierrot samaan tahtiin luovuttajan kanssa. Odotusaika on max 6kk ja lyhymmillään voi olla jopa vain 1 kk. Maksaa maltaita, mutta voi esimerkiksi maksaa kolmessakin erässä ja ultrat ja psykologin kanssa keskustelut voi hoitaa omalla paikkakunnalla. Siis ihan ensiksi psykologin kanssa keskustelemaan, et olemmeko valmiita tähän hoitoon.

Sointu2010 Clomeilla ja Femarilla saatiin joo muniksia, mutta nyt lääkäri sanoi että niin unessa on munasarjat, että ei kannata yrittää. Uskokaa tytöt tai älkää,mut se munasarjojen nukahtaminen voi tulla kuukaudessa. Mulla kp 28 nyt ja oikealla näkyi yksi munarakkulan alku ainoastaan ja vasemmalla ei yhtään eli se on nukahtanut ihan kokonaan.

Oikeasti olen iloinen siitä ,että täällä lääkärillä oli rohkeutta sanoa suoraan missä mennään eikä elätellä turhia toiveita.
Uuden tutkimuksen mukaan mikä on siis vasta tullut niin vanhemmilla onnistumisprosentti on suurempi kuin nuoremmilla (alle 38) lahjoitetussa munasoluhoidossa. Jotain positiivista on tästä iästäki joskus

Femaria tämä klinikka ei käytä ollenkaan koska sitä ei ole vielä ainakaan toistaiseksi hyväksytty lääkkeeski lapsettomuushoitoihin ja sen sivuvaikutuksia ei vielä tiedetä kunnolla ja ennen kaikkea ei tiedetä mitä se aiheuttaa lapselle.

Paljon saatiin uutta tietoa ja olemme nyt onnellisia siitä, että voimme yrittää vielä näin. Tämä varmasti on meille se oika ratkaisu.

Nyt sitten olisi aihetta palata takaisin tuonne luovutetun munasolun -ketjuun. Kävin siellä jo aikaisemmin,mut elätin silloin vielä toiveita omaista.

Tällaista tänne meille =)

 

Kiitos Sela! Sinähän olet saanut valtavasti tietoa!

Tuo AMH-koe hiukan epäilyttää, mietin vielä haluanko teettää sen. Vai luovutammeko...

Jonotamme toiselle klinikalle lahjamunasoluhoitoon. Siellä on vuoden jono, ja toukokuussa tulee vuosi täyteen. Me vielä työstämme tätä asiaa. Päätös varmaankin helpottaisi oloa ja aika kovaa stressiä.

Viime toukokuussa vasen munasarjani uinui ja oikealla oli usempia rakkulan alkuja. Sitten kesälomien jälkeen ultrattiin ja tilanne olikin toisin päin: oikea uinui ja vasemmalla oli muutamia rakkuloita. Syksystä asti oikealla puolella ei ole tapahtunut yhtään mitään, vain vasen on toiminut - sekin heikosti.

Ehkä pitää uskoa, että omilla soluilla ei enää onnistu. Minulla FSH-arvo heittelee aika lailla.

Lääkärini sanoi tänään, että munasolujen määrä voi romahtaa hyvinkin nopeasti. Minulle kävi näin reilussa puolessa vuodessa. Ei kannatta viivytellä yhtään!

Valtavasti onnea hoitoihin Sela - ja kaikille muillekin!

 

aikamoinen =)

Meille ei päätös ollut kovinkaan hankala. Yhteisen elävän lapsen kun kuitenkin haluamme ja tosiaan emme halua lapsiluvullemme ikävintä päätöstä mitä vain voi olla. Miehellä enemmänkin sen suhteen, että mitä minä ajattelen asiasta ja ei sitten alkuun osannut oikein mielipidettään sanoa.

En ihan oikeasti olisi uskonut miten helpottava tuo käynti oli, huh.

Sointu2010 Toisaalta se AMH arvo on mielenkiintoista tietää, mutta toisaalta taas mitäpä sillä tiedolla tekee jos on vain kiertokohtainen ja ei anna kuitenkaan luotettavaa tietoa.

