te jotka olette sitä mieltä, että lapset pois hoidosta kun perheeseen syntyy vauva

[vieras]

Lapseltako te tällasetkin asiat kysytte? Tahtooko jäädä kotiin kun vauva syntyy? Ei hitto, mihin on kadonnu vanhemmus???

No kyllä mun mielestä lapsen mielipide on myös tärkeä. Vaikka vanhemmat asioista päättääkin, ja päätös voi olla erilainen kuin lapsen mielipide tai myös samanlainen.

Alle kouluikäisen mielipide voi vaihdella päivän ja kuun asennon mukaan. Meillä hyvä esimerkki 5-vuotiaasta, joka ei saanut päätää, mutta jonka kantaa kysyttiin. Haluan pois, en halua pois ja nyt kotona oltuaan ei halua takaisin, mutta joinain päivinä ikävöi

 

[vieras]

vieras kirjoitti :



Ja muuten oletteko ajatelleet, että virikelapset ovat hoidossa monesti sen ajan vain, jolloin on ihan perushoitoa eli ulkoilua, ruokailua ja sitten päivälevon aika. No ehkä aamusta saattaa olla 10-15 minuutin aamupiiri, mutta muuten se on ihan sitä samaa mitä kotonakin tehtäisiin (jos on normaaliälyllä ja motivaatiolla varustettu äiti). Itse en ainakaan jaksaisi repiä tuota meidän 4v. esikoista sängystä ylös ja lähteä raahautumaan päiväkotiin -30 asteen pakkasessa...

Tässä on asiaa! Valtaosa ainakin siitä aamupäivästä kuluu aamupalaan, ulkoiluun ja lounaan syöntiin. Jos 4v on perus 21lapsen ryhmässä niin jokainen näistä toiminnoista vie sen verran aikaa, että ihan sitä "leikkiaikaa" jää kun pikkaisen. Iltapäivästä sama juttu! Eli aktiivistä leikkiaikaa on kenties sen pari tuntia päivästä...

On muuten kumma juttu, jos äiti ei pysty vauvalta, mopilta ja kattilalta ottamaan päivässä paria tuntia myös isomman lapsen viihtyttämiseen/leikkimiseen/toiminnan järjestämiseksi.

Yksi suurimmista kotihoitoon ottamisen syistä oli mulla tämä. Virikkeitä ei todellisuudessa ollut sen enempää kuin kotona vaan vähemmän. Lisäksi 6-7 lasta per aikuinen, siis niinä päivinä kun kaikki aikuiset ovat paikalla. Ainoa virike olivat toiset lapset.

Ollaan käyty huomattavasti useammin retkillä, harrastamassa liikuntaa ym. kotona, vaikken aktiivisuuden huippu olekaan. Kerhossa on kivaa ja aika ei kulu siellä ruokajärjestelyihin, päivälepoon jne.

Moni vanhempi suhtautuu päiähoitoon kritiikittömästi eikä mieti esim. sitä, miten paljon parempi suhdeluku aikuisten määrä -lasten määrä on kotona.

 

[Pamppelsson]

Mä olen sitä mieltä, että on jokaisen perheen oma asia tehdä kuten parhaaksi näkee.

Meidän esikoinen oli tasan 4v kun pikkusisko syntyi, ja meille oli itsestään selvää ottaa tyttö kotioitoon. Tosin tyttö meni kyllä kerhoon, eli sai kodin ulkoipuoleltakin virikkeitä parina päivänä viikossa, ja asuimme paikassa, jossa pystyi huoletta päästää lapsen rivitalon piha-alueelle leikkimään ja sielläkin oli paljon samanikäisiä kavereita

 

[vieras]

vieras kirjoitti :



Ja muuten oletteko ajatelleet, että virikelapset ovat hoidossa monesti sen ajan vain, jolloin on ihan perushoitoa eli ulkoilua, ruokailua ja sitten päivälevon aika. No ehkä aamusta saattaa olla 10-15 minuutin aamupiiri, mutta muuten se on ihan sitä samaa mitä kotonakin tehtäisiin (jos on normaaliälyllä ja motivaatiolla varustettu äiti). Itse en ainakaan jaksaisi repiä tuota meidän 4v. esikoista sängystä ylös ja lähteä raahautumaan päiväkotiin -30 asteen pakkasessa...

