Mun mies sekosi yöllä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "neuvoton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jätä se sika ansaitset parempaa!!:attn:

Peesi!
236108xh6yai4rjf.gif
 
Naurettavaa, mammat tarttuu täällä tupakointiin :-D

No jos mies riidan aikana korkkaa bissen rauhoittuakseen niin se olisi vielä useamman mielestä tuomittavaa.

Kyllä se vaan on vittumaisen ajattelematonta jos pienen vauvan molemmat vanhemmat tupakoivat ja vieläpä oman kotinsa parvekkeella.
Tupakka on ihan jees nautintoaineena kuten alkoholikin mutta niille on aikansa ja paikkansa eikä se ole joka päivä himassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tömpsis;22429837:
Ulkopuolisen analyysi:
te olitte molemmat todella väsyneitä, mitä varmasti tapahtuu pienen lapsen vanhemmille. Toisille koko ajan, te olette ilmeisen hyvin hoitaneet asiat, kun ei ole aiemmin tapahtunut näin.

Kauanko olette olleet yhdessä? Uskoisin kuitenkin, että miehen väkivaltaisuus olisi voinut tulla esiin jo aiemmin, mutta toisaalta, stressi ja väsymys ovat voineet paljastaa nyt jotain uutta. Olitko itse väkivaltainen ennen kuin hän kävi sinuun kiinni? Kiinni käyminen on väärin, hän ei olisi saanut "rauhoitella" sinua väkivaltaisesti, mutta toisaalta hän ei lyönyt tai satuttanut sinua sillä tavalla? Kiinni pitäminen voi joskus olla tarpeen, en osaa sanoa kertomuksesi perusteella miten asia oli... eli teitkö sinä jotain sellaista, että hän joutui reagoimaan fyysisesti? Olet kuitenkin aikaisemminkin saanut joltain toiselta mieheltä "rauhoittelua", eli ehkä provosoinut omalla käytökselläsi heitä? Mikä EI TIETENKÄÄN oikeuta käymään käsiksi, mutta valitettavasti jotkut käyttäytyvät joskus niin rajusti, että heistä pitää pitää kiinni jne. (en siis tiedä miten asia kohdallasi on, kuhan tässä spekuloin.)

Väsyneenä ja vihaisena tulee ylireagoitua. Tulee tehtyä asioita mitä ei tarkoita, eikä normaalisti tekisi. Miehesi pitäisi pyytää anteeksi sen takia, että hän on pelottanut sinua, ja että on kajonnut sinuun edes jotenkin väkivaltaisesti. Mutta erityisesti sen takia, että olet aikaisemmin ollut väkivaltaisessa suhteessa ja hän varmasti ymmärtää miten aikaisemmat kokemukset sinuun vaikuttavat ja minkälaisia tunteita sinussa herättävät. Keskustelkaa asiasta lisää, ilman syytöksiä, selität vain miltä tilanne sinusta tuntui ja mitä huolia sinussa herätti.

Jos väsymystä ja sairastelua jatkuu niin hakekaa lapsenhoitoapua, että sinä saat nukkua ja samoin miehesi. Väsymys on parisuhteen ja perhe-elämän pahin vihollinen. Koittakaa katkaista se kierre heti alkuunsa. Voimia.

Me ollaan oltu yhdessä 3,5 vuotta, ja mies ei ole koskaan ennen käyttäytynyt näin. Itse en oikeasti todellakaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, karjaisin pimeässä makuuhuoneessa, menin vessaan, jonka jälkeen hain lapsen ja sanoin rumasti miehelle kuinka ketuttaa kun hän ei edes tarjoa apuaan. Tämän jälkeen kerkesin parvekkeen ovelle jonne mis juoksi mun perässä ja kävi kiinni. Koko selkkaus kesti ehkä 5min. mukaan luettuna mun vessassa käynti. Eli mielestäni ei todellakaan ollut mitään syytä rauhoitella mua.

Edellisessä suhteessa myönnän provosoineeni exää, mutta olimme silloin molemmat nuoria, ja mulla oli lieviä mielenterveysongelmia silloin johtuen myöskin väkivaltaisesta lapsuudestani. Mutta silti, vaikka kuinka provosoisin, ei mielestäni kellään ole oikeutta lyödä. Siinä kohtaa kun ei hermo enää kestä, voi lähteä pois tilanteesta, ei tarvitse alkaa takomaan nyrkeillä. Mä en ole koskaan aloittanut itse uhkaavasti käyttäytymistä tai väkivaltaa, vaan aina korkeintaan puolustanut itseäni tai lähtenyt karkuun tilanteesta.
 