Noista ovistesteistä sanoin lääkärillekkin, että ne siis voi heittää roskakoppaan.
Sit mielessäni ajattelin, etä niihin pitäisi laittaa myös ikäraja kuka niitä saaa ostaa. Hih, olisi se kiva näyttää paperit ku ovistestiä olis ostamassa, pitäisi mennä väärennetyillä papereilla kuin teininä aikoinaan yritti ravintolaan, mut nyt vaan yli-ikäinen

Kiitoskia Sointu2010 onnentoivotuksista. Sinulle myös paljon onnea ja miettikää tosiaan ihan rauhassa. Hyvä tehdä jykevä päätös asiasta ennen kuin siihen ryhtyy, on se niin iso asia kuitenkin. Saanko vielä kysyä mikä eniten asiassa mitetityttää vai onko vielä monia asioita. Ei tietysti tarvitse vastata, minua vaan kiinnostaa onko samanmoisia kysymyksiä mielssä kuin minulla oli. Oletteko siis käynyt jo psykologin juttusilla kanssa?

 

Hih, vai on sitä yli-ikäinen jo ovistesteihinkin. Olen bongannut niillä LH-huippuja ehkä noin joka toisesta kierrosta (en tosin Divina-kuurin aikana).

Mietin, onko tuo AMH-koe turha, onko noin uusi testi vielä riittävän luotettava.

Emme ole vielä "uskaltaneet" kunnolla jutella lahjasoluista. Toiveena on tähän asti ollut omat solut, ja lääkäri suositteli meille omia soluja syksyllä, kun aloitimme hoidot (keväällä tehtiin tutkimukset).

Tässä on vielä muutama kuukausi aikaa jonossa. Pähkäilen, yritämmekö vielä pari kuukautta (riippuu tietysti tuosta mahdollisesta AMH-arvosta) vai siirrymmekö suoraan lahjasoluihin. Kallistakin on.

Kerran otin lahjasolut puheeksi, johon mieheni: mutta mä haluan lapsen sun kanssa... =) Kysymys tuli yllättäen, ja tuo oli hänen ensireaktionsa. Itselleni biologinen lapsi ei ole ainoa vaihtoehto, mutta kieltämättä olisihan se mukavaa esimerkiksi seurata, mitä periytyy puolisolta ja mitä itseltä. Meillä kummallakaan ei ole lapsia entuudestaan. Hoivavietti on kova, ja siinä on sama onko lapsi biologinen, lahjasoluista saatu, adoptoitu tai sijoitettu.

Paljon on asioita vielä auki. Jotenkin olisi kiva, jos luovuttaja olisi joku puolituttu, ehkä...

Emme ole vielä käyneet psykologin juttusilla.

 

Kyllähän se koe kannattaa otattaa jos siitä saa mielenrauhan, mutta niin kuin meille lääkäri sanoi, niin ei kerro koko totuutta. Hyvilläkään arvoilla ei olla päästy onnelliseen lopputuokseen kun taas huonolla taas on. tselleni se oli tosi tärkeä silloin kun siitä kuulin, mutta nyt en sille juuri arvoa anna eilisen kuulemani jälkeen.

Ymmärrän hyvin miehesi reaktion koska itselläni oli sama ajatus alkuun kunnes se kypsyi päässäni. Onhan se mahdollinen tuleva lapsi meidän eikä kenenkään muun. Tässä toki jää pois se mitä itse olen joskus muutamia vuosia sitten sanonut, että olisikiva nähä minkänäköinen lapsi meistä lähtisi. Kummasti sitä vaan ajatusmaailma muuttuu kun keinot alkaa olemaan vähissä omilla soluilla.

Tosiaankin jos teistä vielä vähänkin siltä tuntuu niin varmasti kannattaa kokeilla vilelä omia soluja koska se voi taas olla sellainen asia mikä jää kaivertamaan jos ei kokeile. Eipä se hirmuisesti aikaa eteenpäin vie jos sitten joutuukin muuttamaan lahjasoluihin.
Kannattaa varmaan ottaa puheeksi vaikka ihan sillä mielin että jää muhumaan ajaus päähän. Alkuun koksa kuitenkin tulee se järkytys ja ensimmäiseksi tulee helposti se ei vastaus.

