Munasarjat yhtäkkiä toimimattomat

Sitä varmaan pitää miettiä, milloin lapselle kertoo ja miten kertoo luovuttajasta. Tuosta kiltistä ja avuliaasta tädistä, joka auttoi äitiä ja isää saamaan sinut. Antoi lahjaksi vauvasiemeniä, kun äidillä ei niitä ollut. Äiti ja isä niin kovasti halusivat sinut. Jotenkin näin olen sen itse ajatellut... jos hoidot aloitamme ja niissä onnistumme.
 
Sela ja muut tietävät, osaatteko sanoa tuosta Riikan luovutusasiasta tarkemmin... Onko siellä siis mahdollisuus valita luouttaja muunkin kuin ulkonäön (silmien väri, hiusten väri) perusteella, esimerkiksi onko mahdollista toivoa korkeakoulutusta luovuttajalta?
 
Sointu2010 Jotenkin tuohon tapaan olen itse kanssa ajatellut, että asiaa kertoisi. Tiedä miten se sitten muotoutuu ajan saatossa. Jokin hyvä tapa siihen kuitenkin löytyy.

tytti82 En tarkasti vielä tiedä miten siellä toimitaan, mutta luulen kuitenkin , että linja on samantapainen kuin täälläkin. En usko, että mitään saa varsinaisesti valita vaan yritetään sovittaa sopivimmat yhteen. En edes tieä miksi pitäisi valita jokin tietty koulutus yms??? Ulkoiset piirteet on aivan eri asia. Luulenpa,että meillä ei kellään ole varaa alkaa valitsemaan.
Hmm...olisi vielä kysynyt,että oliko tuo korkeakoulu toive ihan vaan heitto vaiko tosissasiko olit? Itse en ymmärrä miten se koulutus vaikuttaisi tulevaan lapseen.
 
Nonna78 Kyllä on niin tuttuja nuo pelot mitä kerroit. Ihan samanlaisia on itselläni ollut, mutta onneksi olen niistä hieman jo päässy eroon.
Ilmeisesti ajatukset selkenee ku niitä oikee miettii.
 
Soitin tänään Turun Väestöliittoon ja kyselin asioista. Oli kyllä mukavia vaihteen naisesta hoitajaan, joiden kanssa olin puheissa. Kyllä Tyksissäkin mukavia ovat olleet - kahta lääkäriä laskematta.

Elikäs, lahjasolujonoon pääsemme jahka varaan ensikäyntiajan. Kysyin tekevätkö he mulle IVF:n lyhyellä kaavalla, jos Tyks pesee kätensä minusta. Kerroin samalla arvoistani ja hoitajan mielestä ainakin kerran voisi yrittää lyhyttä kaavaa, jottei mulle jäisi jossiteltavaa. Edes tuo pienen pieni positiivisuus ja ymmärrys mun pointtia kohtaan sai helpotuksen tunteen ja onnenkyyneleitä silmiin. Tuon puhelun jälkeen tuntui maailma taas paremmalta paikalta, kun vielä toivoa on ja huomattavasti reippaammin mielin jaksoi pohtia lahjasoluhoitoa ja sen puolia siskon vai tuntemattoman solujen kanssa... =)

Sointu2010 Sen verran tän päivän kokemuksen jälkeen halun sanoa, että jaksa uskoa itseesi ja omaan intuitioosi sekä tunteisiisi. Kaikkea ei voi käsitellä järjellä, kun on näin tunnepitoinen aihe.

tytti82 Miksi korkeakoulutus? Kerran kävi itsellä mielessä jospa saisi solun oikein kauniilta ihmiseltä...mutta itselle tärkeintä olisi lapsen terveys eikä sitä tiedä miten mikäkin periytyy, vaikka solun saisi professorilta, joka olisi look a like Eva Longoria.
 
