te jotka olette sitä mieltä, että lapset pois hoidosta kun perheeseen syntyy vauva

[v]

KERHOJA on myös lapsille!!!

 

[shihtzu]

mä kyllä voin rehellisesti sanoa, että mulla oli äärettömän tylsä lapsuus. olin mummoni hoidossa ja mukana kauppareissuilla, puutarhanhoidossa ja eläkeläisissä. asuimme maalla.
kiertävässä päiväkodissa SAIN käydä 2x viikossa silloin kun sitä oli ja RAKASTIN sitä. kävin myös seurakunnan kerhossa. lähistöllä asui tasan yksi kaveri, jota näin silloin tällöin.
vanhempani maksoivat naapurissa asuvalle mummolleni hoitamisestani kun olin 1-6v, jotta minulla olisi mahdollisuus olla kotona kun vanhemmat ovat töissä.
en voi ikinä unohtaa sitä tunnetta...olin varmaan aina pitkästynyt ja kaipasin kovasti muiden seuraa

Mulla oli ihan sama juttu, en ole koskaan ollut missään ulkopuolisessa hoidossa, kun minua oli kotona aina hoitamassa joku naapurin tytöistä. Kateellinen olin niille jotka pääsivät kavereiden kanssa päiväkotiin leikkimään, tekivät siellä kaikkea kivaa.

 

[toinen näkökulma]

Ai hemmetti, ku viesti poistui. Äsken viesti näkyi kahtena, yritin poistaa tuplapostauksen, niin koko viesti katosi. Ei muuta ku uusiks vaan. :ashamed:

Eli meillä esikoinen oli 2,5-v., kun tarhassa aloitti ja kuopuksen syntyessä oli 3,5. Viihtyi hoidossa ja juoksi aina edessä, kun tarhaan häntä vietiin. Kysyin häneltä, että oisko halukas jäämään mun ja vauvan kanssa kotiin, kun mä jään vauvaa hoitamaan -- ei tykännyt ollenkaan koko ideasta. Oli kuitenkin ensimmäisen viikon meidän kanssa kotona ja voi sitä riemua, kun takaisin tarhaan pääsi. Uskon, että siellä on varmasti paljon kivempaa kuin kotona, kun siellä on jumppaa, laulutunteja, askartelua, retkiä, leikkimistä, ulkoilua ja kavereita. Enkä mä olisi pystynyt näitä kaikkia hänelle kotona tarjoamaan, puhumattakaan teaatteri- ja sirkusretkistä, missä ne aina välillä ryhmän kanssa kävi, kun mun energia kului vauvan- ja kodinhoitoon sekä ruuanlaittoon, ois väkisinkin tullut päivistä tylsiä (tarhassa tarhatätejä on enemmän eikä kenenkään heistä tarvitse keskittyä hoitamaan vauvoja, siivoamaan taikka laittamaan ruokaa, joten varmasti ovat keskittyneet siihen, että lapsilla on siellä hyvä olla). Enkä mä vauvan kanssa pystyisi esikoiselle kavereitakaan korvaamaan, hänellä on tarhassa bestis - oltu bestiksiä 3-vuotiaasta asti ja niillä aina riittää juttua keskenään. Todella onnellinen olen siitä, etten ottanut häntä tarhasta kotiin vaan sai jatkaa samassa ryhmässä: nyt on samojen kavereiden kanssa jo eskarissa ja ensi vuonna suurin osa näistä samoista lapsista on menossa samalle koululle meidän tytön kanssa. Bestiskin tulee todennäköisesti jopa samalle luokalle (ollaan opettajan kanssa puhuttu ja tää on molempien tyttöjen ja vanhempien toive)

 

[toinen näkökulma]

