Hei,
Täällä vierailija. Pakko oli pysähtyä tähän ja vähän luoda uskoa. Sillä tiedän, että te jos jotkut sitä tarvitsette.
Mullakin on FSH koholla, yli 10 pyörinyt. Tuota AMH:ta ei kyllä ole otettu, mutta toisaalta loppukierron antraalifollikkelien määrää on kyllä ultrailtu useasti ja heikolta on näyttänyt, joskus vain muutamia on ollut näköpiirissä. Takana on 4 IVF:ää ja useamia PASseja. IVF:t olen tykitellyt minimi 300 IU per päivä ja siten, että piikitykset on aloitettu ihan viimeistään 3.kierron päivänä, muutaman kerran myös 2.päivänä. Mulla on niitä folleja sitten kyllä loppujen lopuksi tullut, määrät ovat vaihdelleet kokeilukerroilla aika paljonkin, 4 - 9 per kerta. Eli kuten olette itsekin todenneet, FSH heiluu ja se arvo vaihtelee kierrottain. Kaikki kierrot eivät ole yhtä huonoja tai hyviä.
Kaikki IVF:t on tehty lyhyellä kaavalla. Ainakin minun lääkärini yksityisellä (Fertinova, Felicitas) ovat minun itseni kohdalla olleet varsin yhtä mieltä olleet siitä, että pitkällä kaavalla ei ainakaan minulle kannata tehdä kun nuo munasarjat selvästi tarvitsevat aikamoista piiskaa, että sieltä mitään saadaan irti. Ei se nyt ihan varmaan niin yksinkertaista ole ja on selvää, että jokaisen lääkäri tekee yksilöllisen hoitoohjelman jokaiselle juuri hänen tilanteeseensa sopien...mutta jos googlailette ulkomaisia sivuja, näyttäisi kyllä siltä että harvemmin korkean fsh:n potilaille pistetään pitkää kaavaa. Paha käydä nyt kuitenkaan tohtoroimaan muiden tilanteita mutta itse en varmaan suostuisi.
Se luvattu uskon luominen tulee tässä: olen plussannut juuri 4. IVF:stä. Olimme jo mieheni kanssa henkisesti valmiita siirtymään luovutettuihin mutta halusimme kokeilla vielä kerran (?) omilla, kun lääkärini mielestä toivoa kuitenkin oli (olen raskautunut muutaman kerran mutta leikki on loppunut lyhyeen).
Minun suositukseni on selkeä: yksityiselle heti (jos olette jo, vaihtakaa klinikkaa) ja hankkikaa sellainen lääkäri, joka on hoitanut muitakin korkean FSH:n potilaita - ja onnistunut. Lukekaa mahdollisimman paljon korkean FSH:n hoitamisesta ja taistelkaa niin kauan kuin kukkaro/pää/parisuhde kestää. Jossain pinossa joku kerran sanoi, että hänen lääkärinsä oli todennut tämän homman olevan kestävyyslaji. Olen samaa mieltä.
Toivoa on niinkauan kuin saadaan edes muutama munasolu ja jos päästään näkemään, että jakautuvat normaalisti ja niin edelleen. Pakko silti sanoa, että mietin juuri viikonloppuna, että entä jos nyt olisin plussannut luovutetulla munasolulla, miltä se tuntuisi? Ihan yhtä ihanalta, olen siitä aivan satavarma.
Tsemppiä.