Ymmärrän täysin ap:n reaktion ja senkin, että hän lähti ulos rauhoittumaan. Miehen käytöstä en ymmärrä lainkaan. Hänen olisi pitänyt jäädä rauhoittelemaan vauvaa, eikä juosta sinun perääsi.
 
[QUOTE="sondersson";22429846]siis sä olet yhden lapsen kanssa kotona etkä kykene heräilemään/valvomaan yöllä ilman että sulle menee hermo? Ja kyse yhdestä vuorokaudesta kun oli vähän hankalampaa kuin normaalisti? Kyllä se mun mielestä kans olit sinä jolla napsahti eikä mies. Mieti vähän, jotkut joutuu valvomaan vaikka kuinka ja silti hoitavat hommansa kunnialla.[/QUOTE]

Jep, mulla on joka kerta huono omatunto siitä jos valitan kun poika on nukkunut huonosti, vaikka normaalisti hän nukkuu kuin enkeli. Poden myös siitä huonoa omatuntoa että muiden lapset varmasti heräilevät enemmän, mutta aina ei vaan auta vaikka ajattelisikin että muilla voi olla vielä huonommin. Mä olen tottunut siihen että poika herää korkeintaan kerran yössä, jolloin kaikki muutokset siitä tuntuu ärsyttäviltä. Joo, kyllä, nyt oli tavallaan yhden vuorokauden tapahtumat laukaisemassa tätä, mutta jos ihan suoraan sanon niin koko tää viikko on kyllä mennyt päin prinkkalaa. Enkä mä silti joka kerta kilahtele jos lapsi herääkin useammin kuin kerran yössä. Tää oli oikeasti eka kerta ja säikähdin sitä kyllä itsekin.
 
En lukenut koko ketjua, joten jos asiaa on jo käsitelty niin ok.

Miksi miehesi tuli sinua repimään sohvalle, jos olit suuntaamassa tupakalle, eli olit menossa jo tilanteesta pois. Tää ei ihan aukea mulle, vai enkä ymmärtänyt lukemaani. Jos se teki näin, niin ei se mielestäni mitään rauhoittelua ole, vaan miehesi puolelta ylireagointia ja vallankäyttöä.
 
Mä sinuna yrittäisin unohtaa koko jutun ja jatkaa elämää niinkuin mitään ei olisi sattunut, ellei mies ota asiaa puheeksi. tosin en itse ole tälläistä onneksi kokenut, mutta musta sä peilaat liikaa siihen edelliseen suhteeseen ja teet kärpäsestä härkäsen. Ymmärrän kyllä että pelästyit ja ahdistaa. Vauva aika on rankkaa ja siinä tulee puolin ja toisin ylilyöntejä. Kyllä teidän elämä hyväksi muuttuu kunhan et murehdi liikaa edellisen elämän mörköjä.
 
[QUOTE="kukkahattu";22430040]No jos mies riidan aikana korkkaa bissen rauhoittuakseen niin se olisi vielä useamman mielestä tuomittavaa.

Kyllä se vaan on vittumaisen ajattelematonta jos pienen vauvan molemmat vanhemmat tupakoivat ja vieläpä oman kotinsa parvekkeella.
Tupakka on ihan jees nautintoaineena kuten alkoholikin mutta niille on aikansa ja paikkansa eikä se ole joka päivä himassa.[/QUOTE]

Joopa joo :) . Minusta oleellisin pointti tuossa ap:n tekstissä on hänen väsymyksensä, miehen reaktiot jne.. ei hänen tupakointinsa. Joku vähemmällä äo:lla kulkeva toki näkee pahimpana asiana tupakoinnin koko tekstistä ja tarttuu siihen (aivan kuin se muuten mitään auttaisi, vittuilu täällä varmaan saa ap:n lopettamaan tupakoinnin :D ) .
 
Joopa joo :) . Minusta oleellisin pointti tuossa ap:n tekstissä on hänen väsymyksensä, miehen reaktiot jne.. ei hänen tupakointinsa. Joku vähemmällä äo:lla kulkeva toki näkee pahimpana asiana tupakoinnin koko tekstistä ja tarttuu siihen (aivan kuin se muuten mitään auttaisi, vittuilu täällä varmaan saa ap:n lopettamaan tupakoinnin :D ) .