Lisään vielä tuohon edelliseen, kun täällä on paljon puhuttu kerhosta tarhan vaihtoehtona. Meillä tuo isompi lapsi on käynyt kerhossa 3-vuotiaasta lähtien ja 4-vuotiaana aloitti toisen lisää. Lapsi tykkää ja nauttii kyllä niistä kerhoistakin tosi kovasti, muttei niistä ole tarhaa korvaamaan. Ihan vain senkin takia, koska kerhossa käydään vähän kauempana kotoa, tuskin sieltä ketään kavereita samalle koululle sitten päätyy, mutta mielestäni lapsen on niin paljon mukavampi aloittaa koulun, kun tietää, että samalle koululle on kavereitakin tulossa. Minullekin oli alaluokilla rakkaimpia juuri ne kaverit, kenen kanssa on yhteistä tarhamenneisyyttä taustalla (myöhemmin kaverit valitettavasti jäi, koska muutettiin maasta pois). Ja kavereiden kavereista ne rakkaimmat oli lähes poikkeuketta juuri ne tarhakaverit.

 

[vieras]

Meillä taas kerho huomattavasti paljon parempi. Ei ole pelkkä säilöntäpaikka vaan koko ajan tapahtuu.

Aloittajalle sen verran, että sen vuoksihan lapset ovat yksinäisiä kun kaikki vievät kotonakin ollessaan lapset hoitoon. Jos mahdollisuutta ei olisi, asiat olisivat toisin.

Täällä tuli voimaan vuoden alusta kuntalisään ehto, jonka mukaan lisää saadakseen lapset eivät saa olla hoidossa. Kuinka ollakaan jo loppuvuodesta alkoi leikki-ikäisiä näkyä enemmän puistoissa ja joka paikassa.

 

[vieras]

Lisään vielä tuohon edelliseen, kun täällä on paljon puhuttu kerhosta tarhan vaihtoehtona. Meillä tuo isompi lapsi on käynyt kerhossa 3-vuotiaasta lähtien ja 4-vuotiaana aloitti toisen lisää. Lapsi tykkää ja nauttii kyllä niistä kerhoistakin tosi kovasti, muttei niistä ole tarhaa korvaamaan. Ihan vain senkin takia, koska kerhossa käydään vähän kauempana kotoa, tuskin sieltä ketään kavereita samalle koululle sitten päätyy, mutta mielestäni lapsen on niin paljon mukavampi aloittaa koulun, kun tietää, että samalle koululle on kavereitakin tulossa. Minullekin oli alaluokilla rakkaimpia juuri ne kaverit, kenen kanssa on yhteistä tarhamenneisyyttä taustalla (myöhemmin kaverit valitettavasti jäi, koska muutettiin maasta pois). Ja kavereiden kavereista ne rakkaimmat oli lähes poikkeuketta juuri ne tarhakaverit.

Meneehän lapset ylensä eskariin tässä välissä, joten ei ole suuri ongelma.

 

[vieras]

Jaa-a, mulla ei ole tullut mieleenkään, että lapset olis hoidossa jos olen itse kotona .
Meillä on monta lasta enkä ole mitenkään sidottu tänne kotiin, vaan pystyn viemään lapsia kerhoihin ja käymään perhekerhossa lasten kanssa, lasten kaverit voi käydä meillä ja niin edelleen.
Aika avutonta on jos ei muuten pärjää eikä virikkeitä saa kuin päivähoidon avulla.

 

[vieras]

Jaa-a, mulla ei ole tullut mieleenkään, että lapset olis hoidossa jos olen itse kotona .
Meillä on monta lasta enkä ole mitenkään sidottu tänne kotiin, vaan pystyn viemään lapsia kerhoihin ja käymään perhekerhossa lasten kanssa, lasten kaverit voi käydä meillä ja niin edelleen.
Aika avutonta on jos ei muuten pärjää eikä virikkeitä saa kuin päivähoidon avulla.

Tätä myös ihmettelen. Miten äiti on sidottu vauvan kanssa vain kotiin jos vauva on terve ja tilanne muutenkin normaali? Mutta ymmärrän tilanteen paremmin jos kunnassa ei ole esim. kerhoja lainkaan.