Lähinnä ihmettelin sitä, että voi valita korkeakoulutuksen, sillä tiedän ettei suomessa ole mahdollista valita sitä. En käsittääkseni ilmaissut mitenkään, että valitsisin luovuttajan sen perusteella. Turhaan siis parjaatte minua, aivan kuten teilläkin, myös minulla lapsen saanti olisi tärkeintä ja se, että hän olisi terve. En ole etsimässä professoria tai eva longoriaa, mutta koska asia on mielenpäällä niin kaikki tähän liittyvä kiinnostaa. Inhottavaa, kun aina hyökätään vastaan, jos jotain kysyy.
 
tytti82 En uskoettä kukaan halusi pahoittaa mieltäsi vaan enemmäkseen oli kyse ihmetyksestä koska kysymyksesi antoi niin ymmärtää, että se olisi sinulle hyvinkin tärkeä asia tai jopa tärkeämpi kuin muut.
Olenki pahoillani jos mieltäsi pahoitin se ei ollut tarkoitus. Tiedän hyvin, että paljon on kysymyksiä mihin ei ole vastausta itsellä ja sitten kun sitä lähtee kysymään niin aina ottaa pienen riskin, siis meistä jokainen.
Toivottavasti tämä ei karkoittanut sinua keskusteluistamme pois??


Nonna78 Kiva kun teillä on ollut mukava ja hyvä käynti VL.ssä. Itse en tiedä kyseisestä paikasta mitään, mutta niin kuin Sointu sanoi että on lämminhenkinen paikka niin varmasti sitä on.
Ajatukset käy niin vuoristorataa näiden hoitojen, toiveiden ja pettymysten seassa et huh, huh välillä se pistää :headwall: ja välillä se :'( ja välillä se jopa :LOL:
 
Sela, taisin itsekin olla hiukan herkkänahkainen. Olisin tietysi voinut esittää kysymykseni vähän selkeämminkin, mutta kun kirjoittaa ja tietää mitä itse tarkoittaa niin ei aina ajattele miltä se muista kuulostaa. Mielenkkiinnolla seuraan edelleen keskustelua. Tämä on tärkeä palsta ja kovasti auttanut omassa epätietoisuudessa monen asian suhteen, vaikken kovin aktiivisesti kirjoittelekaan vielä, kun asia on vasta harkinta-asteella.
 
tytti82 Kiva kun et säikähtänyt totaalisesti ja Tervetuloa joukkoomme keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia :flower:

Ilman näitä keskusteluja olisi aika yksin vaikka tuo siippa tuossa mukana onkin, niin silti naisnäkökulmaa tarvitaan moneen asiaan. Tai ainakin minä tarvitsen ja helpottaa kirjoitella tänne ja ennen kaikkea tuo jos pystyy jollain tavalla toista auttamaan niin se tuo niin hyvän mielen koko päiväksi, että ei uskoisikaan




:hug: meille kaikille

:wave:
 
Todellakin tuntui lämminhenkiseltä ja sitä juuri nyt tarvitsin. =)

Tervetuloa messiin miunkin puolesta, Tytti82. Anteeksi, jos koit vastaukseni inhottavana. Tarkoitus ei ollut olla sellainen. =)

Joskus vaan ei osaa ymmärtää lukemaansa oikein ja vastata siihen niin, että toisetkin sen ymmärtäisi samoin.

Missä sitä voisi kysyä ja keskustella jollei täällä? Ahkerasti kirjoittelemaan vain, koska täällä on oikeasti mahtavia naisia jakamassa tätä tuskaa ja toivottavasti myös suurta onnea! :flower:

Halit myös täältä! =)
 
Vieläkö joukkoonne mahtuu mukaan? Olen taustalta seurannut keskusteluanne jo jonkin aikaa. Ikävä huomata, että meitä on tässä samassa junassa niin kovin monta.

Olen himpun verran päälle kolmekymppinen, ja lasta on perheeseemme toivottu jo pitkään. Lapsettomuustutkimuksiin hakeuduimme viime kesänä, ja sen jälkeen onkin kaikki heittänyt häränpyllyä. Lyhyessä ajassa on kuljettu monen monta ylämäkeä, ja tällä hetkellä tilanne on lyhykäisyydessään se, että "luomulasta" meille ei voi tulla, enkä minä todennäköisesti tule koskaan saamaan lasta ainakaan ilman lahjasoluja.

Nonna78:n kanssa tilanteeni on aika saman tyyppinen. FSH on koholla, AMH aivan liian matalalla. Erona on se, että meillä ei ole takana yhtään inssiä tai IVF:ää, mutta tarkoitus olisi kokeilla ennen kesää yksi IVF lyhyellä kaavalla. Lähtökohdat hoidolle eivät tosin ole mitenkään kannustavat: eräskin lääkäri jo totesi suoraan, että tehdään nyt tämä yksi kokeilu, jotta ei jää jossiteltavaa ja päästään elämässä eteenpäin. Myös omat ajatukset ovat osittain jo lahjasoluhoidoissa. Pakko silti myöntää, että kaikesta huolimatta pienenpieni toivonkipinä elää edelleen, josko kuitenkin niistä omista onnettomista soluista olisi johonkin.

