te jotka olette sitä mieltä, että lapset pois hoidosta kun perheeseen syntyy vauva

[Hep]

Onko kukaan tullut ajatelleeksi että kaikki äidit eivät ole jäämässä loputtomiksi ajoiksi kotiin vauvan syntymän jälkeen? Meidän esikoinen on ollut hoidossa jo vuoden päivät siinä vaiheessa kun ä-loma alkaa. Viihtyy tosi hyvin, vaikka ikää ei olekaan kuin reilu kaksi vuotta. Kun jään kotiin esikoinen jatkaa edelleen 10 päivää kuussa tarhassa. Kotona olen suunnitellut olevani noin vuoden verran, sitten on töihin paluu edessä. En todellakaan luovu hyvästä tarhapaikasta vuotta varten, vaikka palstamammat olisi mitä mieltä.

 

[raivostuttavaa]

Meidän kunnassa ainakin on sellanen tilanne, että 3-vuotiaiden kerho lopetetaan säästösyistä, seurakunnan kerhoon otetaan vain yli 4-vuotiaat ja päiväkoteihin on työssäkäyvien vanhempien lapsillekin vuoden jono. Että repikää tästä sitten jotain viriketoimintaa yli 3-vuotiaalle. Pitäisi olla tarhapaikka jo ennen pikkusisaruksen syntymää, jos haluaisi jotain viriketoimintaa saada!

Tämä on sitä subjektiivisen päiväkotioikeuden ihanuutta! Kotiäitien "ylisosiaaliset" lapset ovat virikepaikoilla ja töissäkäyvät eivät saa hoitpaikkaa vaatimallakaan. Tai jos jotain sitten irtoo, niin kuskaat kolmea lasta eri osoitteisiin. Ja ihan siitä ilosta, jotta mammalomaliselle olisi "laatuaika" vauvan kanssa, ruoka pöydässä, koti siistinä ja isompi lapsi tarhassa viihdytettynä.

Juu, oli ilkä kommentti, mutta näinhän se menee....

Tiedän, oon syksyllä itekin lähössä töihin ja taas pitäis taistella joku hoitopaikka näille muksuille, niin kuin ennen kuopuksen syntymääkin. Pointtina nyt oli se, että kerhoon vienti ei oo mikään vaihtoehto, kun ne lakkautetaan kun kunta säästää, eikä päiväkoteihin mahu lapsia.
Puistoissa käydään kyllä, mutta ei sieltä läheskään aina leikkiseuraa löydy, kun kaikkien lapset on hoidossa päivät.

 

[mutsi]

Ai hemmetti, ku viesti poistui. Äsken viesti näkyi kahtena, yritin poistaa tuplapostauksen, niin koko viesti katosi. Ei muuta ku uusiks vaan. :ashamed:

Eli meillä esikoinen oli 2,5-v., kun tarhassa aloitti ja kuopuksen syntyessä oli 3,5. Viihtyi hoidossa ja juoksi aina edessä, kun tarhaan häntä vietiin. Kysyin häneltä, että oisko halukas jäämään mun ja vauvan kanssa kotiin, kun mä jään vauvaa hoitamaan -- ei tykännyt ollenkaan koko ideasta. Oli kuitenkin ensimmäisen viikon meidän kanssa kotona ja voi sitä riemua, kun takaisin tarhaan pääsi. Uskon, että siellä on varmasti paljon kivempaa kuin kotona, kun siellä on jumppaa, laulutunteja, askartelua, retkiä, leikkimistä, ulkoilua ja kavereita. Enkä mä olisi pystynyt näitä kaikkia hänelle kotona tarjoamaan, puhumattakaan teaatteri- ja sirkusretkistä, missä ne aina välillä ryhmän kanssa kävi, kun mun energia kului vauvan- ja kodinhoitoon sekä ruuanlaittoon, ois väkisinkin tullut päivistä tylsiä (tarhassa tarhatätejä on enemmän eikä kenenkään heistä tarvitse keskittyä hoitamaan vauvoja, siivoamaan taikka laittamaan ruokaa, joten varmasti ovat keskittyneet siihen, että lapsilla on siellä hyvä olla). Enkä mä vauvan kanssa pystyisi esikoiselle kavereitakaan korvaamaan, hänellä on tarhassa bestis - oltu bestiksiä 3-vuotiaasta asti ja niillä aina riittää juttua keskenään. Todella onnellinen olen siitä, etten ottanut häntä tarhasta kotiin vaan sai jatkaa samassa ryhmässä: nyt on samojen kavereiden kanssa jo eskarissa ja ensi vuonna suurin osa näistä samoista lapsista on menossa samalle koululle meidän tytön kanssa. Bestiskin tulee todennäköisesti jopa samalle luokalle (ollaan opettajan kanssa puhuttu ja tää on molempien tyttöjen ja vanhempien toive)

Tässä on ainakin minun mielestä aikamoinen selittämisen maku... Tarhassa on kivempi kun siellä on retkiä ja taetterissa käyntejä, jumppaa ja laulutunteja? Mikäs estää näitä järkkämään kotonaakin? Ei äidin (tai isän) ole mikään pakko käyttää koko energiansa vauvahoitoon, ruuanlaittoon ja siivoukseen vai onko? Olen sitä mieltä, että todella paljon on kiinni vanhempien omasta mukavuudenhalusta, ei edes jakseta yrittää. Mitäs olisit tehnyt sitten, jos subjektiivista päiväkotioikeutta ei olisi? Esikoinen olisi tylsistynyt kotiin vai?

