Mun mies sekosi yöllä

[ärsypilämi]

Ensin kilahti sinulla, sen jälkeen mies tuli tilanteeseen ja hätääntyi lapsen puolesta, häntä varmasti alkoi ärsyttää sinun kilahtamisesi vauvalle, jolloin hänelläkin kilahti (haluaa puolustaa lastaan).

Minusta ei kannattaisi miettiä miehen anteeksiantoa ym. erotaanko sontaa. Kyse oli kolmesta väsyneestä ihmisestä, sinun pitäisi miettiä sitä, ettet kilahtaisi vauvalle, mies kokisi lapsensa olevan turvassa äitinsä käsissä, hänkään ei kilahtele. Kun puhutaan aina niistä naarasleijonista jotka tulevat esiin kun lasta uhataan tai on sattunut jotain, kai sama tapahtuu miehilläkin. Hän varmaan säihkähti sinun reaktiotasi vauvaa kohtaan ja halusi sinut siitä "tilille/hänen mukaansa rauhoittumaan".

 

["neuvoton"]

[QUOTE="mammamia";22429996]Ensin sanoit, että mies vain piti kiinni ja istui päällesi. Nyt, kun et saanut mieluisia vastauksia mammoilta, niin tekstissäsi miehesikin on muuttunut väkivaltaisemmaksi. Nyt se mies onkin hullu, joka käy kiinni huutaen ja repien Joo ei naurunpaikka, mutta silti.[/QUOTE]

Ihan aluksikin sanoin, että ensin mies juoksi mun perään ja tarrasi olkapäistä kiinni ja istutti sohvalle. Kun käskin päästää irti ja nousin ylös, hän repi mut parvekkeen ovelta takaisin sohvalle ja istui mun päälle ja me molemmat huusimme. Näin tapahtui, ja näin olen koko ajan sanonut.

 

[Sagapaga]

Joskus ihminen vaan flippaa, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Minusta teidän tilanne ei vaikuta vaaralliselta ja tuosta pääsee kyllä yli kun keskustelee asiat perinpohjin. Toista ei kannata lähteä syyllistämään tai pakottamaan anteeksipyyntöön, fiksu ihminen tajuaa sen itsekin tehdä. Ehkä sun mies vain tarvitsee vähän enemmän aikaa purkaa juttu mielessään.
Jos on uus tilanne edessä johon ei ole millään tavalla valmistautunut (nyt esim. tää lapsen sairastuminen ja siitä johtuva valvominen ja neuvottomuus) niin ei mitenkään voi omia reaktioita ennustaa. Tuossa ei käynyt yhtään hullusti vielä ja on hyvä että sä sitä noin säikähditkin koska ensi kerralla kun joudut valvoa ja nousta lasta sylittelemään, niin tiedät miten toimia. Ja mieheskin, se ei ehkä ole tajunnut että kuinka pahasti sulla on traumaa tuosta fyysisestä väkivallasta.

 

["vieras"]

[QUOTE="neuvoton";22430304]Ihan aluksikin sanoin, että ensin mies juoksi mun perään ja tarrasi olkapäistä kiinni ja istutti sohvalle. Kun käskin päästää irti ja nousin ylös, hän repi mut parvekkeen ovelta takaisin sohvalle ja istui mun päälle ja me molemmat huusimme. Näin tapahtui, ja näin olen koko ajan sanonut.[/QUOTE]
Oikein teki mies. Itsetuhoista pitää kontrolloida fyysisesti.

 

[eipä ei]

Tällaisilla moralisteilla on harvemmin itsellä asiat siellä kotona täydellisesti. Harmi kun ei näe, millainen suohirviö siellä kirjoittelee ja millaisista oloista =)

AP: älä välitä näistä ilkeistä vastauksista. Kaikilla menee joskus hermot, eikä mitään kamalaa tapahtunut. Molemmat ylireagoite.

Ahaa, eli röökiä voi vetää mutta ei saa olla ruma tai "huonoista oloista", tosi loogista ja humaania.
Mitään kamalaa ei ole tapahtunut, molemmat ylireagoi. Sitähän tässä on sanottu..

 

["vieras"]

en näkisi että sun miestä tarvitsisi pelätä tai hän olisi halunut sua alistaa/satuttaa.