Syvällä vetisessä suossa tarpomistahan tämä on, mutta eteenpäin yritetään...
 
Tervetuloa joukkoon - valitettavasti, kuten totesitkin... Mutta täällä on mahdollista saada ja antaa tukea sekä ymmärrystä samanlaisen tilanteen kanssa tuskaileville ja se on hieno juttu se. =)

Haluatko kertoa sun arvot? Mulla FSH oli ennen siinä 6 ja 7 paikkeil ja nyt 11 kp4 ja AMH 0,2. Odottelen parhaillaan Tyksin tuomiota siihen, et tekevätkö mulle viel 2. IVF:n, mut tällä kertaa lyhyellä kaavalla.

Teemme sen 2. IVF:n sitten Turun väestöliitossa, jos Tyks ei halua hoitaa meitä ja sitten olen henkisesti valmis lahjasoluhoitoon. Pakko yrittää tuo ettei jää mitään jossiteltavaa. =)
 
Hyvää sunnuntaipäivää kaikille! Kiitokset tervetulotoivotuksista. On hienoa, että tällä tavalla pystyy vaihtamaan ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa.

Nonna78, mulla FSH on mitattu pariinkin otteeseen, ja molemmilla kerroilla se on ollut muistaakseni 11 paikkeilla. AMH-tuloksen (0,6) kuuleminen oli kova paikka, sillä siihen asti olin uskotellut itselleni, että koholla olevasta FSH:sta huolimatta tässä voidaan vielä onnistua. Arvot ovat siis tosi huonot, mutta koska hoitoja ei ole aiemmin tehty, IVF:ään lähdetään kokeilumielellä. Jos lääkkeille ei tule vastetta, hoito keskeytetään. Vaikka käsitän, että näillä arvoilla ei käytännössä toivoa ole, jossittelisin loppuelämäni, jos en edes yrittäisi. Ja lyhyellä kaavalla tosiaan mennään, sillä pitkässä kaavassa olisi näillä arvoilla ilmeisesti riskinä, että munasarjojen toiminta lamaantuisi lopullisesti. Ymmärrän siis todella hyvin, miksi haluat kokeilla vielä yhden IVF-hoidon.
 
Cava Kokeilla kannattaa aina. Ihmettelen nyt vielä enemmän miks ne Tyksissä teki mun hoidon pitkällä kaavalla, kun tiesivät munasarjojeni olevan laiskat...Silloin en vaan osannut vaatia lyhyttä kaavaa, kun en asioista tarpeeksi tiennyt, enkä jaksanut uskoa tilanteeni olevan näin paha. Silti piikityksen tuloksena mulle kasvoi 2 hyvää follia ja molemmissa oli solu sisällä. Toinen oli raaka ja toinen monitumainen. 100% "saalis" anyway. Juuri tuon vuoksi toivon lyhyen kaavan toimivan meidän kohdalla paremmin ja jos ei, niin sitten lahjasoluhoitoon levollisemmin mielin. =)

Olen lukenut täällä ja muiltakin palstoilta, että joillain on folleja kasvanut yli 20, jopa 30 ja silti vain yksi on lopulta selvinnyt siirtoon asti. Kato on ollut huikea ja tyhjiä folleja paljon..

Siksi ihmettelen välillä miksi meidän tilannetta pidetään kannattamattomana vain yhden kokeilun jälkeen, kun ei suuri follimääräkään takaa mitään. Toki mahdollisuudet onnistua kasvaa, kun soluja on enemmän, mut silti raskaaksi tulemiseen tarvitaan vain se yksi munasolu.
 
No niin nyt sit vasta pääsin tänne taasen =)

Mulla tuo AMH arvo tosiaan oli 1,0 ja pistoksista ei vastetta.Kokeiltiin puregon ja pergoverista. Aijemmin tabletti hoidoissa saatu folleja kasvamaan, mut silloin ei olla oltu vielä IVF hoitoon menossa vaan kokeiltu ihan normikonstein.
Meille lääkärit ei tosiaan antanut mitään toivoa onnistua muuten kuin luovutetulla munasolulla, mutta onhan niitä ihmeitä tapahtunut. Hitsi kun vaan osuisi minunkin kohdalleni. onneksi mikään ei kuitenkaan estä yrittämästä.

