Hei vain kaikille!itse tykkään pakaste-wokeista.kannattaa kokeilla.Ja ne mehukeitot on kans tosi hyviä. 
muita n.-33kg tiputukseen?
- Viestiketjun aloittaja plösö
- Ensimmäinen viesti
Vieläkö mahtuu mukaan..
Olen 34vuotias kotiäiti. Ylipainoinen olen ollut aina, ainakin omasta mielestäni, mutta nyt on lähtenyt mopo ihan totaalisesti käsistä !! Laiharin aloitan aina "huomenaamuna" ja puoleen päivään mennessä olen unohtanut koko jutun. Raskausaikana söin diabetes-ohjeilla kun sokerit olivat ihan sekaisin ja näillä ohjeilla ajattelin nyt jatkaa tätä loppu elämääni. Hyviä tekosyitä olen loistava keksimään ja välillä tuntuu että jopa itsekin hetkittäin uskon niihin
Jos jättäis tän laihareiden aloittamisen ja alkais syömään järjellä eikä vaan tunteella.. Miten se onnistuikin raskaana ollessa. No mennyt on mennyttä.. Tavoitteena pidän normaalipainoa, mutta siihen ei ole kiirettä. Hitaasti hyvää tulee ja ehkä himo syödä tolkuttomasti pysyy paremmin loitolla, kun ei ole koko aikaa nälkä-kuoleman partaalla. Minulla on pco, joten sokerit ovat edelleen sekaisin ja hormooneita popsin, mutta niitä on turha syytellä suklaan syönnistä..
Eli jos mukaan mahtuu.. pituutta minulla on 158cm ja painoa tällä hetkellä 89 kg, toivottavasti pikkusen vähemmän viikon päästä
Anu
Olen 34vuotias kotiäiti. Ylipainoinen olen ollut aina, ainakin omasta mielestäni, mutta nyt on lähtenyt mopo ihan totaalisesti käsistä !! Laiharin aloitan aina "huomenaamuna" ja puoleen päivään mennessä olen unohtanut koko jutun. Raskausaikana söin diabetes-ohjeilla kun sokerit olivat ihan sekaisin ja näillä ohjeilla ajattelin nyt jatkaa tätä loppu elämääni. Hyviä tekosyitä olen loistava keksimään ja välillä tuntuu että jopa itsekin hetkittäin uskon niihin
Jos jättäis tän laihareiden aloittamisen ja alkais syömään järjellä eikä vaan tunteella.. Miten se onnistuikin raskaana ollessa. No mennyt on mennyttä.. Tavoitteena pidän normaalipainoa, mutta siihen ei ole kiirettä. Hitaasti hyvää tulee ja ehkä himo syödä tolkuttomasti pysyy paremmin loitolla, kun ei ole koko aikaa nälkä-kuoleman partaalla. Minulla on pco, joten sokerit ovat edelleen sekaisin ja hormooneita popsin, mutta niitä on turha syytellä suklaan syönnistä..
Eli jos mukaan mahtuu.. pituutta minulla on 158cm ja painoa tällä hetkellä 89 kg, toivottavasti pikkusen vähemmän viikon päästä
Anu
Huomenta!
Tervetuloa mukaan anuaanua! Porukkaan mahtuu kyllä .
Jennan äiti: Hienoa! Tuon tahdin kun pidät, niin ensi viikolla on upea tulos.
Ryntään kertomaan omaa napaa, oikeastaan omista läskeistä . Tämä aamu alkoi upeasti, totaalisen ihanasti. Mullakin vaaka päätti olla ihanainen ja näytti tuloksen 107 kg. Siis vihdoinkin pudotusta!!! Ei paljon, -0,6 kg mut pudotusta kuitenkin. Paljon se on vaatinut. Joka ilta kovaa jumppaa, kuihdutusta ja pisteet ihan tarkalleen, ei yhtään yli. Näköjään mä tarvin sen nollakeiton tueksi, muuten mulla ei tule tulosta :/ . Nyt ollaan siinä painossa mikä oli alimmillaan ennen pääsiäistä. Jospa se tästä alkaisi taas laskemaan. Mä niin odotan sitä täyden kympin hävitystä, eikä siihen ole matkaa enää kun 1 KILO .
Pitäisköhän tässä onnen huumassa tehdä vähän töitäkin. Matkassa on mutkia, sillä yksi työkaveri tarjoaa tänään kakkua . Nyt ei tekis yhtään mieli mutta tiedän ahneen luonteeni ja otan kuitenkin palan, kun se kakku on siinä naaman edessä.
*Näissä tunnelmissa Iines kiittää ja kuittaa* =)
Tervetuloa mukaan anuaanua! Porukkaan mahtuu kyllä
.Jennan äiti: Hienoa! Tuon tahdin kun pidät, niin ensi viikolla on upea tulos.
Ryntään kertomaan omaa napaa, oikeastaan omista läskeistä
. Tämä aamu alkoi upeasti, totaalisen ihanasti. Mullakin vaaka päätti olla ihanainen ja näytti tuloksen 107 kg. Siis vihdoinkin pudotusta!!! Ei paljon, -0,6 kg mut pudotusta kuitenkin. Paljon se on vaatinut. Joka ilta kovaa jumppaa, kuihdutusta ja pisteet ihan tarkalleen, ei yhtään yli. Näköjään mä tarvin sen nollakeiton tueksi, muuten mulla ei tule tulosta :/ . Nyt ollaan siinä painossa mikä oli alimmillaan ennen pääsiäistä. Jospa se tästä alkaisi taas laskemaan. Mä niin odotan sitä täyden kympin hävitystä, eikä siihen ole matkaa enää kun 1 KILO .Pitäisköhän tässä onnen huumassa tehdä vähän töitäkin. Matkassa on mutkia, sillä yksi työkaveri tarjoaa tänään kakkua
. Nyt ei tekis yhtään mieli mutta tiedän ahneen luonteeni ja otan kuitenkin palan, kun se kakku on siinä naaman edessä. *Näissä tunnelmissa Iines kiittää ja kuittaa* =)
Huomenta!
Mä olen niiiiiiiiin iloinen! Vaaka päätti minut iloisesti yllättää ja näyttää 79.6 tänä aamuna . Ja nyt olen täynnä tarmoa käymään tuon seuraavan kymppikilon kimppuun ja takaisin 80-luvulle en palaa enää IKINÄ....
Onnea Iineksellekin hienosta pudotuksesta. Kun välillä takkuaa niin sitä paremmalta se pudotus tullessaan tuntuu! Niin ja onnea myös muille hyvistä tuloksista! Kyllä me vaan ollaan aika tehokas ryhmä.
Ja kaikille uusille tasapuolisesti paljon tervetuloa mukaan!
Mä olen niiiiiiiiin iloinen! Vaaka päätti minut iloisesti yllättää ja näyttää 79.6 tänä aamuna
. Ja nyt olen täynnä tarmoa käymään tuon seuraavan kymppikilon kimppuun ja takaisin 80-luvulle en palaa enää IKINÄ....Onnea Iineksellekin hienosta pudotuksesta. Kun välillä takkuaa niin sitä paremmalta se pudotus tullessaan tuntuu! Niin ja onnea myös muille hyvistä tuloksista! Kyllä me vaan ollaan aika tehokas ryhmä.
