te jotka olette sitä mieltä, että lapset pois hoidosta kun perheeseen syntyy vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja shihtzu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Näin juuri, vanhempien läheisyys ja tuki autta lapsia parhaiten kasvamaan. Kun valitaan päiväkotihoito lapselle on juuri tämän asian jatkumisen ja toteutumisen takaaminen pitkästä päivittäisestä erosta huolimatta, paras tae lapsen hyvinvoinnille. Päiväkoti jossa tämä ymmärretään ja joka auttaa vanhempia pysymään kosketuksessa lapsen arkeen antaa lapselle parhaan tuen.

Vanhemmilla tuntuu olevan hyvin huono kuva siitä mitä päivähoitopäivät pitävät sisällään. Etenkin alle kolmevuotiaiden kohdalla, jolloin lapsi ei äidille kykene vielä päivästä kertomaan, usein tuodaan esille varsin pinnallisia ja stereotyyppisiä näkökohtia siitä miksi päivähoito taaperolle on hyväksi. samalla usein hämärretään keskustelun ydintä, esittämällä vanhempien todellisuus siitä miten välttämätön perheen kannalta päivähoito on. Se että äidin on palattava töihin ei mitenkään muuta lapsen kokemuksia ja hyvän päiväkotihoidon välttämättömyyttä.

Huomattavasti tärkeämpää kuin jatkuva syyllisyydentuntojen kanssa kamppailu, olisi pohtia miten parhaiten eri-ikäisten lasten kohdalla päivähoito tulisi toteutua.

Erityisesti alle kolmevuotiaiden kohdalla, tiedon lisäämiseksi siitä mitä lapsen päivään sisältyy ja miltä se tuntuu, tulisi äitien aina aloituksen yhteydessä riittävän pitkään olla lapsen kanssa tutustumassa, että kunnolla pystyy muodostamaan kuvan lapsen päivästä ja hoivasta. Tämän lisäksi äidin tulisi aina pitää mielessään tosiasia että kun äiti ei ole paikalla on taapero hyvin erilainen. Äidin on tärkeä saada kuulla myös taaperon ikävästä, vasta silloin voidaan yhdessä hoitajan kanssa taaperoa auttaa. Äideille ikäväkyllä ei riittävästi kerrota taaperon pitkään päivään sisältyvästä äidin kaipuusta ja niistä lukuisista tilanteista jossa taapero äitiä tarvitsee. Hoitajat eivät riittävästi näistä asioista kerro koska eivät halua äideille aiheuttaa pahaa mieltä. Seurauksena on päivän tilanne jossa kuva taapero-ikäisen pitkästä päivähoitopäivästä ei vastaa todellisuutta eikä anna siksi mahdollisuuksia äideille myöskään auttaa taaperoaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
On muuten kumma juttu, jos äiti ei pysty vauvalta, mopilta ja kattilalta ottamaan päivässä paria tuntia myös isomman lapsen viihtyttämiseen/leikkimiseen/toiminnan järjestämiseksi.

Pointtinahan on ollut se, että se äiti ei pysty korvaamaan ikäistään leikkikaveria. Voihan äidin kanssa leikkiä, mutta ei se ole samanlaista leikkimistä kuin kaverin kanssa.

Ei mun parivuotiaalle todellakaan riittäisi, että mä pari tuntia päivässä tarjoaisin virikkeitä. Niitä pitää olla koko valveillaoloajan. Tarhassa leikkivät ryhmäleikkejä, ulkoilevat, askartelevat, leipovat yms. Ei äidin kotiaskareiden ja vauvanhoidon katseleminen ole riittävän kehittävää ja monipuolista. Lisäksi vauvalla pitäisi olla oikeus huomioon aina kun hän sitä tarvitsee. Niinhän esikoisellakin oli. Ei kai sen jälkeen tulleita vauvoja voi hylätä ja hyssytellä siinä sivussa, kun esikoiselle pitää tarjota koko päivän virikkeitä ja toimintaa.