Usein on niin että jos tulee oikein monta munasolua niin ovat sitten huonompilaatuisia ja siksi karsinta on aika suuri. Tuollaisen 10-15 on kuulemma aika hyvä jotta jokaisella olisi jonkinlaisia mahdollisuuksia.

Itse ihmettelin kanssa miksi sanottiin että ei ole toivoa koska hoitoihin reagointi voi kuulemma just olla aaltomaista . Näillä arvoilla ei koskaan enään montaa munasolua saada,mutta yhtä tai ei yhtään enempi kuitenkin. Kolme olisi lääkärin mielestä hyvä saalis koska silloin olisi vaihtoehtoja.

Ahaa taas lähtee kone alta =)
 
Hei,

Täällä vierailija. Pakko oli pysähtyä tähän ja vähän luoda uskoa. Sillä tiedän, että te jos jotkut sitä tarvitsette.

Mullakin on FSH koholla, yli 10 pyörinyt. Tuota AMH:ta ei kyllä ole otettu, mutta toisaalta loppukierron antraalifollikkelien määrää on kyllä ultrailtu useasti ja heikolta on näyttänyt, joskus vain muutamia on ollut näköpiirissä. Takana on 4 IVF:ää ja useamia PASseja. IVF:t olen tykitellyt minimi 300 IU per päivä ja siten, että piikitykset on aloitettu ihan viimeistään 3.kierron päivänä, muutaman kerran myös 2.päivänä. Mulla on niitä folleja sitten kyllä loppujen lopuksi tullut, määrät ovat vaihdelleet kokeilukerroilla aika paljonkin, 4 - 9 per kerta. Eli kuten olette itsekin todenneet, FSH heiluu ja se arvo vaihtelee kierrottain. Kaikki kierrot eivät ole yhtä huonoja tai hyviä.

Kaikki IVF:t on tehty lyhyellä kaavalla. Ainakin minun lääkärini yksityisellä (Fertinova, Felicitas) ovat minun itseni kohdalla olleet varsin yhtä mieltä olleet siitä, että pitkällä kaavalla ei ainakaan minulle kannata tehdä kun nuo munasarjat selvästi tarvitsevat aikamoista piiskaa, että sieltä mitään saadaan irti. Ei se nyt ihan varmaan niin yksinkertaista ole ja on selvää, että jokaisen lääkäri tekee yksilöllisen hoitoohjelman jokaiselle juuri hänen tilanteeseensa sopien...mutta jos googlailette ulkomaisia sivuja, näyttäisi kyllä siltä että harvemmin korkean fsh:n potilaille pistetään pitkää kaavaa. Paha käydä nyt kuitenkaan tohtoroimaan muiden tilanteita mutta itse en varmaan suostuisi.


Se luvattu uskon luominen tulee tässä: olen plussannut juuri 4. IVF:stä. Olimme jo mieheni kanssa henkisesti valmiita siirtymään luovutettuihin mutta halusimme kokeilla vielä kerran (?) omilla, kun lääkärini mielestä toivoa kuitenkin oli (olen raskautunut muutaman kerran mutta leikki on loppunut lyhyeen).

Minun suositukseni on selkeä: yksityiselle heti (jos olette jo, vaihtakaa klinikkaa) ja hankkikaa sellainen lääkäri, joka on hoitanut muitakin korkean FSH:n potilaita - ja onnistunut. Lukekaa mahdollisimman paljon korkean FSH:n hoitamisesta ja taistelkaa niin kauan kuin kukkaro/pää/parisuhde kestää. Jossain pinossa joku kerran sanoi, että hänen lääkärinsä oli todennut tämän homman olevan kestävyyslaji. Olen samaa mieltä.

Toivoa on niinkauan kuin saadaan edes muutama munasolu ja jos päästään näkemään, että jakautuvat normaalisti ja niin edelleen. Pakko silti sanoa, että mietin juuri viikonloppuna, että entä jos nyt olisin plussannut luovutetulla munasolulla, miltä se tuntuisi? Ihan yhtä ihanalta, olen siitä aivan satavarma.