 

[toinen näkökulma]

Lisään vielä tuohon edelliseen, kun täällä on paljon puhuttu kerhosta tarhan vaihtoehtona. Meillä tuo isompi lapsi on käynyt kerhossa 3-vuotiaasta lähtien ja 4-vuotiaana aloitti toisen lisää. Lapsi tykkää ja nauttii kyllä niistä kerhoistakin tosi kovasti, muttei niistä ole tarhaa korvaamaan. Ihan vain senkin takia, koska kerhossa käydään vähän kauempana kotoa, tuskin sieltä ketään kavereita samalle koululle sitten päätyy, mutta mielestäni lapsen on niin paljon mukavampi aloittaa koulun, kun tietää, että samalle koululle on kavereitakin tulossa. Minullekin oli alaluokilla rakkaimpia juuri ne kaverit, kenen kanssa on yhteistä tarhamenneisyyttä taustalla (myöhemmin kaverit valitettavasti jäi, koska muutettiin maasta pois). Ja kavereiden kavereista ne rakkaimmat oli lähes poikkeuketta juuri ne tarhakaverit.

Meneehän lapset ylensä eskariin tässä välissä, joten ei ole suuri ongelma.

Meneehän ne. Mutta ihan omasta ja oman esikoislapsenikin kokemuksesta voisin sanoa, että kyllä mitä pidempään oot kaverin kanssa leikkinyt, sen rakkaimpia heistä tulee. Meilläkin on tuo bestis tullut kuvioihin reilu puolivuotta ennen kuin jäin äitiyslomalle, ja nyt eskarilaisina ovat kuin peppu ja paita. Sen sijaan lapset, ketkä vasta tänä vuonna tulivat ryhmään eskarilaisina (näitä ei ole kuin 2) ovat jääneet aika pahastikin ulkopuolisiksi näiden pidempään olleiden jutuista. Ja tiedän, että oisin tehnt karhunpalveluksen lapselleni, jos oisin hänet tarhasta ottanut pois vauvan syntyessä - tuskin näin läheistä suhdetta ois päässyt kenenkään kanssa syntymään. Ja kaverikin ois viety jo aikoja sitten, jos tyttö palaisi takaisin vasta eskarilaisena.

 

[endie]

Meneehän ne. Mutta ihan omasta ja oman esikoislapsenikin kokemuksesta voisin sanoa, että kyllä mitä pidempään oot kaverin kanssa leikkinyt, sen rakkaimpia heistä tulee. Meilläkin on tuo bestis tullut kuvioihin reilu puolivuotta ennen kuin jäin äitiyslomalle, ja nyt eskarilaisina ovat kuin peppu ja paita. Sen sijaan lapset, ketkä vasta tänä vuonna tulivat ryhmään eskarilaisina (näitä ei ole kuin 2) ovat jääneet aika pahastikin ulkopuolisiksi näiden pidempään olleiden jutuista. Ja tiedän, että oisin tehnt karhunpalveluksen lapselleni, jos oisin hänet tarhasta ottanut pois vauvan syntyessä - tuskin näin läheistä suhdetta ois päässyt kenenkään kanssa syntymään. Ja kaverikin ois viety jo aikoja sitten, jos tyttö palaisi takaisin vasta eskarilaisena.

en ole ikinä moiseen ilmiöön tuon syyn takia kyllä törmännyt paitsi ehkä ihan alkuun kun eskari alkaa.

 

[toinen näkökulma]

Meneehän ne. Mutta ihan omasta ja oman esikoislapsenikin kokemuksesta voisin sanoa, että kyllä mitä pidempään oot kaverin kanssa leikkinyt, sen rakkaimpia heistä tulee. Meilläkin on tuo bestis tullut kuvioihin reilu puolivuotta ennen kuin jäin äitiyslomalle, ja nyt eskarilaisina ovat kuin peppu ja paita. Sen sijaan lapset, ketkä vasta tänä vuonna tulivat ryhmään eskarilaisina (näitä ei ole kuin 2) ovat jääneet aika pahastikin ulkopuolisiksi näiden pidempään olleiden jutuista. Ja tiedän, että oisin tehnt karhunpalveluksen lapselleni, jos oisin hänet tarhasta ottanut pois vauvan syntyessä - tuskin näin läheistä suhdetta ois päässyt kenenkään kanssa syntymään. Ja kaverikin ois viety jo aikoja sitten, jos tyttö palaisi takaisin vasta eskarilaisena.

en ole ikinä moiseen ilmiöön tuon syyn takia kyllä törmännyt paitsi ehkä ihan alkuun kun eskari alkaa.