Kyllähän niitä pikkuvauvojen äitejä tuolla puistoissa ja kerhoissa näkee. Esikoisen perässä juoksevat, ettei esikoinen halkaise päätään liukumäessä tai portaissa ja vauva huutaa pallo punaisena vaunuissa jossain puiston laidalla. Onko se sitten oikein vauvaa kohtaan? Vai olisiko sittenkin parempi, että esikoinen saisi leikkiä tarhassa 6-7 tuntia päivässä ja äiti olisi sen ajan vauvaa varten?
 
meillä on 5vuotias 12 päivää kuussa päiväkodissa, on ns. kokopäiväisenä. Meille tuo parempi vaihtoehto, ihan jo kuljetusten ja päiväunirytmien takia.
Ja ei missään nimessä luovuta paikasta, jonka saanti oli kiven takana, kun en vuosikausia ole kotona kuitenkaan.
 
Meillä esikoinen oli kotihoidossa viisivuotiaaksi saakka (kerhossa kävi pari vuotta), sitten meni puolipäiväiseksi päiväkotiin. Ainakin tämä lapsi oppii niin paljon helpommin asioita kun joku toinen kuin äiti neuvoo, eivätkä minun hermoni kestä kuunnella sitä jatkuvaa "mää yritin jo, auta sää" -rutinaa. Kun se yrittäminen on oikeasti ollut pari hutaisua sinne päin. Viimeksi tänä aamuna kiukutteli kun piti laittaa lahkeet sukkien sisään. Hiihto on toinen esimerkki, joka ei minun ohjauksessani sujunut ollenkaan, mutta pari hiihtokertaa päiväkodissa teki ihmeitä.

Minä en ole mikään äärettömän pitkäpinnainen, enkelimäinen äiti, joten minä otan ihan mielelläni vastaan sen avun, mikä päivähoidolla on tarjota. Ei tee minun ja lapsen suhteellekaan hyvää että olen kymmenen kertaa päivässä savu nousemassa korvista ja lopulta käsken vähemmän kauniisti, kun mikään asiallinen opastus ei näytä menevän perille. Koin todella helpotuksena yhteistyön päiväkodin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
On muuten kumma juttu, jos äiti ei pysty vauvalta, mopilta ja kattilalta ottamaan päivässä paria tuntia myös isomman lapsen viihtyttämiseen/leikkimiseen/toiminnan järjestämiseksi.

Pointtinahan on ollut se, että se äiti ei pysty korvaamaan ikäistään leikkikaveria. Voihan äidin kanssa leikkiä, mutta ei se ole samanlaista leikkimistä kuin kaverin kanssa.

Ei mun parivuotiaalle todellakaan riittäisi, että mä pari tuntia päivässä tarjoaisin virikkeitä. Niitä pitää olla koko valveillaoloajan. Tarhassa leikkivät ryhmäleikkejä, ulkoilevat, askartelevat, leipovat yms. Ei äidin kotiaskareiden ja vauvanhoidon katseleminen ole riittävän kehittävää ja monipuolista. Lisäksi vauvalla pitäisi olla oikeus huomioon aina kun hän sitä tarvitsee. Niinhän esikoisellakin oli. Ei kai sen jälkeen tulleita vauvoja voi hylätä ja hyssytellä siinä sivussa, kun esikoiselle pitää tarjota koko päivän virikkeitä ja toimintaa.

Kyllähän niitä pikkuvauvojen äitejä tuolla puistoissa ja kerhoissa näkee. Esikoisen perässä juoksevat, ettei esikoinen halkaise päätään liukumäessä tai portaissa ja vauva huutaa pallo punaisena vaunuissa jossain puiston laidalla. Onko se sitten oikein vauvaa kohtaan? Vai olisiko sittenkin parempi, että esikoinen saisi leikkiä tarhassa 6-7 tuntia päivässä ja äiti olisi sen ajan vauvaa varten?

Uskotko sinä ihan tosissaan, että 2v LEIKKII päiväkotissa 6-7tuntia????? Kävitkö ikinä tutustumassa siihen lapsesi päiväkotiin ja tiedätkö päivärytmin? Valtaosa siitä 7 tuntisestä hoitopäivästä on syömistä, nukkumista ja siirtymätilanteita (olit muuten näppärästi jättänyt sen osan pois minun alkuperäisestä viestistä :D ). Leikkiä on aika vähän ja noin pienet leikkivät enimmäkseen yksikseen, eivät edes kaipaa ikäistää seuraa.
Oma 2,5vuotiaan päiväkotiryhmässä painotetaan eniten juurikin rutiineja, turvallisuutta ja KODINOMAISUUTTA ! Ei niinkään sosiaalisia taitoja ja kaverisuhteiden luomista (niinkun isompien ryhmässä).

Kotihoidon pystyy 2vuotiaalle tekemään varsin virikkeelliseksi ja meielnkiintoiseksi jos tahtoo ja viitsi. Eri asia, jos ei edes yritä. Sanoit, että vauvaa ei voi hylätä esikoisen viihtyttämisen takia, mutta sinusta on oikein hylätä esikoinen tavallaan vauvan takia? Eikös pitäisi yrittää olla tasavertainen äiti kummallekin? Kahdelle näin pienelle toi arki on kuitenkin valtaosa rutiineja, ei sen kummempaa. Tiedän omasta kokemuksesta, omien lasten ikäero on 1v7kk :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
On muuten kumma juttu, jos äiti ei pysty vauvalta, mopilta ja kattilalta ottamaan päivässä paria tuntia myös isomman lapsen viihtyttämiseen/leikkimiseen/toiminnan järjestämiseksi.

Pointtinahan on ollut se, että se äiti ei pysty korvaamaan ikäistään leikkikaveria. Voihan äidin kanssa leikkiä, mutta ei se ole samanlaista leikkimistä kuin kaverin kanssa.

Ei mun parivuotiaalle todellakaan riittäisi, että mä pari tuntia päivässä tarjoaisin virikkeitä. Niitä pitää olla koko valveillaoloajan. Tarhassa leikkivät ryhmäleikkejä, ulkoilevat, askartelevat, leipovat yms. Ei äidin kotiaskareiden ja vauvanhoidon katseleminen ole riittävän kehittävää ja monipuolista. Lisäksi vauvalla pitäisi olla oikeus huomioon aina kun hän sitä tarvitsee. Niinhän esikoisellakin oli. Ei kai sen jälkeen tulleita vauvoja voi hylätä ja hyssytellä siinä sivussa, kun esikoiselle pitää tarjota koko päivän virikkeitä ja toimintaa.

Kyllähän niitä pikkuvauvojen äitejä tuolla puistoissa ja kerhoissa näkee. Esikoisen perässä juoksevat, ettei esikoinen halkaise päätään liukumäessä tai portaissa ja vauva huutaa pallo punaisena vaunuissa jossain puiston laidalla. Onko se sitten oikein vauvaa kohtaan? Vai olisiko sittenkin parempi, että esikoinen saisi leikkiä tarhassa 6-7 tuntia päivässä ja äiti olisi sen ajan vauvaa varten?

Hirveän pitkä päivä ottaen huomioon lapsen iän ja että äiti kotona. Vanhempien lasten osapäivähoito ok, mutta noin pieni.

Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon tarha-ajasta on pukemista, syömistä, lepoa jne? Harvinainen tarha jos oikeasti pystyvät panostamaan pienten 'virikeisiin', ryhmässä kun usein on sylilapsiakin. Kerran katselin lasten entisessä hoitopaikassa tätä virikkeellisyyttä. 2 hoitajaa yritti hiki päässä vessattaa ja pukea pikkuisia ulos, lapsia ehkä 12. Kaksi vuoden ikäistä huusi lattialla vähintään vartin, toinen äitiä, moni odotti pukemisen apua, toiset vessa-apua.

Vanhemmille kerrottiin päivän päätteeksi, että tänään askarreltiin, mutta oikeasti arki on juuri tuota kuvattua.