Tsemppiä.
 
Stella08 Kiitoskia toivon luomisesta =) =)

Niin, jos niitä muniksia tulisi , mutta kun ei oikee tuu :( joko ei ollenkaan tai sitten yksi.
Lääkäärikin sanoi kun tilasin häneltä todistusta hoidoista ja jatkohoitosuunnitelmasta (kolmannelle taholle), että luomunakin voisi ihan ok onnistua jos se yksikin munasolu tulisi tuolle vasemmalle puolelle, mutta kun tulee aina sit oikealle(toinen munanjohdin poistettu) Vasen on selvästi laisekempi kuin oikea ja siksi raskautuminen en epätodennäköistä ja IVF ei oikein viitsi yhden perässä mennä.
 
Stella08, oikein paljon onnea plussasta! Pitkä tie on teilläkin takana, mutta tarinasi antaa toivoa. Toivotan sinulle oikein onnellista raskausaikaa!

Nonna78, ensi viikollako saat kuulla, suostuvatko kokeilemaan julkisella toisen kerran IVF:ää? Olen huomannut saman, että suurellakaan follikkelimäärällä ei välttämättä saada montaa hyvänlaatuista munasolua. Näyttää olevan mahdollista sekin, että ilman FSH-ongelmaakin vaste lääkkeille voi jäädä heikoksi. Toisaalta myös kohonneella FSH-arvolla on onnistuttu hoidoissa. Melkoista arpapeliä nämä hoitoasiat tuntuvat välillä olevan.

Miten teillä sela ja Sointu2010 pohdinnat jatkon suhteen? Oletteko molemmat tehneet päätöksen lahjasoluhoitoihin lähtemisestä?

Omasta tilanteesta sen verran, että munasarjojen herättelyä kokeillaan nyt jollain vaihdevuosioireisiin tarkoitetulla lääkkeellä. Lääkekokeilu kestää ainakin kuukauden, ja vasta sitten aloitetaan pistokset - ellei tässä nyt tule taas uusia mutkia matkaan. Olen edelleen hämmentynyt tästä yllätyskäänteestä, mutta ei kai se auta muukaan kuin luottaa lääkäreihin. Kokeiluahan tämä on alusta loppuun, joten kokeillaan nyt sitten kaikkea mahdollista. Jään kauhulla odottelemaan lääkkeen sivuvaikutuksia, sillä lista oli pitkä... :eek: Ja kyllähän sitä välillä mielessä pyörivät jos minkälaiset kauhuskenaariot tulevasta, kun en ole tällaisesta vaihtoehdosta koskaan ennen kuullutkaan. Juuri nyt en kuitenkaan halua moisia murehtia, kun aurinko paistaa ja viikonloppu on tulossa! B)
 
Hei Cava!

En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta käypä kurkkaamassa tätä pinoa:

http://kaksplus.fi/keskustelu/t915906,2275

Täällä käydään paljon keskustelua mm stimulointilääkkeistä ja vaihdetaan kokemuksia hoidoista.

Tässä pinossa ei ole paljoakaan tullut käytyä. Meillä ei ole vielä päätöstä tehty, meillä tuntuu mies hiukan vielä vierastavan ajatusta... katsotaan vähän aikaa vielä ja yritetään tableteilla, niin kauan kun lääkäri suostuu niitä meille kirjoittamaan.

Sen verran vielä, että sinun FSH-arvosi ei ole liian korkea! Tuntuu, että meillä eri lääkärit ovat pitäneet jonkinlaisena rajana tuota arvoa 15. Tuosta AMH:sta en oikein osaa sanoa mitään.

Muistan yhdeltä palstalta lukeneeni, että joku lääkäri (näin itse sanoi olevansa) kirjoitti eräälle henkilölle (jolla munasarjat eivät toimineet): älä anna periksi vaan vaadi, että munasarjoja herätellään ja kuukautiset yritetään käynnistää (hänellä kuukautiset ollut poissa useita kuukausia). Riippuu aika paljon varmaankin myös siitä, miten viitseliään lääkärin saa.
 