Tässä on asiaa! Valtaosa ainakin siitä aamupäivästä kuluu aamupalaan, ulkoiluun ja lounaan syöntiin. Jos 4v on perus 21lapsen ryhmässä niin jokainen näistä toiminnoista vie sen verran aikaa, että ihan sitä "leikkiaikaa" jää kun pikkaisen. Iltapäivästä sama juttu! Eli aktiivistä leikkiaikaa on kenties sen pari tuntia päivästä...

On muuten kumma juttu, jos äiti ei pysty vauvalta, mopilta ja kattilalta ottamaan päivässä paria tuntia myös isomman lapsen viihtyttämiseen/leikkimiseen/toiminnan järjestämiseksi.

Pointtinahan on ollut se, että se äiti ei pysty korvaamaan ikäistään leikkikaveria. Voihan äidin kanssa leikkiä, mutta ei se ole samanlaista leikkimistä kuin kaverin kanssa.

 

[mutsi]

vieras kirjoitti :



Ja muuten oletteko ajatelleet, että virikelapset ovat hoidossa monesti sen ajan vain, jolloin on ihan perushoitoa eli ulkoilua, ruokailua ja sitten päivälevon aika. No ehkä aamusta saattaa olla 10-15 minuutin aamupiiri, mutta muuten se on ihan sitä samaa mitä kotonakin tehtäisiin (jos on normaaliälyllä ja motivaatiolla varustettu äiti). Itse en ainakaan jaksaisi repiä tuota meidän 4v. esikoista sängystä ylös ja lähteä raahautumaan päiväkotiin -30 asteen pakkasessa...

Tässä on asiaa! Valtaosa ainakin siitä aamupäivästä kuluu aamupalaan, ulkoiluun ja lounaan syöntiin. Jos 4v on perus 21lapsen ryhmässä niin jokainen näistä toiminnoista vie sen verran aikaa, että ihan sitä "leikkiaikaa" jää kun pikkaisen. Iltapäivästä sama juttu! Eli aktiivistä leikkiaikaa on kenties sen pari tuntia päivästä...

On muuten kumma juttu, jos äiti ei pysty vauvalta, mopilta ja kattilalta ottamaan päivässä paria tuntia myös isomman lapsen viihtyttämiseen/leikkimiseen/toiminnan järjestämiseksi.

Pointtinahan on ollut se, että se äiti ei pysty korvaamaan ikäistään leikkikaveria. Voihan äidin kanssa leikkiä, mutta ei se ole samanlaista leikkimistä kuin kaverin kanssa.

Ja kaikki virikelapsethan asuvat umpimetsässä, missä ei ole muita lapsiperheitä mailla eikä halmeilla??? Minä ymmärrän oikein hyvin sen, että isompi lapsii tarvii juuri ikäistäänsä seuraa, mutta 90% tapauksissa se on varmaan järjestettävissä muillakin keinoin kun päiväkodissa. Toki, vaati äidiltä vähän vaivaa ja venymistä, aktiivisuutta, mutta ei sen kummempaa.

Oma esikoiseni meni hoitoon vajaa 4vuotiaana. Asumme haja-asustusalueella, meidän tienvarrella ei ole yhtäkään toista lapsiperhettä. Mutta ei se sitä tarkoittanut, että poika leikkii vaan äidin kanssa ja katseli vauvanhoitoa. Noup. Kävimme avoimessa perhekahvilassa (5km, 15km ja 20km päässä, riippuu miten päästiin), poika kävi muskarissa, puistotätillä. Satunnaisesti vierailimme kavereilla, hoplopissa, viikonloppuisin uimassa. Väittiäisin, että siinä oli 3vuotiaale virikkeita ja ikäistä leikkiseuraa tarpeeksi.