No onhan tässä jo puoli vuotta eskaria mennyt, tiedä sitten, pääsevätkö ennen koulun alkua joukkoon mukaan. Eikä sitä aina huomaa, jos ei tarkkaile.

 

[endie]

No onhan tässä jo puoli vuotta eskaria mennyt, tiedä sitten, pääsevätkö ennen koulun alkua joukkoon mukaan. Eikä sitä aina huomaa, jos ei tarkkaile.

minusta teillä on aika huono henkilökunta eskarissa jos lapset tuollasen syyn takia jää pois jutuista - tai sitten teilläpäin lapset(kin) ovat käsittämätömän kuppikuntasia jo pienestä alkaen .

 

[toinen näkökulma]

No onhan tässä jo puoli vuotta eskaria mennyt, tiedä sitten, pääsevätkö ennen koulun alkua joukkoon mukaan. Eikä sitä aina huomaa, jos ei tarkkaile.

minusta teillä on aika huono henkilökunta eskarissa jos lapset tuollasen syyn takia jää pois jutuista - tai sitten teilläpäin lapset(kin) ovat käsittämätömän kuppikuntasia jo pienestä alkaen .

Tai sitten se on sitä, että ovat ikänsä olleet vain äitinsä ja vauvojen kanssa kotona eikä osata kunnolla toimia sosiaalisissa tilanteissa. Syitä voi olla monia, eikä niistä kukaan ulkopuolinen voi tarkasti tietää. Henkilökunnasta eikä lapsista mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa.

 

[endie]

No onhan tässä jo puoli vuotta eskaria mennyt, tiedä sitten, pääsevätkö ennen koulun alkua joukkoon mukaan. Eikä sitä aina huomaa, jos ei tarkkaile.

minusta teillä on aika huono henkilökunta eskarissa jos lapset tuollasen syyn takia jää pois jutuista - tai sitten teilläpäin lapset(kin) ovat käsittämätömän kuppikuntasia jo pienestä alkaen .

Tai sitten se on sitä, että ovat ikänsä olleet vain äitinsä ja vauvojen kanssa kotona eikä osata kunnolla toimia sosiaalisissa tilanteissa. Syitä voi olla monia, eikä niistä kukaan ulkopuolinen voi tarkasti tietää. Henkilökunnasta eikä lapsista mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa.

no jaa. voihan se ehkä tuostakin johtua, en mä sitä voi tietenkään kieltää. mutta enempi mua lähinnä tässä vähän kävi silmään se, että kotona olevien lasten kuvitellaan jäävän kaikesta ulkopuolelle jne. että sellaisen asiankin pelossa lasta viedään hoitoon.

mun lapsi jäi paljon enemmän "ulkopuolelle" silloin hoitojutuissa kun kävi hoidossa vain 12 päivää kuukaudesssa kuin nyt kun meni vuoden tauon jälkeen eskariin ( vain eskariajaksi ) .
tosin lapselle ei ole asiasta ollut koskaan mitään ongelmaa tai mielipahaa - me ollaan nähty kavereita aina hoitoaikojen ulkopuolellakin jopa päivittäin ja mun lapsi on siinä mielessä kai ollut erikoinen, että on aina valinnut mieluummin kodin kuin hoitopaikan kysyttäessä. vaikkakin on hoidossa viihtynyt.