Cava Juu, ens pe saan tietää hoitaako Tyks meitä enää. Harmittaa kyllä kovasti, jos noin helposti antavat periksi, tuijottaen vain omia onnistumisprosenttejaan. =/ Todellakin tämä on arpapeliä, kuten se on spontaaneissakin raskauksissa. Kun kerran mun tehtaat näyttävät edelleenkin toimivan edes hiljalleen, ilman lääkkeitä ja kierto on säännöllinen ja ovuloin, nih mielestäni yrittää pitää vielä.

Kuulostaa hyvältä tuo munasarjojen herättely, onneksi teillä on lääkäri, joka viitsii ja haluaa todella auttaa! =) Kerrohan kuinka lääke vaikuttaa ja toivottan, että tulosta syntyy!


Luin luovutettujen munasoluhoitojen pinosta Virossa olevasta klinikasta ja kävin sen sivuilla. Ihan sikaedullista hoidot siellä! Jopa luovutettujen kanssa. Elleivät nyt siis suostu hoitamaan meitä enää julkisella, niin suuntaamme sinne.

Voimia meille kaikille! Kyllä me vielä onnistutaan! =)
 
Cava Meillä on päätös kyllä syntynyt. Olemme siis siellä lahjamunasolu jonossa ja nyt sitten ajatusena vielä tuo alkiadoptio. Eli näiden kahden välillä vielä soudetaan.
Kyselimme kanssa tuota Nonna78 mainitsemaa klinikkaa Virossa, mut siellä jono on 1,5-2v, ei siis ole meidän paikkamme. Tässä iässä ei enään voi odotella kädet ristissä tuollaista aikaa.Voihan se silti olla, että vaikka nopeammin pääsisi hoitoihin niin yhtään sen nopeammin ei tulosta kuitenkaan saada. Mut antaa se pientä lohtua kuitenkin kun on jotain mitä jännitää ja odottaa.
Mikä lääke sulla on siihen munasarjojen herättelyyn annettu?
 
Kiitos Sointu2010 linkistä! Olen linkittämääsi pinoon muutaman vuoden "alaikäinen", joten en ollutkaan huomannut tuota stimulointikeskustelua. Oli mielenkiintoista lukea noista eri lääkevaihtoehdoista, vaikkakin aloin heti epäillä, onkohan lääkärini ollut ajan tasalla, kun kaapissa on odottamassa resepti Puregonille eikä Menopurille...

Nonna78, julkisella meitäkin tällä hetkellä hoidetaan. Toivottavasti en ole vain pelkkä koekaniini, joka kohdalla yritys on jo etukäteen tuomittu toivottomaksi. Epätoivoinen tilanteemme vaatii näköjään joka tapauksessa epätoivoisia keinoja, kun tälle hormonikorvaushoitolinjalle lähdettiin. En ole edes ihan varma, onko lääkkeen tarkoituksena herätellä munasarjoja vai alentaa FSH:ta. Olen nyt syönyt estrogeenia vajaan viikon, eikä sivuvaikutuksia ole toistaiseksi ollut. Loppukierrossa voikin olla eri meininki, kun vaikuttava aine vaihtuu progesteroniksi. Mielialaan lääkkeellä on kuitenkin ollut jotain vaikutusta, sillä pinna on kummasti pidentynyt. Se ei sinänsä ole yhtään huono juttu, mutta toisaalta... ehkä mulla sitten on tosiaan jo ollut vaihdevuosioireita, kun kerran lääke tuolla lailla vaikuttaa. :( Toivottavasti tästä lääkekokeilustani on kuitenkin jotain hyötyä - jos ei meille, niin sitten jollekin toiselle joskus. Toivon todella, että tyksissä suostuvat tekemään Nonna sulle sen toisenkin hoidon, kun teillä olisi halua ja mahdollisuus siihen lähteä.

Kaikkein pahimmalta tässä koko tilanteessa tuntuu se, että miehestäni ei ehkä koskaan voi tulla isää. Ajatuksena se on liikaa kestettäväksi. Tokihan meillä on vielä muutama kivi kääntämättä, mutta väistämättä suru välillä vyöryy päälle yrittäen hukuttaa kaiken sen hyvän, mitä meillä juuri nyt on. Sillä onhan tämäkin hieno juttu, että toivoa vielä on. Oikeastaan pelkään IVF-hoitoon lähtemistä eniten juuri siksi, että sen jälkeen ei ehkä enää ole toivoa. En edes uskalla ajatella, millaista se olisi.
 

Yhteistyössä