Mutta kun sinulla on historiassa väkivaltaa niin ehdottomasti keskustelet miehen kanssa niin että pyydät anteeksi maltin menettämistä ja kerrot että entisesi pahoinpiteli sua joten siksi pelkäät miehiä jotka ottavat kiinni, vaikka ei olisi tarkoitus pahoinpidellä. Sanot että olet rikottu sen asian suhteen.
Siksi vaikkei mies tarjottanut pahaa yöllä niin se palautti sun mieleen pahoja muistoja ja pelkoja ja et haluaisi kokea niitä pelkoja häntä kohtaan.

Älä siis syyllistä vaan kerro että olet rikki ja hän voisi sinun oloasi helpottaa jos ei sinusta kiinni ottaisi enään.

Ja tiedän että hermot voi mennä yöllä. Minulla ei hermot kestä yöllä jos lapset herää usien niin herätän miehen koska muuten vaan huutaisin lapsile että olkaa nyt hiljaa......

 

[hoida itse]

[QUOTE="vieras";22430246]Olen samaa mieltä. Tuo kuulostaa jo niin pahalta, että itsemurha yms tuhoajatukset ovat varmaan arkipäivää.

Hoida itsesi ennen kuin se on liian myöhäistä![/QUOTE]

Mikähän tossa kuulostaa pahalta? Rankka tausta on molemmilla, musta ap kuulostaa todella täysjärkiseltä. sanoi, että on onnellinen ja mies on hyvä, olkoonkin että nyt tuli pieni vänyneiden ylilyönti.

Ihan tökeröä huudella sivusta tollasia. Kaikki ei kasva pumpulissa, mutta terapiaa ei silti tarvii joka kääntessä.

Ps. mistä tiedät ettei ap olisi jo käynyt hoidossa?

 

[hoida itse]

Mikähän tossa kuulostaa pahalta? Rankka tausta on molemmilla, musta ap kuulostaa todella täysjärkiseltä. sanoi, että on onnellinen ja mies on hyvä, olkoonkin että nyt tuli pieni vänyneiden ylilyönti.

Ihan tökeröä huudella sivusta tollasia. Kaikki ei kasva pumpulissa, mutta terapiaa ei silti tarvii joka kääntessä.

Ps. mistä tiedät ettei ap olisi jo käynyt hoidossa?

Rankka tausta _monilla_ piti sanomani.

 

["neuvoton"]

Uskomatonta että jos puoleen vuoteen ensimmäinen päivä ja yö sairaana (ja tähän asti on saanut nukkua hyvin) ja heti kilahtaa. Jos minun mieheni olisi karjaissut ym kuten sinä, olisin heittänyt pihalle! Kyllä aikuisen pitää pystyä hillitsemään itsensä niin ettei ala lapselle karjumaan.

Koita vaan tottua, niitä öitä ja päiviä on edessä vielä monta.

En huutanut lapselle, enkä huutanut miehelle. Päässä napsahti ja se kaduttaa. Huusin lähinnä omaa turhautumistani. Tottakai mä totun, pakkohan mun on, ja haluankin olla parempi äiti jatkossa. Mua oikeesti hävettää toi mun pimahdus, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Onko täällä muka joku äiti joka ei koskaan olis menettänyt hermojaan väsymyksen takia?

 

["Joo"]

Jos mun mieheni "ylireagoisi" karjumalla ja ryntäilemällä ja menemällä tilaan jota ei itsekään ymmärrä, niin kyllä minäkin varmaan koittaisin ottaa kiinni ja rauhoitella ja saada istumaan alas ja rauhoittumaan.

Mutta ymmärrän tietty että se on eri asia koska olen nainen. Mieshän ei saa edes koskea ilman että se on "väkivaltaa", nainen olisi tuossa tilanteessa saanut vaikka läimäyttää poskelle hysteerista rauhoitellakseen ja silti vika ois miehessä.

 

[kerro]

[QUOTE="vieras";22430319]Oikein teki mies. Itsetuhoista pitää kontrolloida fyysisesti.[/QUOTE]

Mulle jäi epäselväksi missä kohtaa ap oli itsetuhoinen?