Ja kaikille uusille tasapuolisesti paljon tervetuloa mukaan!
Nyt on kriittiset hetket Mulla on tapana tulla koneelle, kun saan pojan päikkäreille ja itse syötyä. Istuskelen tässä ja luen juttuja, hörpin kahvia ja aina pitää olla jotain PULLAA.. Nytpä ei ole, ensimmäine rasti on selvitetty
Meillä heräillään viimeistään kuuden aikoihin aamulla ja tänäänkin oli kaupassa jo heti seitsemän jälkeen.. Siellä me pörrätään kilpaa mummojen kanssa tarjous-lihojen kimpussa Olipa varmasti ensimmäinen kerta vuoteen, kun en ostanut herkkuja. Ostelin kaikkea hyvää, jolla voi pelastaa tilanteen kun alkaa herkkuhimo vaivata. Täällä ollaan siis valmiina täsmäiskuun kun himot nostaa päätään.
Vettä olen juonut eilisestä asti ihan urakalla, kannu on kokoajan pöydällä ja taisin sen täyttää eilisen aikana ainakin kahdesti. Koskahan kroppa tottuu tähän litkimiseen, nyt tuntuu että saan kävellä suoraan keittiöstä vessaan.
Liikuntaa en ole lisännyt vielä oikein mitenkään. Synnytyksestä on jo puol vuotta, mutta edelleen "joku luu??" tuntuu olevan epäjärjestyksessä tuolla alakerrassa. Vaikka voihan se olla sitäkin, että en ole liikkunut kummemmin viime vuoden huhtikuun jälkeen. Mulla alko liitoskivut ihan alkutaipaleella ja eivät ainakaan helpottaneet loppua kohti. Nyt teen 2-3 kertaa päivän aikana n.15 minuutin köpöttely-lenkin rattaiden kanssa. Meillä oli vielä alku vuodesta koira, jonka vein tolpalle pissille aina samalla kun nukutin poikaa.. No koira nukutettiin lopullisesti, mutta edelleen vien pojua sinne samalle tolpalle =) Onpahan pakko kävellä edes vähän..
Lueskelin ketjua taaksepäin ja tosi hienosti porukat olivat painoaan pudottaneet. Mieletön tahdonvoima ja mistä se pitkäjänteisyys.. Mulle kanssa vähän sitä samaa. MIelelläni pudottaisin kaikki ja heti ja ilman sen suurempaa vaivan näköä.. Pitäis vaan muistaa että en ole näitä läskejä syönytkään kuukaudessa, miks ne sitten putoaiskaan niin nopeasti. 15 vuotta ja 30 kiloa, kun painoin sen 62 ja olin alta 20, olin mielestäni ylipainoinen ja ne kamalat jenkkakahvat..Hoh hoh!! Näkispä se sama tyttönen nää kahvat nyt ja selkä makkarat myös
Se vaan on niin totta että aina kun olen saanut laihdutettua 3 kiloa on takas tullut vähintään 5, kamala kierre. Vaan vuoden päästä kun täytän 35 on munkin makkarat vaan muistissa, täytyykin ottaa kuvia, niin voi katella kun alkaa motivaatio loppumaan.
Nyt hörppäämään vettä ja sitten vessaan.. :kieh:
Mulla on tapana tulla koneelle, kun saan pojan päikkäreille ja itse syötyä. Istuskelen tässä ja luen juttuja, hörpin kahvia ja aina pitää olla jotain PULLAA.. Nytpä ei ole, ensimmäine rasti on selvitetty Meillä heräillään viimeistään kuuden aikoihin aamulla ja tänäänkin oli kaupassa jo heti seitsemän jälkeen.. Siellä me pörrätään kilpaa mummojen kanssa tarjous-lihojen kimpussa
Olipa varmasti ensimmäinen kerta vuoteen, kun en ostanut herkkuja. Ostelin kaikkea hyvää, jolla voi pelastaa tilanteen kun alkaa herkkuhimo vaivata. Täällä ollaan siis valmiina täsmäiskuun kun himot nostaa päätään. Vettä olen juonut eilisestä asti ihan urakalla, kannu on kokoajan pöydällä ja taisin sen täyttää eilisen aikana ainakin kahdesti. Koskahan kroppa tottuu tähän litkimiseen, nyt tuntuu että saan kävellä suoraan keittiöstä vessaan.
Liikuntaa en ole lisännyt vielä oikein mitenkään. Synnytyksestä on jo puol vuotta, mutta edelleen "joku luu??" tuntuu olevan epäjärjestyksessä tuolla alakerrassa. Vaikka voihan se olla sitäkin, että en ole liikkunut kummemmin viime vuoden huhtikuun jälkeen. Mulla alko liitoskivut ihan alkutaipaleella ja eivät ainakaan helpottaneet loppua kohti. Nyt teen 2-3 kertaa päivän aikana n.15 minuutin köpöttely-lenkin rattaiden kanssa. Meillä oli vielä alku vuodesta koira, jonka vein tolpalle pissille aina samalla kun nukutin poikaa.. No koira nukutettiin lopullisesti, mutta edelleen vien pojua sinne samalle tolpalle =) Onpahan pakko kävellä edes vähän..
Lueskelin ketjua taaksepäin ja tosi hienosti porukat olivat painoaan pudottaneet. Mieletön tahdonvoima ja mistä se pitkäjänteisyys.. Mulle kanssa vähän sitä samaa. MIelelläni pudottaisin kaikki ja heti ja ilman sen suurempaa vaivan näköä.. Pitäis vaan muistaa että en ole näitä läskejä syönytkään kuukaudessa, miks ne sitten putoaiskaan niin nopeasti. 15 vuotta ja 30 kiloa, kun painoin sen 62 ja olin alta 20, olin mielestäni ylipainoinen ja ne kamalat jenkkakahvat..Hoh hoh!! Näkispä se sama tyttönen nää kahvat nyt ja selkä makkarat myös
Se vaan on niin totta että aina kun olen saanut laihdutettua 3 kiloa on takas tullut vähintään 5, kamala kierre. Vaan vuoden päästä kun täytän 35 on munkin makkarat vaan muistissa, täytyykin ottaa kuvia, niin voi katella kun alkaa motivaatio loppumaan. Nyt hörppäämään vettä ja sitten vessaan.. :kieh:
anuaanua: Totta muuten, näkispä se 18-vuotias minä"Iines" tämän hetkisen ilmestyksen, niin ei olis valittanut paksuista jaloista ja käsivarsista (joissa ei oikeesti ollut silloin mitään vikaa). Yo-kuvassani mulla oli luonnonvalkoinen jakkupuku (tosi lyhyellä hameella) kokoa 38 ja se jakku oli rintojen kohdalta tyhjän näköinen. En kyllä ollut naisistunut vielä siinä iässä mut kuitenkin. Siitä lähtien 31.12.2007 saakka mä vaan lihoin, sain vauvan kyllä välissä, mutta lihoin :ashamed: . Mullapa on jääkaapin ovessa yksi yo-kuvani vedoksista, siinäpä tavoitetta tulevaisuudelle (siis ulkonäölliset tavoitteet) .