Mikä lapsesta tekee biologisen?? Joo, se että on omia soluja, mutta näin odottaneena ja synnyttäneenä voin sanoa että kyllä sen tekee nimenomaan se odotus ja synnytys. Pieni on teidän lapsi geneettisestä taustastaan huolimatta ja kyllä siinä varmasti kaikki hairahdusa ajatukset katoaa kun se nyytti on käsivarsilla ihailtavana.

Tsemppiä teille

Nyt pitää taas jatkaa töitä

Ymm

 

Kiitos kauniista ajatuksista!

Keinot ovat tosiaan käyneet vähiin omilla soluilla. Kovasti toivon (ja stressaan), että emme jää täysin lapsettomiksi. Toistuvat pettymykset lannistavat. Lahjamunasoluilla mahdollisuudet paranevat huomattavasti, mutta ihan varmaa sekään ei ole ... Nyt yritän viikonlopun ajatella jotain muutakin ja keskittyä vaikka Kultaani Leppoisaa viikonloppua!

 

Kiitos samoi =) =)
Aina välillä on hyvä tehdä irtiotto ja keskittyä nimen omaan siihen läheiseen ihmiseen siinä rinnalla.

Pitäkää huolta toisistanne :heart:

 

Tervetuloa messiin Sointu! =)

Sela: Nyt alkaa jännät ajat sitten! Toivottavasti ei tarvitsisi ihan 6kk odottaa luovuttajaa, mutta ois aika hurjaa, jos jo 1kk kuluttua pääsisitte hommiin. =) Peukutan täällä teidän puolestanne.

Mitä psykologin luona keskustellaan? Millaisia asioita siellä käydään läpi ja montako kertaa tapaamisia on ennen kuin saa lausunnon ---> hyväksynnän/ valmiuden hoitoon? Mietin tässä, että olisiko siitä haittaa, jos me kävisimme jo näin etukäteen keskustelemassa asiasta?

Sitten omaa napaa...: Soittelin pikkusiskoni kanssa tänään ja oti varoen aiheen pöydälle hänen soluista. Kerroin myös siitä, että jos hän luovuttaisi solujaan jollekin tuntemattomalle, niin me saattaisimme saada siten tuntemattoman soluja. Kerroin kuitenkin ajatelleeni asiaa niin, että jos hänen solujaan saisin käyttää, niin silloin lapsessa olisi edes hiukan myös minua, vaikka se ei tärkein asia lopulta olekaan.

Kovin mielellään hän edelleen minulle solunsa luovuttaisi ja ei myöskään pitänyt mahdottomana ajatusta, et joku tuntematon ne saisi, jos me siten nyyttimme saisimme...Jos tämä, niin mikä, oli merkki sisarrakkaudesta....Puhuimme myös mahdollisesta riitatilanteesta, jos tulevaisuudessa jostain syystä suuttuisimme toisiimme, niin tulisiko silloin sanottua jotain sellaista esim. lapsihan on biologisesti hänen/sinun tjms. Eniten hän oli huolissaan siitä, että hän ei kyllä pysty itse pistämään itseään eikä siitä, että mitä mahdollisia ongelmia tulevaisuus toisi tullessaan..rakas pikkuinen siskoni. =)

No vielä ei ole ihan varmaa lahjasoluhoidot, mutta sellainen olo on, että niihin päädytään lopulta.


Vaikka siskollani ei ole vielä omia lapsia, niin annettaisiinko hänen silti luovuttaa minulle solujaan? Ja eihän sitäkään viel tiedä onko hänelläkään soluja jäljellä...

 

Kyllä aika hurjaa vauhtia sitten mentäisiin jos kk päästä jo luovuttaja olisi löytynyt, mutta koko ajanhan tässä on raskautta toivottu =) Huh, jännittää ihan simona

Yleensä riittä psykologi käyntejä yksi, mutta joskus tarvitaan se pari kertaa. Ja käsitteääkseni voi äydä etukäteenkin...hmmm...en tiesä miksi ei voisi.