Just joo.. Mun ei tarvii mun valintoja kellekään selitellä, etenkään harmaille mutseille jollain foorumilla, kunhan oman mielipiteeni ja kokemukseni kerroin. Lapsi viihtyy hoidossa, hänellä on siellä paljon kavereita, hän on ollut niin vanha, että tarvitsi ikäistään seuraa ja hoitopaikka on niin lähellä, että samat kaverit siirtyy hänen mukanaan samalle koululle ja paljon-paljon toimintaa, sellaista, mitä ei yksikään kotiäiti, et sinäkään, harmaa mutsi (vaikka varmasti hyvä äiti oletkin), pysty omalle lapsellesi kotiäitinä tarjoamaan. Ja pisteenä i:n päällä: lapsii itse ilmoitti halustaan jatkaa tarhassa, kun häneltä asiaa kysyttiin. Mulle siinä oli ihan tarpeeksi syitä sille, etten ota lasta tarhasta pois. Sun mielipiteestä viis

Juuh, en kyllä odotellutkaan, että minun mielipiteeni mitään muuttaisi

Enemmänkin minua mietityttää, että miksi toiset kokevat ton kotihoidon niin tylsäksi? Että ihannoidaan juuri sitä, että kun päiväkodissa sattuu ja tapahtuu, on retkiä ja satuhetkiä yms. Ei ole sen vaikeempa kotonakaan pakata voileivät ja pillimehut ja mennä lähipuistoon retkelle tai pistää menevää musiikkia kovalla soimaan ja pitää taaperon kanssaa pyjämädiskoa Ja 2-3vuotiaat tykkäävät älyttömästi kotitöistä: voi sitä ylpeyttä kun saa painaa tiskikoneen käynnistysnappia tai tyhjentää pyykkikonetta, imuroimisesta ja perunoiten pesemisestä puhumattakaan
Että miksi toi kotihoito koetaan vaan vauvan ja kotitöiten ehtoiseksi ja isomman kannalta älyttömän tylsäksi?

 

[vieras]

Laiskat äidit vie lapset päiväkotiin. Eivät itse viitsi viedä isompaa avoimiin kerhoihin ja järjestää askartelua, ulkoilua ja muuta tekemistä. Kyllä järkevä äiti tähän pystyy!! Miksi tehdään lapsia muiden hoidettavaksi? Päiväkoti kuluu vain työssäkäyvien lapsille ja toki huonojen vanhempien lapsille

 

[toinen näkökulma]

Onko kukaan tullut ajatelleeksi että kaikki äidit eivät ole jäämässä loputtomiksi ajoiksi kotiin vauvan syntymän jälkeen? Meidän esikoinen on ollut hoidossa jo vuoden päivät siinä vaiheessa kun ä-loma alkaa. Viihtyy tosi hyvin, vaikka ikää ei olekaan kuin reilu kaksi vuotta. Kun jään kotiin esikoinen jatkaa edelleen 10 päivää kuussa tarhassa. Kotona olen suunnitellut olevani noin vuoden verran, sitten on töihin paluu edessä. En todellakaan luovu hyvästä tarhapaikasta vuotta varten, vaikka palstamammat olisi mitä mieltä.

No tätä mäkin oon tässä yrittänyt kertoa. Oma kuopus lähti 10-kuisena tarhaan. Pitikö mun esikoisenkin ottaa tarhasta 10:ksi kuukaudeksi? Lapsi viihtyi ja tykkäs käydä siellä, paikka on hyvä ja samat kaverit sitten koulussakin (mikä ei olisi ollenkaan varmaa, jos oltais jouduttu paikasta luopumaan ja uutta paikkaa hakemaan). Ja edelleen olen sitä mieltä, että vaikka kuinka superäitejä täällä foorumilla on, kukaan heistä ei ole täyttä päivää järjestelemässä virikkeitä ja retkiä esikoiselle, kun pitäis vauvaakin hoitaa ja kotia siivota ja ruokaakin laittaa, ei kukaan. Jos näin on, niin sitten prioriteetit on asetettu ihan väärin ja joku muu tärkeä juttu jää vähemmälle huomiolle. Vai kokeillaanko toisinpäin? Mitä jos annetaan jokaiselle tarhan hoitotädille vastasyntynyt syliin, kattila käteen ja moppi toiseen ja katsotaan, paljonko hoitajilta jää aikaa isommille lapsille? Ihan vaan testimielessä, että montako sellaista supermammaa löytyy, millaisia tällä foorumilla tuntuu olevan joka toinen.