 

[abcdefghijk1]

Meillä 3v on kahtena päivänä viikossa hoidossa. Kyse ei ole siitä, että en pärjäisi kotona tai jaksa hoitaa vaan tyttö on niin meneväistä sorttia että tykkää käydä tarhassa. En ymmärrä miksi mun pitäisi häneltä pois ottaa ne tarhapäivät kun ne kuitenkin ovat hänelle niin tärkeitä. Jos esikoisen luonne olisi samanlainen kuin meidän keskimmäiselle niin tuskin häntä tarhaan laittaisin. Ei tuo keskimmäinen siellä viihtyisi. Eli on mielestäni ihan lapsesta kiinni voiko/kannattaako laittaa.

 

[hn]

En mene tuomitsemaan kenenkään valintoja, mutta itse en voisi kuvitella noita isompia laittavan päiväkotiin, kun vauva syntyi. Ihan riittävästi ne saa virikkeitä, kun käymme kyläilemässä ja touhuamme yhdessä arkisia askareita.
Jos virikkeitä kaipaisin lapselleni, niin veisin mielummin johonkin päiväkerhoon. Kuitenkin tälläkin alueella on ajottain hoitopaikka pula, joten lapset ei tarvitsijoiden paikkoja vie. Jos päivähoitoon olisin isommat laittanut, niin silloin olisin laittanut maksimissaan puolipäiväiseksi.

Lapsilla siis ikää 4v ja 2 v. Toki noista isommista on jo toisilleen seuraa. Vauvahan paljon nukkuu myös päivisin, niin silloin kykenen "leikkimään" isompien kanssa.

Silloin kun itse olin lapsi, niin kotona mekin oltiin kouluikään asti. Eikä mekään mitään "virikkeitä" olla kaivattu. Sitä leikittiin sitten yksin tai sisarusten kanssa.

 

[hmmm...]

Mielestäni aika monella on virheellinen mielikuva päiväkodin tarjoamasta virikkeellisyydestä. Joku jo kertoikin kuinka lähes ainoa virike lapselle ovat toiset lapset, ja näin aika monessa päiväkodissa onkin. Päiväkodin arki täyttyy aika suurelta osin siirtymätilanteilla, aina ollaan menossa johonkin uuteen; syömään, ulos, pukemaan, sisään jne. Päivät ovat pitkälle strukturoituja ja lapsen oma toiminta; mielikuvitus ja persoonallisuus jäävät aikalailla taka-alalle. Omalle lapsen luovalle leikille ei juurikaan jää aikaa, tai se on turvallisuuteen vedoten kielletty tai jopa sopimatonta.

 

[vieras]

Mielestäni aika monella on virheellinen mielikuva päiväkodin tarjoamasta virikkeellisyydestä. Joku jo kertoikin kuinka lähes ainoa virike lapselle ovat toiset lapset, ja näin aika monessa päiväkodissa onkin. Päiväkodin arki täyttyy aika suurelta osin siirtymätilanteilla, aina ollaan menossa johonkin uuteen; syömään, ulos, pukemaan, sisään jne. Päivät ovat pitkälle strukturoituja ja lapsen oma toiminta; mielikuvitus ja persoonallisuus jäävät aikalailla taka-alalle. Omalle lapsen luovalle leikille ei juurikaan jää aikaa, tai se on turvallisuuteen vedoten kielletty tai jopa sopimatonta.

Näinhän se usein on. Voi kun kaikki vanhemmat voisivat viettää yhden päivän pk:ssa niin näkisivät sen virikkeellisyyden, mitä se on. Olen ollut joskus töissä pk:ssa ja muistan hyvin, miten paljon päivärytmi saneli. Mutta vanhemmille jää ilmeisesti aivan erilainen mielikuva kun välillä on askartelua tai retkipäivää.