 

[äippä]

Mie oon 4 kk vauvan kanssa kotona ja sisarukset 2 j 3 vee ovat myöskin kotona koska heille ei vain tunnu hoitopaikkaa löytyvän.Viimeksi hakemukset olivat puoli vuotta päiväkodissa ja nyt haen uudestaan kun muutettiin niin nyt hakemukset olleet toisessa päiväkodissa 4kk.

no tee valitus! eikö se lain mukaan ole 4kk se aika jolloin paikan pitää löytyä ja kaikilla yhtälainen oikeus päivähoitoon

 

[vieras]

Meillä päin ei löydy lapsia yli 3-v, jotka olisi kotona. Kerhot ja leikkipuistot ovat täynnä vain vauvoja ja tosi pieniä lapsia. En voisi kuvitellakaan, että ottasin jonkun 4-6 v:n tarhasta pois! Menisivät meillä ihan pitkin seiniä ilman kavereita. Tarhassa kuitenkin pitäisin vain puolipäivää.

 

[Puistoon siitä]

Suosittelen leikkipuistoa sellaisille lapsille, joiden äiti on kotona. Varsinaista hoitopaikkaa ei tarvita, äiti saa säännöllisesti rauhoittua vauvan kanssa tai hoitaa asioitaan vaunujen kanssa, päivärytmi ei huku ja lapsi tulee joka päivä ulkoilleeksi ja leikkineeksi toisten kanssa. Silti ei ole pakko lähteä joka aamu, jos ei siltä tunnu. Puisto ei maksa paljon. Puistotädit ovat todellisia ammattilaisia: he ottavat vastuun lapsen mukavasta päivästä, oli pakkanen tai helle.

 

[mutsi]

Ai hemmetti, ku viesti poistui. Äsken viesti näkyi kahtena, yritin poistaa tuplapostauksen, niin koko viesti katosi. Ei muuta ku uusiks vaan. :ashamed:

Eli meillä esikoinen oli 2,5-v., kun tarhassa aloitti ja kuopuksen syntyessä oli 3,5. Viihtyi hoidossa ja juoksi aina edessä, kun tarhaan häntä vietiin. Kysyin häneltä, että oisko halukas jäämään mun ja vauvan kanssa kotiin, kun mä jään vauvaa hoitamaan -- ei tykännyt ollenkaan koko ideasta. Oli kuitenkin ensimmäisen viikon meidän kanssa kotona ja voi sitä riemua, kun takaisin tarhaan pääsi. Uskon, että siellä on varmasti paljon kivempaa kuin kotona, kun siellä on jumppaa, laulutunteja, askartelua, retkiä, leikkimistä, ulkoilua ja kavereita. Enkä mä olisi pystynyt näitä kaikkia hänelle kotona tarjoamaan, puhumattakaan teaatteri- ja sirkusretkistä, missä ne aina välillä ryhmän kanssa kävi, kun mun energia kului vauvan- ja kodinhoitoon sekä ruuanlaittoon, ois väkisinkin tullut päivistä tylsiä (tarhassa tarhatätejä on enemmän eikä kenenkään heistä tarvitse keskittyä hoitamaan vauvoja, siivoamaan taikka laittamaan ruokaa, joten varmasti ovat keskittyneet siihen, että lapsilla on siellä hyvä olla). Enkä mä vauvan kanssa pystyisi esikoiselle kavereitakaan korvaamaan, hänellä on tarhassa bestis - oltu bestiksiä 3-vuotiaasta asti ja niillä aina riittää juttua keskenään. Todella onnellinen olen siitä, etten ottanut häntä tarhasta kotiin vaan sai jatkaa samassa ryhmässä: nyt on samojen kavereiden kanssa jo eskarissa ja ensi vuonna suurin osa näistä samoista lapsista on menossa samalle koululle meidän tytön kanssa. Bestiskin tulee todennäköisesti jopa samalle luokalle (ollaan opettajan kanssa puhuttu ja tää on molempien tyttöjen ja vanhempien toive)

Tässä on ainakin minun mielestä aikamoinen selittämisen maku... Tarhassa on kivempi kun siellä on retkiä ja taetterissa käyntejä, jumppaa ja laulutunteja? Mikäs estää näitä järkkämään kotonaakin? Ei äidin (tai isän) ole mikään pakko käyttää koko energiansa vauvahoitoon, ruuanlaittoon ja siivoukseen vai onko? Olen sitä mieltä, että todella paljon on kiinni vanhempien omasta mukavuudenhalusta, ei edes jakseta yrittää. Mitäs olisit tehnyt sitten, jos subjektiivista päiväkotioikeutta ei olisi? Esikoinen olisi tylsistynyt kotiin vai?

