Muistin taas elävästi miksi mä en käy mammakerhoissa.

[nöppönen]

Luulisi että ihminen haluaisi äitiyden vastapainoksi ihan jotain muuta kuin mammakerhoja ja meillä-kieltä.
Mutta kaitpa se sitten niin on, että mielikuvituksettomat äitylit haluavat velloa paskassaan ja vielä toisten sontiaisten kanssa. B)

Niimpä..emmä ainakaa jaksais pälättää sen kerran kun muitten aikusten kanssa on tekemisissä,niin koko ajan vaan paskavaipoista ja riipputisseistä!!

Nimenomaan. Mutta huvinsa kullakin, eipä ole pakollisia semmoset dorka-kerhot!

tekö dorkat ette osaa vaihtaa puheenaihetta? eiks ongelma ole silloin teidän eikä muiden? suurimmalla osalle jotka käy mamma kerhoissa on muitakin ystäviä joiden kanssa voi sit puhua mistä vaan. mut vieraampien kanssa on helpoin keskustella lapsista.

ei kaikilla ole niitä muita kavereita..ja ei tosiaan jaksa kuunnella aina sitä samaa kerrasta toiseen..

ei, mutta mikä estää sanomasta et puhutaanko muusta? jos ei itse edes yritä vaihtaa aihetta vaan vinkuu asiasta oman pään sisällä niin turha siitä on purnata.

 

[Madicken04]

Harmillista jos kokemukset ovat tuota.

En varsinaisesti edes tiedä mitä mamma-kerhoilla tarkoitetaan, mutta itse olen kovasti viihtynyt avoimessa päiväkodissa. On kiva vaan pukea aamulla lapset ja mennä jonnekin missä saa seuraa toisista aikuisista. Minulla ainakin olisi tylsempää istua koko aamupäivä kotona lasten (tai tällä hetkellä lapsen kun esikoinen jo päiväkodissa) kanssa. Ei meillä kyllä mikään kakan väri tai vaippamerkki ole hittipuheenaiheitta, heti en muitsa kertaakaan 2,5v aikana noista siellä keskusteltaneen.

Tottakai lapsista puhutaan kun ne yhsistäviä tekijöitä ovat. Muuten jutellaan paljon töistä, päiväkodista, tulevaisuuden suunnitelmista, matkusteluista, kulttuureista (porukasta löytyy eri puolilta maapalloa tulijoita), kielten oppimisesta ja monikielisyydestä, asunnoista, remonteista, harrastuksista, ulkona käymisestä, lemmikeistä, kuntoilusta ja laihduttamisesta (tämän hetken hitit), vähän kaikenlaisesta. Ei ehkä mitään korkealentoista, mutta minulle tuo riittää ihan hyvin.

Minusta on ihanaa että lapset saavat tuolla kavereita ja tekemistä. Käydään usein retkillä ja tutustumiskäynneillä erilaisissa paikoissa. Ollaan saatu tuota kautta useita tuttavaperheitä joiden kanssa vieraillaan puolin ja toisin, hoidetaan toisten lapsia ja autellaan milloin missäkin.

Oikeasti, ilman tuota kerhoa olisi 2,5v kotiäitiys ollut varmasti huomattavsti ikävämpi kokemus (nimin. sukulaiset ja ystävät toisessa maassa, muutettu uuteen paikkaan juuri ennen raskautta, muut kaverit toissä). Varmaan olisi tullut töihin ikävä jo lasten ollessa sen 6kk...

 

[Hui!]

Mä kävin vauvakahvilassa tasan kerran ja jouduin jonkun vieraan ihme tyypin ahdistelemaksi, joka muka tiesi meidän talon ja uteli ummet lammet ja oli tosi tungetteleva. Itse olin vaan mennyt käymään ja aatellut että ainahan sitä voi kupin kehveeta juoda ja höpötellä niistä vauva-asioista jne. Loput ei osoittaneet mitään mielenkiintoa meihin vaikka itse yritin hivuttautua muualle tästä ahdistelijastamme ja jutella toisille Hasta la vista koko kerholle, jäi kyllä vähän omituinen maku tommosista seuranhakukokoontumisista!