Kiintoisa lähtökohta, että päivät kotona pitäisi suunnitella niin, että pikkulapsella olisi mahd. paljon virikkeitä. Kyllä se silloin mahtaakin olla hankalaa. Tiedätkös, parivuotiaalle käynti kaupassakin on virike. Pulkassa istuminen on virike. Tiskikoneen tyhjennys yhdessä on virike, lehtikasassa hyppiminen on virike. Välillä äiti voi leikkiä (tai hankkia seuraa lapselle), mutta lasta otetaan ennenkaikkea mukaan arkeen eikä työnnetä tieltä pois aktivoitumaan kun seuraavaa pukkaa. Se on lapsenkin aliarvioimita jos ei nähdä kykyä osallistua perheen juttuihin.

Miten luulet 2-vuotiaasi saavan aikuisen huomiota hoidossa, 100 prosenttisestiko! Montako lasta on aikuista kohden? Tuon ikäinen kun ensisijaisesti tarvitsee aikuisen huomiota ja kaverit ovat vain kiva lisä.

Tavallinen arki on täynnä virikettä, ei sinun tulekaan järjestää mitään aktivoimiskeskusta kotiisi. Myös sinun 2-vuotiaallesi tavallinen arki riittää, ei hän ole poikeustapaus. Asenteesta kaikki lähtee, omasta.

Jos jokainen lapsi tarvitsisi 100 prosenttisen vanhemman huomion pienenä, lasten ikäeron tulisi olla 18 vuotta ja vähän enemmänkin. Kotona sinulla on 2 lasta yhdelle aikuiselle, päiväkodissa yksi aikuinen voi hoitaa 4-6 lasta. Luuletko, että siinä on todella virikkeillä iso sija?
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
On muuten kumma juttu, jos äiti ei pysty vauvalta, mopilta ja kattilalta ottamaan päivässä paria tuntia myös isomman lapsen viihtyttämiseen/leikkimiseen/toiminnan järjestämiseksi.

Pointtinahan on ollut se, että se äiti ei pysty korvaamaan ikäistään leikkikaveria. Voihan äidin kanssa leikkiä, mutta ei se ole samanlaista leikkimistä kuin kaverin kanssa.

Ei mun parivuotiaalle todellakaan riittäisi, että mä pari tuntia päivässä tarjoaisin virikkeitä. Niitä pitää olla koko valveillaoloajan. Tarhassa leikkivät ryhmäleikkejä, ulkoilevat, askartelevat, leipovat yms. Ei äidin kotiaskareiden ja vauvanhoidon katseleminen ole riittävän kehittävää ja monipuolista. Lisäksi vauvalla pitäisi olla oikeus huomioon aina kun hän sitä tarvitsee. Niinhän esikoisellakin oli. Ei kai sen jälkeen tulleita vauvoja voi hylätä ja hyssytellä siinä sivussa, kun esikoiselle pitää tarjota koko päivän virikkeitä ja toimintaa.

Kyllähän niitä pikkuvauvojen äitejä tuolla puistoissa ja kerhoissa näkee. Esikoisen perässä juoksevat, ettei esikoinen halkaise päätään liukumäessä tai portaissa ja vauva huutaa pallo punaisena vaunuissa jossain puiston laidalla. Onko se sitten oikein vauvaa kohtaan? Vai olisiko sittenkin parempi, että esikoinen saisi leikkiä tarhassa 6-7 tuntia päivässä ja äiti olisi sen ajan vauvaa varten?
Oletkohan ihan todellinenkaan noine mielipiteinesi... Olisit tehnyt vain yhden lapsen. Ei ole oikein kaksivuotiaallesi, että hän on vieraan aikuisen hoidossa isossa ryhmässä päivät, ja jää paitsi omasta kodista ja äidistään... Ei se hoitaja pysty antamaan lapsellesi yhtään enemmän vaan paljon vähemmän syliä ym. kuin sinä, jolla on vain kaksi hoidettavaa. Sori vaan, mutta tämä on mielipiteeni...
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
On muuten kumma juttu, jos äiti ei pysty vauvalta, mopilta ja kattilalta ottamaan päivässä paria tuntia myös isomman lapsen viihtyttämiseen/leikkimiseen/toiminnan järjestämiseksi.

