Mun on pakko kommentoida sitä eilistä ohjelmaa näin kolmosäidin silmin.
Meillähän isommat lapset olivat jo 5- ja 7-vuotiaita trion syntyessä. Mutta silti mua jotenkin hymyilytti sen väestöliiton naisen parisuhdejutut ja vähän myös sen imetystädin ohjeet. Ainakin meillä parisuhde on vain ollut. Ei sitä ole tässä hässäkässä keritty mitenkään hoitaa. Enkä koe sitä välttämättä mitenkään hirveäksi katastrofiksi! Me ehdimme miehen kanssa olla yhdessä 12 vuotta ennen trion syntymää. Koen, että siinä ajassa parisuhde on ehtinyt varmistua sellaiselle pohjalle, että se kestää muutaman vuoden hiljaisemmatkin jaksot. Eli minä sanoisin, että älkää ainakaan missään nimessä ottako mitään stressiä siitä, että pitäs vielä jotain parisuhdetta hoitaa...
Tiukkaa toki välillä on, mutta elossa ollaan! Ja vielä se koittaa sekin aika, että on aikaa myös sille rakkaalle puolisolle. Nyt kun on 2 koululaista ja 3 uhmaikäistä, niin eipä sitä sellaista oikeaa yhteistä aikaa juuri ole ollenkaan. Ja silti meillä menee ihan hyvin!!! Eli jos tässä vielä ottaisi paineita siitä, että meillä ei ole aikaa toisillemme, niin itse ainakin kokisin, että se olisi vain lisästressi.
Mutta tämä toki on vain mun mielipide ja kaikkien täytyy tehdä omat valinnat! Mutta Pikku Myyn äitiä joka tapauksessa rohkaisen siihen, että kaikki, mistä voitte löysätä, löysätkää!!!
Toinen on sitten tuo keskosvaihe ja imetys. Meillähän kävi niin onnellisesti, että vaikka triomme oli kovin pieniä (sp 900g-1460g, rv 31+0), niin silti kaikki oppivat tissille. Imetin öisin kaikkia puolivuotiaiksi. Päivisin aina 1 oli rinnalla ja 2 söi pullosta rintamaitoa (pulloruokinta oli siksikin välttämätöntä, että pienille keskosille täytyy antaa ns. ravintolisiä, jotka sitten sotketaan maidon sekaan). Multa tuli alusta asti paljon maitoa ja kuten Mari eilen totesi, alkuannokset ovat vain muutamia millejä. Eli maitoa kertyi pakkaseen tosi reilusti ja päivisin aina ne 2, jotka eivät olleet tissillä, saivat sitä pakastettua äidinmaitoa.
Mutta tässäkin sanoisin, että ei stressiä!! Itse olin ajatellut etukäteen, että imetän, jos se ilman suurempia tuskia onnistuu ja jos ei onnistu, niin sitten juodaan korviketta. Imetyksestä ei kolmosten kanssa kannata ottaa minkään valtakunnan paineita!!!! Ja näin jälkeenpäin ajatellen olin kyllä ihan kahjo, kun hoidin kaikki yöt yksin, vaikka mies tarjosi apua. Mä vain ajattelin, että se tissi on niin helppo työntää suuhun - että ei tarvii pullojen kanssa öisin lotrata ja lämmitellä jne.
Kun vauvat kotiutuivat sairaalasta, olivat he hyvin tarkassa rytmissä - eli söivät kellon ympäri 3 tunnin välein. Sitten kun painoa oli muistaakseni 3 kiloa (vai olisiko se ollut 4kg??? ), niin sitten siirryttiin syöttämään 4 tunnin välein. Ainakin meidän perheessä tuo rytmi oli kaiken a ja o. Ei mitään puhetta mistään lapsentahtisesta imetyksestä. Lapset syötettiin silloin kuin kello niin kertoi (toki jos joku huusi nälkää, niin hänet ruokittiin, mutta ainakin meillä lapset olivat niin tottuneet siihen sairaalan rytmiin, että heillä olikin nälkä aina silloin kun oli syöttöaika). Eli minun kokemukseni perusteella rohkaisisin teitä pitämään jopa orjallisestikin kiinni siitä kellonaikoihin sidotusta rytmistä! Kun rytmi on sidottu kellonaikoihin, pystyy arkea myös hieman paremmin suunnittelemaan - tyyliin, ehdin vielä käydä suihkussa/juoda aamukahvin, ennen kuin seuraava syöttö alkaa jne.
Vauvojen kasvaessa alkoivat sitten pikku hiljaa yösyöttövälit pidentyä. Muistaakseni niin, että kun 4 tunnin rytmissä syötöt olivat klo 20, 24, 04, 08, 12, 16, 20 jne, niin sitten kävi niin, että kun oli vauvat syöttänyt klo 20, siirtyi eka yösyöttö johonkin klo 01 ja sitten johonkin aamuyöhön ja sitten klo 8 aamulla. Eli yöltä jäi yksi syöttö pikku hiljaa pois. Päivärytmiä noudatimme silti hyvin orjallisesti!
Edelleen, kun trio on 2v 8kk, olen melkoinen päivärytmin puolestapuhuja. En tiedä johtuuko se minusta tai mun lyhyestä pinnasta, mutta tuntuu, että ilman selkeää ja melko tarkkaa päivärytmiä, päivämme olisivat melkoista kaaosta. Jotta saan ruuat tehdyksi, pyykit pestyksi, koululaisten tarpeet huomioiduksi ja harrastusrumban pyöritetyksi, niin mulla täytyy olla aika orjallinen aikataulu, milloin minkäkin asian teen. Muuten ympärilläni on jatkuva kaaos.
