Muita kolmosten odottajia...?
- Viestiketjun aloittaja pikku myyn äiti
- Ensimmäinen viesti
:heart: Todella kaunis äiti, komea mies ja ihana pikkutaapero siellä telkussa. :heart:
Hei, pikku myyn äiti 
Oikein kaunis perhe olitte telkkarissa
Minulla olisi ehkä pieni apu/pelastus mahdollisesti teidän tulevaan perhe-elämään Laita mailia, jos kiinnostaa: perhonen.88@suomi24.fi
Oikein kaunis perhe olitte telkkarissa Minulla olisi ehkä pieni apu/pelastus mahdollisesti teidän tulevaan perhe-elämään
Laita mailia, jos kiinnostaa: perhonen.88@suomi24.fi uteliaisuus vei voiton ja pitihän tämä ketju käydä lukemassa, vaikka en odotus puolella koskaan kirjoittelekkaan
Jännät hetket pikku myyn äidillä kyllä menossa ja kyllä se jännitys tarttui minullekin Vielä kun huomasin, että ei ole pariin päivään täällä käynyt kirjoittelemassa niin tiedä vaikka olis vauvat jo muuttaneet kolmiostaan =)
Jännät hetket pikku myyn äidillä kyllä menossa ja kyllä se jännitys tarttui minullekin
Vielä kun huomasin, että ei ole pariin päivään täällä käynyt kirjoittelemassa niin tiedä vaikka olis vauvat jo muuttaneet kolmiostaan =)Täällä myös käyty usein lueskelemassa mitä teille kuuluu. Itsellä on myös LA tammikuussa, vaikka tehän saattekin ne vauvat paljon ennemmin tähän maailmaan. Ohjelman myös katsoin ja ettekös te olleet kesällä myös Vauva-lehdessä tmv.? Toivottavasti saatte jostain apua arkeenne. Toivottavasti kaupunki, sosiaalihuolto, seurakunta tai joku muu taho ojentaa teille auttavat kädet! Jaksamisia :flower:
Afu ja mini 30+0
Afu ja mini 30+0
Yhdyn edelliseen =) Tuli ihan hassu tunne kun katoin sua siellä telkussa. Sanoin miehellekin että mä tunnen ton ja sit jouduin ruveta selittelemään et en siis sillai tunne mut tunnen kuitenkin ja... :heart: :heart:Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
pariin päivään ei oo pikku myyn äitiä täällä näkyny. Ettei vaan olis pikkuiset jo halunnu isänpäiväks iskää kattomaan
:hug: sinne ja jaksamista, missä ikinä sit ootkin
Nyt vasta huomasin koko ketjun,mut jäinkin sit heti kiinni ja oli luettava alusta loppuun.Toivottavasti siellä on kaikki edelleen hyvin ja vauvat edelleen kasvamassa :heart: :heart: :heart:
Harmittaa kyllä ku huomasin tän näin myöhää,niin jäi toi härkää sarvista kattomatta,ois ollu ihan mielenkiintosta nähdä ko. ohjelma.
Harmittaa kyllä ku huomasin tän näin myöhää,niin jäi toi härkää sarvista kattomatta,ois ollu ihan mielenkiintosta nähdä ko. ohjelma.
Pitihän munkin sitä ohjelmaa katsoa tihrustaa vaikka jo väsyttikin.. Kaunis äiti todellakin olet, etkä ollenkaan väsyneen oloinen! Paljon onnea matkaan synnytykseen, jos ei pienet ole jo syntyneet, ja voimia tulevaan vauva-arkeen! :heart: :hug:
Kaikki te, joilta ohjelma jäi katsomatta (niinkuin multa :ashamed: ) niin sen näkee ILMAISEKSI osoitteessa www.yle.fi -> areena ja sieltä Härkää Sarvista -ohjelma!!!
Ihanan hyvinvoivan näköinen äiti, Satu, olet todella kaunis ja hehkut!!! Kaikkea hyvää loppu ajaksi ja sitten pienten kanssa!
Ihanan hyvinvoivan näköinen äiti, Satu, olet todella kaunis ja hehkut!!! Kaikkea hyvää loppu ajaksi ja sitten pienten kanssa!
Mun on pakko kommentoida sitä eilistä ohjelmaa näin kolmosäidin silmin.