 

[joku]

Suosittelen leikkipuistoa sellaisille lapsille, joiden äiti on kotona. Varsinaista hoitopaikkaa ei tarvita, äiti saa säännöllisesti rauhoittua vauvan kanssa tai hoitaa asioitaan vaunujen kanssa, päivärytmi ei huku ja lapsi tulee joka päivä ulkoilleeksi ja leikkineeksi toisten kanssa. Silti ei ole pakko lähteä joka aamu, jos ei siltä tunnu. Puisto ei maksa paljon. Puistotädit ovat todellisia ammattilaisia: he ottavat vastuun lapsen mukavasta päivästä, oli pakkanen tai helle.

Joo, jos vain täällä pienellä paikkakunnalla olisi vain puistoja, jossa muita äitejä lapsineen olisi... Isossa kaupungissa asia on vähän eri.

 

[Kowalski]

Täysin iästä kiinni, ja osittain myös lapsen luonteesta, että onko järkevää/tarpeellista jatkaa lapsen päiväkotihoitoa kun perheeseen syntyy vauva. Ja siitäkin, miten kauan äiti aikoo kotona olla.

2-vuotiaan tai pienemmän paikka on mun mielestä kotona. Joku 4-5 v taas "kuuluu" jo kodin ulkopuolelle. Mutta mitään 8-10 tunnin hoitopäiviä viidesti viikossa EI kuulu olla, kenelläkään lapsella oikeastaan, mutta vähiten niillä joilla on äiti (tai isukki) kotona. 4-6 tuntia päivässä, pari kolme päivää viikossa, se on hyvä.

Ja puhun nyt siis terveistä lapsista & terveistä aikuisista.

 

[mie]

Täysin iästä kiinni, ja osittain myös lapsen luonteesta, että onko järkevää/tarpeellista jatkaa lapsen päiväkotihoitoa kun perheeseen syntyy vauva. Ja siitäkin, miten kauan äiti aikoo kotona olla.

2-vuotiaan tai pienemmän paikka on mun mielestä kotona. Joku 4-5 v taas "kuuluu" jo kodin ulkopuolelle. Mutta mitään 8-10 tunnin hoitopäiviä viidesti viikossa EI kuulu olla, kenelläkään lapsella oikeastaan, mutta vähiten niillä joilla on äiti (tai isukki) kotona. 4-6 tuntia päivässä, pari kolme päivää viikossa, se on hyvä.

Ja puhun nyt siis terveistä lapsista & terveistä aikuisista.

Tätä voisi melkein peesata!

 

[raivostuttavaa]

Meidän kunnassa ainakin on sellanen tilanne, että 3-vuotiaiden kerho lopetetaan säästösyistä, seurakunnan kerhoon otetaan vain yli 4-vuotiaat ja päiväkoteihin on työssäkäyvien vanhempien lapsillekin vuoden jono. Että repikää tästä sitten jotain viriketoimintaa yli 3-vuotiaalle. Pitäisi olla tarhapaikka jo ennen pikkusisaruksen syntymää, jos haluaisi jotain viriketoimintaa saada!

 

[toinen näkökulma]

No onhan tässä jo puoli vuotta eskaria mennyt, tiedä sitten, pääsevätkö ennen koulun alkua joukkoon mukaan. Eikä sitä aina huomaa, jos ei tarkkaile.

minusta teillä on aika huono henkilökunta eskarissa jos lapset tuollasen syyn takia jää pois jutuista - tai sitten teilläpäin lapset(kin) ovat käsittämätömän kuppikuntasia jo pienestä alkaen .