Se kolmosisä puhui eilen ennakoinnista. Se on myös mielestäni tosi tärkeää. Joskus mä jopa katan illalla aamupala-astiat pöytään. Kun 5 lasta aamuisin herää yhtä aikaa ja kaikilla on äidille asiaa ja kaikki pyörivät jaloissa, niin on jo aika paljon helpompaa, kun puurolautaset, lusikat, lasit - joskus jopa leipäpussi, voiveitset yms. on jo pöydällä valmiina. Sitten voi vain seisoa hellan ääressä puuron keitossa ja antaa trion roikkua rauhassa jaloissa - ei tarvitse enää hypätä kaapin ja pöydän väliä ja raahata sitä letkaa jaloissaan. Pieniä ja varmaan jonkun korvaan naurettavan pieniä juttuja, mutta kummasti vain helpottavat arkea.
Samoin se, että illalla laittaa jo kaikille 5 lapselle aamuksi vaatteet valmiiksi. Tai vauvojen kanssa se, että aamulla laittaa jääkaappiin vaikkapa koko päivän tuttipullosatsit (ja niitä pulloja saa oikeasti olla kymmeniä!!! meillä oli varmaan jotain 20-30 ja se oli ihan riittävä meillä). Tai että kun tiedän yhden taaperomme olevan aivaan sairaan nälkäinen aina aamu-ulkoilun jälkeen, annan hänelle yleensä vielä jonkun pienen välipalan ennen kuin lähdemme ulos - näin vältyn yhdeltä huutokonsertilta ja taapero jaksaa odottaa ruokaa suht hyvillä mielin. Tällaiset kikat ja ennakoinnit ovat tietty sellaisia, jotka riippuvat paljon siitä, millaiset muksut sieltä massustasi tulee!
En tiedä onko kukaan vinkannut sulle värikoodeista. Meillä jokaisella vauvalla on ollut oma väri, jota sitten on noudatettu mahdollisuuksien mukaan vähän joka paikassa. Esim pyllypyyhkeet olivat käteviä, kun jokaisella oli oma värinsä. Tai kun meillä myöhemmin oli osalla maitoallergioita, niin keksimme ottaa värit käyttöön myös tuttipulloissa - siis niissä renkaissa. Trio oppi hyvin nopeasti itse värit ja jos meinasit tarjota tuttipulloa, jossa olikin "väärän" värinen rengas, niin eipä kelvannut.
Sanoit muuten eilen hyvin siinä ohjelmassa, että onkos se nyt niin tarkaa, että tytöllä on punaista jne. Meidän kohta 3 vuotias poikamme saattaa joskus olla vaaleanpunaisissa sukkiksissa (kun ollaan toisella puolella taloa eikä satu muuta olemaan käden ulottuvilla) tai joskus kun ollaan menossa ulos ja tarvii vielä trikoopaidan päälle jonkun collegen, niin jos siinä nyt sattuu eteisen naulassa olemaan jomman kumman tytön college ylimääräisenä, niin en kyllä lähde koluamaan kaappeihin ja etsimään pojalle omaa paitaa... Olen kyllä ajatellut, että kohta alkaa poitsu olla niin iso, että pitää vissiin ruveta olemaan tarkempi
=) Mut ei se vielä ole ainakaan mellakkaa nostanut, vaikka muuten onkin niin äijää että :heart:
Haluan vielä sanoa Pikku Myyn äidille, että kaikesta selviää!!! Kun säilytätte sen asenteen, joka teillä tuntui jo ainakin eilisestä ohjelmasta päätellen olevan, niin hyvä tulee. Rankkaa on aivan varmasti, mutta aikansa aikaa kutakin. Nyt kun meidän trio on jo 2v 8kk, voi vähän katsella jo aikaa taaksepäin ja jopa joskus huokaista (vaikka edelleen moni asia on aika työlästä - ajattelepa esim kauppareissua kolmen uhmaikäisen kanssa tai sitä, miten käytät kaikki kolme korvalääkärissä...). Rankin aika oli mielestäni ikävuosi 1-2. Vauva-aika on toki myös työlästä, mutta silloin ne ovat vielä aika paljon paikallaan - pitävät korkeintaan kamalaa mekkalaa B)
Mutta muistakaa aina, että myös ilot ovat kolminkertaisia!!! Kun aamuisin parisänkyyn kömpii kahden koululaisen lisäksi kolme taaperoa, niin mitä muuta voi olla kuin onnellinen ja kiitollinen :heart: :heart: :heart:
Eli päivä ja hetki kerrassaan. Joskus päivät varmasti tuntuvat todella pitkiltä ja raskailta, mutta seuraava päivä saattaa jo olla helpompi!!! Ja sitten kun tuntuu siltä, että ei yksinkertaisesti jaksa enää, niin sitten vain puhelin kouraan ja soittamaan jonnekin apua. Kun aikansa itkee jollekin päättäjälle omaa väsymystään ja sitä, että jos emme nyt saa apua, niin kohta tämä on lastensuojeluperhe, niin yleensä apua lopulta tulee. Harmillista vain, että joskus joutuu venymään liian kauan, ennen kuin apua tulee. Toivottavasti teille olis tässä vaiheessa jo jotain apua löytynyt!!!
Eli päivä vain ja hetki kerrassansa! Teille on uskottu melkoinen aarre!!! Saatte elää todeksi melkoista ihmettä - edelleen usein katselen trioamme ja mieleen pilkahtaa, että on se vaan melkoinen Luojan ihme, että nuo ovat olleet yhtä aikaa mun mahassa ja tuossa ne nyt vaan sitten leikkii yhdessä...
Monia pieniä ilon ja levon hetkiä tähän päivääsi :heart: :heart: :heart:
:hug: t. Nuutu