No ap kertoo nukkuvansa runsaasti, mies on ihana ja rauhallinen. Eilen oli mittava riita jossa ei kyllä todellakaan väkivaltaa käytetty.
Suurin ongelma on pienen vauvan vanhempien kotona tapahtuva tupakointi.
 
Meillä kun poika perheineen käy kylässä niin ihmettelen, että onko tuo puolivuotias aina niin aurinkoinen ja hymyilevä lapsi kuin mummolassa?

Poika tuumas, että ei todellakaan. Joskus on kuulemma tehnyt mieli vetää malporo tiukan paikan tullen. Hän lopetti tupakanpolton, kun odotus alkoi ja on pysynyt siinä. En kuitenkaan tuomitse mitenkään sitä, jos hermosavut aapee nykäs.
 
Molemmat väsyneitä ja stressaantuneita. Sano miehellesi, että ylireagoit, mutta et tykännyt kun hän kävi fyysiseksi. Järkevä mies ymmärtää ja mahdollisesti pyytää anteeksi.
Molemmat ylireagoi, mitään katastrofaalista ei tapahtunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eipä ei :(;22430172:
No ap kertoo nukkuvansa runsaasti, mies on ihana ja rauhallinen. Eilen oli mittava riita jossa ei kyllä todellakaan väkivaltaa käytetty.
Suurin ongelma on pienen vauvan vanhempien kotona tapahtuva tupakointi.

No jos se sinusta on suurin ongelma, niin sitten on. Minä nauran tuollaisille, jotka kokee ulkona tupakoinnin (ei vauvan läheisyydessä) joksikin suureksi ongelmaksi, kun ei ole raskaana eikä imetä. Enemmän vauva kärsii vaikkapa yliväsyneestä tai riitelevistä vanhemmista. Ja vaikka mies menee töihin, voisi mies auttaa yliväsynyttä ja stressaavaa ap:ta, huonoksi äidiksi haukkuminen on törkeää.
 
[QUOTE="mammamia";22429883]Peesi. Miksi nykyisin ihmisten päät ei kestä juuri mitään? Ei tarvitse paljoa tulla vastoinkäymisiä, kun ruetaan valittamaan ja sekoillan! Ihmiset joiden pää ei kestä stressiä ja koviakin paineita voisivat jättää lapset ja eläimet hankkimatta! Perhe-elämä ei sovi kaikille.[/QUOTE]

Anteeksi, mutta sen enempää nyt yksityikohdilla mässäilemättä, mulle et voi sanoa ettei mun pää kestäisi mitään. Mulla on ollut iha helvetin hankala elämä ennen kuin mun mies tuli mun elämään. Mua on pahoinpidelty melkein päivittäin 5-vuotiaasta asti, koulukiusattu koko peruskoulun ajan, mun äiti on käyttänyt mua rahallisesti hyväkseen siitä asti kun täytin 18v, useita kavereita on kuollut, päätynyt narkkareiksi ja juopoiksi tai vankilaanki. Oon saanut 2 keskenmenoa ja menettänyt melkein kaikki ystäväni sekopää exäni takia.

Jos mulla ensimmäisen kerran menee hermo silloin kun lapsi on PUOLIVUOTIAS, niin silloin ei musta voi sanoa ettei mun pää kestä mitään. Mä en ole kertaakaan oikeasti tätä ennen hermostunut lapselleni, ja tiedän myöskin ylireagoineeni. Edelleen. Perhe-elämä sopii mulle täydellisesti, mä en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin lapsen saatuani.
 
[quote="neuvoton";22430206]anteeksi, mutta sen enempää nyt yksityikohdilla mässäilemättä, mulle et voi sanoa ettei mun pää kestäisi mitään. Mulla on ollut iha helvetin hankala elämä ennen kuin mun mies tuli mun elämään. Mua on pahoinpidelty melkein päivittäin 5-vuotiaasta asti, koulukiusattu koko peruskoulun ajan, mun äiti on käyttänyt mua rahallisesti hyväkseen siitä asti kun täytin 18v, useita kavereita on kuollut, päätynyt narkkareiksi ja juopoiksi tai vankilaanki. Oon saanut 2 keskenmenoa ja menettänyt melkein kaikki ystäväni sekopää exäni takia.

Jos mulla ensimmäisen kerran menee hermo silloin kun lapsi on puolivuotias, niin silloin ei musta voi sanoa ettei mun pää kestä mitään. Mä en ole kertaakaan oikeasti tätä ennen hermostunut lapselleni, ja tiedän myöskin ylireagoineeni. Edelleen. Perhe-elämä sopii mulle täydellisesti, mä en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin lapsen saatuani.[/quote]

hakeudu hoitoon!!!!!!
 