Tai sitten se on sitä, että ovat ikänsä olleet vain äitinsä ja vauvojen kanssa kotona eikä osata kunnolla toimia sosiaalisissa tilanteissa. Syitä voi olla monia, eikä niistä kukaan ulkopuolinen voi tarkasti tietää. Henkilökunnasta eikä lapsista mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa.

no jaa. voihan se ehkä tuostakin johtua, en mä sitä voi tietenkään kieltää. mutta enempi mua lähinnä tässä vähän kävi silmään se, että kotona olevien lasten kuvitellaan jäävän kaikesta ulkopuolelle jne. että sellaisen asiankin pelossa lasta viedään hoitoon.

mun lapsi jäi paljon enemmän "ulkopuolelle" silloin hoitojutuissa kun kävi hoidossa vain 12 päivää kuukaudesssa kuin nyt kun meni vuoden tauon jälkeen eskariin ( vain eskariajaksi ) .
tosin lapselle ei ole asiasta ollut koskaan mitään ongelmaa tai mielipahaa - me ollaan nähty kavereita aina hoitoaikojen ulkopuolellakin jopa päivittäin ja mun lapsi on siinä mielessä kai ollut erikoinen, että on aina valinnut mieluummin kodin kuin hoitopaikan kysyttäessä. vaikkakin on hoidossa viihtynyt.

Näinpä juuri. Mun mielestä pitää lähteä aina liikkeelle nimenomaan siitä perheestä ja siitä mikä heille parhaiten sopii. Nimenomaan niin, että lapsilta kysytäään, jos ovat sen ikäisiä, että pystyvät vastaamaan jne. Ottaa päähän se, että mitä ikinä mikäkin perhe valitsee, niin aina löytyy ihmisiä, kenen mielestä piti valita just se päinvastainen vaihtoehto, ja sitten arvostellaan toisten valintoja sen sijaan, että mietittäis mikä omaan elämään parhaiten sopii.

Teillä oli vaikutusta siihen, että lapsi jäi ulkopuoluseksi, varmaankin eniten juuri sillä, ettei käyty tarhassa joka päivä. Meillä taas ollaan alusta asti käyty joka päivä (tosin vauvan aikana siitäkin joustettiin aika paljon, pidettiin enemmän vapaapäiviä eikä oltu täysiä päiviä hoidossa). Sen lisäksi olisi alunperinkin turha ottaa lasta hoidosta pois, koska samaan tarhaan oli menossa myös tämä uusi tulokas jo alle 1-vuotiaana, kun itse lähdin opiskelemaan + osa-aikatyöhön. Meille sopi paremmin näin, jollekin toiselle ehkä toisella tavalla. Ja toinen lapsi ehkä viihtyy enemmän kotona (jos on vaikka ujo tai jotain), toisen lapsi rakastaa olla kavereiden kanssa tarhassa. En näe syytä ottaa lasta edes vuodeksi pois muuta kuin säästösyistä, jos ei tarhapaikasta haluta maksaa; jos muuten lapsi tykkää ja viihtyy.

 

[tjaah]

Meidän kunnassa ainakin on sellanen tilanne, että 3-vuotiaiden kerho lopetetaan säästösyistä, seurakunnan kerhoon otetaan vain yli 4-vuotiaat ja päiväkoteihin on työssäkäyvien vanhempien lapsillekin vuoden jono. Että repikää tästä sitten jotain viriketoimintaa yli 3-vuotiaalle. Pitäisi olla tarhapaikka jo ennen pikkusisaruksen syntymää, jos haluaisi jotain viriketoimintaa saada!

Tämä on sitä subjektiivisen päiväkotioikeuden ihanuutta! Kotiäitien "ylisosiaaliset" lapset ovat virikepaikoilla ja töissäkäyvät eivät saa hoitpaikkaa vaatimallakaan. Tai jos jotain sitten irtoo, niin kuskaat kolmea lasta eri osoitteisiin. Ja ihan siitä ilosta, jotta mammalomaliselle olisi "laatuaika" vauvan kanssa, ruoka pöydässä, koti siistinä ja isompi lapsi tarhassa viihdytettynä.