Olen edelleenkin onnellinen, että esikoiseni sai jatkaa samassa ryhmässä samojen kavereiden kanssa ja että samojen kavereiden kanssa saa jatkaa myös myöhemmin koulussa. Ja samassa tarhassa on muuten nt se toinenkin lapsi ollut jo 2,5 vuotta, ja hyvä vaan, että pääsi samaan tarhaan, kun hänelläkin on se sama koulu vielä edessä. Ja jos nyt kolmaskin sattuis tulemaan (ei pitäisi, mutta siitä ei voi koskaan olla varma), niin ihan varmasti sais tää toinen lapsi jatkaa tarhassa äitiysloman ajan, jo tulevaa koulutaipaletta ajatellen.

Sen sijaan minusta ei olisi vuosikausiksi ryhtymään kotiäidiksi, niin kuin monet täällä tekee. Pää sekoaisi, jos päivästä päivään joutuisin kotona olemaan, puhumattakaan siitä alemmuudentunteesta, kun en itse pystyisi perhettäni elättämään, vaan sossusta joutuisin rahani hakemaan. Kyllä mun töissä täytyy käydä, jos terveenä haluan pysyä ja on se perheellekin parempi, kun äiti voi hyvin.

 

[mutsi]

Vai kokeillaanko toisinpäin? Mitä jos annetaan jokaiselle tarhan hoitotädille vastasyntynyt syliin, kattila käteen ja moppi toiseen ja katsotaan, paljonko hoitajilta jää aikaa isommille lapsille? Ihan vaan testimielessä, että montako sellaista supermammaa löytyy, millaisia tällä foorumilla tuntuu olevan joka toinen.

Oishan sellainen kokeilu mielenkiintoista Mutta reiluuteen nimissä jokaista hoitajaa olisi siinä vaiheessa vaan yksi isompi lapsi sen vastasyntyneen, mopin ja kattilan lisäksi

 

[toinen näkökulma]

Ai hemmetti, ku viesti poistui. Äsken viesti näkyi kahtena, yritin poistaa tuplapostauksen, niin koko viesti katosi. Ei muuta ku uusiks vaan. :ashamed:

Eli meillä esikoinen oli 2,5-v., kun tarhassa aloitti ja kuopuksen syntyessä oli 3,5. Viihtyi hoidossa ja juoksi aina edessä, kun tarhaan häntä vietiin. Kysyin häneltä, että oisko halukas jäämään mun ja vauvan kanssa kotiin, kun mä jään vauvaa hoitamaan -- ei tykännyt ollenkaan koko ideasta. Oli kuitenkin ensimmäisen viikon meidän kanssa kotona ja voi sitä riemua, kun takaisin tarhaan pääsi. Uskon, että siellä on varmasti paljon kivempaa kuin kotona, kun siellä on jumppaa, laulutunteja, askartelua, retkiä, leikkimistä, ulkoilua ja kavereita. Enkä mä olisi pystynyt näitä kaikkia hänelle kotona tarjoamaan, puhumattakaan teaatteri- ja sirkusretkistä, missä ne aina välillä ryhmän kanssa kävi, kun mun energia kului vauvan- ja kodinhoitoon sekä ruuanlaittoon, ois väkisinkin tullut päivistä tylsiä (tarhassa tarhatätejä on enemmän eikä kenenkään heistä tarvitse keskittyä hoitamaan vauvoja, siivoamaan taikka laittamaan ruokaa, joten varmasti ovat keskittyneet siihen, että lapsilla on siellä hyvä olla). Enkä mä vauvan kanssa pystyisi esikoiselle kavereitakaan korvaamaan, hänellä on tarhassa bestis - oltu bestiksiä 3-vuotiaasta asti ja niillä aina riittää juttua keskenään. Todella onnellinen olen siitä, etten ottanut häntä tarhasta kotiin vaan sai jatkaa samassa ryhmässä: nyt on samojen kavereiden kanssa jo eskarissa ja ensi vuonna suurin osa näistä samoista lapsista on menossa samalle koululle meidän tytön kanssa. Bestiskin tulee todennäköisesti jopa samalle luokalle (ollaan opettajan kanssa puhuttu ja tää on molempien tyttöjen ja vanhempien toive)

Tässä on ainakin minun mielestä aikamoinen selittämisen maku... Tarhassa on kivempi kun siellä on retkiä ja taetterissa käyntejä, jumppaa ja laulutunteja? Mikäs estää näitä järkkämään kotonaakin? Ei äidin (tai isän) ole mikään pakko käyttää koko energiansa vauvahoitoon, ruuanlaittoon ja siivoukseen vai onko? Olen sitä mieltä, että todella paljon on kiinni vanhempien omasta mukavuudenhalusta, ei edes jakseta yrittää. Mitäs olisit tehnyt sitten, jos subjektiivista päiväkotioikeutta ei olisi? Esikoinen olisi tylsistynyt kotiin vai?