 

[Nalletar]

Puhutaanhan noissa kerhoissa toki paljon lapsista. Se on aika luonnollinen ja helppo aihe sielä jutella. Mua se ei mitenkään haittaa. Menen niihin siksi, että lapsi näkee muitakin. En sinänsä sieltä itselleni mitään odotakaan. Vastapainoa äitinä olemiselle haen sitten omista menoista ja kavereiden kanssa olemisesta.

 

[vieras]

Itekkin olen tuota kerhohommaa pähkäillyt, kun ollaan muutettu pienelle paikkakunnalle ja täällä ois seurakunnan kerho, mutta tuntuu, että siellä joutuisi silmätikuksi, kun on uusi ja muut tuntevat tasan tarkkaan toisensa. Mietityttää siis se toisten suhtautuminen uuteen...

 

[Blue Rush]

jollekkin se oma lapsi on tärkeämpi kuin sun rakennekynnet

mutta jotku ei osaa olla puhumatta lapsista koskaan!
eli pitää elämässä olla paljon muutakin kuin ne lapset,eikös juu?

t. ei mammakerhotyyppiä myös :wave:

 

[Rytkäätys]

Ei helvetti, minä en ikunaan menis niihin mammakerhoihin. Hulluks tulisin hetkessä.

 

[kolmen äiti]

Sinäpä sen sanoit! Ihanaa olla taas työelämässä
ps.kiitos kun muistutit!

 

[kidetär]

Meillähän on sit poikkeuksellinen perhekerho.. Ollaan pojun kanssa käyty joulukuusta ja tykkään. Siellä leppoisa tunnelma höpötellään taivaan ja maan väliltä ja juodaan aamukahvit ja usein laulellaan ja leikitään ja askarrellaan :wave: Ja en ole mammatyyppiä, just harkitsin rakennekynsiä

 

[lemmenlaiva]

mä tykkään kans käydä! meillä aivan huipputiimi! harmittaa vain kun työt alkaa ja en aina pääse mukaan! :'(

 

[Kalenteri]

Mulle kans kerhot on tärkeitä, jo ihan siksi, että oon laiska ulkoilija, :ashamed: ja niissä poika (2 v) saa ikäistään seuraa ja pääsee touhuamaan. Ennen lapsen syntymää en ollut erityisen kiinnostunut lapsiaiheisesta jutustelusta ja mietin, mahtaako musta koskaan ollakaan mammakerhoilijaksi. Jotenkin se vain on tuntunut mukavalta ja luontevalta. Tuun useimmiten ihan hyvin juttuun tuntemattomienkin mammojen kanssa eikä mulle olekaan mitenkään olennaista, mistä puhutaan, vaan se, että pääsee vähän irti tavallisista rutiineista. Kummasti ne lapsiaiheetkin nyt kolahtaa, ja vähän ihmettelen, kenen kanssa lapsistaan juttelee ne, joilla ei ole lapsiperhetuttuja ja jotka ei kerhoista perusta. Kuitenkin kukin tavallaan, ei kaikki välttämättä tuollaisia sosiaalisia kontakteja kaipaa.

 

[pieras]

mä olen muutaman kerran käynyt ja meidän kerhossa muut äidit ja lapset ovat kavereita vuosien takaa ja minä uutena istun jossain sohvalla hiljaa, heillä on ihan omat juttunsa ja viimeinen niiitti oli kun edellis kerralla minun lapset ajettiin leikistä pois niin samapa tuo olla sit kotona

 

[EvaLon]

:ashamed:

Ei pahalla niille ketkä tykkää käydä.

Erehdyin tänään menemään, edellisen kerran oon käynyt neitin ollessa vauva ja se kerta jäi silloinkin ekaksi ja vikaksi, sen jälkeen en mennyt. Ennenkö nyt...

Mä ymmärrän että näissä kerhoissa meillä kaikilla se äitiys on nimenomaan yhdistävä tekijä, ja siksi siellä ollaankin, mutta pitääkö siitä piruvieköön paasata koko ajan? Paasata itsestään (elävä esimerkki, eräs nainen ehdotti toiselle joka valitti uhmaikäistään että hei, vaihdetaan, mä otan sun neljä hetkeksi, ota sä tää yksi, niin tää toinen äiti vastasi "Voi kuule, *miettikää tosi sellasta alentavaa äänen sävyä* sä et kestäisi meillä päivääkään.) paasata lapsistaan, puhua vaippaihottumista, vuotavista tisseistä jne...

Oonko mä nyt jotenkin poikkeava kun mä en kestä sitä?