Meillähän isommat lapset olivat jo 5- ja 7-vuotiaita trion syntyessä. Mutta silti mua jotenkin hymyilytti sen väestöliiton naisen parisuhdejutut ja vähän myös sen imetystädin ohjeet. Ainakin meillä parisuhde on vain ollut. Ei sitä ole tässä hässäkässä keritty mitenkään hoitaa. Enkä koe sitä välttämättä mitenkään hirveäksi katastrofiksi! Me ehdimme miehen kanssa olla yhdessä 12 vuotta ennen trion syntymää. Koen, että siinä ajassa parisuhde on ehtinyt varmistua sellaiselle pohjalle, että se kestää muutaman vuoden hiljaisemmatkin jaksot. Eli minä sanoisin, että älkää ainakaan missään nimessä ottako mitään stressiä siitä, että pitäs vielä jotain parisuhdetta hoitaa...
Tiukkaa toki välillä on, mutta elossa ollaan! Ja vielä se koittaa sekin aika, että on aikaa myös sille rakkaalle puolisolle. Nyt kun on 2 koululaista ja 3 uhmaikäistä, niin eipä sitä sellaista oikeaa yhteistä aikaa juuri ole ollenkaan. Ja silti meillä menee ihan hyvin!!! Eli jos tässä vielä ottaisi paineita siitä, että meillä ei ole aikaa toisillemme, niin itse ainakin kokisin, että se olisi vain lisästressi.
Mutta tämä toki on vain mun mielipide ja kaikkien täytyy tehdä omat valinnat! Mutta Pikku Myyn äitiä joka tapauksessa rohkaisen siihen, että kaikki, mistä voitte löysätä, löysätkää!!!
Toinen on sitten tuo keskosvaihe ja imetys. Meillähän kävi niin onnellisesti, että vaikka triomme oli kovin pieniä (sp 900g-1460g, rv 31+0), niin silti kaikki oppivat tissille. Imetin öisin kaikkia puolivuotiaiksi. Päivisin aina 1 oli rinnalla ja 2 söi pullosta rintamaitoa (pulloruokinta oli siksikin välttämätöntä, että pienille keskosille täytyy antaa ns. ravintolisiä, jotka sitten sotketaan maidon sekaan). Multa tuli alusta asti paljon maitoa ja kuten Mari eilen totesi, alkuannokset ovat vain muutamia millejä. Eli maitoa kertyi pakkaseen tosi reilusti ja päivisin aina ne 2, jotka eivät olleet tissillä, saivat sitä pakastettua äidinmaitoa.
Mutta tässäkin sanoisin, että ei stressiä!! Itse olin ajatellut etukäteen, että imetän, jos se ilman suurempia tuskia onnistuu ja jos ei onnistu, niin sitten juodaan korviketta. Imetyksestä ei kolmosten kanssa kannata ottaa minkään valtakunnan paineita!!!! Ja näin jälkeenpäin ajatellen olin kyllä ihan kahjo, kun hoidin kaikki yöt yksin, vaikka mies tarjosi apua. Mä vain ajattelin, että se tissi on niin helppo työntää suuhun - että ei tarvii pullojen kanssa öisin lotrata ja lämmitellä jne.
Kun vauvat kotiutuivat sairaalasta, olivat he hyvin tarkassa rytmissä - eli söivät kellon ympäri 3 tunnin välein. Sitten kun painoa oli muistaakseni 3 kiloa (vai olisiko se ollut 4kg??? ), niin sitten siirryttiin syöttämään 4 tunnin välein. Ainakin meidän perheessä tuo rytmi oli kaiken a ja o. Ei mitään puhetta mistään lapsentahtisesta imetyksestä. Lapset syötettiin silloin kuin kello niin kertoi (toki jos joku huusi nälkää, niin hänet ruokittiin, mutta ainakin meillä lapset olivat niin tottuneet siihen sairaalan rytmiin, että heillä olikin nälkä aina silloin kun oli syöttöaika). Eli minun kokemukseni perusteella rohkaisisin teitä pitämään jopa orjallisestikin kiinni siitä kellonaikoihin sidotusta rytmistä! Kun rytmi on sidottu kellonaikoihin, pystyy arkea myös hieman paremmin suunnittelemaan - tyyliin, ehdin vielä käydä suihkussa/juoda aamukahvin, ennen kuin seuraava syöttö alkaa jne.