Askartelutkin on usein aika valmiiksi saneltuja, ja tilaa lapsen omalle luovuudelle jää vähän. Kotona voi levittää vaikka pari metriä paperia kylppäriin ja taiteilla vapaasti pitkin päivää.

Jos ajatellaan, että kotona on yksi aikuinen vaikka per kaksi lasta niin aikaa pitäisi jäädä huomattavasti paremmin kuin pk:ssa. Siitäkin huolimatta, että kotitöitä ym. on lisäksi. Ei niihin koko päivää mene eikä joka päivä tarvitse pintojen kiiltää ja ruuan tekoon käyttää kahta tuntia. Paljon pystyy tekemään vähän hölläämällä ja omaa asennetta muuttamalla.

Kuten joku sanoi, jos ei ihan pusikossa asu niin ei Suomesta lapset lopu päiväkotien ulkopuolellakaan. Mutta ei mahdollisuuksia edes näe jos lähtee siitä, että vain hoidossa lapsi voi kehittyä hyvin ja saada kavereita. Ja eihän hoitokavereista tarvitse luopua, heitä voi kutsua leikkimään vaikka monta kertaa viikossa.

Ehkä tässä vähän nyt on avuttomuutta ja haluttomuutta ilmassa. Jos hoitomahdollisuutta ei olisi, alkaisivat ideat kukkia kummasti.

 

[mutsi]

Mielestäni aika monella on virheellinen mielikuva päiväkodin tarjoamasta virikkeellisyydestä. Joku jo kertoikin kuinka lähes ainoa virike lapselle ovat toiset lapset, ja näin aika monessa päiväkodissa onkin. Päiväkodin arki täyttyy aika suurelta osin siirtymätilanteilla, aina ollaan menossa johonkin uuteen; syömään, ulos, pukemaan, sisään jne. Päivät ovat pitkälle strukturoituja ja lapsen oma toiminta; mielikuvitus ja persoonallisuus jäävät aikalailla taka-alalle. Omalle lapsen luovalle leikille ei juurikaan jää aikaa, tai se on turvallisuuteen vedoten kielletty tai jopa sopimatonta.

Näinhän se usein on. Voi kun kaikki vanhemmat voisivat viettää yhden päivän pk:ssa niin näkisivät sen virikkeellisyyden, mitä se on. Olen ollut joskus töissä pk:ssa ja muistan hyvin, miten paljon päivärytmi saneli. Mutta vanhemmille jää ilmeisesti aivan erilainen mielikuva kun välillä on askartelua tai retkipäivää.

Askartelutkin on usein aika valmiiksi saneltuja, ja tilaa lapsen omalle luovuudelle jää vähän. Kotona voi levittää vaikka pari metriä paperia kylppäriin ja taiteilla vapaasti pitkin päivää.

Jos ajatellaan, että kotona on yksi aikuinen vaikka per kaksi lasta niin aikaa pitäisi jäädä huomattavasti paremmin kuin pk:ssa. Siitäkin huolimatta, että kotitöitä ym. on lisäksi. Ei niihin koko päivää mene eikä joka päivä tarvitse pintojen kiiltää ja ruuan tekoon käyttää kahta tuntia. Paljon pystyy tekemään vähän hölläämällä ja omaa asennetta muuttamalla.

Kuten joku sanoi, jos ei ihan pusikossa asu niin ei Suomesta lapset lopu päiväkotien ulkopuolellakaan. Mutta ei mahdollisuuksia edes näe jos lähtee siitä, että vain hoidossa lapsi voi kehittyä hyvin ja saada kavereita. Ja eihän hoitokavereista tarvitse luopua, heitä voi kutsua leikkimään vaikka monta kertaa viikossa.

Ehkä tässä vähän nyt on avuttomuutta ja haluttomuutta ilmassa. Jos hoitomahdollisuutta ei olisi, alkaisivat ideat kukkia kummasti.