Eniten tässä huolestutti se, että et kestä yhtä katkonaista yötä vaan alat riehua lapsen aikana. Sinähän voit sitten nukkua päivällä lapsen kanssa, jos kerran niin väsyttää. Miehen kuitenkin täytyi lähteä aamulla töihin. Siellä ei paljon päiväunia vedellä (paitsi eduskunnassa uusien vilttien kanssa!) .
Mutta miehen käytös meni yli, koska kävi sinuun fyysisesti kiinni. Miehen ei olisi saanut käyttäytyä tuolla tavalla. Mutta ei sen takia nyt eroa kannata alkaa harkitsemaan. Otat asian puheeksi ja sanot, että et siedä fyysistä väkivaltaa. Ja jos mies ei tajua pyytää anteeksi, pidät tiukemman puhuttelun asiasta.
 
No jos se sinusta on suurin ongelma, niin sitten on. Minä nauran tuollaisille, jotka kokee ulkona tupakoinnin (ei vauvan läheisyydessä) joksikin suureksi ongelmaksi, kun ei ole raskaana eikä imetä. Enemmän vauva kärsii vaikkapa yliväsyneestä tai riitelevistä vanhemmista. Ja vaikka mies menee töihin, voisi mies auttaa yliväsynyttä ja stressaavaa ap:ta, huonoksi äidiksi haukkuminen on törkeää.

Siinäpähän naurat, varo ettei rööki tipu suusta.
Ap on kyllä jo monesti kertonut saavansa nukkua hyvin. Miksi miehen pitäisi nyt häntä auttaa jotenkin erityisesti, kyllä se työssäkäynti vaatii ihan eritavalla unta kuin kotonaolo.
Saanen myös väittää että parveketupakointi tai muutenkin vanhempien tupakointi on paljon haitallisempaa ja vaarallisempaa kuin vanhempien hyvin satunnainen riitely.
 
[QUOTE="neuvoton";22430123]Jep, mulla on joka kerta huono omatunto siitä jos valitan kun poika on nukkunut huonosti, vaikka normaalisti hän nukkuu kuin enkeli. Poden myös siitä huonoa omatuntoa että muiden lapset varmasti heräilevät enemmän, mutta aina ei vaan auta vaikka ajattelisikin että muilla voi olla vielä huonommin. Mä olen tottunut siihen että poika herää korkeintaan kerran yössä, jolloin kaikki muutokset siitä tuntuu ärsyttäviltä. Joo, kyllä, nyt oli tavallaan yhden vuorokauden tapahtumat laukaisemassa tätä, mutta jos ihan suoraan sanon niin koko tää viikko on kyllä mennyt päin prinkkalaa. Enkä mä silti joka kerta kilahtele jos lapsi herääkin useammin kuin kerran yössä. Tää oli oikeasti eka kerta ja säikähdin sitä kyllä itsekin.[/QUOTE]

Varmasti miehesikin säikähti. Tietenkään ei saa käyttää fyysistä väkivaltaa, mutta veikkaisin miehesikin pelänneen mitä tapahtuu.

Jos meillä tapahtuisi noin, veikkaisin myös oman mieheni toimivan kenties samankaltaisesti, koska tilanne olisi hänelle uusi ja mukana on lapsi, jonka puolesta pelätä, sekä ettei yöaikaan tehdä yleensä niitä parhaita päätöksiä. Ja ei, hän ei ole väkivaltainen.
 
[QUOTE="mii";22430226]hakeudu hoitoon!!!!!![/QUOTE]
Olen samaa mieltä. Tuo kuulostaa jo niin pahalta, että itsemurha yms tuhoajatukset ovat varmaan arkipäivää.

Hoida itsesi ennen kuin se on liian myöhäistä!
 
[QUOTE="mammamia";22429926]No jospa olit niin sekava, että miehesi katsoi parhaaksi pitää sinusta kiinni, että et pääse satuttamaan itseäsi tai muita. Varmaan pelkäsi, että hyppäät parvekkelta.. Lapsesi tulee sairastamaan vielä kymmeniä kertoja ja SINUN pitäisi jaksaa hoitaa ja lohduttaa sairasta lasta. Suosittelen hakemaan ammattiapua neuvolasta![/QUOTE]

Kyllä mä ihan oikeasti aion jaksaa hänen sairastelut ja heräämiset ja ihan kaiken. Eilen ja toissapäivänä oli okeasti niin perse-päivät että sanoinkin miehelleennen nukkumaanmenoa, että jos vielä joku menee pieleen niin tuntuu että räjähdän kappaleiksi. Mä en todellakaan ole normaalisti mikään hermoheikko sekopää, nyt vaan meni kuppi nurin. Mielestäni oon kuitenkin hienosti pärjännyt kaiken muun ajan, en usko että yski yö tekee musta paskamutsia.
 
