Mä myös kovasti etukäteen pelkäsin leikkausta. Sitten se yllättikin mut todella positiivisesti! Varaudu siihen, että varsinkin, jos leikkaus on suunniteltu (eikä esim. kiireellinen, jos vauvat vaan rupeavat yhtäkkiä syntymään), väkeä leikkaussalissa on aika paljon! Meillä oli kyseessä kiireellinen leikkaus: klo 16 päätettiin että leikataan ja klo 16.37 oli jo eka maailmassa. Väkeä leikkaussalissa arviolta 10-15 henkilöä.
Saat siis olla varma, että susta pidetään todella hyvää huolta - olet sen verrran harvinaisuus siellä, että väkisin saat vähän special-kohtelua. Mä koin olevani todella arvokas ja tärkeä, kun tuollainen lauma väkeä lappasi sinne ihan vain musta ja meidän lapsista huolehtimaan
Mua etukäteen ällötti ajatus siitä, että joku kaivelee mun mahaa ja mun pitää olla hereillä... Jotenkin se tuntui karmivalta. Mutta sitten todellisuus oli aivan toista. Anestesialääkäri ja -hoitaja olivat ihania, eikä se mahan kaivelu niin kummoiselta tuntunut. Itse asiassa oli vain ihanaa, kun ei mihinkään sattunut!!!! Mä menetin aika reilusti verta ja jos en väärin muista, Hb oli salissa jotain 70 ja 80 välillä. Sitten sain pussin (tai 2, en muista..) verta ja olo helpotti heti!
Meillä pienet olivat niin pieniä, että he kiikutettiin heti Lastenklinikalle ja mä jäin Naistenklinikalle. Isä lähti vauvojen kanssa Lastenklinikalle ja toi mulle sit heti kuvia sieltä. Ekaa kertaa mä pääsin vauvojen luo heti seuraavana aamuna. En tiedä, mikä sielläpäin sairaalassa on systeemi - siis että miten pian vauvojen luo pääset leikkauksen jälkeen. Toki se oli kurjaa, ettei heti päässyt vauvojen luo, mutta mä yritin ajatella niin, että vauvat ovat pieniä ja saavat nyt parasta mahdollista hoitoa jne. Ja oli ihanaa nukkua se eka yö leikkauksen jälkeen, kun oli niin vahva kipulääkitys, että mihinkään ei sattunu!!! Se oli taivaallista!!
Joten kaikki kyllä sujuu varmasti tosi hyvin!!! Ja jos joku pelottaa/mietityttää/askarruttaa, kerro se siellä sairaalassa.
Leikkauksesta toipuminen oli musta rankempaa kuin olin osannut odottaa. 2 alatiesynnytyksen jälkeen en osannut varautua, että haava on niin kipeä niin pitkään. Mutta sitten kun senkin tajusi, että tämä menee nyt vähän pidemmän kaavan mukaan, niin ei sekään enää harmittanut =) Ja sehän on toki varmasti tosi tapauskohtaista, miten leikkauksesta toipuu. Ja sit vaan riittävästi kipulääkkeitä!!!
Eli vielä haluan rohkaista sua, että älä turhaan pelkää ja jännitä sitä leikkausta!!! Sä saat maata siellä kuin kuningatar ja palvelijat saartavat sua ja hääräävät kimpussasi!
Levollisia hetkiä loppumetreille :hug:
t. Nuutu