.Voiko nämä ekat päivät oikeasti olla näin vaikeita??
Vaikka olen kyllä motivoitunut laihduttamaan,niin mä en ajattele kuin että "mitä mä söisin,mitä mä söisin,söisin,söisin...".Sitten jos en tuota ajattele niin ainakin että "no kiva kun ei saa tuotakaan syödä" (pakkoko oli tehdä suklaista mutakakkua ).
RUOKAA RUOKAA RUOKAA.Ihan kun mun elämässä ei muuta oliskaan..
Sitten kävin pyörälenkillä nuorimman istuessa kyydissä niin enkös kotiin tultua ekana ollu jääkaapilla että no nyt meetvurstileipää..Ei hemmetti...
Mutta,jäi meetvurstit kaappiin,mä otin sitä mehukeittoa. Loppuuko tuo ruoan ajattelu koskaan?!?!?!?!
Vaikka olen kyllä motivoitunut laihduttamaan,niin mä en ajattele kuin että "mitä mä söisin,mitä mä söisin,söisin,söisin...".Sitten jos en tuota ajattele niin ainakin että "no kiva kun ei saa tuotakaan syödä" (pakkoko oli tehdä suklaista mutakakkua
).RUOKAA RUOKAA RUOKAA.Ihan kun mun elämässä ei muuta oliskaan..
Sitten kävin pyörälenkillä nuorimman istuessa kyydissä niin enkös kotiin tultua ekana ollu jääkaapilla että no nyt meetvurstileipää..Ei hemmetti...
Mutta,jäi meetvurstit kaappiin,mä otin sitä mehukeittoa. Loppuuko tuo ruoan ajattelu koskaan?!?!?!?!
Ellapuu. Tammikuusta asti ollut kevyellä ruokavaliolla,mutta alan jo heti töihin tultuani miettimään mitä ruuaksi kotona! Mieli tekisi niin kovasti kunnon lihaa ja makkaraa yms. vaan ei niitä passaa syödä Mutta siis ruokaa ajattelen jo vaikka just olisin syöny.
Täällä töissä ei ole onneksi kiusauksia kun mukana on tietyt samat eväät joka päivä.
Älä osta metukkaa jos vaan muut leikkeleet kelpaa kotiväelle,se se on vasta rasvapommi... Vaikka ei nuo ohuet kevytkinkut maistu miltään.
Löysin kevyemmän levitteen kuin Ingman 9% sulatejuusto, Snellman kevyt maksamakkara,ja lisäksi riittää juusto...joo maksa ei kaikille maistu
Perjantai ja kaamea vknloppu edessä,ystäviä huomenna tulossa iltaa istumaan :kieh:
Paino oli jälleen 78.1kg, mutta ei sentään enää 79 puolella ole käyny hetkeen =)
Painoja on ilmoiteltu miten kukakin,yleensä ma-ke,noin.
Mutta siis ruokaa ajattelen jo vaikka just olisin syöny.Täällä töissä ei ole onneksi kiusauksia kun mukana on tietyt samat eväät joka päivä.
Älä osta metukkaa jos vaan muut leikkeleet kelpaa kotiväelle,se se on vasta rasvapommi... Vaikka ei nuo ohuet kevytkinkut maistu miltään.
Löysin kevyemmän levitteen kuin Ingman 9% sulatejuusto, Snellman kevyt maksamakkara,ja lisäksi riittää juusto...joo maksa ei kaikille maistu
Perjantai ja kaamea vknloppu edessä,ystäviä huomenna tulossa iltaa istumaan :kieh:
Paino oli jälleen 78.1kg, mutta ei sentään enää 79 puolella ole käyny hetkeen =)
Painoja on ilmoiteltu miten kukakin,yleensä ma-ke,noin.
Hei vaan kaikille! Miulla jäi silloin "liittyessäni" itseni esittelemättä ja ajattelin tehdä sen nyt eli olen 30-vuotias kolmen lapsen äiti. joskus kauan sitten ollut 62kg, mutta kuuden viime vuoden ajan olen turvonnut yli 100 kiloiseksi. Motivaatio ihan hukassa ja en ole edes ehtinyt käydä täältä tsemppiä hakemassa!Tämän viikon lukema minulla oli sama kuin viime viikolla eli 104,1 +-0kg,mut uudella innolla nyt eteenpäin. Tervetuloa kaikille uusille minunkin puolestani! :wave:
Kiva että jollain muullakin ruoka paljon mielessä..tai eihän se nyt tietty laihduttaessa hyvä ole :headwall: ,mutta siis että samanlaisia kokemuksia on..
Jotenkin ihmetyttää tää oma ajattelutapa -tasan tiedän miksi painoa on liikaa,tiedän noin periaatteessa ainakin miten sen saa pois. Mutta,mutta,mutta. Selityksiä riittää ihan vaikka muille jakaa.
Odotan mielenkiinnolla maanantaita,aion pitää sen punnituspäivänäni..
Jotenkin ihmetyttää tää oma ajattelutapa -tasan tiedän miksi painoa on liikaa,tiedän noin periaatteessa ainakin miten sen saa pois. Mutta,mutta,mutta. Selityksiä riittää ihan vaikka muille jakaa.
Odotan mielenkiinnolla maanantaita,aion pitää sen punnituspäivänäni..
Heissan!
Kaikille uusille tervetuloa! :flower:
Ja onnittelut painonpudotuksesta kaikille joille sitä on tullut tässä parin viikon aikana. :flower:
Opiskelukiireet ovat olleet syödä minut elävältä... nyt on vähän helpompi hetki, niin tulin lueskelemaan juttujanne. Tämä viimeinen harjoittelu on ollu ihan liian raskas ja eihän se ole vielä ohikaan. Stressiin taipuvaiselta on mennyt myös unet ja paniikkikohtauksenkin sain yks yö piiitkästä aikaa... Itkua oon vääntäny välillä ku oon vaan ollu niin väsyny ja en oo saano oikeen nukuttua ku on ollu niin hullusti hommaa ja sit ku on päässy sänkyyn niin stressaa vaan ja jalkoja särkee. Kyllä tää nyt taas tästä pikkuhiljaa lähtee, mut neuvolassakin huomas, että ressiä on ku verenpaine oli noussu.
