Miten ystävyys voi noin vaan "loppua"?

Tyyris Tyllerö

Aktiivinen jäsen
05.12.2005
5 944
1
36
Tai siltä minusta ainakin tuntuu tällä hetkellä :( Kyse on eräästä minulle tärkeästä ja ihanasta ihmisestä, jonka kanssa on aina synkannut hyvin. Meillä on samanikäisiä lapsia ja tykätään jutella syvällisiäkin juttuja. Monet hienot keskustelut on käyty läpi. Ja nyt hän ei enää KOSKAAN ehdi tavata, hyvä jos puhelimessa joitakin sanoja vaihtaa, kun MINÄ soitan... Eikä mitään ole käsittääkseni tapahtunut. En tiedä, onko syynä sitten se, että minun lapset menivät hoitoon ja hänellä on kaksi nuorinta kotosalla, en tiedä. Mutta eihän sen luulisi olevan mikään este tavata. Ei minua hänen lapsensa häiritse ja saa meille lasten kanssa tulla, vaikka omani ovatkin hoidossa. Eikä kateudestakaan voi olla kyse, koska hän itse tahtoo hoitaa lapsiaan vielä kotona.

Joskus mietin, että onko hänellä niin kiirettä kotona, ettei ehdi nähdä ja pääse irtautumaan. Mutta en usko senkään olevan syynä, koska ehtii kyläillä muualla sekä yksin että lasten kanssa. Muutaman kerran olen käväissyt ohimennen ovella kysäisemässä, että lähtiskö kävelylle tai passaisko tulla kahville, mutta ystäväni ei ole ollut kotona vaan jossain menoillaan ja mies lasten kanssa kotona.

Niin että minä en enää tiedä, jaksanko yrittää ylläpitää tätä ystävyyttä. Tuntuu vaan vaikealta laskea irtikään, kun on ollut niin vahva yhteys vuosikausia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja MorbidMama:
Anna ystävällesi aikaa...pidä hieman väljemmin yhteyksiä. Jospa hällä on todellakin niin hektistä, ettei vaan kerkiä...?

No voinko mä enää väljemmin yhteyksiä pitää, kun on viimeks nähty naamakkain joskus huhtikuulla? Ja satunnaisesti soitellu tai laittanu tekstareita. Ja se todella olen ollu joka kerta minä, kun on aloitteen tehny (siis txt, puhelu)...

Ja siis asutaan samassa kaupunginosassa, välimatkaa meidän kodeilla noin 1km.
 
Sellainen tuli ekaks mieleen et oletko sinä mennyt töihin siis? Kun itsellä vähän samanlainen tilanne mutta olen se "toinen osapuoli". Eli on kavereita/ystäviä joiden kanssa on nähty paljon lasten kanssa nimenomaan päivisin kun ollaan oltu kotona, ja tosi läheisiä ollaan oltu. Mut kun ystävä aloittanut työt ainoa aika jolloin hän ehtisi nähdä on ilta, jolloin meidän perhe yrittää rauhoitaa aikaa kotona olemiseen koko perheen voimin, että isä ehtii viettää aikaa lasten kanssa ja me avioparinakin tietty mielellään ollaan mahdollisimman paljon vapaa-aikana yhdessä.:)

Eli yksinkertaisesti oma perhe ja oman perheen kesken vietetty aika menee kyllä ohi parhaankin ystävän seurassa hengailun.. Käydään kylässä toki iltaisin/viikonloppuisin ystävien luona sillointällöin, mutta silloin ehkä yleensä niiden yhteisten ystävien(eli koko perheellä) ja tuntuisi oudolta mennä yksin /lasten kanssa kyläilemään iltaisin niin että mies jäisi kotiin.. Me ollaan tosin aika tällaisia "perhe ja koti-keskeisiä"..Mutta voisiko olla kysymys tällaisesta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sellainen tuli ekaks mieleen et oletko sinä mennyt töihin siis? Kun itsellä vähän samanlainen tilanne mutta olen se "toinen osapuoli". Eli on kavereita/ystäviä joiden kanssa on nähty paljon lasten kanssa nimenomaan päivisin kun ollaan oltu kotona, ja tosi läheisiä ollaan oltu. Mut kun ystävä aloittanut työt ainoa aika jolloin hän ehtisi nähdä on ilta, jolloin meidän perhe yrittää rauhoitaa aikaa kotona olemiseen koko perheen voimin, että isä ehtii viettää aikaa lasten kanssa ja me avioparinakin tietty mielellään ollaan mahdollisimman paljon vapaa-aikana yhdessä.:)

Eli yksinkertaisesti oma perhe ja oman perheen kesken vietetty aika menee kyllä ohi parhaankin ystävän seurassa hengailun.. Käydään kylässä toki iltaisin/viikonloppuisin ystävien luona sillointällöin, mutta silloin ehkä yleensä niiden yhteisten ystävien(eli koko perheellä) ja tuntuisi oudolta mennä yksin /lasten kanssa kyläilemään iltaisin niin että mies jäisi kotiin.. Me ollaan tosin aika tällaisia "perhe ja koti-keskeisiä"..Mutta voisiko olla kysymys tällaisesta?