Loistava kirjoitus! Puit minun ajatukseni sanoiksi!

 

[ihan tavallinen äiti]

Mielestäni aika monella on virheellinen mielikuva päiväkodin tarjoamasta virikkeellisyydestä. Joku jo kertoikin kuinka lähes ainoa virike lapselle ovat toiset lapset, ja näin aika monessa päiväkodissa onkin. Päiväkodin arki täyttyy aika suurelta osin siirtymätilanteilla, aina ollaan menossa johonkin uuteen; syömään, ulos, pukemaan, sisään jne. Päivät ovat pitkälle strukturoituja ja lapsen oma toiminta; mielikuvitus ja persoonallisuus jäävät aikalailla taka-alalle. Omalle lapsen luovalle leikille ei juurikaan jää aikaa, tai se on turvallisuuteen vedoten kielletty tai jopa sopimatonta.

Näinhän se usein on. Voi kun kaikki vanhemmat voisivat viettää yhden päivän pk:ssa niin näkisivät sen virikkeellisyyden, mitä se on. Olen ollut joskus töissä pk:ssa ja muistan hyvin, miten paljon päivärytmi saneli. Mutta vanhemmille jää ilmeisesti aivan erilainen mielikuva kun välillä on askartelua tai retkipäivää.

Askartelutkin on usein aika valmiiksi saneltuja, ja tilaa lapsen omalle luovuudelle jää vähän. Kotona voi levittää vaikka pari metriä paperia kylppäriin ja taiteilla vapaasti pitkin päivää.

Jos ajatellaan, että kotona on yksi aikuinen vaikka per kaksi lasta niin aikaa pitäisi jäädä huomattavasti paremmin kuin pk:ssa. Siitäkin huolimatta, että kotitöitä ym. on lisäksi. Ei niihin koko päivää mene eikä joka päivä tarvitse pintojen kiiltää ja ruuan tekoon käyttää kahta tuntia. Paljon pystyy tekemään vähän hölläämällä ja omaa asennetta muuttamalla.

Kuten joku sanoi, jos ei ihan pusikossa asu niin ei Suomesta lapset lopu päiväkotien ulkopuolellakaan. Mutta ei mahdollisuuksia edes näe jos lähtee siitä, että vain hoidossa lapsi voi kehittyä hyvin ja saada kavereita. Ja eihän hoitokavereista tarvitse luopua, heitä voi kutsua leikkimään vaikka monta kertaa viikossa.

Ehkä tässä vähän nyt on avuttomuutta ja haluttomuutta ilmassa. Jos hoitomahdollisuutta ei olisi, alkaisivat ideat kukkia kummasti.

Aivan niin... Mä pidän itseäni melko laiskana, mulla on monta lasta ja olen jäämässä kohta äitiyslomalle. Viimeksi kun olin kotona olin hirveän tyytyväinen, että sain olla lasten kanssa, kotihommiin meni pari tuntia päivässä, lapset osallistui mm. lelujen keräilyyn. Olishan niihin saanut koko päivänkin menemään, mutta me esim. käytettiin monta päivää leipomisiin, askarteluihin (tehtiin kortteja, koruja, tauluja... mitä lapset halusi), piirrettiin, maalattiin, joka päivä luettiin jotain satuja ja musisoitiin (tykätään soittaa ja laulaa) ja kuunneltiin musiikkia. Oltiin ulkona ja tehtiin pihatöitä, opeteltiin pyöräilemistä ja hiihtämistä. Lisäksi käytin lapsia parissa kerhossa, kirjastossa, satutunneilla, joskus kaveri toi lapsensa meille tai mä vein kaverille tai lasten kavereita tuli leikkimään.
En pidä itseäni minään superäitinä ja mukaan mahtui laiskojakin päiviä. En silti usko että lapset tai minä olisimme jääneet yhtään mistään paitsi vaikkeivat he olleet hoidossa, päinvastoin.