Paino on pysyny samoissa lukemissa, mikä on sentään positiivista. Eipä tässä ole kauheesti ehtinyt keskittyä edes mässäilemiseen... Pelkäsin jo yhdessä vaiheessa, että paino oli noussut paljon tai että oli turvotusta, mutta huomasin sitten, että meijän vaaka ei oo oikeen luotettava enää... Varmaan pitäis patterit vaihtaa ku paino heittää yli 2 kiloa, jos peräjälkeen käy useampia kertoja. Viikko sitten ku menin neuvolaan, vaaka näytti kotona aamulla ilman vaatteita ja syömisiä 99,1. Neuvolasssa sitten kahden aterian jälkeen ja kaikki vaatteet päällä 97,5 ja eilen kuntosalilla sama lukema. Veikkaisin siis, että aamupaino ei voi olla enempää ku 97. Yhtenä aamuna tosiaan näyttikin 96,4, mut heti perään 98,6 sitten taas 96,6 ja 98,4...
Että pitää varmaan tyytyä punnitsemaan itsensä tuolla kuntosalilla. Välillä saan katseita osakseni siellä ku maha pystyssä teen penkkipunnerruksia. B) Mutta oon tyytyväinen ku jaksan käydä siellä ja noita ylävartalon lihaksia pystyy reenaankin ihan täysillä, joissakin jalkaliikkeissä on pitänyt pienenhtää painoja. Selkälihasten tekeminen auttaa kans kovasti et ei tuu niin selkäkipuja. Maha on kasvanut reippaasti ja Pingu potkii ihan mahottomasti joka välissä. Pikkuisella siis kaikki tuntuu olevan kunnossa. Sokeriarvotkin on pysyneet aika hyvinä, kun herkut oon pystyny jättään vähemmälle ja syömään terveellisesti. Olen kyllä tyytyväinen itseeni siinä, että vielä viikolla 28+1 olen niukasti lähtöpainon alapuolella. Ei kai se kuolemaksi ole vaikka pari kiloa lopussa tuliskin, mutta yritän pysyä tässä sinne heinäkuun alkuun saakka. Valitettavasti aika omanapainen viesti tuli nyt tästä. Täytyy yrittää vähän useammin pistäytyä linjoilla niin pysyn mukana teidän kuulumisissa. No, viimeistään kahden viikon päästä aktivoidun taas kun tuo harjoittelurääkki loppuu.
Viola ja Pingu 28+1
Kaikille uusille tervetuloa! :flower:
Ja onnittelut painonpudotuksesta kaikille joille sitä on tullut tässä parin viikon aikana. :flower:
Opiskelukiireet ovat olleet syödä minut elävältä... nyt on vähän helpompi hetki, niin tulin lueskelemaan juttujanne. Tämä viimeinen harjoittelu on ollu ihan liian raskas ja eihän se ole vielä ohikaan. Stressiin taipuvaiselta on mennyt myös unet ja paniikkikohtauksenkin sain yks yö piiitkästä aikaa... Itkua oon vääntäny välillä ku oon vaan ollu niin väsyny ja en oo saano oikeen nukuttua ku on ollu niin hullusti hommaa ja sit ku on päässy sänkyyn niin stressaa vaan ja jalkoja särkee. Kyllä tää nyt taas tästä pikkuhiljaa lähtee, mut neuvolassakin huomas, että ressiä on ku verenpaine oli noussu.
Paino on pysyny samoissa lukemissa, mikä on sentään positiivista. Eipä tässä ole kauheesti ehtinyt keskittyä edes mässäilemiseen...
Pelkäsin jo yhdessä vaiheessa, että paino oli noussut paljon tai että oli turvotusta, mutta huomasin sitten, että meijän vaaka ei oo oikeen luotettava enää... Varmaan pitäis patterit vaihtaa ku paino heittää yli 2 kiloa, jos peräjälkeen käy useampia kertoja. Viikko sitten ku menin neuvolaan, vaaka näytti kotona aamulla ilman vaatteita ja syömisiä 99,1. Neuvolasssa sitten kahden aterian jälkeen ja kaikki vaatteet päällä 97,5 ja eilen kuntosalilla sama lukema. Veikkaisin siis, että aamupaino ei voi olla enempää ku 97. Yhtenä aamuna tosiaan näyttikin 96,4, mut heti perään 98,6 sitten taas 96,6 ja 98,4... Että pitää varmaan tyytyä punnitsemaan itsensä tuolla kuntosalilla. Välillä saan katseita osakseni siellä ku maha pystyssä teen penkkipunnerruksia. B) Mutta oon tyytyväinen ku jaksan käydä siellä ja noita ylävartalon lihaksia pystyy reenaankin ihan täysillä, joissakin jalkaliikkeissä on pitänyt pienenhtää painoja. Selkälihasten tekeminen auttaa kans kovasti et ei tuu niin selkäkipuja. Maha on kasvanut reippaasti ja Pingu potkii ihan mahottomasti joka välissä. Pikkuisella siis kaikki tuntuu olevan kunnossa. Sokeriarvotkin on pysyneet aika hyvinä, kun herkut oon pystyny jättään vähemmälle ja syömään terveellisesti. Olen kyllä tyytyväinen itseeni siinä, että vielä viikolla 28+1 olen niukasti lähtöpainon alapuolella. Ei kai se kuolemaksi ole vaikka pari kiloa lopussa tuliskin, mutta yritän pysyä tässä sinne heinäkuun alkuun saakka. Valitettavasti aika omanapainen viesti tuli nyt tästä. Täytyy yrittää vähän useammin pistäytyä linjoilla niin pysyn mukana teidän kuulumisissa. No, viimeistään kahden viikon päästä aktivoidun taas kun tuo harjoittelurääkki loppuu.
Viola ja Pingu 28+1
Vio-la Otan osaa, harjoittelujaksot on jo itsessään tosi rankkoja, saati sitten raskaana ollessa. Muista että kaikki loppuu aikanaan.. Enpä olis vielä viime kesänä uskonut että mulla vois olla ikävä raskaana oloa ja niitä lapsen liikkeitä. Joskus kun on rauhallinen hetki ( huom! Joskus sellainenkin hetki voi tulla ) niin haikeudella kattelen tuota 6 kuista, ei ole äidillä enään vauvaa vaan tuollanen pojan pötkäle, joka touhuilee jo omiaan.
Ehdin olla kotosalla melkein puolivuotta ennen vauvan syntymää ja kärvistelin tylsyydessä, mitään ei oikein voinut tehdä saati jaksanut. Olin elämäni kunnossa, kun olin päässyt mahasta eroon ja ihan vakavissani suunnittelin että käytän tän vauva-ajan hyödyks ja alan opiskella. Haloo, nyt käytän sen vähäisen vapaa-ajan hyödyks niin, että menen kerrankin suihkuun ihan yksin. Että siitä voi päätellä sen vapaa-ajan määrän
Opiskelen sitten lisää, kun vapaa-aikaa on niin paljon että pääsen vaikka kauppaan..yksin
Tästähän saa nyt ihan sen kuvan, että elelen pojan kanssa kaksin, mutta kyllä tätä sakkia täältä löytyy enemmänkin.. Armaan aviomiehen lisäksi mulla on "osa-aikalapset" eli miehen 2 kouluikäistä lasta. Asuvat äidillään, mutta ovat meillä säännöllisesti. Meillä on nämä kotihommat jaettu vanhan kaavan mukaan eli minä pyöritän kotia ja perhettä ja ukko hoitelee noi miesten hommat. Ja toisen tontille ei ole oikeutta käydä sössimään.
Järjestely sopii meille ja ollaan tyytyväisiä. Jotenkin töissä on tottunut että asiat hoidetaan "tietyllä"tavalla ja se toimii niin samalla lailla jatkan kotona. Olen lähihoitaja ja ikäni työskennellyt pk:ssa.
Jos nyt hehkuttais vielä, että mulla ei ole yhtään nälkä enkä ole kohta kahteen päivään lonksutellut jääkaapinovea kaihoisasti!! Olis vaan pitänyt alkaa noudattamaan tota diabetes-ohjetta aikaisemmin niin pääsis nyt vähemmällä.
Anu
Enpä olis vielä viime kesänä uskonut että mulla vois olla ikävä raskaana oloa ja niitä lapsen liikkeitä. Joskus kun on rauhallinen hetki ( huom! Joskus sellainenkin hetki voi tulla ) niin haikeudella kattelen tuota 6 kuista, ei ole äidillä enään vauvaa vaan tuollanen pojan pötkäle, joka touhuilee jo omiaan.Ehdin olla kotosalla melkein puolivuotta ennen vauvan syntymää ja kärvistelin tylsyydessä, mitään ei oikein voinut tehdä saati jaksanut. Olin elämäni kunnossa, kun olin päässyt mahasta eroon ja ihan vakavissani suunnittelin että käytän tän vauva-ajan hyödyks ja alan opiskella. Haloo, nyt käytän sen vähäisen vapaa-ajan hyödyks niin, että menen kerrankin suihkuun ihan yksin. Että siitä voi päätellä sen vapaa-ajan määrän
Opiskelen sitten lisää, kun vapaa-aikaa on niin paljon että pääsen vaikka kauppaan..yksin
Tästähän saa nyt ihan sen kuvan, että elelen pojan kanssa kaksin, mutta kyllä tätä sakkia täältä löytyy enemmänkin.. Armaan aviomiehen lisäksi mulla on "osa-aikalapset" eli miehen 2 kouluikäistä lasta. Asuvat äidillään, mutta ovat meillä säännöllisesti. Meillä on nämä kotihommat jaettu vanhan kaavan mukaan eli minä pyöritän kotia ja perhettä ja ukko hoitelee noi miesten hommat. Ja toisen tontille ei ole oikeutta käydä sössimään.
Järjestely sopii meille ja ollaan tyytyväisiä. Jotenkin töissä on tottunut että asiat hoidetaan "tietyllä"tavalla ja se toimii niin samalla lailla jatkan kotona. Olen lähihoitaja ja ikäni työskennellyt pk:ssa. Jos nyt hehkuttais vielä, että mulla ei ole yhtään nälkä enkä ole kohta kahteen päivään lonksutellut jääkaapinovea kaihoisasti!! Olis vaan pitänyt alkaa noudattamaan tota diabetes-ohjetta aikaisemmin niin pääsis nyt vähemmällä.
Anu
Iltasyömisistä.. Mun elämänrytmi on nyt loistava, kun ottaa huomioon että se ilta puputus on ollut tapa. Aamu alkaa jo klo.5-6 ja aamupalan vetäsen tuossa seitsemän nurkilla, pitkin päivää sitten syön nuo tavalliset ruuoat ja välipalat ja kun ilta koittaa onkin jo uniaika. Olen ihan sippi jo kahdeksalta. Mulla ei siis ole mitään elämää, kun voin mennä nukkumaan jo niin aikaisin Eipä tule syötyä..
Jos oikein herkkuhimo iskee ja jääkaappia pitää alvariinsa käydä katsomassa teen ihan suosiolla ruisleivän salaatti-kurkku jne. päällisillä ja otan sokeritonta mehukeittoa. Yleensä on helpottanut.. Jos mulla on oikeasti nälkä niin silloin ne herkutkin pyörii mielessä, sitäpaitsi alhainen verensokeri laukaisee mulla migreenin ja sitä ei kestä sitten kukaan.
Eipä tule syötyä.. Jos oikein herkkuhimo iskee ja jääkaappia pitää alvariinsa käydä katsomassa teen ihan suosiolla ruisleivän salaatti-kurkku jne. päällisillä ja otan sokeritonta mehukeittoa. Yleensä on helpottanut.. Jos mulla on oikeasti nälkä niin silloin ne herkutkin pyörii mielessä, sitäpaitsi alhainen verensokeri laukaisee mulla migreenin ja sitä ei kestä sitten kukaan.
Maanantaita kaikille!
Mä tässä mietin, kun luin viikonlopun aikana kertyneitä juttuja, että oliskos aiheellista, jos me "vanhatkin" esiteltäis itsemme uusiksi? Tänne on kuitenkin tullut monta uutta mukaan. Tai ei ole pakko, mutta mä voisin tai kukaan ei tajua mun selityksistä enää mitään...
Mä olen 28-vuotias, 1,5-vuotiaan pojan äiti ja kohta 30-vuotiaan miehen vaimo. Onnellisesti elämme Varsinais-Suomen pikkukylässä. Tai no, ei tuo elämä tänä keväänä koko ajan ole ollut onnellista. Mun töihin paluu, pojan hoitoon meno ja samaan aikaan talonrakennus on ruuhkauttanut meidän elämän ihan täysin. Ja minä yritän vielä kadottaa liikakiloja, oikein mainio yhdistelmä . No, onneksi talo on jo pitkällä, tavoitteena on juhannuksena grillata omassa kuraisessa pihassa rakennusjätteiden keskellä . Lauantaina oli historiallinen päivä meidän perheessä. Mä aloitin migreenin estolääkityksen puolittamisen, mikä tarkoittaa lääkkeen poisjättämistä. Sen jälkeen alkaakin toisen vauvan hankintaprojekti. Eli, ettei elämä missään tapauksessa menis liian rauhalliseksi, meille työstetään toinen Touhottaja. Jaa niin, työkseni pyöritän papereita toimistossa valtion työorjana. Tavoitteena saada 13 vuoden päästä 6 viikkoa lomaa vuodessa . Mies taas suomeksi 'ei tee mitään' mutta toisella kotimaisella on ingenjör. Tässäpä pohjia meidän elämästä, nyt voisi hiukan kommentoida muidenkin juttuja.
Iltasyömiset: Mulla ei enää ole sellaista tarvetta syödä illalla, kun mitä oli laiharin alussa vuoden vaihteessa. Oon päässyt huonosta tavasta eroon. Jos on oikein nälkä, niin yritän päästä mahdollisimman pienillä pisteillä, syömällä ruisleipää ja lasin maitoa. Enemmänkin mulla on vaikeuksia hillitä itseäni kylässä kahvipöydässä.
Vio-la: Hienoa, että paino on pysynyt kurissa. Onneksi stressaava työharjoittelusi loppuu pian. Sen jälkeen koita ladata akkuja, sillä tarvit voimia PALJON kun vauva syntyy :hug: .