Mä sanoisin myös että te molemmat ylireagoitte. Mutta uskoisin, että miehen osalta tuo ylireagointi ei välttämättä ole merkki väkivaltaisesta luonteesta. Jos mä heräisin kesken unieni siihen että puolisoni karjuu vauvan vieressä, huutaa mulle ja lähtee tupakalle, niin varmasti pelästyisin aika lailla ja voisin jopa luulla että on aikonut satuttaa vauvaa. Vielä tosiaan kun kesken unien joutuu yhtäkkiä tuollaiseen tilanteeseen. Joten sanoisin että molemminpuoleinen anteeksipyyntö on paikallaan sekä pelisäännöt siitä, miten jatkossa tuollaisissa tilanteissa toimitaan.

Mä tiedän mitä tuollainen yöheräily on, kun pitää puolen tunnin yöunilla pärjätä päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen. Siinä ihan oikeasti tahtoo nuppi seota, olen mäkin karjunut pimeässä makuuhuoneessa. Johonkin se täytyy purkaa, kunhan ei vauvaan eikä puolisoon.
 
Molemmat ylireagoitte. sinulla pahoja traumoja menneisyydessäsi, oletko ikinä käynyt niitä läpi missään ammattiauttajalla? oma ex yritti raiskata ja pitkä aika eron jälkeen tunkeutui kotiini ja pahoinpiteli. nykyiseltä mieheltäni pyysin koko ajan kaikkea anteeksi, säpsähdin jos hän halasi. mutta kaikesta olen pääsyt yli, ammatti auttaja kanssa.

sinun olisi ehkä syytä käydä menneisyyttäsi läpi jonkun kanssa, kaikesta et ole päässyt yli koska pahoinpitely pelko nyt nusee pintaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja eipä ei;22430239:
Siinäpähän naurat, varo ettei rööki tipu suusta.
Ap on kyllä jo monesti kertonut saavansa nukkua hyvin. Miksi miehen pitäisi nyt häntä auttaa jotenkin erityisesti, kyllä se työssäkäynti vaatii ihan eritavalla unta kuin kotonaolo.
Saanen myös väittää että parveketupakointi tai muutenkin vanhempien tupakointi on paljon haitallisempaa ja vaarallisempaa kuin vanhempien hyvin satunnainen riitely.

Tällaisilla moralisteilla on harvemmin itsellä asiat siellä kotona täydellisesti. Harmi kun ei näe, millainen suohirviö siellä kirjoittelee ja millaisista oloista =)

AP: älä välitä näistä ilkeistä vastauksista. Kaikilla menee joskus hermot, eikä mitään kamalaa tapahtunut. Molemmat ylireagoite.
 
Takertumatta pikkuseikkoihin voin vain todeta, että yrittäkää puhua asiat selviksi ja asennoitua lapseenne lempeämmin/ymmärtävämmin, niin jaksatte jatkossa paremmin. Univelat ja väsymys tuppaavat kasaantumaan kuukausien kuluessa uupumukseksi, ja vaikka lapsi kasvaessaan alkaisikin nukkua yhä paremmin (mitä eivät kyllä kaikki lapset edes tee vaan yöheräilyt jatkuvat vielä toisellakin vuodella...) tulee vastaan enenevässä määrin kaikkea (kiukuttelua, uhmaa ym) mikä rupeaa kiristämään pinnaa. Jos päässä napsahtaa jo vain yhden (!!!) huonon yön aikana/jälkeen, hirvittää ajatella, missä jamassa teidän perhe on parin vuoden päästä. En syyllistä, sillä itse olen varsin hermoheikko myös, kunhan totean, että lapsen kanssa ja lapsen läsnäollessa on kerta kaikkiaan vaan pakko opetella hillitsemään itseään. Tästä moni on eri mieltä (että kaikki tunteet pitää näyttää jne) mutta mun mielestä omien kuohujen pitäminen sisällään, tai niiden ilmaiseminen turvallisen hillitysti, on monessa tilanteessa hyväksi.
 

Similar threads

Yhteistyössä