 

[endie2]

sitten voisi sanoakin jotain, jos kuulisi mieheltä hänen versionsa tapauksesta.

mutta pikaista paranemista pikkuiselle!

 

[Kepsis]

Ensin kilahti sinulla, sen jälkeen mies tuli tilanteeseen ja hätääntyi lapsen puolesta, häntä varmasti alkoi ärsyttää sinun kilahtamisesi vauvalle, jolloin hänelläkin kilahti (haluaa puolustaa lastaan).

Minusta ei kannattaisi miettiä miehen anteeksiantoa ym. erotaanko sontaa. Kyse oli kolmesta väsyneestä ihmisestä, sinun pitäisi miettiä sitä, ettet kilahtaisi vauvalle, mies kokisi lapsensa olevan turvassa äitinsä käsissä, hänkään ei kilahtele. Kun puhutaan aina niistä naarasleijonista jotka tulevat esiin kun lasta uhataan tai on sattunut jotain, kai sama tapahtuu miehilläkin. Hän varmaan säihkähti sinun reaktiotasi vauvaa kohtaan ja halusi sinut siitä "tilille/hänen mukaansa rauhoittumaan".

asiaa kun ajattelee niin, peesaan tätä kyllä 100%

 

[vinkkeli]

Ei muuta sanottavaa kuin että lopeta nyt edes tupakointi, jos lapsesi parasta ajattelet.

 

[ärsypilämi]

[QUOTE="vieras";22430337]en näkisi että sun miestä tarvitsisi pelätä tai hän olisi halunut sua alistaa/satuttaa.

Mutta kun sinulla on historiassa väkivaltaa niin ehdottomasti keskustelet miehen kanssa niin että pyydät anteeksi maltin menettämistä ja kerrot että entisesi pahoinpiteli sua joten siksi pelkäät miehiä jotka ottavat kiinni, vaikka ei olisi tarkoitus pahoinpidellä. Sanot että olet rikottu sen asian suhteen.
Siksi vaikkei mies tarjottanut pahaa yöllä niin se palautti sun mieleen pahoja muistoja ja pelkoja ja et haluaisi kokea niitä pelkoja häntä kohtaan.

Älä siis syyllistä vaan kerro että olet rikki ja hän voisi sinun oloasi helpottaa jos ei sinusta kiinni ottaisi enään.

Ja tiedän että hermot voi mennä yöllä. Minulla ei hermot kestä yöllä jos lapset herää usien niin herätän miehen koska muuten vaan huutaisin lapsile että olkaa nyt hiljaa......[/QUOTE]

Tässä hyvä neuvo, pyydä anteeksi yöllistä kilahtamistasi vauvalle ja miehelle, sitten selität taustat.

Sitäpaitsi otsikossa pitäisi lukea "SEKOSIN YÖLLÄ"...

 

["neuvoton"]

Jaahas, että joku mamma on käynyt tupakilla ja menettänyt hermonsa. Kyllähän nyt sietää vähän taas kivillä nakella. Tämä sädekehiänsä kiillottava hyeenamammalauma on kyllä välillä ihan kamalaa katseltavaa.

Ja tosiaan, onhan se hirveää jos väsyttää ja kiukuttaa pienten lasten kanssa, eihän meillä, eihän meillä. Ja ennen vanhaankaan ei kukaan suuttunut puolisolleen tai lapsilleen - ikinä.

Itse tilanne on tosiaan vähän sekava. AP ehkä pelkää väkivaltaa taustansa takia "liikaa", mutta ei tuollainen pitely nyt mitenkään oikein ole. Olisin itsekin kyllä säikähtänyt ihan kamalasti. Ei meillä käydä millään lailla käsiksi toiseen vaikka kuinka kiukuteltaisiin tai tapeltaisiin. Ja että ei jälkeenpäin edes myönnä tehneensä mitään väärin. Tuohon kyllä puuttuisin, ihan sama tekeekö fyysisesti enää mitään ikinä, jos ei pysty myöntämään virheitään niin se alkaa kyllä pitemmän päälle ahdistamaan ja kovasti. Suin päin ei eroamaan varmaan tuon kanssa kannata lähteä. Antaa miehelle tosiaan hetki miettimisaikaa ja keskustelee sitten asiasta. En kyllä osaa sanoa mitä ihmettä tekisin, jos mies ei muka vaan tajua tehneensä mitään väärin.