Anuanua: Ajatteles niin, että parempi myöhään kun ei milloinkaan, eli kannatti aloittaa keventäminen nyt. Mieti, jos menisit porskuttaisit samalla tavalla kun ennenkin. Mä oon sitä mieltä, että omassa pääkopassa pitää tapahtua jokin oivallus, jotta pystyy laihduttamaan hyvällä tuloksella.
Fantti: Tsemppiä oikein kovasti nyt ja tuut vaan purnaamaan tänne jos motivaatiot kärsii.
Omaa napaa laiharista: Mun paino pomppii ihan miten sattuu. Viikonloppu meni kohtalaisesti mutta haksahdin eilen Tupperware-kutsuilla kahvipöydän houkutuksiin :headwall: . Tänään paino pomppi siinä 106,8 kg-107,8 kg välillä. Ei mitään järkeä. Kunhan se olisi huomenna alle viime viikon tuloksen :/ .
Jaahas, kahvitauko. Täytyykin lähteä aamupalalle. Oikein kevyttä ja aktiivista viikkoa kaikille!
-Iines-
Mä tässä mietin, kun luin viikonlopun aikana kertyneitä juttuja, että oliskos aiheellista, jos me "vanhatkin" esiteltäis itsemme uusiksi? Tänne on kuitenkin tullut monta uutta mukaan. Tai ei ole pakko, mutta mä voisin tai kukaan ei tajua mun selityksistä enää mitään...
Mä olen 28-vuotias, 1,5-vuotiaan pojan äiti ja kohta 30-vuotiaan miehen vaimo
. Onnellisesti elämme Varsinais-Suomen pikkukylässä. Tai no, ei tuo elämä tänä keväänä koko ajan ole ollut onnellista. Mun töihin paluu, pojan hoitoon meno ja samaan aikaan talonrakennus on ruuhkauttanut meidän elämän ihan täysin. Ja minä yritän vielä kadottaa liikakiloja, oikein mainio yhdistelmä . No, onneksi talo on jo pitkällä, tavoitteena on juhannuksena grillata omassa kuraisessa pihassa rakennusjätteiden keskellä . Lauantaina oli historiallinen päivä meidän perheessä. Mä aloitin migreenin estolääkityksen puolittamisen, mikä tarkoittaa lääkkeen poisjättämistä. Sen jälkeen alkaakin toisen vauvan hankintaprojekti. Eli, ettei elämä missään tapauksessa menis liian rauhalliseksi, meille työstetään toinen Touhottaja. Jaa niin, työkseni pyöritän papereita toimistossa valtion työorjana. Tavoitteena saada 13 vuoden päästä 6 viikkoa lomaa vuodessa . Mies taas suomeksi 'ei tee mitään' mutta toisella kotimaisella on ingenjör. Tässäpä pohjia meidän elämästä, nyt voisi hiukan kommentoida muidenkin juttuja.Iltasyömiset: Mulla ei enää ole sellaista tarvetta syödä illalla, kun mitä oli laiharin alussa vuoden vaihteessa. Oon päässyt huonosta tavasta eroon. Jos on oikein nälkä, niin yritän päästä mahdollisimman pienillä pisteillä, syömällä ruisleipää ja lasin maitoa. Enemmänkin mulla on vaikeuksia hillitä itseäni kylässä kahvipöydässä.
Vio-la: Hienoa, että paino on pysynyt kurissa. Onneksi stressaava työharjoittelusi loppuu pian. Sen jälkeen koita ladata akkuja, sillä tarvit voimia PALJON kun vauva syntyy :hug: .
Anuanua: Ajatteles niin, että parempi myöhään kun ei milloinkaan, eli kannatti aloittaa keventäminen nyt. Mieti, jos menisit porskuttaisit samalla tavalla kun ennenkin. Mä oon sitä mieltä, että omassa pääkopassa pitää tapahtua jokin oivallus, jotta pystyy laihduttamaan hyvällä tuloksella.
Fantti: Tsemppiä oikein kovasti nyt ja tuut vaan purnaamaan tänne jos motivaatiot kärsii.
Omaa napaa laiharista: Mun paino pomppii ihan miten sattuu. Viikonloppu meni kohtalaisesti mutta haksahdin eilen Tupperware-kutsuilla kahvipöydän houkutuksiin :headwall: . Tänään paino pomppi siinä 106,8 kg-107,8 kg välillä. Ei mitään järkeä. Kunhan se olisi huomenna alle viime viikon tuloksen :/ .
Jaahas, kahvitauko. Täytyykin lähteä aamupalalle. Oikein kevyttä ja aktiivista viikkoa kaikille!
-Iines-
hieno homma anuaanua!! :flower: Ja tietenkin muutkin painoa pudottaneet!
Mulla vaaka näytti 92,4. Eli joko mä olen lihonut 0,4kg tai sit alkupaino on ollut enemmän
Aika hyvin on itsekuri pitänyt,mä vaan kovasti haluaisin heti tuloksia..En yhtään malta odottaa.
OIkeasti toi paino on IHAN järkyttävä, herranjestas mähän painan kohta yhtä paljon kuin mieheni,joka on sentään paaaljon pitempi ja lihaksikkaampi.
Olen koittanut syödä useamman kerran päivässä,välipalaks jotain hedelmää tai sitä mehukeittoa,ettei pääse kamala nälkä yllättämään ja sitten sitä syö kuin hevonen.
Mä oon kanssa iltasyöppö,mutta porkkana on onneks mennyt pahimpaan naposteluhimoon
. Se iltasyöminen taitaa ainakin mulla olla paha tapa,ei niinkään nälkään syömistä.
Ehkä sit ensi viikolla parempia tuloksia,toivossa on hyvä elää.
Mulla vaaka näytti 92,4. Eli joko mä olen lihonut 0,4kg tai sit alkupaino on ollut enemmän
Aika hyvin on itsekuri pitänyt,mä vaan kovasti haluaisin heti tuloksia..En yhtään malta odottaa.
OIkeasti toi paino on IHAN järkyttävä, herranjestas mähän painan kohta yhtä paljon kuin mieheni,joka on sentään paaaljon pitempi ja lihaksikkaampi.
Olen koittanut syödä useamman kerran päivässä,välipalaks jotain hedelmää tai sitä mehukeittoa,ettei pääse kamala nälkä yllättämään ja sitten sitä syö kuin hevonen.