Just joo.. Mun ei tarvii mun valintoja kellekään selitellä, etenkään harmaille mutseille jollain foorumilla, kunhan oman mielipiteeni ja kokemukseni kerroin. Lapsi viihtyy hoidossa, hänellä on siellä paljon kavereita, hän on ollut niin vanha, että tarvitsi ikäistään seuraa ja hoitopaikka on niin lähellä, että samat kaverit siirtyy hänen mukanaan samalle koululle ja paljon-paljon toimintaa, sellaista, mitä ei yksikään kotiäiti, et sinäkään, harmaa mutsi (vaikka varmasti hyvä äiti oletkin), pysty omalle lapsellesi kotiäitinä tarjoamaan. Ja pisteenä i:n päällä: lapsii itse ilmoitti halustaan jatkaa tarhassa, kun häneltä asiaa kysyttiin. Mulle siinä oli ihan tarpeeksi syitä sille, etten ota lasta tarhasta pois. Sun mielipiteestä viis

Juuh, en kyllä odotellutkaan, että minun mielipiteeni mitään muuttaisi

Enemmänkin minua mietityttää, että miksi toiset kokevat ton kotihoidon niin tylsäksi? Että ihannoidaan juuri sitä, että kun päiväkodissa sattuu ja tapahtuu, on retkiä ja satuhetkiä yms. Ei ole sen vaikeempa kotonakaan pakata voileivät ja pillimehut ja mennä lähipuistoon retkelle tai pistää menevää musiikkia kovalla soimaan ja pitää taaperon kanssaa pyjämädiskoa Ja 2-3vuotiaat tykkäävät älyttömästi kotitöistä: voi sitä ylpeyttä kun saa painaa tiskikoneen käynnistysnappia tai tyhjentää pyykkikonetta, imuroimisesta ja perunoiten pesemisestä puhumattakaan
Että miksi toi kotihoito koetaan vaan vauvan ja kotitöiten ehtoiseksi ja isomman kannalta älyttömän tylsäksi?

Ihanaa, muuten, että poimit tän viestin, ennen kuin se ehti tuhoutua. En vielä kovin hyvin osaa toimia tällä uudella läppärillä, ja taas viesti tuhoutui, kun yritin yhden lauseen sinne loppuun lisätä. :ashamed:

Juu, onhan se kotihoito kivaa ja mukavaa jne, mutta en näe järkeä siinä, että luopuisin 10 kuukauden takia hoitopaikasta Helsingissä ja vieläpä naapuritarhasta. Ja kun lapsikaan ei halunnut jäädä kotiin ja itse tiedostan voimani rajallisuuden, että vaikka kuinka mä siihen yrittäisin panostaa, en saisi päivästä yhtä tapahtumarikasta kuin tarhassa. Ja tarhakaverit ovat lapselle erittäin tärkeitä. On eri asia, pitääkö "taaperon" kanssa pyjamadiskoa vai leikkiäkö kotileikkiä tai mitä tahansa muita leikkejä muiden samanikäisten kanssa. "Taapero" heittomerkeissä sen takia, koska ei 3,5-vuotias mielestäni mikään taapero enää ole. Nuo 10 kuukautta kun olivat kuluneet, niin olisi ollut erittäin ongelmallista saada molemmille lapsille samasta tarhasta paikkoja, tälläkin kertaa kuopukselle saatiin tää hoitopaikka nimenomaan siitä systä, että esikoinen on samassa tarhassa ennestään. Siinä oli 2 10-kuista vauvaa tulossa (meidän mukaanlukien) ja jommankumman piti lähteä toiseen paikkaan. Loppupeleissä kaiken ratkaisi juuri tää sisaruussuhde, joten meidän kuopus pääsi tähän tarhaan.

Ymmärrän toki närkästymisen sellaisissaq tilanteissa, jos äiti synnyttää niitä lapsia aina vuoron perään, hoitaa pari vuotta lastaan, sitten vie tarhaan, snnyttää perään toisen, hoitaa pari vuotta, vie tarhaan jne, mutta jos sitä taukoa ei tosiaankaan olis tullut kuin se 1 v (meidän tapauksessa 10 kk), niin mielestäni ei ole mitään järkeä ottaa lasta tarhasta pois, jos hän itse siellä viihtyy.

 

[vaativan vauvan äiti]

Tuli sellainen asia mieleen, että kumman luulette olevan lapselle kivempaa, sen että se saa leikkiä toisten lasten kanssa, vai se että se on kotona äidin kanssa, joka kuitenkin suurimman osan ajasta joutuu hoitamaan sitä vauvaa, etenkin jos on vaativa vauva. Kyllä siinä isompi lapsi turhautuu varmaan, etenkin kun on ennen sitä vauvan syntymää tottunut että pääsee joka päivä leikkimään toisten kanssa.

Itse näkisin että 4-6-vuotiaiden olisi hyvä olla puolipäiväisessä hoidossa, sillä vauvaa hoitava äiti ei pysty takaamaan isommalle lapselle täyttä huomiota ja olemaan sille se leikkikaveri.

Tietysti jos on iso kaveripiiri ja siinä suht samanikäisiä lapsia, niin mikäs siinä, mutta näin ei todellakaan kaikilla ole.