Pointtinahan on ollut se, että se äiti ei pysty korvaamaan ikäistään leikkikaveria. Voihan äidin kanssa leikkiä, mutta ei se ole samanlaista leikkimistä kuin kaverin kanssa.

Ei mun parivuotiaalle todellakaan riittäisi, että mä pari tuntia päivässä tarjoaisin virikkeitä. Niitä pitää olla koko valveillaoloajan. Tarhassa leikkivät ryhmäleikkejä, ulkoilevat, askartelevat, leipovat yms. Ei äidin kotiaskareiden ja vauvanhoidon katseleminen ole riittävän kehittävää ja monipuolista. Lisäksi vauvalla pitäisi olla oikeus huomioon aina kun hän sitä tarvitsee. Niinhän esikoisellakin oli. Ei kai sen jälkeen tulleita vauvoja voi hylätä ja hyssytellä siinä sivussa, kun esikoiselle pitää tarjota koko päivän virikkeitä ja toimintaa.

Kyllähän niitä pikkuvauvojen äitejä tuolla puistoissa ja kerhoissa näkee. Esikoisen perässä juoksevat, ettei esikoinen halkaise päätään liukumäessä tai portaissa ja vauva huutaa pallo punaisena vaunuissa jossain puiston laidalla. Onko se sitten oikein vauvaa kohtaan? Vai olisiko sittenkin parempi, että esikoinen saisi leikkiä tarhassa 6-7 tuntia päivässä ja äiti olisi sen ajan vauvaa varten?

Tuota...

Oikeasti, eihän ne lapset päiväkodissakaan leiki 6-7h/pv.

Toisekseen, ethän oiekatsi usko että päiväkodissa on oma hoitaja kokoajan valvomassa 2v:tasi, juoksemassa tämän perässä liukumäkeen jne. Jos sinulla on leikkipuistossa mukana vauva, joka jopa saattaa nukkua tai köllötellä tyytyväisenä rattaissa hyvän ajan puistoilusta ja koet tämän estävän sinua vahtimasta esikoista, niin miten ihmeessä se päiväkodin täti pystyy vahtimaan useampaa 2v:ta ja huolehtia ettei kukaan näistä "halkaise päätään liukumäessä"?

Pari tuntia aktiivisia virikkeitä kyllä riittää ihan hyvin 2v:lle. Minkä takia muuten päiväkodissa leipominen on lapselle hauska virike, mutta kotona se on vain äidin kotitöisen vierestä seuraamista? Ehkä sen lapsen mukaan ottaminen juttuihin tarjoaa juuri sitä virikettä ja yhteistä tekemistä.

Kyllä, olen päivähoito-oikeuden puolesta, mutta ennen siihen ryhtymistä kannattaa tosissaan miettiä mikä tilanne on kotona ja mikä hoidossa. Kuinka paljon lapsi oikeasti saa päiväkodissa sellaista mikä ei toteudu kotona. meillä lapset ovat olleet hoidossa 1,5v ja 1v10kk iästä asti kuntoutuksellisista syistä ja vanhempien töiden takia. Mutta vaikak pidän noita kuntoutuksellisiakin syitä tärkeinä, silti tykkään että meidänkin lapsille tekee hyvää olla välilä ihan vain rennosti kotona. Ja heidänkin kanssaan on mahdollista tehdä monia kotitöitä yms yhdessä sekä leikkiä hauskoja leikkejä, laulaa, piirtää maalata, ulkoilla jne ilamn päiväkotia.
 
Jos meille joskus toinen lapsi syntyy, jatkaa vanhempi hoidossa. Lapsi on erityislapsi, vaikka sitä ei päälle päin näe ja ihan siitä syystä on hoidossa olo tarpeen...
 

Yhteistyössä