Kiitos oikeasti. Kiitos, ett ymmärrät. Mä itken täällä kun tuntuu niin pahalta. Mä en tajua miten kaikki tarttuu vaan johonkin sivuseikkaan ja kukaan ei muka koskaan oo hermostunu väsymykseen ja jatkuvaan heräilyyn. Se on kumma juttu, koska aina kun juttelee ihan oikeassa elämässä äitien kanssa, niin jokainen on joskus menettänyt hermonsa.

 

["Josa"]

Mä ainakin oon sitä mieltä, että jos viikolla sun mies on töissä, niin yöheräämiset kuuluu sulle, ei miehelle. Hänen pitää jaksaa olla töissä koko päivä. Viikonloput on eri asia.

 

[Blue]

Lapset heräilevät kipeänä tunnin välein, puolen tunnin välein tai eivät nuku ollenkaan. Nyt sun korkea aika hyväksyä ja varautua tähän.

Miehesi käy töissä, sun vastuulla siis heräämiset viikolla, oli lapsi sitten sairaana tai ei. Miehesi täytyy mennä töihin aamulla kuntaas sinä voit päivällä nukkua silloin kun lapsikin.

Miehesi heräsi vasta siihen sun karjaisuusi. Miksi odotit apua jo ennen sitä kun hän vielä nukkui eikä tiennyt että vauva hulinoi. Olisit voinut herättää hänet ihan ystävällisesti ja sanoa että voitko auttaa. Karjaisu taisi siis olla enemmän kohdistettu vauvalle kun kehtaa valvottaa..

Huutaminen ja räyhääminen oli sulta ylireagointia puolen yön "valvomisiin", vauva kuitenkin nukkui tunnin kerrallaan mikä enemmän kuin jossain perheissä yön saldona jopa vuoden ajan.. Nyt osaat varautua seuraavalla kerralla että kun vauva on kipeänä niin saattaa valvottaa joten menet ajoissa nukkumaan etkä jää kukkumaan illalla.

Kiinnipito mieheltä ylireagointia sun rayhäämiseesi, mutta ei mielestäni väkivaltaa.

 

[näin luulen]

Molemmat ylireagoitte. sinulla pahoja traumoja menneisyydessäsi, oletko ikinä käynyt niitä läpi missään ammattiauttajalla? oma ex yritti raiskata ja pitkä aika eron jälkeen tunkeutui kotiini ja pahoinpiteli. nykyiseltä mieheltäni pyysin koko ajan kaikkea anteeksi, säpsähdin jos hän halasi. mutta kaikesta olen pääsyt yli, ammatti auttaja kanssa.

sinun olisi ehkä syytä käydä menneisyyttäsi läpi jonkun kanssa, kaikesta et ole päässyt yli koska pahoinpitely pelko nyt nusee pintaan

vastaappa

 

[juuh]

Molemmat kenties ylireagoi, mutta mulla pisti silmään että ap:n ex on myös "rauhoitellut" ap:ta eli ilmeisesti sille on ollut/on edelleen välillä käyttöä.. Väkivaltaa ei pidä missään nimessä hyväksyä, mutta sietää myös miettiä miten oma käyttäytyminen tuossa tilanteessa vaikuttaa miehen reagointiin.

Mutta kuten ap on jo useaan otteeseen sanonut, ymmärtää ylireagoineensa mutta ei koe ansainneen fyysistä rauhoittelua. Tässä tilanteessa pitäisi saada tehtyä miehelle selväksi miksi se tuntui pahalta ja epäreilulta, mutta yhtä tärkeää on koittaa saada selville miltä miehestä tuntui ap:n käytös ja miksi hän turvautui päälle istumiseen. Eli molemmin puolin selvittää miten kumpikin tilanteen koki.