Itselleni tämä asia ei tällä hetkellä ole mitenkään ajankohtainen, mutta tuli vaan mieleen, kun täällä niin toitotetaan sitä, että kun äiti on kotona niin lapsetkin on kotona.

En ole todellakaan samaa mieltä. Sinä olet äiti ja osasi valinnut. Jos lapsia tulee lisää on niistä entisistäkin huolehdittava. Lapsuus on tosi lyhyt aika elämässä. Mutta kukin tavallaan. Sinä et jaksa hoitaa lapsiasi - minä jaksan. Siinä se ero.

 

[MissFlinder]

Itse mietin kovasti, että olisin laittanut esikoisen päivähoitoon kun kakkonen syntyi. Että olisi ollut jonkun 3-4h päivässä hoidossa. Sitten sain kuulla ihan päin naamaa kaikenlaista kommenttia etten saisi, joten esikoinenkin jäi kotiin vauvan synnyttyä. Olihan se vasta 1v 2kk, mutta se että vauva valvoi yöt ja nukkui päivät, repi mut riekaleiksi ja väsymys/alakulo sen jälkeen jatkui PITKÄÄN. En todellakaan jaksanu ulkoilla enkä mitään, oltiin vain sisällä. Varmasti esikoinen olis viihtyny hoidossa ja minäkin olisin saanu nukkua! Kun sitten sen muutaman kuukauden yövalvomisen jälkeen jaksoin joskus raahautua käymään kerhossa, niin voi sitä esikon riemua kun oli kavereita ja mukavaa leikkiä pariksi tunniksi. Unohti äidin ihan tyystin siinä.

JOS olisin tehnyt niinkuin itse parhaaksi näin, niin minulla voisi olla jotain hyvääkin sanottavaa kakkosen pikkuvauva-ajasta. Kannattaa näillä laiskapaska-äiti haukkujilla miettiä sanomisiaan, kyllä mulla kirvoittelee vieläkin ne "neuvot" joita sain. Olen kyllä sanonutkin sellaisialle, että väärin tein kun teitä kuuntelin.

 

[näin on]

Laiskat äidit vie lapset päiväkotiin. Eivät itse viitsi viedä isompaa avoimiin kerhoihin ja järjestää askartelua, ulkoilua ja muuta tekemistä. Kyllä järkevä äiti tähän pystyy!! Miksi tehdään lapsia muiden hoidettavaksi? Päiväkoti kuluu vain työssäkäyvien lapsille ja toki huonojen vanhempien lapsille

PEESI

 

[p]

Lapseltako te tällasetkin asiat kysytte? Tahtooko jäädä kotiin kun vauva syntyy? Ei hitto, mihin on kadonnu vanhemmus???

 

[siis]

Aivan käsittämätöntä, että kaikki suorastaan kannustavat äitejä pitämään lapsia virikehoidossa. Tämän päivän trendi tuntuu olevan se, että kotihoitoa ei arvosteta yhtään ja jos lapsi jää kotihoitoon niin tästä on taatusti kasvamassa joku sekopää koulusurmaaja. Ainakin jos näitä palstoja lukee.

Vois ajatella toiseltakin kantilta. Kaverit ovat tärkeitä ja SUURIN osa meistä asuu taajama- tai keskusalueilla, joissa tarjolla virikkeitä jopa liiaksikin. Esikoinen saa varmasti näitä hyötyä aktiivisen äidin avulla. Ja onhan se isäkin olemassa. Kun isä tulee töistä kotiin niin vastuuta isälle, että ei äiti väsy lapsiensa kanssa.

Musta tuntuu, että järjen köyhyys on vallannut nyky-pullamössä-äidit ja lapsia ei osata enää hoitaa itse. Ne tehdään vain toisten hoidettaviksi ja silti valitetaan, että onpa raskasta....

 

[joku]

Lapseltako te tällasetkin asiat kysytte? Tahtooko jäädä kotiin kun vauva syntyy? Ei hitto, mihin on kadonnu vanhemmus???

No kyllä mun mielestä lapsen mielipide on myös tärkeä. Vaikka vanhemmat asioista päättääkin, ja päätös voi olla erilainen kuin lapsen mielipide tai myös samanlainen.

 

[vieras]

Meillä jäi 2½-vuotias esikoinen hoidosta pois samana päivänä, kun mulla alkoi äitiysloma. Pph tarjosi kyllä mahdollisuutta jatkaa osa-aikaisena mutta halusin molemmat lapset kotiin. Alle 3v ei niitä kavereita niin kaipaa, hyvin esikoinenkin viihtyi minun ja vauvan kanssa. Vauva oli kaiken parhaaksi hyvä nukkumaan, joten ehdin olla paljon esikoisen kanssa kahdestaankin.