Laitan myöhemmin tänään tietoja siitä mitä siellä psykologilla otetaan esille(saatiin se paperille), nyt en ennätä koska vieraita tulossa.

Aivan ihana pikkusisko sinulla Nonna ja ottavat kyllä lapsettomankin luovuttajan vaikka usein toivovat, että olisi synnyttänyt, mutta ei kai niin väliä koska luovuttajia tosiaan aika vähän. Jokainen tekee miten haluaa ja sinun pointtisi siitä jos suoraan luovuttaisi niin olisi lapsessa sitten jotain sinua, mutta itse ajattelen ennemmin niin, että olisi luovutus sitten ristiin niin ei ainakaan tulisi niitä ristiriita tilanteita. Mutta niin ku aikaisemminkin oli puhetta, niin nämä kaikki tällaiset on niitä mitä pitää miettiä ja pohtia.

Nyt vieraat jo kolkuttaa ovella. Mukavaa päivänjatkoa =)

 

Mies lähti ruokakauppaan, en malttanut olla kurkkaamatta tänne.

Mahtava sisko sinulla Nonna. Minullakin on ihana pikkusisko, hänkin on vaan aika vanha tähän puuhaan, 39 vee. Siskoni ehti onneksi tehdä kaksi mahtavaa tenavaa! Sitä ei tiedä onko hänenkin munasolujen määrä jo romahtanut - toivottavasti ei.

Sela, voi miten kiva ajatus, jos jo kuukauden päästä pääsisitte hoitoon. Tai ainakin kevään aikana... peukkuja!

 

piti tuossa lauantain aikana laittaa viestiä siitä mitä psukologin kanssa pitää ottaa esille keskustelussa jos luovutetuila munasoluilla lähdetään raskautta hakemaan.
kävikin niin ikävästi, että sillo la illalla iski pahimmoinen ykätauti ja sit siihen päälle kuume joten se jäi, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan =)

Elikkäs tällaista tässä meidän lappusessa lukee.

1. Millaisia ajatuksia perheen perustaminen kolmannen tuntemattoman osapuolen avulla pariskunnassa herättää?
2. Vaikuttaako lahjasolujen käyttö vanhemmuuteen tai lapseen kiintymiseen?
3. Millaisia tarpeita lahjasoluista syntyvällä lapsella on?
4. Lapsen tarve tavata lahjoittaja.
5. Missä iässä ja miten lapselle olisi hyvä kertoa hänen geneettisestä taustastaan?
6. Mitä asian salaisuutena pitäminen vaikuttaa perheeseen ja kuinka lahjasolutaustan yllättävä ilmitulo lapsen myöhäisemmässä iässä vaikuttaa lapsen ja vanhempien välisiin suhteisin?
7. Ydinperheen ulkopuolisille henkilöille kertominen.

Tällaisia asioita pitäisi sitten pohtia

 

Kiitos Sela jälleen tiedoista... =)

Tulostin tuon listan ja illalla sitten miehen kanssa pohtimaan noita juttuja. Vielä pitäis kuukausi jaksaa odotella verikokeen tuloksia.

Tuota vatsatautia on ollut liikkeellä täälläkin...onneks itse ei oo sitä saanut, hrrr...kurja tauti! Toivottavasti oot jo toipunut siitä. =)

 

No niin...Nyt on tulokset mulla edessä verikokeista, ko soitin IVF-hoitajalle äskettäin.

Elikäs mun FSH 11 ja AMH 0,2. Tässä tää nyt sitten tais olla =( Viimeeksi mun (-08) FSH oli 6 ja 7 paikkeilla, en nyt muista kumpi ilman papereita ja aiemmin multa ei olekaan tota AMH:ta edes tutkittu..

Mitä kokeneemmat sanoo tästä tuloksesta?

Jos jotain hyvää, niin huomenna pääsen heti aamusta peruutuajalla lääkärille keskusteleen tuloksista ja jatkosta. Jatkon tosin luulen olevan sellainen, että mun osalta julkisella eivät varmaan suostu uutta IVF:ää tekemään.. =( Itse haluaisin vielä kerran yrittää lyhyellä kaavalla, kun tuo pitkäkaava oli varmasti mun munasarjoille aika tappotouhua.