Mä en ole töissä, vaan työnhaku on koko ajan päällä. Valitettavasti. Eli siitä ei oo kyse. Aina yritän saada tapaamista aikaan arkena päivällä, niin ei vie aikaa illoista ja viikonlopuista.

 
[. En tiedä, onko syynä sitten se, että minun lapset menivät hoitoon ja hänellä on kaksi nuorinta kotosalla, en tiedä. Mutta eihän sen luulisi olevan mikään este tavata. Ei minua hänen lapsensa häiritse ja saa meille lasten kanssa tulla, vaikka omani ovatkin hoidossa. Eikä kateudestakaan voi olla kyse, koska hän itse tahtoo hoitaa lapsiaan vielä kotona.

tartuin tuohon,silä itse myös hoidan omiani kotona ja vastaavasti "ystäväni "
vie saman ikäiset hoitoon,kun ei yksinkertaisesti jaksa olla kotona päiviä heidän kanssaan,vaan on sitä mieltä että lasten tulee saada samanikäistä seuraa päiväkodissa,jossa opetetaan jotain,eikä pelkästään leikkiä kotona....siis asiaan,kun ajattelemme "ystäväni" kanssa samasta lasten hoitoon viennistä/kotona hoidosta yllättäen näin eri tavoin, on se vähentänyt yhdessä oloamme...olisikohan teillä samoin..jos haluat rehellisen vastauksen asiaan,kysy ystävältäsi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja jarna:
Ehkä ystäväsi ei hyväksy sitä että viet lapsesi tarhaan vaikket ole vielä työssä.

Kun minä en tähänkään oikein jaksa ja osaa uskoa. Hän kun oli ensimmäisten joukossa kehottamassa, että hakisin hoitopaikkaa lapsille erinäisten syiden vuoksi.
 
Minulle kyllä väkisin tulee mieleen, että oletko kuitenkin jotenkin loukannut ystävääsi, vaikka et sitä itse ole huomannutkaan. Ihmissuhteet ovat usein kummallisia ja toinen voi tulkita asian aivan toisella tavalla kuin toinen ja näin syntyy helposti pahojakin väärinkäsityksiä. Kysy ystävältäsi, että oletko loukannut häntä jotenkin, se voi olla teko, jota hän sinulta odottaakin! Itselläni kokemusta vastaavanlaisista kommelluksista. Toivottavasti saat vastauksen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja emmi06:
Kannattais varmaan ottaa härkää sarvista ja kertoa ystävälle että asia mietityttää ja painaa. Eiköhän tuohon löydy ihan järkevä syy ja selitys, kun vaan kysyt asiaa. :)

Tai ehkä hän on vaan lähentynyt enemmän muiden kanssa nyt sitten. Koska tuttavapiirinsä on erittäin laaja loppupeleissä. Vissiin parempi antaa olla vaan ja odottaa. Aika sit näyttää kumpaanko suuntaan asiat muuttuu. Koen kumminkin parhaani tehneeni, kun olen yrittänyt yhteyksissä pysytellä. Turha ns. hukata omaa energiaansa väkisillä kiinnipitämiseen :/
 
Olen itse se "toinen". En siis selvästikään just se sun kaveri, mut samanlaisessa tilanteessa. Kyllästyin kaverini kommentteihin milloin mistäkin. Alkoi tympäsemään kun muuten kivat kahvi- ja leikkihetket sisälsi aina jonku "sammakon" hänen puoleltaan. Selväksi on lukuisten vihjeiden ja suorien lausuntojen mukaan käynyt, että meillä on ruma auto, asunto huonolla paikalla, minä olen lihava, kotini likainen ja leipomukseni ankeampia kuin hänen. Parketit ovat halvat ja parvekkeen lasitukset hajoavat varmaan hetkessä. Kukaan ammattikunnassani ei osaa hoitaa hommiaan vaan hän tietää ilman koulutustakin enemmän jnejne. Eli tutkailepa juttujanne. Voisko kyse olla jostain tämänkaltaisesta? En itse usko että tämä kaverini varsinaisesti tahallaan haluaa olla ilkeä, mutta huomaan, että kun aikaa tavata ystäviä on muutenkin niin rajallisesti, niin tapaan mieluummin ihmisiä, joiden mielestä en ole noin ankea kuin hänestä. Jää parempi mieli.
 
Onko sun lapsistasi aiemmin ollut hänen lapsilleen leikkiseuraa? Jos näin, hän on ehkä tavannut muita äitejä, joiden lapsista hänen lapsensa ovat saaneet kavereita, ystävystynyt ja viettää nyt enemmän aikaansa näiden ystäviensä kanssa.
 
ikävä tilanne. itselläni myös parhaan ystävän kanssa yhteydenpito vähentynyt ja ystävyys ikäänkuin väljähtänyt. itse en tosiaan sitä haluaisi, niin monta vuotta kun olemme tunteneet.
 

Yhteistyössä