MUTTA jos esikoinen olisi ollut 4v tai vanhempi niin olisin pitänyt osa-aikaisena hoidossa. Nyt kun esikoinen on 4½v niin huomaan, miten kova tarve hänellä on jo oman ikäisten leikkikaverien seuraan. Lapset ovat molemmat päiväkodissa ja esikoinen viihtyy todella hyvin. Vauva on 2-vuotias ja hänkin kyllä viihtyy mutta ehkä pph olisi ollut hänelle vielä vuodeksi parempi hoitopaikka.

Mun mielestä on muuten ihan sama onko lapsi kerhoissa vai osa-aikaisena päiväkodissa. Itse valkkaisin mieluummin päiväkodin kuin sen, että joka päivä kuskataan pariksi tunniksi kerhoon.

 

[toinen näkökulma]

Lapseltako te tällasetkin asiat kysytte? Tahtooko jäädä kotiin kun vauva syntyy? Ei hitto, mihin on kadonnu vanhemmus???

Lapselta kysytään, mutta loppupeleissä itse päätetään. Ja vanhempia ollaan, ei se mihinkään ole kadonnut. Sen sijaan muistan omasta lapsuudestani, kuinka paljon itketti, kun mun asioista päätettiin kysymättä LAINKAAN minun mielipidettäni asiaan. Näin on tapahtunut suurimpia ja surullisimpia asioita elämässäni (mm. muutto toiseen maahan). Kyllä mä lasten mielipidettä kysyn, kun heidän elämänsä koskevia päätöksiä teen. Ja toivon, että minultakin olisi silloin lapsena kysytty.

 

[vieras]

Lapseltako te tällasetkin asiat kysytte? Tahtooko jäädä kotiin kun vauva syntyy? Ei hitto, mihin on kadonnu vanhemmus???

Lapselta kysytään, mutta loppupeleissä itse päätetään. Ja vanhempia ollaan, ei se mihinkään ole kadonnut. Sen sijaan muistan omasta lapsuudestani, kuinka paljon itketti, kun mun asioista päätettiin kysymättä LAINKAAN minun mielipidettäni asiaan. Näin on tapahtunut suurimpia ja surullisimpia asioita elämässäni (mm. muutto toiseen maahan). Kyllä mä lasten mielipidettä kysyn, kun heidän elämänsä koskevia päätöksiä teen. Ja toivon, että minultakin olisi silloin lapsena kysytty.

Mutta alle kouluikäiseltä tuskin voi vaatia, että osaa edes päättää monista asioista... Ei edes siitä, onko kotona vai päivähoidossa, kun vauva syntyy.

 

[toinen näkökulma]

Lapseltako te tällasetkin asiat kysytte? Tahtooko jäädä kotiin kun vauva syntyy? Ei hitto, mihin on kadonnu vanhemmus???

Lapselta kysytään, mutta loppupeleissä itse päätetään. Ja vanhempia ollaan, ei se mihinkään ole kadonnut. Sen sijaan muistan omasta lapsuudestani, kuinka paljon itketti, kun mun asioista päätettiin kysymättä LAINKAAN minun mielipidettäni asiaan. Näin on tapahtunut suurimpia ja surullisimpia asioita elämässäni (mm. muutto toiseen maahan). Kyllä mä lasten mielipidettä kysyn, kun heidän elämänsä koskevia päätöksiä teen. Ja toivon, että minultakin olisi silloin lapsena kysytty.

Mutta alle kouluikäiseltä tuskin voi vaatia, että osaa edes päättää monista asioista... Ei edes siitä, onko kotona vai päivähoidossa, kun vauva syntyy.

Luitko ollenkaan sitä viestiä, mitä lainasit?

 

[hmm]

vieras kirjoitti :

Mun mielestä on muuten ihan sama onko lapsi kerhoissa vai osa-aikaisena päiväkodissa. Itse valkkaisin mieluummin päiväkodin kuin sen, että joka päivä kuskataan pariksi tunniksi kerhoon.


Harvoinpa kerhoa on joka päivä ehkä vain noin 1-2 kertaa viikossa. Huomattavasti yksinkertaisempaa kuskata lapsi sinne kuin PÄIVITTÄIN edestakaisin päiväkotiin muutamaksi tunniksi.

Ja muuten oletteko ajatelleet, että virikelapset ovat hoidossa monesti sen ajan vain, jolloin on ihan perushoitoa eli ulkoilua, ruokailua ja sitten päivälevon aika. No ehkä aamusta saattaa olla 10-15 minuutin aamupiiri, mutta muuten se on ihan sitä samaa mitä kotonakin tehtäisiin (jos on normaaliälyllä ja motivaatiolla varustettu äiti). Itse en ainakaan jaksaisi repiä tuota meidän 4v. esikoista sängystä ylös ja lähteä raahautumaan päiväkotiin -30 asteen pakkasessa...

 

[ap]

Tuli sellainen asia mieleen, että kumman luulette olevan lapselle kivempaa, sen että se saa leikkiä toisten lasten kanssa, vai se että se on kotona äidin kanssa, joka kuitenkin suurimman osan ajasta joutuu hoitamaan sitä vauvaa, etenkin jos on vaativa vauva. Kyllä siinä isompi lapsi turhautuu varmaan, etenkin kun on ennen sitä vauvan syntymää tottunut että pääsee joka päivä leikkimään toisten kanssa.