Vauvojen kasvaessa alkoivat sitten pikku hiljaa yösyöttövälit pidentyä. Muistaakseni niin, että kun 4 tunnin rytmissä syötöt olivat klo 20, 24, 04, 08, 12, 16, 20 jne, niin sitten kävi niin, että kun oli vauvat syöttänyt klo 20, siirtyi eka yösyöttö johonkin klo 01 ja sitten johonkin aamuyöhön ja sitten klo 8 aamulla. Eli yöltä jäi yksi syöttö pikku hiljaa pois. Päivärytmiä noudatimme silti hyvin orjallisesti!
Edelleen, kun trio on 2v 8kk, olen melkoinen päivärytmin puolestapuhuja. En tiedä johtuuko se minusta tai mun lyhyestä pinnasta, mutta tuntuu, että ilman selkeää ja melko tarkkaa päivärytmiä, päivämme olisivat melkoista kaaosta. Jotta saan ruuat tehdyksi, pyykit pestyksi, koululaisten tarpeet huomioiduksi ja harrastusrumban pyöritetyksi, niin mulla täytyy olla aika orjallinen aikataulu, milloin minkäkin asian teen. Muuten ympärilläni on jatkuva kaaos.
Se kolmosisä puhui eilen ennakoinnista. Se on myös mielestäni tosi tärkeää. Joskus mä jopa katan illalla aamupala-astiat pöytään. Kun 5 lasta aamuisin herää yhtä aikaa ja kaikilla on äidille asiaa ja kaikki pyörivät jaloissa, niin on jo aika paljon helpompaa, kun puurolautaset, lusikat, lasit - joskus jopa leipäpussi, voiveitset yms. on jo pöydällä valmiina. Sitten voi vain seisoa hellan ääressä puuron keitossa ja antaa trion roikkua rauhassa jaloissa - ei tarvitse enää hypätä kaapin ja pöydän väliä ja raahata sitä letkaa jaloissaan. Pieniä ja varmaan jonkun korvaan naurettavan pieniä juttuja, mutta kummasti vain helpottavat arkea.
Samoin se, että illalla laittaa jo kaikille 5 lapselle aamuksi vaatteet valmiiksi. Tai vauvojen kanssa se, että aamulla laittaa jääkaappiin vaikkapa koko päivän tuttipullosatsit (ja niitä pulloja saa oikeasti olla kymmeniä!!! meillä oli varmaan jotain 20-30 ja se oli ihan riittävä meillä). Tai että kun tiedän yhden taaperomme olevan aivaan sairaan nälkäinen aina aamu-ulkoilun jälkeen, annan hänelle yleensä vielä jonkun pienen välipalan ennen kuin lähdemme ulos - näin vältyn yhdeltä huutokonsertilta ja taapero jaksaa odottaa ruokaa suht hyvillä mielin. Tällaiset kikat ja ennakoinnit ovat tietty sellaisia, jotka riippuvat paljon siitä, millaiset muksut sieltä massustasi tulee!
En tiedä onko kukaan vinkannut sulle värikoodeista. Meillä jokaisella vauvalla on ollut oma väri, jota sitten on noudatettu mahdollisuuksien mukaan vähän joka paikassa. Esim pyllypyyhkeet olivat käteviä, kun jokaisella oli oma värinsä. Tai kun meillä myöhemmin oli osalla maitoallergioita, niin keksimme ottaa värit käyttöön myös tuttipulloissa - siis niissä renkaissa. Trio oppi hyvin nopeasti itse värit ja jos meinasit tarjota tuttipulloa, jossa olikin "väärän" värinen rengas, niin eipä kelvannut.