 

["suski"]

[QUOTE="Josa";22430394]Mä ainakin oon sitä mieltä, että jos viikolla sun mies on töissä, niin yöheräämiset kuuluu sulle, ei miehelle. Hänen pitää jaksaa olla töissä koko päivä. Viikonloput on eri asia.[/QUOTE]

Kyllä mä olen täysin hyvällä omatunnolla käskenyt miehen nousta, jos itse olen ollut liian väsynyt. Aika harvoin noin tapahtui, mutta jo tieto siitä, ettei ole pakko nousta, auttoi jaksamaan.

Ihmiset kestää väsymystä eri tavalla ja siitä on täysin turha arvostella.

 

["mie"]

[QUOTE="neuvoton";22430055] Itse en oikeasti todellakaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, karjaisin pimeässä makuuhuoneessa, menin vessaan, jonka jälkeen hain lapsen ja sanoin rumasti miehelle kuinka ketuttaa kun hän ei edes tarjoa apuaan. Tämän jälkeen kerkesin parvekkeen ovelle jonne mis juoksi mun perässä ja kävi kiinni. [/QUOTE]

Mua jäi häiritsemään, että missä se lapsi oli koko tämän episodin ajan?

Mutta siis ap voitko vastata kysymykseen, että oletko hakenut apua noiden aiempien kokemustesi takia? Jos et, niin ihan aikuisten oikeasti asiasta kannattaisi käydä juttelemassa. Ja vastaisitko vielä, tietääkö miehesi taustasi miten hyvin?

 

["neuvoton"]

Mun mielestä teillä molemmilla meni yli. Mutta ymmärrän täysin tuon sinut pelkosi, koska olen ite ollut väkivaltaisessa suhteessa ja kesti todella kauan oppia, ettei kaikki halua satuttaa mua. Puhu rehellisesti miehellesi. Tietääkö hän, että sä olet joutunut kokemaan väkivaltaa? Jos ei, niin kerro. Ehkä asiasta kertomalla säkin pääset tapahtuneen yli, etkä vertaa nykyistä miestäsi eksääsi. Mulla meni itsellä vuosia, ennenkuin opin luottamaan siihen, ettei minulle tahdota pahaa. Olen myös aina kertonut taustastani, että kumppanini ymmärtää, jos reagoin voimakkaasti esim. kovaääniseen riitelyyn, tavaroiden paiskomiseen tms.....

Mies tietää kyllä tarkkaan taustani. Juttelin äsken hänen kanssaan puhelimessa, ja pyysi anteeksi käytöstään. Sanoi että meni vähän yli, mutta niin meni mullakin ja olen itse ihan samaa mieltä. Mä en vaan kestä yhtään sitä että mua kohtaan käyttäydytään uhkaavasti.

 

["tuittu"]

[QUOTE="Lissu";22430252]Mä sanoisin myös että te molemmat ylireagoitte. Mutta uskoisin, että miehen osalta tuo ylireagointi ei välttämättä ole merkki väkivaltaisesta luonteesta. Jos mä heräisin kesken unieni siihen että puolisoni karjuu vauvan vieressä, huutaa mulle ja lähtee tupakalle, niin varmasti pelästyisin aika lailla ja voisin jopa luulla että on aikonut satuttaa vauvaa. Vielä tosiaan kun kesken unien joutuu yhtäkkiä tuollaiseen tilanteeseen. Joten sanoisin että molemminpuoleinen anteeksipyyntö on paikallaan sekä pelisäännöt siitä, miten jatkossa tuollaisissa tilanteissa toimitaan.

Mä tiedän mitä tuollainen yöheräily on, kun pitää puolen tunnin yöunilla pärjätä päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen. Siinä ihan oikeasti tahtoo nuppi seota, olen mäkin karjunut pimeässä makuuhuoneessa. Johonkin se täytyy purkaa, kunhan ei vauvaan eikä puolisoon.[/QUOTE]

Peesi!

 

[Blue]

[QUOTE="neuvoton";22430475]Mies tietää kyllä tarkkaan taustani. Juttelin äsken hänen kanssaan puhelimessa, ja pyysi anteeksi käytöstään. Sanoi että meni vähän yli, mutta niin meni mullakin ja olen itse ihan samaa mieltä. Mä en vaan kestä yhtään sitä että mua kohtaan käyttäydytään uhkaavasti.[/QUOTE]

Toivottavasti myös sinä olet pyytänyt anteeksi.