Itse näkisin että 4-6-vuotiaiden olisi hyvä olla puolipäiväisessä hoidossa, sillä vauvaa hoitava äiti ei pysty takaamaan isommalle lapselle täyttä huomiota ja olemaan sille se leikkikaveri.

Tietysti jos on iso kaveripiiri ja siinä suht samanikäisiä lapsia, niin mikäs siinä, mutta näin ei todellakaan kaikilla ole.

Itselleni tämä asia ei tällä hetkellä ole mitenkään ajankohtainen, mutta tuli vaan mieleen, kun täällä niin toitotetaan sitä, että kun äiti on kotona niin lapsetkin on kotona.

En ole todellakaan samaa mieltä. Sinä olet äiti ja osasi valinnut. Jos lapsia tulee lisää on niistä entisistäkin huolehdittava. Lapsuus on tosi lyhyt aika elämässä. Mutta kukin tavallaan. Sinä et jaksa hoitaa lapsiasi - minä jaksan. Siinä se ero.

Ihmiset vääristelee asioita tässäkin ketjussa oikein kunnolla. Aloituksessa ei todellakaan puhuttu alle 3-vuotiasta vaan 4-6-vuotiaista. Ja toisekseen kyllä minä lapseni hoidan, mutta minun tehtäväni on myös jollain tavalla taata sille lapselle ikäistään seuraa, kyllä 4-6-vuotias sitäkin jo kaipaa. Nuo kerhot on ihan hyviä, jos sellaisia on ja jos sellaiseen pääsee, ei se ole mikään itsestään selvyys, että sinne noin vain pääsee. Toisekseen minusta toisen lapsen tuoma kaveruutta ei korvaa äiti, joka on kuitenkin aina se äiti.

Ja en ole aloituksessa puhunut mistään kokopäivähoidosta. Se että lapsi edes jotenkin saa niitä kaverisuhteita luotua ennen koulua. Itse tiedän miten ulkopuoliseksi koulussa voi jäädä, sen olen ihan itse kokenut, joten tiedän mistä puhun.

Niin ja en tiedä itse mitä teen jos toinen joskus syntyy, jääkö poitsu kotiin vai ei, mutta sen vaan voin sanoa, että meilläpäin en ole tuon yhdenkään kanssa pahemmin kerhoissa voinut käydä, kun ne on aina ihan väärään aikaan meidän elämässä. Ei olla juuri koskaan mihinkään keretty. Minä en todellakaan aamulla yhdeksältä ole menossa ulos ja kerhoihin. Toisekseen meillä on nuo kerhot sun muut ihan toisella puolella kaupunkia, kun nuo päiväkodit on tuossa parin sadan metrin päässä.

Mutta saa nähdä mitä tulevaisuudessa teen, sen näkee sitten, mutta tällä hetkellä saattaa olla parasta, että jätkä kävisi pari kertaa viikossa hoidossa. Niin ja ainoat meidän kaverit, jotka on samanikäisiä, niin ne on luultavasti siinä vaiheessa kun tuo poitsu on 4-6v. niin päiväkodissa, eivät ainakaan äitiensä kanssa kotona.

 

[sutinasussu]

Jaksamatta lukea koko ketjua: kerhot ja muutkin ajanvietteet on keksitty.

 

[toinen näkökulma]

Jaksamatta lukea koko ketjua: kerhot ja muutkin ajanvietteet on keksitty.

Jaksamatta lukea koko ketjua keksit juuri polkupyörän. :headwall:

 

[koppis]

Minä olen sitä mieltä, että monet yli 3v tykkää olla päiväkodissa. Se paikkahan voi olla vaikka 10päivää kuussa. Toki on lapsia, jotka ei tykkää..

Mutta siis asiaan. Me kaikki perustelemme itsellemme ja toisille miksi teemme niin ja näin. Ei vaan ole yhtä ja ainoaa tilannetta, ratkaisua, perhettä, totuutta. Mutta se, että me pohdimme asioita aiheuttaa kuitenkin luultavasti sen, että teemme itse oikeita päätöksiä itsellemme.

Juuri näin. Ja tilanteet tosiaan vaihtelevat samassakin perheessä. Meillä toimi hyvin, että kaksi pienellä ikäerolla olevaa lasta olivat molemmat kotihoidossa. Emme edes harkinneet muuta. Nyt jos kolmosen ja nelosen ikäeroksi tulee n. 3 vuotta, voisin hyvin harkita 3-vuotiaalle osa-aikaista hoitoakin, koska isompi lapsi todella viihtyy hoidossa ja on reipas luonne, tosin kuin esim. kakkosemme. Myös oman jaksamisen takia vosin nyt harkita osapäivähoitoa, mutta mitään päätöksiä emme ole vielä tehneet.