 

Nonna78 En osaa tosiaan sanoa tuosta FSH arvosta, mutta meille tosiaan silloin aikaisempi lääkäri sanoi, että oli jollekkin joutunut(yksityisellä) sanomaan, että ei kannata enään yrittää omilla ja hänen arvonsa oli ollut AMHssa 0,2. Ja tosiaan meillä tämä tämän hetkinen lääkäri piti jo minun arvoani 1,0 tosi huonona. Mutta niin kun on puhuttu niin tuo AMH on kiertokohtainen ja se aaltoilee ihan samoin kuin alkuun munasolujen loppuminenkin.

Onko sulla miten tullu munarakkuloita? Onko katottu kierron lopulla munasarjojen aktiivisuus? Silloi voi kanssa tutkia, et millainen on mahdollisuus. olikos ulla katsottu se prolaktiini kanssa?

Invaa ku saa ei niin hyviä uutisia kun haluaisi,mut kannattaa tosiaan lääkärin kanssa keskustella mitä nyt, koska eipä kai hormonien pistäminen /syöminen turhan takia kenellekkään hyvää tee.
Ymmärrän kyllä hyvin, että Nonna haluat vielä kokeilla omilla.

Tsemppiä seuraavaan keskusteluun lääkärin kanssa.

 

En ymmärrä miksi tonne tuli tuo hymiö mikä iskee silmää. Ei tosiaankaan ollu tarkoitus.
Anteeksi :ashamed:

 

Juu, ei hätää tuosta hymiöstä.. =)

Kiitos, Sela, vastauksesta jälleen.

Mulla noita muniksia on clomeilla tullut 1tbl/vrk annoksella 2kpl yksi molemmin puolin ja sitte annos nostettiin 2tbl/vrk ja muniksia tuli yhtä monta. Joka kerta on kasvanut hyvänlaiset follit ja toiveissa kypsät solut. Tuolloin tehtiin inssi ja siitä nega. Tiedossa ei siis ole, et oliko folleissa muniksia. Silloin luultiin mun toisen munajohtimen olevan kunnossa, muuten eivät inssiä ois tehnyt...no mut se oli pari vuotta sitten.

Multa ei oo varmaan koskaan katottu kierron lopussa munasarjojen aktiivisuutta, mut koetanpa muistaa kysyä huomenna. Ja prolaktiiniin mulla on lääkitys ja se on lääkkeellä pysynyt alle 300, kun pahimmillaan 1400 ilman lääkkeitä. Magneettikuvaa ei päästä otettu, vaikka joskus sellastakin meinasivat.

Toivottavasti lääkärillä olis aikaa keskustella asioista ja siellä olisi jompi kumpi kivoista lääkäreistä paikalla huomenna.

Palailen huomenna kertomaan kuinka kävi..

 

Nonna78 Täällä jo yks malttamaton odotteleen mitä lääkäri teille sanoo. Toivon niin kovasti että olisi lääkärillä hyviä uutisia ja hoitoja vielä voisitte jatkaa.

Meille on käynyt mielessä tässä parin päivän sisällä sellainenkin mahdollisuus, et menisimme Riikaan lahjamunasoluhoitoon. Siellä ei ole kuulemma jonoa juuri laisinkaan ja pääsee hoitoon heti kun kuukautiset on tasattu luovuttajan kanssa. Kiehtoo ajatus, mutta, mutta.....hautuu =)

Nyt pitää painua soppakattilan ääreen taas jotta perheen saa ravittua.

Sointu2010 Missäs luuraat?????

Kuulumisiin :wave:

 

Heipsan!

Sela täällä jo huhuillutkin... Nyt vasta pääsin koneelle. Lahjasoluhoitoahan se lääkäri suositteli ja meinasi, etten saa lupaa 2.IVF:ään lyhyellä kaavalla julkisella, koska tuo AMH on noin heikko. FSH tasosta ei sanonut mitään. Ultrassa kertoi kandille,että siellä on 18mm johtofolli, mutta mulle ei sanonut mitään mitä siellä näki munasarjojen/ follien suhteen. Ei edes halunnut siitä puhua, vaan alkoi selvittää muista hoitomahdollisuuksista...ilmeisesti halusi mut vain tieltä pois ja uutta potilasta tilalle. Lupasi kuitenkin keskustella muiden kollegoittensa kanssa mun tilanteesta ja vastauksen saan 12.3. perjantaina...