Sanoit muuten eilen hyvin siinä ohjelmassa, että onkos se nyt niin tarkaa, että tytöllä on punaista jne. Meidän kohta 3 vuotias poikamme saattaa joskus olla vaaleanpunaisissa sukkiksissa (kun ollaan toisella puolella taloa eikä satu muuta olemaan käden ulottuvilla) tai joskus kun ollaan menossa ulos ja tarvii vielä trikoopaidan päälle jonkun collegen, niin jos siinä nyt sattuu eteisen naulassa olemaan jomman kumman tytön college ylimääräisenä, niin en kyllä lähde koluamaan kaappeihin ja etsimään pojalle omaa paitaa... Olen kyllä ajatellut, että kohta alkaa poitsu olla niin iso, että pitää vissiin ruveta olemaan tarkempi
=) Mut ei se vielä ole ainakaan mellakkaa nostanut, vaikka muuten onkin niin äijää että :heart:
Haluan vielä sanoa Pikku Myyn äidille, että kaikesta selviää!!! Kun säilytätte sen asenteen, joka teillä tuntui jo ainakin eilisestä ohjelmasta päätellen olevan, niin hyvä tulee. Rankkaa on aivan varmasti, mutta aikansa aikaa kutakin. Nyt kun meidän trio on jo 2v 8kk, voi vähän katsella jo aikaa taaksepäin ja jopa joskus huokaista (vaikka edelleen moni asia on aika työlästä - ajattelepa esim kauppareissua kolmen uhmaikäisen kanssa tai sitä, miten käytät kaikki kolme korvalääkärissä...). Rankin aika oli mielestäni ikävuosi 1-2. Vauva-aika on toki myös työlästä, mutta silloin ne ovat vielä aika paljon paikallaan - pitävät korkeintaan kamalaa mekkalaa B)
Mutta muistakaa aina, että myös ilot ovat kolminkertaisia!!! Kun aamuisin parisänkyyn kömpii kahden koululaisen lisäksi kolme taaperoa, niin mitä muuta voi olla kuin onnellinen ja kiitollinen :heart: :heart: :heart:
Eli päivä ja hetki kerrassaan. Joskus päivät varmasti tuntuvat todella pitkiltä ja raskailta, mutta seuraava päivä saattaa jo olla helpompi!!! Ja sitten kun tuntuu siltä, että ei yksinkertaisesti jaksa enää, niin sitten vain puhelin kouraan ja soittamaan jonnekin apua. Kun aikansa itkee jollekin päättäjälle omaa väsymystään ja sitä, että jos emme nyt saa apua, niin kohta tämä on lastensuojeluperhe, niin yleensä apua lopulta tulee. Harmillista vain, että joskus joutuu venymään liian kauan, ennen kuin apua tulee. Toivottavasti teille olis tässä vaiheessa jo jotain apua löytynyt!!!
Eli päivä vain ja hetki kerrassansa! Teille on uskottu melkoinen aarre!!! Saatte elää todeksi melkoista ihmettä - edelleen usein katselen trioamme ja mieleen pilkahtaa, että on se vaan melkoinen Luojan ihme, että nuo ovat olleet yhtä aikaa mun mahassa ja tuossa ne nyt vaan sitten leikkii yhdessä...
Monia pieniä ilon ja levon hetkiä tähän päivääsi :heart: :heart: :heart:
:hug: t. Nuutu
Meillähän isommat lapset olivat jo 5- ja 7-vuotiaita trion syntyessä. Mutta silti mua jotenkin hymyilytti sen väestöliiton naisen parisuhdejutut ja vähän myös sen imetystädin ohjeet. Ainakin meillä parisuhde on vain ollut. Ei sitä ole tässä hässäkässä keritty mitenkään hoitaa. Enkä koe sitä välttämättä mitenkään hirveäksi katastrofiksi! Me ehdimme miehen kanssa olla yhdessä 12 vuotta ennen trion syntymää. Koen, että siinä ajassa parisuhde on ehtinyt varmistua sellaiselle pohjalle, että se kestää muutaman vuoden hiljaisemmatkin jaksot. Eli minä sanoisin, että älkää ainakaan missään nimessä ottako mitään stressiä siitä, että pitäs vielä jotain parisuhdetta hoitaa...
Tiukkaa toki välillä on, mutta elossa ollaan! Ja vielä se koittaa sekin aika, että on aikaa myös sille rakkaalle puolisolle. Nyt kun on 2 koululaista ja 3 uhmaikäistä, niin eipä sitä sellaista oikeaa yhteistä aikaa juuri ole ollenkaan. Ja silti meillä menee ihan hyvin!!! Eli jos tässä vielä ottaisi paineita siitä, että meillä ei ole aikaa toisillemme, niin itse ainakin kokisin, että se olisi vain lisästressi.
Mutta tämä toki on vain mun mielipide ja kaikkien täytyy tehdä omat valinnat! Mutta Pikku Myyn äitiä joka tapauksessa rohkaisen siihen, että kaikki, mistä voitte löysätä, löysätkää!!!
Toinen on sitten tuo keskosvaihe ja imetys. Meillähän kävi niin onnellisesti, että vaikka triomme oli kovin pieniä (sp 900g-1460g, rv 31+0), niin silti kaikki oppivat tissille. Imetin öisin kaikkia puolivuotiaiksi. Päivisin aina 1 oli rinnalla ja 2 söi pullosta rintamaitoa (pulloruokinta oli siksikin välttämätöntä, että pienille keskosille täytyy antaa ns. ravintolisiä, jotka sitten sotketaan maidon sekaan). Multa tuli alusta asti paljon maitoa ja kuten Mari eilen totesi, alkuannokset ovat vain muutamia millejä. Eli maitoa kertyi pakkaseen tosi reilusti ja päivisin aina ne 2, jotka eivät olleet tissillä, saivat sitä pakastettua äidinmaitoa.
Mutta tässäkin sanoisin, että ei stressiä!! Itse olin ajatellut etukäteen, että imetän, jos se ilman suurempia tuskia onnistuu ja jos ei onnistu, niin sitten juodaan korviketta. Imetyksestä ei kolmosten kanssa kannata ottaa minkään valtakunnan paineita!!!! Ja näin jälkeenpäin ajatellen olin kyllä ihan kahjo, kun hoidin kaikki yöt yksin, vaikka mies tarjosi apua. Mä vain ajattelin, että se tissi on niin helppo työntää suuhun - että ei tarvii pullojen kanssa öisin lotrata ja lämmitellä jne.
Kun vauvat kotiutuivat sairaalasta, olivat he hyvin tarkassa rytmissä - eli söivät kellon ympäri 3 tunnin välein. Sitten kun painoa oli muistaakseni 3 kiloa (vai olisiko se ollut 4kg??? ), niin sitten siirryttiin syöttämään 4 tunnin välein. Ainakin meidän perheessä tuo rytmi oli kaiken a ja o. Ei mitään puhetta mistään lapsentahtisesta imetyksestä. Lapset syötettiin silloin kuin kello niin kertoi (toki jos joku huusi nälkää, niin hänet ruokittiin, mutta ainakin meillä lapset olivat niin tottuneet siihen sairaalan rytmiin, että heillä olikin nälkä aina silloin kun oli syöttöaika). Eli minun kokemukseni perusteella rohkaisisin teitä pitämään jopa orjallisestikin kiinni siitä kellonaikoihin sidotusta rytmistä! Kun rytmi on sidottu kellonaikoihin, pystyy arkea myös hieman paremmin suunnittelemaan - tyyliin, ehdin vielä käydä suihkussa/juoda aamukahvin, ennen kuin seuraava syöttö alkaa jne.
Vauvojen kasvaessa alkoivat sitten pikku hiljaa yösyöttövälit pidentyä. Muistaakseni niin, että kun 4 tunnin rytmissä syötöt olivat klo 20, 24, 04, 08, 12, 16, 20 jne, niin sitten kävi niin, että kun oli vauvat syöttänyt klo 20, siirtyi eka yösyöttö johonkin klo 01 ja sitten johonkin aamuyöhön ja sitten klo 8 aamulla. Eli yöltä jäi yksi syöttö pikku hiljaa pois. Päivärytmiä noudatimme silti hyvin orjallisesti!
Edelleen, kun trio on 2v 8kk, olen melkoinen päivärytmin puolestapuhuja. En tiedä johtuuko se minusta tai mun lyhyestä pinnasta, mutta tuntuu, että ilman selkeää ja melko tarkkaa päivärytmiä, päivämme olisivat melkoista kaaosta. Jotta saan ruuat tehdyksi, pyykit pestyksi, koululaisten tarpeet huomioiduksi ja harrastusrumban pyöritetyksi, niin mulla täytyy olla aika orjallinen aikataulu, milloin minkäkin asian teen. Muuten ympärilläni on jatkuva kaaos.
Se kolmosisä puhui eilen ennakoinnista. Se on myös mielestäni tosi tärkeää. Joskus mä jopa katan illalla aamupala-astiat pöytään. Kun 5 lasta aamuisin herää yhtä aikaa ja kaikilla on äidille asiaa ja kaikki pyörivät jaloissa, niin on jo aika paljon helpompaa, kun puurolautaset, lusikat, lasit - joskus jopa leipäpussi, voiveitset yms. on jo pöydällä valmiina. Sitten voi vain seisoa hellan ääressä puuron keitossa ja antaa trion roikkua rauhassa jaloissa - ei tarvitse enää hypätä kaapin ja pöydän väliä ja raahata sitä letkaa jaloissaan. Pieniä ja varmaan jonkun korvaan naurettavan pieniä juttuja, mutta kummasti vain helpottavat arkea.
Samoin se, että illalla laittaa jo kaikille 5 lapselle aamuksi vaatteet valmiiksi. Tai vauvojen kanssa se, että aamulla laittaa jääkaappiin vaikkapa koko päivän tuttipullosatsit (ja niitä pulloja saa oikeasti olla kymmeniä!!! meillä oli varmaan jotain 20-30 ja se oli ihan riittävä meillä). Tai että kun tiedän yhden taaperomme olevan aivaan sairaan nälkäinen aina aamu-ulkoilun jälkeen, annan hänelle yleensä vielä jonkun pienen välipalan ennen kuin lähdemme ulos - näin vältyn yhdeltä huutokonsertilta ja taapero jaksaa odottaa ruokaa suht hyvillä mielin. Tällaiset kikat ja ennakoinnit ovat tietty sellaisia, jotka riippuvat paljon siitä, millaiset muksut sieltä massustasi tulee!
En tiedä onko kukaan vinkannut sulle värikoodeista. Meillä jokaisella vauvalla on ollut oma väri, jota sitten on noudatettu mahdollisuuksien mukaan vähän joka paikassa. Esim pyllypyyhkeet olivat käteviä, kun jokaisella oli oma värinsä. Tai kun meillä myöhemmin oli osalla maitoallergioita, niin keksimme ottaa värit käyttöön myös tuttipulloissa - siis niissä renkaissa. Trio oppi hyvin nopeasti itse värit ja jos meinasit tarjota tuttipulloa, jossa olikin "väärän" värinen rengas, niin eipä kelvannut.
Sanoit muuten eilen hyvin siinä ohjelmassa, että onkos se nyt niin tarkaa, että tytöllä on punaista jne. Meidän kohta 3 vuotias poikamme saattaa joskus olla vaaleanpunaisissa sukkiksissa (kun ollaan toisella puolella taloa eikä satu muuta olemaan käden ulottuvilla) tai joskus kun ollaan menossa ulos ja tarvii vielä trikoopaidan päälle jonkun collegen, niin jos siinä nyt sattuu eteisen naulassa olemaan jomman kumman tytön college ylimääräisenä, niin en kyllä lähde koluamaan kaappeihin ja etsimään pojalle omaa paitaa... Olen kyllä ajatellut, että kohta alkaa poitsu olla niin iso, että pitää vissiin ruveta olemaan tarkempi
=) Mut ei se vielä ole ainakaan mellakkaa nostanut, vaikka muuten onkin niin äijää että :heart:
Haluan vielä sanoa Pikku Myyn äidille, että kaikesta selviää!!! Kun säilytätte sen asenteen, joka teillä tuntui jo ainakin eilisestä ohjelmasta päätellen olevan, niin hyvä tulee. Rankkaa on aivan varmasti, mutta aikansa aikaa kutakin. Nyt kun meidän trio on jo 2v 8kk, voi vähän katsella jo aikaa taaksepäin ja jopa joskus huokaista (vaikka edelleen moni asia on aika työlästä - ajattelepa esim kauppareissua kolmen uhmaikäisen kanssa tai sitä, miten käytät kaikki kolme korvalääkärissä...). Rankin aika oli mielestäni ikävuosi 1-2. Vauva-aika on toki myös työlästä, mutta silloin ne ovat vielä aika paljon paikallaan - pitävät korkeintaan kamalaa mekkalaa B)
Mutta muistakaa aina, että myös ilot ovat kolminkertaisia!!! Kun aamuisin parisänkyyn kömpii kahden koululaisen lisäksi kolme taaperoa, niin mitä muuta voi olla kuin onnellinen ja kiitollinen :heart: :heart: :heart:
Eli päivä ja hetki kerrassaan. Joskus päivät varmasti tuntuvat todella pitkiltä ja raskailta, mutta seuraava päivä saattaa jo olla helpompi!!! Ja sitten kun tuntuu siltä, että ei yksinkertaisesti jaksa enää, niin sitten vain puhelin kouraan ja soittamaan jonnekin apua. Kun aikansa itkee jollekin päättäjälle omaa väsymystään ja sitä, että jos emme nyt saa apua, niin kohta tämä on lastensuojeluperhe, niin yleensä apua lopulta tulee. Harmillista vain, että joskus joutuu venymään liian kauan, ennen kuin apua tulee. Toivottavasti teille olis tässä vaiheessa jo jotain apua löytynyt!!!