 

[Markiisi musculocutaneus]

ja lisää pitää tehä vaikka entisiäkin hoitaa vieras

 

[mä]

ja lisää pitää tehä vaikka entisiäkin hoitaa vieras

Mutku mä haluuuuun !!!!!!
Ja mulla on oikeus !!!!!!!
Subjektiivinen sellainen !!!!!!!

 

[Markiisi musculocutaneus]

ja lisää pitää tehä vaikka entisiäkin hoitaa vieras

Mutku mä haluuuuun !!!!!!
Ja mulla on oikeus !!!!!!!
Subjektiivinen sellainen !!!!!!!

hyvä pointti

 

[vieras]

Itse en ymmärrä että lapset viedään hoitoon jos itse on kotona. Hoitajista ja hoitopaikoista on kaiken aikaa pula ja ne jotka sitä todella tarvii ei saa. Kyllä kerho riittää esim. 4 vuotiaalle. Ja voihan niitä harrastuksia etsiä, miksi se hoitopaikka täytetään ilman syytä?

 

[MorbidMama]

Niin, kyllä mä joskus aikanani tunsin itseni tosi huonoksi äidiksi kotiin pk:sta jääneelle esikoiselle kun en väsymykseltä ja vauvan hoidolta kyennyt puuhailemaan hänen kanssaan. :ashamed: Mutta onneksi se oli lyhyt vaihe meidän elämässä, n. 5kk.

 

[adora]

Mielestäni aika monella on virheellinen mielikuva päiväkodin tarjoamasta virikkeellisyydestä. Joku jo kertoikin kuinka lähes ainoa virike lapselle ovat toiset lapset, ja näin aika monessa päiväkodissa onkin. Päiväkodin arki täyttyy aika suurelta osin siirtymätilanteilla, aina ollaan menossa johonkin uuteen; syömään, ulos, pukemaan, sisään jne. Päivät ovat pitkälle strukturoituja ja lapsen oma toiminta; mielikuvitus ja persoonallisuus jäävät aikalailla taka-alalle. Omalle lapsen luovalle leikille ei juurikaan jää aikaa, tai se on turvallisuuteen vedoten kielletty tai jopa sopimatonta.

Hyvä pointti! Itekkin päiväkodissa lastenhoitajan virkaa toimittanut ja sitähän se on - siirtymätilanteita. Ja kaikki ne vanhempien mielestä "huippu hienot virikkeet" tapahtuu tiukan aikataulun sanelemana sekä hyvin pitkälle etukäteen suunniteltuina. Lapsia ohjataan toimintoihin esim. meneppäs sinä pekka tekemään tiinan kanssa palapelejä, ottakaa te heikki ja tero lego leikit jne. Puhumattakaan askartelu hetkistä tmv. lapsen omalle mielikuvitukselle ja luovalle toteuttamiselle jää hyvin harvoin tilaa.

Omatkin lapset on ollut/on päiväkodissa, en siis mollaa päiväkotia. Mutta aikuiset sulkevat usein silmänsä siltä tosiasialta ettei se päiväkoti ole mikään autuaaksi tekevä paikka. Päiväkoteja hehekutetaan kuin jotakin parempaakin kasvatuslaitosta. Paljon enemmän lapsi saa irti askartelu hetkestä kotona äidin kanssa, kuin päiväkodissa tai miten paljon enemmän lapsi nauttii metsäretkestä äidin kanssa rauhassa, muurahaisia tutkaillen kuin päiväkodissa metsäkävelystä, joka kuljetaan peräkanaa lapsia ojennellen. Eihän se aina ole tuommoista, mutta enimmäkseen kyllä.

Mistä kumpuaa tuo ajatus päiväkodin tarpeellisuudesta, hienoine virikkeineen, ulkoiluineen, musiikki hetkineen? Eikö vanhemmilla itsellä ole enää halua tarjota niitä lapsilleen?

Ite oon viettänyt kotona lapsuuteni, seurakunnan kerhossa kävin, musiikkileikkikoulussa ja jossain vaiheessa jumpassakin. En todellakaan kaivannut hoitoon! Voiko joku lapsi aidosti kaivata hoitoon, mikä kotona on pielessä kun hoitoa oikein kaivataan? Kouluunkin menin ilman esikoulua ja ihan hyvin on mennyt.

Sori vaan suorapuheisuuteni. Jotenkin kauhistuttaa mihin tää maailma on menossa. Ei 80-luvulla päiväkoteja pidetty kuin paikkana jossa hoidatetaan lapset vanhempien työssäkäynnin ajan.

 

[vieras]

eikä jäänyt päiväkotiin. Kavereitaan ikävöi välillä kovasti, mutta ei siinä auta kun äitin keksiä tekemistä. Ollaan ahkerasti kerhoiltu, perhekerhoiltu, käyty ystävillä ja tutuilla kenellä on pieniä lapsia.. on otettu myös "hoitolapsia" tänne kotiin.

Jokainen tyylillään, mutta mun mielestä se on mun vastuulla se lapselle virikkeiden antaminen ja kavereiden tapaaminen. Työlästä toki vauvan kanssa, mutta olenhan äiti...

 

[ZäDäM]

Me oltais esikoisen kanssa vältetty monta turhaa riitaa vain sillä että hän olisi saanut olla hoidossa osaaikaisena.

 

[??]

Me oltais esikoisen kanssa vältetty monta turhaa riitaa vain sillä että hän olisi saanut olla hoidossa osaaikaisena.

Välttää turhaa riitaa...? En ymmärrä.

 

[mie]

Me oltais esikoisen kanssa vältetty monta turhaa riitaa vain sillä että hän olisi saanut olla hoidossa osaaikaisena.

Välttää turhaa riitaa...? En ymmärrä.

En minäkään....?

 

[ZäDäM]

Me oltais esikoisen kanssa vältetty monta turhaa riitaa vain sillä että hän olisi saanut olla hoidossa osa-aikaisena.

Välttää turhaa riitaa...? En ymmärrä.

no eskoinen oli jo 4 silloin kuopus syntyi ja turhautui kotona, kun kuopuksen hoitaminen vei suurimman osan mun ajasta. Hän olisi tarvinnut paljon enemmän ikäistään seuraa kuin srk:n kerho kaahdesti viikossa.

 

[en voi sanoa mitään]

Me ollaan niin poikkeus naapurustossa ja kaveripiireissä, kun olen aina ottanut isommat lapset pois hoidosta jäädessäni äitiyslomalle. Kolme lasta on yhteensä ja jokainen on sitten aloittanut hoidon 1v3kk-1v 4kk iässä. Kaikki lapset ovat vilkkaita, huomionhalusia enkä mä ole superäiti. Ei se päiväkoti niin mahtava paikka ole.

Totta kai olisin päässyt helpommalla, kun tällä ratkaisulla piti sitten kuljettaa isompia kerhoissa ja vauvaa mukana.

Sanoisin, että laiskojen homma pitää isot päiväkodissa, jos äiti vauvan kanssa kotona. Pidän eri asiana sitä, että työtön vie lapsen (osa-aikaisesti ) hoitoon.

 

[Lokki]

Mie oon 4 kk vauvan kanssa kotona ja sisarukset 2 j 3 vee ovat myöskin kotona koska heille ei vain tunnu hoitopaikkaa löytyvän.Viimeksi hakemukset olivat puoli vuotta päiväkodissa ja nyt haen uudestaan kun muutettiin niin nyt hakemukset olleet toisessa päiväkodissa 4kk.

no tee valitus! eikö se lain mukaan ole 4kk se aika jolloin paikan pitää löytyä ja kaikilla yhtälainen oikeus päivähoitoon

Jos kelpuuttaa paikan vain tietystä päiväkodista ei oo pakko tuossa ajassa,koska missään ei taata että johonkin tietyyn päiväkotiin saisi paikan.

 

[vieras]

Mielestäni aika monella on virheellinen mielikuva päiväkodin tarjoamasta virikkeellisyydestä. Joku jo kertoikin kuinka lähes ainoa virike lapselle ovat toiset lapset, ja näin aika monessa päiväkodissa onkin. Päiväkodin arki täyttyy aika suurelta osin siirtymätilanteilla, aina ollaan menossa johonkin uuteen; syömään, ulos, pukemaan, sisään jne. Päivät ovat pitkälle strukturoituja ja lapsen oma toiminta; mielikuvitus ja persoonallisuus jäävät aikalailla taka-alalle. Omalle lapsen luovalle leikille ei juurikaan jää aikaa, tai se on turvallisuuteen vedoten kielletty tai jopa sopimatonta.

Hyvä pointti! Itekkin päiväkodissa lastenhoitajan virkaa toimittanut ja sitähän se on - siirtymätilanteita. Ja kaikki ne vanhempien mielestä "huippu hienot virikkeet" tapahtuu tiukan aikataulun sanelemana sekä hyvin pitkälle etukäteen suunniteltuina. Lapsia ohjataan toimintoihin esim. meneppäs sinä pekka tekemään tiinan kanssa palapelejä, ottakaa te heikki ja tero lego leikit jne. Puhumattakaan askartelu hetkistä tmv. lapsen omalle mielikuvitukselle ja luovalle toteuttamiselle jää hyvin harvoin tilaa.

Omatkin lapset on ollut/on päiväkodissa, en siis mollaa päiväkotia. Mutta aikuiset sulkevat usein silmänsä siltä tosiasialta ettei se päiväkoti ole mikään autuaaksi tekevä paikka. Päiväkoteja hehekutetaan kuin jotakin parempaakin kasvatuslaitosta. Paljon enemmän lapsi saa irti askartelu hetkestä kotona äidin kanssa, kuin päiväkodissa tai miten paljon enemmän lapsi nauttii metsäretkestä äidin kanssa rauhassa, muurahaisia tutkaillen kuin päiväkodissa metsäkävelystä, joka kuljetaan peräkanaa lapsia ojennellen. Eihän se aina ole tuommoista, mutta enimmäkseen kyllä.

Mistä kumpuaa tuo ajatus päiväkodin tarpeellisuudesta, hienoine virikkeineen, ulkoiluineen, musiikki hetkineen? Eikö vanhemmilla itsellä ole enää halua tarjota niitä lapsilleen?

Ite oon viettänyt kotona lapsuuteni, seurakunnan kerhossa kävin, musiikkileikkikoulussa ja jossain vaiheessa jumpassakin. En todellakaan kaivannut hoitoon! Voiko joku lapsi aidosti kaivata hoitoon, mikä kotona on pielessä kun hoitoa oikein kaivataan? Kouluunkin menin ilman esikoulua ja ihan hyvin on mennyt.

Sori vaan suorapuheisuuteni. Jotenkin kauhistuttaa mihin tää maailma on menossa. Ei 80-luvulla päiväkoteja pidetty kuin paikkana jossa hoidatetaan lapset vanhempien työssäkäynnin ajan.

Ehkä vanhemmat luulevat, että lasten kasvattamiseen eivät äiti ja isä riitä vaan tarvitaan ammattilaisia, jotka osaavat 'tukea kehitystä' ja muuta potaskaa. Nykyäänhän kirjasta ja netistä pitää lukea kaikki lasten hoitoon liittyvät päätöksetkin ja kaikenlaiset tutkimustulokset tietysti. Oma vaisto ja terve järki eivät enää riitä. Vanhemmuus on jotenkin vähän hukassa.

Todellisuudessahan kehitykseen, oli kyse sitten motorisesta tai vaikka vuorovaikutustaidoista, tarvitaan aikaa, rakkautta ja mahdollisuuksia.