Kovasti haluaisin kerran vielä koettaa tota IVF:ää, mut lyhyellä kaavalla. Vaiks sitten yksityisellä. Muuten mietin lopun elämääni sitä asiaa, että jos se olisi kuitenkin auttanut..

Tänä iltana juttelen mieheni kanssa hoidoista ja huomenna otan yhteyttä Väestöliittoon ja /tai Avaan. Pitää kysellä hintoja, maksuaikoja ja jonoja ja mitä silloin, jos on oma luovuttaja.

Tällä hetkellä olo on kuin hakatulla madolla lattian välissä, mut kaipa tämä vielä iloksi muuttuu.

 

VoiNonna78, mitäpä tähän nyt osaisi sanoa. Tiedän tasan tarkkaan tuon tunteesi.
Toisaalta kun kuulee faktoja niin se lyö maanrakoon ja sit kuitenkin uskoo ja toivoo vielä että omaila onnistaisi.

Suosittelen sinulle ehdottomasti kokeilemaan vielä omilla koska sitä haluat/tte niin kovasti. Ja senkin puolesta vielä kun sinulla niitä munarakkuloita vielä siellä on näkyvissä niin ei kannata jättää kokeilematta. Muuten käy kuin minulla ja sitä en toivo kenellekkään.
Eli sitä yhtä ja ilmeisesti viimeistä munarakkulaa ei lähdetty kokeilemaan,että olisiko siellä solua ja mitä sitten olisi känyt jos siellä olisi ollut. Se jäi nyt meiltä hämärän peittoon ja koksaan emme sitä voi selvittää.Olen sen takia päätä lyönyt seinään monesti ja syyttänyt vain itseäni, mutta en voinut silloin pienessä milessänikään uskoa siihen, että niitä ei enään tule. No meillä se on ollutta ja mennyttä, mutta teille kaikki on vielä mahdollista.

Miettikää ihan rauhassa ja punnitkaa kaikkia vaihtoehtoja ihan vain vaikka ajatusleikkinä alkuun.Tarkoitan siis, että niitäkin mitkä ei heti nyt ihan just olisi ajankohtaisiakaan.

Uskokaamme tai älkäämme, mut kyllä meille kaikille käy vielä onnellisesti tavalla tai toisella.Mennään sitten kuinka monen mutkan, surun ja kyyneleen kautta ja päädymme sitten tulokseen kuin tulokseen, niin loppu on onnellinen.
Tällä ajatuksella itse olen jaksanut tarpoa eteen päin.


Illanjatkoja meille kaikille vahvoille naisille

 

Olen luurannut työmatkalla, eikä ollut läppäriä mukana. Aika pimennossa olin, mutta se tekee välillä ihan hyvää.

Sela, tiedätkö, onko Riiassa luovuttajat anonyymeja vai rekisteröidäänkö heidän tietonsa? Eli onko lapsella mahdollisuus saada nämä tiedot 18 vuotta täyttettyään? Ihan uteliaisuuttani vaan tätä kysyn. Jos lahjasoluhoitoon mennään, niin olen pitänyt tiedon saantimahdollisuutta meidän kohdalla tärkeänä asiana.

Nonna, kysyit, mitä mieltä olemme tuloksista. Itse olen kohta vuoden verran selvitellyt näitä asioita monelta eri lääkäriltä ja netistä. Jotenkin kaikki tuntuu vaan niin monimutkaiselta, asiat ovat jotenkin kovin "liukuvia". Uskon, että lääkäritkään eivät pysty varmuudella sanomaan mitään lopullista.

