Toggle sidebar

Miten teidän esikoinen reagoi, kun perheeseen syntyi uusi vauva? Ikäero noin 1,5 vuotta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aade
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

aade

Vieras
Mietityttää tässä monet asiat, kun toinen lapsi syntyy aivan näinä viikkoina. Esikoinen on 1,5 vuotias eli pieni vielä ja hänet on yritetty ottaa mukaan vauvan odotukseen niin, että on taputeltu mahaa, varattu tavaroita ja kerrottu, että vauva tulee pian meille, jonka jälkeen voidaan sitten yhdessä hoitaa sitä. Lapselle on ostettu myös vauvanukke, jota on yhdessä hoivattu (vaikkakin aika laihoin tuloksin, kun esikoisemme on poika - ei ole kovinkaan kiinnostunut nukesta).

Nyt kuitenkin mietityttää, että miten aika synnärillä menee. Ja sen jälkeen. Haluaisiko joku kertoa kokemuksia? Meillä lapsi on ollut öitä erossa äidistä sekä isästä, mutta ei molemmista kerralla. Äidistä on ollut erossa vain kaksi yötä eikä nekään peräkkäin. Häntä tulee hoitamaan mummu, joka on lapselle hyvinkin tuttu, nähdään viikottain ja nyt loppuraskaudesta jopa monta kertaa viikossa on ollut lapsen kanssa, että mä olen saanut osan päivästä levätä, kun mies on töissä. Mua vain pelottaa, että joudumme lähtemään yöllä, enkä pääse sanomaan lapselle, että äiti ja isä lähtevät hakemaan vauvaa.

Isä tulee heti kotiin, kun vain pääsee ja on synnäriajan lapsen kanssa. Käyvät varmastikin päivittäin sairaalalla katsomassa mua ja vauvaa. Mutta entä se kotiintulo? Tarkoituksena on antaa lapsen osallistua vauvan hoitoon alunpitäenkin ja kun lapsella on alkanut ilmetä kovaa uhmaa (varmaan reagoi siihen, että mulla ei enää ole kovin hyvä olla kun mennään reippaasti yliajalla), niin yritetään suhtautua tyynesti, mutta päättäväisesti lapsen tempauksiin. Selitetään, että mitä ei saa tehdä ja miksi ja lapsi on isoimmista rikkeistä jäähyllä. Sitten pyydetään anteeksi ja halitaan. Lisäksi tarkoituksena olisi, että molemmat vanhemmat viettäisivät kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, että hän kokisi olevansa tärkeä. Miten teillä on onnistunut? Vinkkejä tuohon aikaan?

Apuja kyselee tuleva kahden lapsen äiti :)
 
meillä esikoinen oli 1v10kk kun kuopus syntyi. isosisko kun tuli katsomaan vauvaa sairaalaan ekaa kertaa, niin vauvalls oli lahja isosiskolle. mollamaijan olin ostanut esikoiselle "lepyttelylahjaksi" sitä se sitten ylpeänä esitteli kaikille, kun hän sai sen vauvalta. :D edelleen on unikaverina tuo molla vaikka vauva on jo 3v. edelleen muistaa että sai sen pikkusiskoltaan. :)
 
Meillä myös ikäeroa 1,5-vuotta ja esikoinen ei ole ollut mustasukkainen. Äidin huomiota on halunnut esim. pyytämällä syliin ja muutenkin äidin pitäisi tehdä sitä ja tätä ja välillä isä ei siis kelpaa mihinkään. Mutta olenkin tietysti pyrkinyt alusta alkaen huomioimaan esikoisenkin aina kun se on ollut mahdollista. Ihan hyvin on mennyt.
 
Meillä on lapset nyt jo 2 ja 3,5v.
Minusta on alusta asti ollu tärkeää huolehtia että isompi pääsee tutustumaan ja koskettamaan vauvaa. Eikä niin että 'varo varo ettei vauvaan satu' vaan koko ajan lasta kehuen, ' hienoa vauva tykkää kovasti kun silität sitä'. Vauva ei kuitenkaan mene rikki jos esikoinen innostuksissaan sattuisi poskesta nipistämään. Jos vauvaa yrittää liikaa suojella esikoiselta niin käy niin että esikoinen käy sitten omin luvin tutustumassa vauvaan, läpsii tms.