Mä oon kanssa iltasyöppö,mutta porkkana on onneks mennyt pahimpaan naposteluhimoon
. Se iltasyöminen taitaa ainakin mulla olla paha tapa,ei niinkään nälkään syömistä.Ehkä sit ensi viikolla parempia tuloksia,toivossa on hyvä elää.
tässä pikkasen minusta,eli olen 31v 3pojan äiti 9v,7v ja1.2v on pojilla ikää,asustelen eteläsuomessa,avomieheni kanssa.painoa olen yrittänyt jo monenmonta kertaa tiputtaa,mutta aina on motivaatio loppunut kesken,nyt olen tammikúussa aloittanut uudestaan ja nyt IHAN TOSISSAAN,ja onneksi vielä ei ole motivaatio loppunut. pituutta multa löytyy huikeat 158cmkun alotin laihduttamisen niin painoa oli 92kg ja nyt tänä aamuna 87,7 hitaasti,mutta varmasti ja tavoite paino on alle 70 sinne kun joskus pääsen ni hyvä on no siinä,nyt jotain tietoja,mukavaa maanantain jatkoja kaikille
kun alotin laihduttamisen niin painoa oli 92kg ja nyt tänä aamuna 87,7 hitaasti,mutta varmasti ja tavoite paino on alle 70 sinne kun joskus pääsen ni hyvä on no siinä,nyt jotain tietoja,mukavaa maanantain jatkoja kaikilleAlkavaa viikkoa täältäkin :flower:
ellapuu Tuttu tunne :hug: Monet illat olen kolunnu kaappeja jospa sieltä löytys jotain hyvää, mutta eipä siellä yleensä ole
Suklaata jos tekee mieli niin syön penkkivelliä kaakaojauheella (kaurahiutaleita+kaakaojauhetta+maitoa sotketaan yhteen ja syödään kylmänä)
Mie en muistanu punnita ihteeni aamulla, mutta eipä tuolla kiire olekaan, kun keskiviikkona tehään vasta listaa
Sitten se esittely: Mie olen 27v. pienen pojan (3,5kk) äiti ja isomman pojan vaimo Naimisiin mentiin 2006 ja sitä ennen seurusteltiin 1,5v. eli yhteistä taipaletta on takana kolme vuotta. Mie rupesin lihomaan vasta aikuisena, koko lapsuuden ja nuoruuden olin hoikassa kunnossa. Ylipainon puolelle taisi mennä 23v. :ashamed: ja siitä lähtien olen vaan lihonut ja lihonut pikkuhiljaa. Nyt ylipainoa on 40kg jota sulatella pois Puolet siitä nyt alkuun, ettei iske toivottomuus
Asutaan Itä-Suomessa omakotitalossa, jonka keittiötä parhaillaan rempataan. Kesällä laitetaan kylppäri ja saunaneteinen uusiksi.
Lemmikkeinä meillä on 4 kissaa :heart:
anuaanua Tällainen vertaistuki niinkun tää palsta on korvaamatonta :heart: Ainakin miulle. Vaikka näitä ihmisiä ei tunnekaan niin on mukava turista yhteisestä asiasta ja vaihtaa vinkkejä
Lapsettomuushoitojen aikaan olin pinossa, josta muutkin kävi hoidoissa ja odotusaikana olin pinossa, jossa meillä oli samassa kuussa laskettuaika :saint: Nyt jatketaan samojen mammojen kanssa turinoita, kun lapset on jo syntyneet :heart:
ellapuu Tuttu tunne :hug: Monet illat olen kolunnu kaappeja jospa sieltä löytys jotain hyvää, mutta eipä siellä yleensä ole
Suklaata jos tekee mieli niin syön penkkivelliä kaakaojauheella
(kaurahiutaleita+kaakaojauhetta+maitoa sotketaan yhteen ja syödään kylmänä)Mie en muistanu punnita ihteeni aamulla, mutta eipä tuolla kiire olekaan, kun keskiviikkona tehään vasta listaa
Sitten se esittely: Mie olen 27v. pienen pojan (3,5kk) äiti ja isomman pojan vaimo
Naimisiin mentiin 2006 ja sitä ennen seurusteltiin 1,5v. eli yhteistä taipaletta on takana kolme vuotta. Mie rupesin lihomaan vasta aikuisena, koko lapsuuden ja nuoruuden olin hoikassa kunnossa. Ylipainon puolelle taisi mennä 23v. :ashamed: ja siitä lähtien olen vaan lihonut ja lihonut pikkuhiljaa. Nyt ylipainoa on 40kg jota sulatella pois Puolet siitä nyt alkuun, ettei iske toivottomuus Asutaan Itä-Suomessa omakotitalossa, jonka keittiötä parhaillaan rempataan. Kesällä laitetaan kylppäri ja saunaneteinen uusiksi.
Lemmikkeinä meillä on 4 kissaa :heart:
anuaanua Tällainen vertaistuki niinkun tää palsta on korvaamatonta :heart: Ainakin miulle. Vaikka näitä ihmisiä ei tunnekaan niin on mukava turista yhteisestä asiasta ja vaihtaa vinkkejä
Lapsettomuushoitojen aikaan olin pinossa, josta muutkin kävi hoidoissa ja odotusaikana olin pinossa, jossa meillä oli samassa kuussa laskettuaika :saint: Nyt jatketaan samojen mammojen kanssa turinoita, kun lapset on jo syntyneet :heart:
IHANAA kun löysin sivun joka on täynnä tarmokkaita naisia..niinkun minäkin n.2v sitten painoin 128kg ja nyt mittari näyttää 73-74kg..kovan onnen kautta kävin laihdutuksen,jouduin loppu puolella sairaalaan 7viikoksia koska en "osannut"enään syödä oikein..tai en uskaltanut,nyt ihana mies rinnallani joka ammatikseen ammattivalmentaja,osaa neuvoa asiat oikein ja persuulleen potkasija,vieläkin välillä hankalaa..tsemppiä kaikille :flower: :heart:
n.2v sitten painoin 128kg ja nyt mittari näyttää 73-74kg..kovan onnen kautta kävin laihdutuksen,jouduin loppu puolella sairaalaan 7viikoksia koska en "osannut"enään syödä oikein..tai en uskaltanut,nyt ihana mies rinnallani joka ammatikseen ammattivalmentaja,osaa neuvoa asiat oikein ja persuulleen potkasija,vieläkin välillä hankalaa..tsemppiä kaikille :flower: :heart:Upee juttu!! Tollasia onnistumistarinoita on tosi ihana kuulla!!!Alkuperäinen kirjoittaja viivi73:IHANAA kun löysin sivun joka on täynnä tarmokkaita naisia..niinkun minäkin
Mäkin esittäydyn:
3-kymppinen, kahden pojan äiti, Pirkanmaalta, naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa tietty!!
Ja APUUUUVA, mä vaan syön ja syön, nytkin oltiin teatterissa ja vähän syömässä viikonloppuna, sit tein ite pizzaa ja pakkohan sitä oli tänäänkin vielä syödä, eikä siinä muuten ollut maailman vähiten juustoo ja homejuustoo.... Mä en käsitä miks tää menee vaan tämmöseksi!!! Karkkia en oo edelleenkään syönyt, mutta jätskiä 2-3 xviikossa ja sipsejä parin viikon välein..... Oon silti yrittäny pitää 2 pv viikossa ihan minimisyömisillä eli Nutrilettia ja korkeintaan jotain kasviksia. Nyt oli tosin taas menkat, ja senkin takia varmaan vaaka taas kiusas mua, turvotuksia. Noh, todellisen tän viikon tuloksen ilmoitan sitten ylihuomenna. Paskaa paskaa....... Sorry vuodatus....... :kieh: :ashamed:
3-kymppinen, kahden pojan äiti, Pirkanmaalta, naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa tietty!!
Ja APUUUUVA, mä vaan syön ja syön, nytkin oltiin teatterissa ja vähän syömässä viikonloppuna, sit tein ite pizzaa ja pakkohan sitä oli tänäänkin vielä syödä, eikä siinä muuten ollut maailman vähiten juustoo ja homejuustoo.... Mä en käsitä miks tää menee vaan tämmöseksi!!! Karkkia en oo edelleenkään syönyt, mutta jätskiä 2-3 xviikossa ja sipsejä parin viikon välein..... Oon silti yrittäny pitää 2 pv viikossa ihan minimisyömisillä eli Nutrilettia ja korkeintaan jotain kasviksia. Nyt oli tosin taas menkat, ja senkin takia varmaan vaaka taas kiusas mua, turvotuksia. Noh, todellisen tän viikon tuloksen ilmoitan sitten ylihuomenna. Paskaa paskaa....... Sorry vuodatus.......
:kieh: :ashamed:Näiltä palstoilta saa kyllä hyvää vertaistukea ja tsemppiä omaan elämäntilanteeseen. Aikoinani kävin painonvartijoissa ja se viikkotapaaminen oli ihan kiva, mutta ei paljon lohduttanut jos tuli viikon aikana joku pulma tai hätä. Nyt vaan napsauttaa koneen päälle ja avaa netin niin jo löytyy joku jonka kanssa pohtia asioita. Mihinkä sitä mahtaisi joutuakaan, jos kone sanoisi sopimuksen irti =)
Tässä hommassa näkyy tuo tulos niin hitaasti että meinaa usko välillä loppua, mutta kun selaa ketjua alkuun päin niin taas saa uutta tsemppiä ja jaksaa odottaa näkyviä tuloksia. Eihän sitä voi olla muita huonompi, jos muutkin niin minäkin
HattiWatti78 Meillä taitaa olla sama mies..kun tuo täällä majaileva on kanssa maailman ihanin Tasapainotetaan sopivasti toisiamme, hän on rauhallinen, toimii verkkaisesti ja pohtii asiat valmiiksi ennenkuin tekee. Minä taas touhotan ympäri kämppää, vetäisen vähintään pussillisen herneitä nenääni, mun pitää tietää kaikki mitä talossa tapahtuu että voin pitää kaikki langat käsissäni ja tilanteen hallinnassa ja teen ennenkuin ajattelen..
Pakko kertoa tilannekomiikkaa synnytysvalmennuksesta.. Kaikki parit istuivat kuin tikku p:ssä ja supattivat vaan keskenään. Terkkari ei saanut oikein millään keskustelua aikaiseksi. Päättipä sitten ottaa mukavan ja jäätä rikkovan leikin alkuun. Piti valita eläinkorteista se mikä kuvastaa puolisoa parhaiten. Kamalia kortteja vaan tarjolla. Kaikki puhuivat kauniisti puolisoistaan, oikein ylistivät ja kehuivat. No omani tuntien tiesin odottaa jotain.. Itse valitsin muistaakseni jonkun "laaman" kun muutakaan rauhallista ei ollut tarjolla ja selitin kyllä pointtini kaikille. Rauhallinen jne..Tuli isännän vuoro ja eikös hän iske pöytään jonkun söpön koiranpentu-kortin. Ja sanoo että se kuvastaa enemmänkin sitä miten minä suhtaudun häneen ja penskoihin ??? Hiljaisuus laskeutui huoneeseen.. Mua alko tietysti naurattamaan , kun tunnen tän tapauksen ja sen kieron huumorintajun. Oli ihan pakko kysyä että tunteeko hän että minä pidän heitä lemmikkeinäni?? Eivät ole kuulemma lemmikkejä, mutta kun koiranpennuista pidetään huolta ja minä niin kovasti huolehdin aina heidän asioistaan.. Kuuluiko lauseessa pieniä piikkejä Meillä kahdella oli tosihauskaa ja varsinkin sitten kun huomattiin taas muu porukka, istuivat edelleen vieno hymy kasvoilla ja olivat erittäin vaivautuneita. Siihen loppui meidän valmennukset..Peruskoulun jälki-istunnossakin on ollut hauskempaa.
Tässä hommassa näkyy tuo tulos niin hitaasti että meinaa usko välillä loppua, mutta kun selaa ketjua alkuun päin niin taas saa uutta tsemppiä ja jaksaa odottaa näkyviä tuloksia. Eihän sitä voi olla muita huonompi, jos muutkin niin minäkin
HattiWatti78 Meillä taitaa olla sama mies..kun tuo täällä majaileva on kanssa maailman ihanin
Tasapainotetaan sopivasti toisiamme, hän on rauhallinen, toimii verkkaisesti ja pohtii asiat valmiiksi ennenkuin tekee. Minä taas touhotan ympäri kämppää, vetäisen vähintään pussillisen herneitä nenääni, mun pitää tietää kaikki mitä talossa tapahtuu että voin pitää kaikki langat käsissäni ja tilanteen hallinnassa ja teen ennenkuin ajattelen..Pakko kertoa tilannekomiikkaa synnytysvalmennuksesta.. Kaikki parit istuivat kuin tikku p:ssä ja supattivat vaan keskenään. Terkkari ei saanut oikein millään keskustelua aikaiseksi. Päättipä sitten ottaa mukavan ja jäätä rikkovan leikin alkuun. Piti valita eläinkorteista se mikä kuvastaa puolisoa parhaiten. Kamalia kortteja vaan tarjolla. Kaikki puhuivat kauniisti puolisoistaan, oikein ylistivät ja kehuivat. No omani tuntien tiesin odottaa jotain.. Itse valitsin muistaakseni jonkun "laaman" kun muutakaan rauhallista ei ollut tarjolla ja selitin kyllä pointtini kaikille.
Rauhallinen jne..Tuli isännän vuoro ja eikös hän iske pöytään jonkun söpön koiranpentu-kortin. Ja sanoo että se kuvastaa enemmänkin sitä miten minä suhtaudun häneen ja penskoihin ??? Hiljaisuus laskeutui huoneeseen.. Mua alko tietysti naurattamaan , kun tunnen tän tapauksen ja sen kieron huumorintajun. Oli ihan pakko kysyä että tunteeko hän että minä pidän heitä lemmikkeinäni?? Eivät ole kuulemma lemmikkejä, mutta kun koiranpennuista pidetään huolta ja minä niin kovasti huolehdin aina heidän asioistaan.. Kuuluiko lauseessa pieniä piikkejä Meillä kahdella oli tosihauskaa ja varsinkin sitten kun huomattiin taas muu porukka, istuivat edelleen vieno hymy kasvoilla ja olivat erittäin vaivautuneita. Siihen loppui meidän valmennukset..Peruskoulun jälki-istunnossakin on ollut hauskempaa.