On hyvin vaikea sanoa mitään muuta kuin, että kannattaa varmaankin yrittää niin kauan kuin sydän niin sanoo ja lääkärit suostuvat hoitoja tekemään. Senkin jälkeen me aiomme yrittää luomuna niin kauan, kun kuukautisia riittää - siis yrittää hyödyntää jokainen kierto. Tässä kevään aikana täytyy tosin miettiä lahjamunasoluhoitoa vakavasti, olemme jonossa yhdelle klinikalle (ei ole kotipaikkakunnalla, Suomessa kylläkin).

Sain lähes vuosi sitten hyvin ehdottoman diagnoosin FSH-hormonimittauksen tuloksena. Lääkäri sanoi 100 %:n varmuudella, että en tule koskaan saamaan biologista lasta, en ikinä. FSH-arvoni oli liian korkea, parinkymmen paikkeilla (viitearvo: 1-10, mielellään siinä kuuden paikkeilla). Maailmani romahti.

Sen verran oli voimia, että otin yhteyttä toiseen lääkäriin, kerroin tilanteemme. Hän sanoi, että FSH-arvo voi heitellä paljonkin ja neuvoi, että tekisin heti seuraavassa kierrossa uuden mittauksen. Tässä mittauksessa se oli hiukan alle 10. Lääkäri halusi tehdä tarkemmat kierronkartoitukset ultralla. Hän piti erittäin hyvänä sitä, että löysin LH-huippuja, eli mahdollisesti ovuloin luomukierroissa. Tutkimusten perusteella hän tuumasi, että raskautumismahdollisuuksia on - jopa luomuna. Tämän jälkeen FSH on kerran ollut viidentoista paikkeilla.

Tuosta korkeasta arvosta huolimatta, kolme eri lääkäriä ovat olleet valmiita tekemään meille hoitoja - perusteena mm: FSH-arvo vaihtelee, ovuloin noin joka toisessa kierrossa. Ovat sitä mieltä, että onnistumismahdollisuudet ovat niin kiertokohtaisia. Nyt lääkäri haluaa ottaa sen AMH-kokeen. Suoraan sanottuna se pelottaa ja epäilyttää. Onko se luotettava, on niin uusi testi. Voi ollakin, en tiedä.

Meillä on yritystä takana 9 kiertoa, joista parissa oli Divina-lääkkeet. Tuolloin en saanut LH-huippua näkyviin lainkaan. Niin, en tiedä, miten oikein pitäisi suhtautua noihin ovistikkuihin sen jälkeen, mitä Sela kerroit. Ehkä niihin ei voi ihan luottaa. Bongasin niillä nyt maanantaina LH-huipun. Taitavat vaan tuoda turhaa toivoa.

Tämän enempää en osaa sanoa Nonna, oma tilannekin on aika sekava: mitä pitäisi tehdä, mihin uskoa jne...

 

Sointu2010 Kiva kun olet palannut taas keskusteluihin mukaan. Ikävää tuo työteko kun häiritsee vapaa-ajan viettoa =)
No niin, asiaan...

Ihan ensiksi, et johan on ollu teillä lääkäri ken noin on sanonut. Aika uskaliasta lähteä sanomaan 100 varmasti, että ei saa biologista lasta. Onneksi sisuunnuit lamaantumisesta huolimatta, etkä tyytynyt lausahsukseen.

Anonyymina Riiassa luovutetaan ja lapsella ei siis ole mahdollisuutta saada tietoja. Sen takia siellä on luovuttajia paljon ja jonot lyhyitä. Riiassa saa luovuttajasta ilmeisesti kuitenkin hieman enemmän kuin Suomessa. esim veriryhmän, resustekijän, silmien- ja hiustenväri, pituuden, painon, etnisen taustan, koulutuksen ja perheen.

Me olemme kyllä ajatellut, että saamme me sitten Suomesta tai Riiasta munasolun niin lapselle asia kerrotaan jossakin sopivassa vaiheessa. Ja tietty samoin esim isovanhemmille.

Tuli muuten mieleen, että onko sellaisia sairauksia esimerkiksi olemassa missä tulisi ilmi, että ei olekkaan biologinen lapsi. Eli jos joku haluaa olla kertomatta lapselleen(jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee ja se heille suotakoon) perimäänsä niin voiko se tulla jotenkin ikävällä tavalla ilmi?