Eli päivä vain ja hetki kerrassansa! Teille on uskottu melkoinen aarre!!! Saatte elää todeksi melkoista ihmettä - edelleen usein katselen trioamme ja mieleen pilkahtaa, että on se vaan melkoinen Luojan ihme, että nuo ovat olleet yhtä aikaa mun mahassa ja tuossa ne nyt vaan sitten leikkii yhdessä...
Monia pieniä ilon ja levon hetkiä tähän päivääsi :heart: :heart: :heart:
:hug: t. Nuutu
Hei!
Yhdessä koossa vielä ollaan :wave: =)
Olen ihan sanaton... Vai kaunis... Nolottaa... :ashamed: Kiitos kaunis kaikille kannustuksista, ja Nuutu, kiitos kovasti kun kerroit omakohtasesti kolmosarjesta jne :hug: :heart:
Vauvat ollu eilisestä tosi rauhallisia, oon ollu jo vähän huolissanikin. Mutta mies sanoi että kun nukuin yöllä, ja hän piti kättänsä vatsallani, niin pikkuarmeija masussa oli pitänyt nukkuvan äidin puolia, sen verran oli jytke käynyt masussa... Eli kaikki on varmaan hyvin, mutta hetihän sitä huolestuu jos vähänkin rauhallisempia ovat. :ashamed:
Nyt vasta on alkanut synnytysasiat kunnolla jännittämään... Jos eivät siis lähde itse tässä syntymään, niin se leikkaus kuulemma tosiaan n. rv:llä 34, apua!!! Muutenkin olo nyt jotenkin malttamaton... Jännittää itse synnytys; miten menee, onko vauvat terveitä, menetänkö esim.paljon verta, paljon vauvat painavat, ovatko identtisiä vai mitä... ja kaikki... Pää on nyt ekaa kertaa jotenkin pyörällä :kieh:
Mutta muuten kun vaihtui rv 30, niin olo oli jotenkin todella helpottunut kun tänne asti pääsi ja nyt näyttää menevän hyvin vielä ylikin :heart: :heart: :heart:
Tänään rv 30+4 =) To.taas ultra :wave:
Yhdessä koossa vielä ollaan :wave: =)
Olen ihan sanaton... Vai kaunis... Nolottaa... :ashamed: Kiitos kaunis kaikille kannustuksista, ja Nuutu, kiitos kovasti kun kerroit omakohtasesti kolmosarjesta jne :hug: :heart:
Vauvat ollu eilisestä tosi rauhallisia, oon ollu jo vähän huolissanikin. Mutta mies sanoi että kun nukuin yöllä, ja hän piti kättänsä vatsallani, niin pikkuarmeija masussa oli pitänyt nukkuvan äidin puolia, sen verran oli jytke käynyt masussa...
Eli kaikki on varmaan hyvin, mutta hetihän sitä huolestuu jos vähänkin rauhallisempia ovat. :ashamed: Nyt vasta on alkanut synnytysasiat kunnolla jännittämään... Jos eivät siis lähde itse tässä syntymään, niin se leikkaus kuulemma tosiaan n. rv:llä 34, apua!!! Muutenkin olo nyt jotenkin malttamaton... Jännittää itse synnytys; miten menee, onko vauvat terveitä, menetänkö esim.paljon verta, paljon vauvat painavat, ovatko identtisiä vai mitä... ja kaikki... Pää on nyt ekaa kertaa jotenkin pyörällä :kieh:
Mutta muuten kun vaihtui rv 30, niin olo oli jotenkin todella helpottunut kun tänne asti pääsi ja nyt näyttää menevän hyvin vielä ylikin :heart: :heart: :heart:
Tänään rv 30+4 =) To.taas ultra :wave:
Ihana kuulla, että kaikki on kunnossa
Tosiaan laita mailia, jos tuntuu, että apu olisi tarpeen vauvojen kotiuduttua.. Minulla olisi ehkä sopiva ehdotus
Voimia ja lepoa teille :heart:
Tosiaan laita mailia, jos tuntuu, että apu olisi tarpeen vauvojen kotiuduttua..
