Moniko katunut jälkeenpäin sitä, että vienyt lapsen pienenä hoitoon?

[ap]

Onko joku katunut sitä, että on jäänyt kotiin lapsen/lasten kanssa?
Ikinä ei ainakaan mun korviin oo sellaista tullut

 

[umbrella-]

Mä todella toivon etten tulis katumaan, että tää vaikea alku olis pian ohi ja näkisin että lapseni on onnellinen päiväkotihoidosta huolimatta :'(
Poika (tässä kuussa 2v.) aloitti siis viime viikolla hoidossa ja tosi sydäntä raastavan vaikeaa tää nyt on, meille kaikille.

 

[ap]

Mä todella toivon etten tulis katumaan, että tää vaikea alku olis pian ohi ja näkisin että lapseni on onnellinen päiväkotihoidosta huolimatta :'(
Poika (tässä kuussa 2v.) aloitti siis viime viikolla hoidossa ja tosi sydäntä raastavan vaikeaa tää nyt on, meille kaikille.

Voi ei, aivan varmasti
Eiköhän se siitä pikkuhiljaa suttaannu, kun jokainen tottuu siihen :hug:

 

[slörde]

Onko joku katunut sitä, että on jäänyt kotiin lapsen/lasten kanssa?
Ikinä ei ainakaan mun korviin oo sellaista tullut

Kukaan ei koskaan kehtaisi tunnustaa, vaikka olisikin katunut. Tässä kotiäitien luvatussa maassa. Itse en kadu kotonaoloa, tosin olinkin kuopukselta hurjat 4 kk kotona.

 

[umbrella-]

Poika aloitti 2-vuotiaana päivähoidossa ja päivääkään en ole vielä katunut. Viihtyy pk:ssa todella hyvin, eikä millään malttaisi lähteä kotiin ennen viittä.

Oliko alussa edes sopeutumisvaikeuksia? Meillä kun samanikäinen aloitti juuri hoidon ja pelkkää itkua on

 

[tähtihedelmä]

Onko joku katunut sitä, että on jäänyt kotiin lapsen/lasten kanssa?
Ikinä ei ainakaan mun korviin oo sellaista tullut

Kukaan ei koskaan kehtaisi tunnustaa, vaikka olisikin katunut. Tässä kotiäitien luvatussa maassa. Itse en kadu kotonaoloa, tosin olinkin kuopukselta hurjat 4 kk kotona.

mitä?! mähän tossa aikasemmin jo tunnustin. katuminen on aika vahva sana, mut on ainaki mietityttäny et olis pitäny tajuta laittaa paljon aikasemmin esikko hoitoon.

 

[Vepasto]

Esikoinen meni hoitoon 2-vuotiaana, enkä ole katunut päivääkään. Olisin voinut laittaa jo vähän aikaisemminkin. Mutta kakkonen (nyt 2v2kk) on ihan eri maata; ei sitä voisi vielä hoitoon laittaa.

 

[Ultramariini]

Onko joku katunut sitä, että on jäänyt kotiin lapsen/lasten kanssa?
Ikinä ei ainakaan mun korviin oo sellaista tullut

en ole katunut.

Enkä tiedä, olisinko katunut, jos olisin vienyt lapseni hoitoon aikaisemmin.
Nyt lapsista kaksi on hoidossa, ja kyllä silti itse katson olevani lasteni kasvattaja, se ensisijainen.

Päiväkoti on vasta kakkoskasvattaja ja kumppani kasvatuksessamme.

 

[umbrella-]

Mä todella toivon etten tulis katumaan, että tää vaikea alku olis pian ohi ja näkisin että lapseni on onnellinen päiväkotihoidosta huolimatta :'(
Poika (tässä kuussa 2v.) aloitti siis viime viikolla hoidossa ja tosi sydäntä raastavan vaikeaa tää nyt on, meille kaikille.

Voi ei, aivan varmasti
Eiköhän se siitä pikkuhiljaa suttaannu, kun jokainen tottuu siihen :hug:

Kiitos! Toivotaan tosiaan että tää tästä helpottais. On kyllä niin äärettömän kamalaa jättää lapsi sinne kun hänella jo automatkalla alahuuli väpättää ja päiväkotiin päästyämme on pelkkää itkua ja kaksin käsin yrittää musta pitää kiinni :'(

 

[slörde]

Onko joku katunut sitä, että on jäänyt kotiin lapsen/lasten kanssa?
Ikinä ei ainakaan mun korviin oo sellaista tullut

Kukaan ei koskaan kehtaisi tunnustaa, vaikka olisikin katunut. Tässä kotiäitien luvatussa maassa. Itse en kadu kotonaoloa, tosin olinkin kuopukselta hurjat 4 kk kotona.

mitä?! mähän tossa aikasemmin jo tunnustin. katuminen on aika vahva sana, mut on ainaki mietityttäny et olis pitäny tajuta laittaa paljon aikasemmin esikko hoitoon.

Kas, löytyi yksi rohkea. Koen, että vaikka Suomessa pitäisi olla täysin normaalia valita kotihoidon ja päivähoidon välillä, kotihoitoa pidetään jostain syystä päivähoitoa suotavampana ja päivähoitoon lapsensa vieneitä piikitellään.

 

[Kowalski]

Mua "kaduttaa" vain se, että en hakenut opiskelemaan aikaisemmin: lapset olisivat voineet aloittaa täysiaikaisen hoidon päiväkodissa jo paljon aikaisemminkin kuin nyt. Vaikka silloin kun olivat 1,5 v ja 3,5 v. Eli kai mä sitten kadun tätä pitkää kotonaoloa

 

[tähtihedelmä]

Onko joku katunut sitä, että on jäänyt kotiin lapsen/lasten kanssa?
Ikinä ei ainakaan mun korviin oo sellaista tullut

Kukaan ei koskaan kehtaisi tunnustaa, vaikka olisikin katunut. Tässä kotiäitien luvatussa maassa. Itse en kadu kotonaoloa, tosin olinkin kuopukselta hurjat 4 kk kotona.

mitä?! mähän tossa aikasemmin jo tunnustin. katuminen on aika vahva sana, mut on ainaki mietityttäny et olis pitäny tajuta laittaa paljon aikasemmin esikko hoitoon.

Kas, löytyi yksi rohkea. Koen, että vaikka Suomessa pitäisi olla täysin normaalia valita kotihoidon ja päivähoidon välillä, kotihoitoa pidetään jostain syystä päivähoitoa suotavampana ja päivähoitoon lapsensa vieneitä piikitellään.

emmä kahta nuorempaa lasta veis hoitoon mut esikoinen on asia erikseen. se on ylivilkas ja olis tarvinnu ammattikasvattajaa ja ryhmässä oloa huomattavasti aiemmin... lähinnä kaduttaa se ku uskoin neuvolan tätejä ja perhetyöntekijöitä, että aseta vaan kunnon rajat ni kyllä se siitä. ja nyt sitä samaa hoetaan mulle päiväkodista, et kyllähän se täällä tarhassa on ihan nätisti, toki siitä huomaa että ei sille ole oikein rajoja laitettu.... :/ kotihoitoa arvostetaan ja se on sinänsä oikein, mut mun mielestä sen arvostuksen pitäis näkyä muuallaki ku puheissa, esim tuissa. kuitenki tulee eteen tilanteita joissa päivähoito on koko perheen etu.

 

[Ultramariini]

Mua "kaduttaa" vain se, että en hakenut opiskelemaan aikaisemmin: lapset olisivat voineet aloittaa täysiaikaisen hoidon päiväkodissa jo paljon aikaisemminkin kuin nyt. Vaikka silloin kun olivat 1,5 v ja 3,5 v. Eli kai mä sitten kadun tätä pitkää kotonaoloa

Älä kadu =) sulla on vielä aikaa opiskella ja olla töissä väsyksiin asti.
:xmas:

 

[vieras]

Nin...
Itse vein esikoisen 1-vuotiaana pph:lle, ja kadun. Nyt lapsia kolme enkä veisi enää niin pientä.

sama täällä. Esikoinen tuli vietyä alle 1v. mutta kuopusta ei.