Hmmm....kyllä nää niin kinkkisiä asioita on, et ei oikeasti tiedä mihin pitää uskoa ja mihin ei. Pitkällä aikavälillä pitäisi varmaan noita kaikkia kokeita ottaa jotta saisi jotain tolkkua ja olisi luotetavampia,on tää niin hankalaa.

Mulla meni ihan täysin luottamus kyllä noihin ovistesteihin lääkärin kertoman jälkeen,plääh. Hih, mutta silti tuntuu, et tähänkin kiertoon pitäisi testejä ostaa. Apua mä oon jääny ovistesti koukkuun

Olisikohan se aika lähteä antamaan aivoille lepo jotta jaksaa huomenna taas täysillä rattaat raksuttaa. Taitaa vaan kohta nukahataa nekin niin kuin alapääkin

Kauniita unia

 

Kiitos tuesta Sela ja Sointu! :heart: :hug: Ihanaa, että olette olemassa ja ymmärrätte. Se on mitä mahtavin tuki. Heti on jo parempi olo.

Kyllä mä huomenna soitan VLon ja Avaankin ja ilmoitan meidät jonoon. Kyllä tässä on aikaa vielä pohtia ja vaikka mitä ennen kuin me tositoimiin päästään.

Milloin olen testannut ovulaation, niin aina olen sen löytänyt 6kk aikana joka kuukausi ja 3pvän sisällä joka kerta. Folleja on aina ultrattaessa ollut se yksi iso tai kaksi melkein yhtä isoa - siis ilman mitään lisähormoneja.

Sille vaan näyttää, että pahimmat painajaiset tulee toteen...Ensi pelkäsi ettei tule vuodessa raskaaksi, sitten ettei ilman hoitoja, sitten pelkäsi että on munasolut loppu, sitten pelkäsi kohdunulkoista, sitten pelkäsi ettei hoidotkaan auta ja nyt alkaa pelot kohta jo loppua... Tai onhan vielä nämä: en saa lahjasolua, lahjasolu ei kiinnity koskaan, synnytän lapsen kuolleena, masennun enkä' siksi saa koskaan edes adoptoida lasta... Kaiken tietysti kruunaan taloudellinen ahdinko ja vitutus maksaa lahjasoluhoitoja kuukausia turhan takia ---> mieheni löytää toisen ja tämä nainen raskautuu heti ja synnyttää maailman ihanimmat lapsen. :headwall:

No juu, myönnetään, että välillä alkaa itseäkin naurattaan tää kurjuus...Eteenpäin sanos mummo, ko lumessa tarpoi. =)

Voimahali kaikille vahvoille naisille. =)

 

Nonna, nuo pelot ovat niin tuttuja. Pelot ovat syöneet aika lailla tosi pitkään, ja nyt kovasti, tietoisesti yritän pikkasen irrottautua niistä - jos vaan mitenkään mahdollista. Yritän saada huomion muualle: mahtavaan mieheeni, hyviin ystäviini ja muihin läheisiini. Matkaakin suunnitellaan huhtikuulle. Sulaisipa lumet, jotta voisi aloittaa lenkkeilyn.

Pelot kun eivät auta mitenkään. Syövät vain voimia. Hyvästä parisuhteesta kannattaa pitää hyvää huolta! Mietimme, mitä kaikkea kivaa voisimme tehdä, jotta minä pääsen irti lapsettomuusajatuksistani: päässä kun pyörii vaan munasolut, ovulaatiot sun muut. Mietin, että kyllästyttääköhän miestäni, kun puhun: meillä alkoi tänään menkat, meillä oli ovulaatio jne

Sela, lahjasoluhoidoista: minäkin pidän tärkeänä, että lapselle kerrotaan asiasta. Hyvä kysymys, en tiedä onko sellaisia sairauksia. Luulisin, että on, ja on tilanteita, joissa asia voisi tulla ilmi. Jotenkin itse koen tärkeänä, että lapsella olisi myöhemmin mahdollisuus vaikka tavata luovuttaja niin halutessaan. Jos siis lapsi itse pitää tätä asiaa tärkeänä.

Nyt täytyy tehdä taas töitä...