Muista että 1,5v on tosi pieni, sen pitää aina päästä syliin kun se haluaa. Äidin syliin mahtuu kyllä kaksi lasta eikä se esikonen kauaa siinä pysy, käy vaan tarkistamassa että hälle on siinä paikka varattuna. Pian lapsi oppii itse odottaamaan että syli on vapaa ja tulee sitten.
Ei kannata opettaa esikoiselle että kun imetät vauvaa esikoinen on vapaa tekemään tuhojaan. Alusta lähtien nouse yhden varoituksen jälkeen vauva sylissä keskeyttämään esikoisen tihutyöt. Vauva kyllä tottuu syömään vaikka lennossa.

Meillä esikoisella ei ollu juurikaan mustasukkaisuutta, toki muutaman kerran kävi läimäsemässä vauvaa lelulla päähän jne. Syntymään reagoi heräilemällä yöllä ja tuli usein viereen, nukkui sitten isän kanssa ja minä vauva kanssa sängyn toisella laidalla. Esikoisen päiväunet oli tosi hankala toteuttaa kun vauva ei enää nukkunut koko aikaa, välillä meni parikin tuntia nukuttamiseen, kantapään kautta sitten oppi ajoittamaan lasten unet yhtä aikaa ja keksimään keinot temppuiluihin. Hermot oli kyllä noiden unien kanssa mennä moneen kertaan, muuten muistelisin että arki oli aika leppoista, tosin toki lasten ruokailu, potatus, vaipanvaihdot jne vei suurimman osan päivää.

Noista kahdenkeskisistä hetkistä, esikoisesta oli mahtavaa jos pääsi äidin kanssa kahdestaan kauppaan, vieläkin kumpikin odottaa innolla milloin pääsevät kahdestaan äidin tai iskän kanssa asioille. Ei sen tarvi olla sen kummempaa. Kirjastoreissuja myös tehtiin paljon kahdestaan esikoisen kanssa.
 
Lahja on hauska idea! :)

Toinen vieras - mitä tarkoitat, kun kirjoitit että olet pyrkinyt alusta alkaen huomioimaan esikoisenkin aina kun se on ollut mahdollista? Siis jätätkö jonkin puuhan vauvan kanssa kesken ja menet esikoisen mukaan vai otatko esim. kainaloon imettäessä vai mitä tarkalleen tarkoitat? Ihan käytännön vinkkejä kaipailen :)
 
1,5v jäähyllä? Huhhuh. Vaikka teille tulee toinen lapsi niin puolitoista vuotias esikoisenne on vielä pienen pieni lapsi jota pitää kohdella pienenä lapsena eikä isona vain siksi että perheeseen tulee pienempi vauva.
 
[QUOTE="vieras";28441760]1,5v jäähyllä? Huhhuh. Vaikka teille tulee toinen lapsi niin puolitoista vuotias esikoisenne on vielä pienen pieni lapsi jota pitää kohdella pienenä lapsena eikä isona vain siksi että perheeseen tulee pienempi vauva.[/QUOTE]

Itsekin ihmettelen tuota jäähyä! Ei tuon ikäistä vielä voi minun mielestäni jäähylle laittaa.
 
Meilläkään ei esiintynyt mustasukkaisuutta. 1,5v on ehkä liian nuori vielä edes tajuamaan, että voisi olla mustasukkainen? Ei myöskään ollut yhtään väkivaltainen, se tuli kuvioihin lievästi vasta kun vauva oli melkein 1v ja alkoi ehkä vähän jo häiritsemään esikoisen leikkejä. Nyt kun kuopus on reilu 1,5v, tappelu leluista on päivittäistä.

1,5v isosiskoksi tullut on kasvanut siihen, että pikkusisko on aina siinä mukana menossa, se on tullut niin luonnollisesti. Isommalla ikäerolla varmaan mustasukkaisuudet ja muut on tavallisempia.

Esikoisen päiväunet meilläkin oli ne haasteellisimmat paikat. Häntä piti kuitenkin alkuun nukuttaa päiväunille puolisen tuntia kunnes sitten reilu 2v:nä oppi oikeasti nukahtamaan itse. Imetin vauvan, laitoin ulos päiväunille. Sitten söimme nopean lounaan esikoisen kanssa ja esikoinen unille. Kuopus onneksi nukkui ulkona hyvin parinkin tunnin unia ja se talvi ei ollut liian kylmä ulkona nukuttamiseen. Tällä samalla kaavalla mentiin aina siihen saakka, että lapset menivät päiväkotiin (kuopus 1v 5kk iässä). Edelleenkään heitä ei meinaa saada päiväunille nukutettua samaan huoneeseen. Iltaunille onnistuu joten kuten.
 