Minulla olisi ehkä sopiva ehdotus Voimia ja lepoa teille :heart:
Pikku myyn äidille; Käsitin, että synnytät KYS:issä. Se on aivan loistava paikka synnyttää. Olen ollut itse siellä synnyttämässä ja opiskeluaikoina työharjoittelussakin. Varmasti kaikki menee hyvin! :heart:
Olen myös ollut harjoittelussa KYS:n synnytysosastolla, ihana paikka kaiken kaikkiaan
minäkin ohjelman katoin ja yhdyn edellisten kommentteihin =) ei ukko ees tapellu vastaan kun piti kesken elokuvan kääntää kanavaa, ties että olis noussu mekkala ja kanava olis joka tapauksessa kääntyny oli hauska kyllä kuulla noita kokemuksia kolmosista ja ihmetellä mistä ihmiset oikeesti saa tota voimaa siinä tilanteessa kun sitä tarvitsee. ite sain esikoiseni yksin ja olin yksin pitkään, tukiverkkoja ei hirveesti ollu. tietty yksi on tosiaankin ihan eri asia kun 3 mut veronsa sekin vaatii kun yksin teet kaikki ja öitä ei nukuta. apuja kyllä varmasti alussa tarvii ja törkeetä jos sitä ei kunnalta heru. pitää olla vaan sitkeä ja sitä vaatia niinkun se mari siinä sano. toivottavasti, satu, sitä saatte ja kaikki lähtee rullaamaan kivasti =) teillä on kuiteskin hirmu pieni esikoinenkin vauvojen syntyessä ja vaatii paljon. tsemppiä viimosille vkoille ja kiva jos käyt kertomassa kuulumisia myös vauvojen syntymän jälkeen sillon tällön. aikaa tuskin liiemmälti on mutta joskus =) jaksamista :hug:
oli hauska kyllä kuulla noita kokemuksia kolmosista ja ihmetellä mistä ihmiset oikeesti saa tota voimaa siinä tilanteessa kun sitä tarvitsee. ite sain esikoiseni yksin ja olin yksin pitkään, tukiverkkoja ei hirveesti ollu. tietty yksi on tosiaankin ihan eri asia kun 3 mut veronsa sekin vaatii kun yksin teet kaikki ja öitä ei nukuta. apuja kyllä varmasti alussa tarvii ja törkeetä jos sitä ei kunnalta heru. pitää olla vaan sitkeä ja sitä vaatia niinkun se mari siinä sano. toivottavasti, satu, sitä saatte ja kaikki lähtee rullaamaan kivasti =) teillä on kuiteskin hirmu pieni esikoinenkin vauvojen syntyessä ja vaatii paljon. tsemppiä viimosille vkoille ja kiva jos käyt kertomassa kuulumisia myös vauvojen syntymän jälkeen sillon tällön. aikaa tuskin liiemmälti on mutta joskus =) jaksamista :hug:Me katottiin kans miehen kans yhdessä tuo ohjelma ja huomasi taas miten minun miehellä ajatukset toimii ku ensimmäinen ajatus oli vaan että "tuleekohan tolle naiselle paljon raskausarpia,ku tuossa vaiheessa jo noin suuri maha?" ja naurahti päälle sanoin sille vaan että se on varmaan pienin huoli tuossa tilassa
sanoin sille vaan että se on varmaan pienin huoli tuossa tilassa Täälläkin katsottiin tuo ohjelma =) Ihan iski itselle morkkis kun näin kuinka hehkeä olit, itse kun odotan "vaan" yhtä ja naama on kuin petolinnun peräpää ja kaulasta alaspäin ei viitsi edes kommentoida. :ashamed:
Mielenkiintoinen ohjelma oli, vaikka mua alkoi vähän harmittamaan kun kaikki tuntui vaan pelottelevan teitä ja etsivän niitä negatiivisia asioita :/ Onhan se arki varmaan aika hektistä, mutta varmasti niitä hyviäkin asioita löytyy sitten kolmin verroin. =) Mun mielestä olisivat saaneet olla vähän rohkaisevampia ne ihmiset!
Onnea vaan loppuodotukseen, kuinka kauan se sitten kestääkin. =) Varmaan triolla alkaa tila vähitellen käymään vähiin ja siksi ovat rauhallisempia.
ja kaulasta alaspäin ei viitsi edes kommentoida. :ashamed: Mielenkiintoinen ohjelma oli, vaikka mua alkoi vähän harmittamaan kun kaikki tuntui vaan pelottelevan teitä ja etsivän niitä negatiivisia asioita :/ Onhan se arki varmaan aika hektistä, mutta varmasti niitä hyviäkin asioita löytyy sitten kolmin verroin. =) Mun mielestä olisivat saaneet olla vähän rohkaisevampia ne ihmiset!
Onnea vaan loppuodotukseen, kuinka kauan se sitten kestääkin. =) Varmaan triolla alkaa tila vähitellen käymään vähiin ja siksi ovat rauhallisempia.