Miksei vois puhua jostain muustakin, niiden lasten ja oman pätevyydensä ohella?

Mä en kans yhtään jaksa näitä..ihan kun ei olis muuta elämää??

 

[haniböö]

Mun mielestä mammakerhoissa oli ihana käydä!
Ei kaikista tarvitse tykätä eikä kaikkien kanssa jutella, mutta mammakerhoissa tapaa paljon erilaisia ihmisiä ja sellaisia, joilla on samanikäisiä lapsia. Varsinkin kun ulkoilusäät ei suosi, niin ihana paikka mennä.

AP:lle sanoisin, että menisit itseesi.
Esittelitkö itsesi? Teitkö itse kenenkään kanssa tuttavuutta? Ihmisten kanssa voi keskustella myös aiheista, jotka eivät itselle ole "ykkösiä", osoittaa suvaitsevaisuutta. Aika ronskeja mielipiteitä esitit kerhossa olleista ja ensinäkemältä katekorioit ihmiset ja "löysit" yhden, jonka kanssa olisit voinut tutustuakin. Toivottavasti meidän kerhoon ei eksy sinunkaltaisiasi... vaikkakin kaikki ovat sinne tervetulleita, avoimin mielin!

 

[onni löytyy arjesta]

Itse olen aina tykännyt kerhoissa käydä ja ollaan yleensä juteltu kaikesta muusta kuin lapsista, kun ollaan tutustuttu ensin. Kuten on todettu, lapset ovat turvallinen jutunaihe alussa ja jokainenhan voi alkaa puhua itse kiinnostavasta asiasta, kysyä esim. muiden mielipidettä ja kehittää keskustelua. vai odotatteko kaiken tehtävän puolestanne? Yhtä pointtia en ole huomannut: myös lapselle on tärkeää saada seuraa, oppia olemaan ryhmässä jne. En käy kerhoissa pelkästään itseni takia vaan myös lapseni.

 

[vieras]

Edellisen asuinpaikkakunnan perhekerhoissa meno oli niin sisäpiiriä ja PerttiAnteron vaipansisällön analysointia, että jätettiin käymättä. Nyt muutettiin uudelle paikkakunnalle ja kas kummaa, meno on ollut täysin erilaista. Olen löytänyt kaksi aivan ihanaa äitiä, joilla sopivasti samanikäisiä lapsia kuin minullakin. Ollaan nähty kerhon ulkopuolellakin, kokkailtu vuoronperään ja katsottu tarvittaessa lasten perään, jos jollain menoa. Mä olen sen verta oppinut, että jos alkaa vaikuttaa tyyppi siltä, että suusta ei suolleta muuta kuin PerttiAnteroa joka suunnalta, niin heippa ja seuraava mamma. Ehkä tylyä, mutta mitä sitä valehtelemaan, jos henkilökemiat eivät ole sitä mitä toivoisi niiden olevan. Mä olen niin onnellinen näistä kahdestä äidistä, joilla elämään tosiaan kuuluu aivan normaaleja juttuja lasten lisäksi. Auttaa kummasti jaksamaan arjessa, kun lapset touhuaa omiaan ja hetkeksi saa puhua vaikka sitten päivän polttavista aiheista yms.

 

[IceRoyal]

onneks meidän perhekerhossa ei ole tuollaista mitä joidenkin kerhoissa on :x

 

[juuei]

En oo käyny mammkerhossa kun oli jo srk-kerhon eteisessä aika vaikeeta. Koitin ryhtyä juttelemaan muitten kanssa, ihan mistä neutraalista aiheesta tahansa, niin ne muut eli alkuasukkaat (itse olen muualta tullut) kuuntelivat hetken kohteliaasti ja jatkoivat sitten omaa puhetaan niin kuin en olisi mitään sanonutkaan.
Töissä on silleen mukavampi nyt, kun jo tiedän kuka kukin on ja imstä aiheesta voi kenenkin kanssa puhua. 40 ämmään kun mahtuu monenlaista hiihtäjää.

Mun ns. elämä loppui lasten tuloon, mutta sitten alkoi uusi ja vanhasta en kaipaa kuin KIRJOJA, nyt ei oo enää mitään mahiksia lukea 2 kirjaa viikossa...