Mitä kummaa siinä jäähyssä on? Jos jatkaa samaa rataa kolmen kiellon jälkeen, niin nostetaan pois pöydästä tiettyyn paikkaan minuutiksi ja sitten kerrotaan, että nyt meni pieleen ja sitten saa yrittää uudestaan. Onko se jotenkin kummallista? Tällä ollaan kyllä päästy suurimmista hölmöilyistä eroon, kun tietää että viedään istumaan matolle. :O
 
Mun mielestä jäähyssä ei oo mitään vikaa jos sen toteuttaa oikein, niin että on itse vieressä, tuon ikäiseltä ei oikein voi vaatia että itse pysyisi jossain. Ja kaikki 1,5 vuotiaat ei välttämättä tajua syy seuraussuhteita sillä tavalla että jäähystä mitään oppisivat. en antais kolmea varoitusta, kun lapsi ei vielä osaa laskea niin pitkälle. Tksi varoitus, sen jälkeen viimeinen varotus ja toimintaa. Eikä sen toiminnan tarvi olla jäähy, vaan esim pelkästään se että pöydäsä ruoka itetaan pois jos lapsi heittelee ruokaa tai lapsi poistetaan hetkeksi pöydästä jne.

Yks neuvo tuli vielä mieleen, sitten kun olet saanut vauvan nukkumaan ja olet lopen uupunut niin rojahda lattialle makaamaan esikoisen leikkien viereen, siinä voit osallistua leikkeihin ainakin hieman ja samalla levätä. Tai esikoinen tulee kiipeilemään päällesi ja sillä lailla tarviimansa huomion.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aade:
Lahja on hauska idea! :)

Toinen vieras - mitä tarkoitat, kun kirjoitit että olet pyrkinyt alusta alkaen huomioimaan esikoisenkin aina kun se on ollut mahdollista? Siis jätätkö jonkin puuhan vauvan kanssa kesken ja menet esikoisen mukaan vai otatko esim. kainaloon imettäessä vai mitä tarkalleen tarkoitat? Ihan käytännön vinkkejä kaipailen :)
Click to expand...

Joo. Alussa kun imetys vei paljon aikaa niin otin esikoisen toiseen kainaloon imetyksen aikana ja luin hänelle. Sitten kun vauva nukkui ekoja uniaan niin en tehnyt kotihommia vaan puuhailin esikoisen kanssa esim. lukemalla kirjaa (meillä luetaan paljon). Pyrin siis antamaan esikoiselle niitä omiakin hetkiä pelkästään äidin kanssa kuin myös sitten vauvankin kanssa. Annoin esikoisen olla vauvan lähellä paljon ja vauva viettikin lattialla paljon aikaa (ei nyt ihan just vastasyntyneenä).
 
Alkuperäinen kirjoittaja aade:
Mitä kummaa siinä jäähyssä on? Jos jatkaa samaa rataa kolmen kiellon jälkeen, niin nostetaan pois pöydästä tiettyyn paikkaan minuutiksi ja sitten kerrotaan, että nyt meni pieleen ja sitten saa yrittää uudestaan. Onko se jotenkin kummallista? Tällä ollaan kyllä päästy suurimmista hölmöilyistä eroon, kun tietää että viedään istumaan matolle. :O
Click to expand...

No mua ihmetytti juuri nuo pitkät selitykset jäähyn syystä ja kolme varoitusta. Kun kovin moni 1,5v ei tosissaan ymmärrä syy-seuraussuhdetta. Minuutti ns rauhoittumista vanhemman läsnäollessa erossa temppuilun kohteesta ymmärrän ja sen kaltaista "jäähyä" käytetään itsekin vaikka muksu vasta 1v4kk.

Mutta tämä menee nyt ohi varsinaisen aiheen. Pyydän anteeksi. Tsemppiä tulevaan kahden lapsen arkeen! Ehkä meilläkin sitä joskus vielä eletään :)
 
Viimeksi muokattu:
No ehkä kyse oli sitten siitä, että käytin väärää sanaa :) Siis rauhoittumaan viedään sinne tiettyyn paikkaan ja itse ollaan siinä lähellä puuhailemassa. Sitten saa tosiaan yrittää uudestaan ja palkkioksi tulee kehuja ja haleja ja taputuksia kun onnistuu :)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa