Tulppu, voi miten mukavaa, on varmaan ihanaa olla kotona!
Kiitos vastauksista tuohon kysymykseen monikkovalmennuksista, täytynee tutustua tarkemmin paikallisen monikkoperheyhdistyksen palveluihin.
Tulppaani, olin viime torstaina neuvolassa, ja ihan samanlainen tilanne oli siellä. Terkka oli löytävinään kahdet äänet, mutta ei sitten ollutkaan varma. Ultrassa nämä kaksi olivat joko nenäkkäin tai seläkkäin, ja terkka arveli, ettei saa ääniä varmaksi erotettua, kun kaverit ovat niin lähellä toisiaan. Neuvolan laite on lievästi sanottuna aataminaikainen. Huolestuttaa, mutta onneksi ensi viikolla on aika taysiin.
Ajattelin jo itse ostaa dopplerin, mutta sitten varmaan vasta kuuntelisinkin hysteerisenä joka välissä. Kai niitten liikkeidenkin pitäisi pikkuhiljaa alkaa tuntua niin hyvin, että tietää kumpi mellastaa. Missä vaiheessa te muut olette alkaneet erottaa mellastajan?
Mitattiin sf-mittaa ja se vastasi yksöisraskauden viikkoa 20. Raja menee jo aika lailla navan yläpuolella. Ei tätä enää oikein peitellä voi, mikä on vähän harmi. En olisi halunnut ruveta töissä vielä julkiraskaaksi.
Uusiäippä kyseli miehen suhtautumisesta. Meillä mies on ollut melkein enemmän innoissaan kuin minä, osallistuu tosi paljon myös esikon hoitoon. Toisaalta tää mullistus pariskunnasta lapsiperheeksi on ollut miehelle huomattavasti "pehmeämpi", on tehnyt kaveriporukan reissuja, ulkomaanmatkoja, jatkanut harrastuksiaan normaalisti.... kun itse kökin vuoden kotona, imetin, imetin ja imetin allergista refluksitautista lasta ja olin jatkuvasti alakuloinen. Työssäkäynti on tuntunut niiiiin ihanalta!
Tää riskiraskaus on jotenkin nyt aiheuttanut sen, että taidetaan molemmat vaan keskittyä siihen, että saadaan lapset terveinä ulos, ja mietitään sitten, miten selvitään jatkossa. Esikoisen kanssa vauvavuosi oli niin raskas ja haastava, että arki kolmen pienen kanssa suoraan sanottuna pelottaa välillä.
Aurinkoista tiistaita meille
Venetsia ja pömppikset 15 + 6