 

[Madicken04]

Laiskat äidit vie lapset päiväkotiin. Eivät itse viitsi viedä isompaa avoimiin kerhoihin ja järjestää askartelua, ulkoilua ja muuta tekemistä. Kyllä järkevä äiti tähän pystyy!! Miksi tehdään lapsia muiden hoidettavaksi? Päiväkoti kuluu vain työssäkäyvien lapsille ja toki huonojen vanhempien lapsille

Nämäkin vähän riippuu... Meillä lapsille tuli ikäeroa vain 1v3kk joten esikoinen oli kotihoidossa kuopuksen syntyessä. Kuitenkin sen puolisen vuotta myöhemmin hän aloitti päivähoidon kuntoutuksellisista syitä, 3h/pv joka arkipäivä.

Itse alkuun vastustin kokoajatusta, halusin hoitaa lapseni kotona ja koin että jo tuollaisen ehdottaminenkin halvensi äitiyttäni. :ashamed: Kuitenkin kuuntelin neuvoja ja päädyttiin aloittamaan se päivähoito. Tuon mittaisilla päivilleä en kyllä sanoisi sitä missään tapauksessa laiskan äidin hommaksi... Helpommalla pääsin kun esikoinen oli kotihoidossa, saatiin järketä päivät oman rytmin mukaan ja mennä avoimeen päiväkotiin tai leikkipuistoon jos siltä tuntui. Nyt piti joka aamu olla kl 9 päiväkodin pihassa ja jo 3h myöhemmin taas hakemassa lasta kotiin. Mitään kovin ihmeellistä ei siinä välillä kerennyt tekemään ja sitten piti sommitella vaativan kuopuksen päiväunia siihen väliin. Näin jälkeenpäin ajatellen kuitenkin oikea ratkaisu ja parempi siis panostaa tuoss alapsen tarpeisiin kuin äidin omaan laiskuuteen ja mukavuudenhaluun. =)

 

[toinen näkökulma]

...Näin jälkeenpäin ajatellen kuitenkin oikea ratkaisu ja parempi siis panostaa tuoss alapsen tarpeisiin kuin äidin omaan laiskuuteen ja mukavuudenhaluun. =)

Meillä, kuten sanoin, ikäeroa 3,5 vuotta ja lapsi on ehtinyt olla tarhassa vuoden verran ennen kuin toinen syntyi, ja minä olin juuri aloittanut opinnot, joista pidin vain sen vähän reilun 10 kuukauden vanhempainlomaa. Helsingissä ei hoitopaikkoja noin vain saada, ja jos olisin luopunut hoitopaikasta, olisi hyvin epävarmaa, että saisin molemmille hoitopaikat, kun oli aika palata kouluun ja töihin. Ja erittäin epätodennäköistä siinä tapauksessa olisi ollut, että lapset edes pääsisivät samaan paikkaan hoitoon, jos molemmille kerralla oisin niitä hoitopaikkoja hakenut. Lapsi ei ollut hoidossa täysiä päiviä ja otimme aina välillä ylimääräisiä vapaapäiviä, jolloin oltiin vaan kotona. Lapsi myös viihtyy tarhassa, hänellä on siellä kavereita (mitä ei kotona ois ollut), jotka jatkavat myöhemmin hänen kanssa samassa koulussa. Näen päivittäin lapseni, näen miten iloisena hän aina tarhaan menee ja lomien aikana kyselee kovasti, että milloin taas mennään tarhaan. Näen myös sen, että ratkaisuni oli oikea. Mutta mikäs minä olen sitä sanomaan, kyllä palstamammat sen parhaiten tietää, mähän oon vaan laiska ja mukavuudenhaluinen äiti, joka ei ajattele lainkaan lapsensa parasta. Niinpä.. :/

Korjaus: En pitänyt reilun kuukauden vaan reilun 10 kuukauden lomaa. Numero jäi puuttumaan.

 

[mutsi]

vieras kirjoitti :



Ja muuten oletteko ajatelleet, että virikelapset ovat hoidossa monesti sen ajan vain, jolloin on ihan perushoitoa eli ulkoilua, ruokailua ja sitten päivälevon aika. No ehkä aamusta saattaa olla 10-15 minuutin aamupiiri, mutta muuten se on ihan sitä samaa mitä kotonakin tehtäisiin (jos on normaaliälyllä ja motivaatiolla varustettu äiti). Itse en ainakaan jaksaisi repiä tuota meidän 4v. esikoista sängystä ylös ja lähteä raahautumaan päiväkotiin -30 asteen pakkasessa...

Tässä on asiaa! Valtaosa ainakin siitä aamupäivästä kuluu aamupalaan, ulkoiluun ja lounaan syöntiin. Jos 4v on perus 21lapsen ryhmässä niin jokainen näistä toiminnoista vie sen verran aikaa, että ihan sitä "leikkiaikaa" jää kun pikkaisen. Iltapäivästä sama juttu! Eli aktiivistä leikkiaikaa on kenties sen pari tuntia päivästä...

On muuten kumma juttu, jos äiti ei pysty vauvalta, mopilta ja kattilalta ottamaan päivässä paria tuntia myös isomman lapsen viihtyttämiseen/leikkimiseen/toiminnan järjestämiseksi.