 

[Hölmölän-iita]

Mä en oo ikinä käyny missään mammakerhossa... :saint: B)

 

[vieras]

Mutta hei, kertokaapa mulle jotka siellä kerhoissa viihdytte, että miten te otatte ne uudet naamat siellä vastaan? Kun tässäkin ketjussa aika moni sanoo minun lisäksi, ettei siellä jutella tai kuppikunnat on niin tiukat, ettei mukaan mahdu. Miten sen uuden tulokkaan täytyis toimia, että sekin mahtuis sinne keskusteluihin mukaan? Koska en usko, että kaikkien meidän negatiivisen kohtelun saaneiden asenteessa vaan olis vikaa.

Me kun muutettiin tänne uudelle paikkakunnalle, niin mä menin eka kertaa kerhoon, niin hetken istuttuani totesin, ettei kukaan kysy mun nimeä, niin mä olin sitten oma-alotteinen...Esittelin itseni, kyselin kerhon toiminnasta ummet ja lammet, sanoin vielä mielipiteeni. Ehkä osalla meni kahvi väärään torveen, mutta eipähän jäänyt epäselväks, jotta en ole ehkä sitä hiljaisinta sorttia Samalla kerralla sain jo yhden ihanan mammakaverin. Se on kyllä siitä omastakin aktiivisuudesta kiinni...meillä suomalaisilla on tapana vähän aatella, jotta mitähän nuokin nyt ajattelee, mutta rohkeasti menee mukaan. Ja mä olen pohjimmiltani tosi ujoa sorttia, mutta aina olen sitä ja esiintymispelkoa kouluttanut sillä, että menen suden suuhun pää kolmantena jalkana.

 

[Kaalikääryle]

Ei oo vielä käyny mielessäkään mennä... Mulla on jo valmiiksi semmonen olo, että olisin tosi eri paria kaikkien muiden kanssa (enkä tarkoita, että olisin siksi parempi muita, jos en huonompikaan).

Mutta jos meille joskus toinen lapsi tulee, niin isomman lapsen vuoksi voisin harkita menemistä johonkin päiväkerhoon kerran pari viikossa... Mutta siis siksi, että hän saisi seuraa. Ite varmaan olisin enimmäkseen omissa oloissani vapaaehtoisesti. En tunne mitään vetoa sisäänpäinlämpiäviä kuppikuntia kohtaan. (Kokemusta on myös sellaiseen 'kuulumisesta', mikä oli itelleni epämiellyttävämpää kuin ulkopuolisuus)...

Yksin oleminen ei ole mulle ongelma, mutta monelle muulle se varmaan on. Siksi kai tällasia kerhoja onkin. Sen takia on jotenkin tosi harmillista, että niin monessa kerhossa kuppikuntaisuus näyttää kukoistavan. Silloin moni oikeasti uusia ystäviä kaipaava jää helposti syrjään ja saa vaan pahan mielen. :/

 

[Ultramariini]

Olenko mä ainoa, joka on viihtynyt mammakerhossa?

Tosin siellä missä kävin, on ollutkin ihania elämänmakuisia ihmisiä.
Joiden kanssa on käyty monet hyvät keskustelut.
Elämästä yleensä, ja melkein kaikesta mitä siihen mahtuu.
Myös ne lapset, mutta lapset eivät ole olleet se ainoa puheenaihe.

 

[Lentokala]

Tossa meidän perhekerhossa on käyny ihan tavallista sakkia.
Joidenkin kanssa juttu luistaa paremmin, jotkut saa olla mun puolesta omissa oloissaan.

Mulle tärkeintä on että lapset saa leikkiä keskenään.
Mun ystävät löytyy muualta, vaikka ihan kivaa seuraa tuolla kerhossakin on ollut.

 

[villiviina]

Hmm..Mä kävin viime vuonna perhe kerhossa koska mun tyttöni rakasti sitä kerhoa, kavereita, askarteluja, lauluja jne.. Ei ne mulle mitään treffi paikkoja ole .
Tänä vuonna en ole käyny koska neiti on joka päivä kerhossa eikä kaipaa enää perhistä..

 

[ihan kiva]

Oon käynyt tytön kanssa perhekerhossa ihan arjen piristyksen (siis kummallekin!) takia, silleen kevyesti. En odottanut kerhoilulta mitään erityistä, mutta ihan mukavaa ollut tähän asti. Mut meidän kerhossa onkin kuulemma "hyvä henki" ohjaajien mukaan.