Juu, oli ilkä kommentti, mutta näinhän se menee....

 

[tjaah]

No onhan tässä jo puoli vuotta eskaria mennyt, tiedä sitten, pääsevätkö ennen koulun alkua joukkoon mukaan. Eikä sitä aina huomaa, jos ei tarkkaile.

minusta teillä on aika huono henkilökunta eskarissa jos lapset tuollasen syyn takia jää pois jutuista - tai sitten teilläpäin lapset(kin) ovat käsittämätömän kuppikuntasia jo pienestä alkaen .

Tai sitten se on sitä, että ovat ikänsä olleet vain äitinsä ja vauvojen kanssa kotona eikä osata kunnolla toimia sosiaalisissa tilanteissa. Syitä voi olla monia, eikä niistä kukaan ulkopuolinen voi tarkasti tietää. Henkilökunnasta eikä lapsista mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa.

no jaa. voihan se ehkä tuostakin johtua, en mä sitä voi tietenkään kieltää. mutta enempi mua lähinnä tässä vähän kävi silmään se, että kotona olevien lasten kuvitellaan jäävän kaikesta ulkopuolelle jne. että sellaisen asiankin pelossa lasta viedään hoitoon.

mun lapsi jäi paljon enemmän "ulkopuolelle" silloin hoitojutuissa kun kävi hoidossa vain 12 päivää kuukaudesssa kuin nyt kun meni vuoden tauon jälkeen eskariin ( vain eskariajaksi ) .
tosin lapselle ei ole asiasta ollut koskaan mitään ongelmaa tai mielipahaa - me ollaan nähty kavereita aina hoitoaikojen ulkopuolellakin jopa päivittäin ja mun lapsi on siinä mielessä kai ollut erikoinen, että on aina valinnut mieluummin kodin kuin hoitopaikan kysyttäessä. vaikkakin on hoidossa viihtynyt.

Näinpä juuri. Mun mielestä pitää lähteä aina liikkeelle nimenomaan siitä perheestä ja siitä mikä heille parhaiten sopii. Nimenomaan niin, että lapsilta kysytäään, jos ovat sen ikäisiä, että pystyvät vastaamaan jne. Ottaa päähän se, että mitä ikinä mikäkin perhe valitsee, niin aina löytyy ihmisiä, kenen mielestä piti valita just se päinvastainen vaihtoehto, ja sitten arvostellaan toisten valintoja sen sijaan, että mietittäis mikä omaan elämään parhaiten sopii.

Teillä oli vaikutusta siihen, että lapsi jäi ulkopuoluseksi, varmaankin eniten juuri sillä, ettei käyty tarhassa joka päivä. Meillä taas ollaan alusta asti käyty joka päivä (tosin vauvan aikana siitäkin joustettiin aika paljon, pidettiin enemmän vapaapäiviä eikä oltu täysiä päiviä hoidossa). Sen lisäksi olisi alunperinkin turha ottaa lasta hoidosta pois, koska samaan tarhaan oli menossa myös tämä uusi tulokas jo alle 1-vuotiaana, kun itse lähdin opiskelemaan + osa-aikatyöhön. Meille sopi paremmin näin, jollekin toiselle ehkä toisella tavalla. Ja toinen lapsi ehkä viihtyy enemmän kotona (jos on vaikka ujo tai jotain), toisen lapsi rakastaa olla kavereiden kanssa tarhassa. En näe syytä ottaa lasta edes vuodeksi pois muuta kuin säästösyistä, jos ei tarhapaikasta haluta maksaa; jos muuten lapsi tykkää ja viihtyy.

Ja toiset vanhemmat jaksavat hoitaa virikkeitä kotona hoidossa olevillekin ja toiset taas mieltävät sen päiväkodin hommaksi.....