Ei voi muuta ku ihmetellä ja pyöritellä silmiä lukiessa uusinta Vauva-lehteä.....

["voi elämä"]

[QUOTE="äiti";23493891]Meillä eskari-ikäinen lapsi nukkuu omassa sängyssään meidän huoneessa ja omaan huoneeseen menee kun itse sitä haluaa. Vielä hän ei ole halunnut. Nukkumaan menen saman aikaan lapsen kanssa, koska näin hän nukahtaa parhaiten. Yksin hän ei ole osaa nukahtaa. Iltasadun luen lapselle ja sitten ryhdytään nukkumaan. Tai jos haluan omaa aikaa illalla, niin lapsi nukahtaa sohvalle + siitä sitten kannan sänkyyn, kun menen nukkumaan.[/QUOTE]

eiks eskari-ikäisen olis jo korkea aika oppia nukahtamaan yksin?

 

["noh"]

Miten sen lapsen saa nukkumaan yksin sinne sänkyynsä? Vauvana sen pystyi vain jättämään sänkyyn ja sinne se tyytyväisenä nukahti hetken päästä. Sitten kun oppi kääntymään ja nousemaan niin oli vaan pakko alkaa nukuttamaan viereen, kun ei se vaan muuten nukahtanut ja itku tuli kun ei vanhempia näkynyt missään. Eli nyt puolitoistavuotiasta edelleen nukutetaan viereen ja aina välillä yritetään sitä että nukahtaisi omaan sänkyyn, mutta itkee sitten lopulta ihan hädissään. Eli mitä käytännössä pitää tehdä? Päivisin on ihan sama juttu, ei koskaan nukahda yksin.

Kyllä meillä ollaan läsnä päiväaikaan, joku sitä väläytteli että siitä johtuu lapsen turvaton olo. Itse olen vielä kotonakin tällä hetkellä, ei juoksennella sinne tänne, vaan vietetään hyvin tavallista arkea.

 

["vieras"]

Jatkuisko mielipiteet.?

 

["vieras"]

no en kyllä näe siinäkään mitään mieltä että nukuttamiseen menee tuntikausia iltaisin. Itse ainakin kun päivän olin lasten kanssa touhunnut iltaisin kaipasin edes hetken sitä omaa hengähdystaukoa ja kyllä pinna tahtoi kiristyä jos nukkumaanmeno takkusi, ts. joutui tunteja odottamaan siinä lasten vieressä että vihdoin ja viimein nukahtavat.

 

["niin"]

Lähestä kaikista lapsista tulee hermoheikkoja ja vakavasti läheisriippuvaisia kun ne kasvatetaan ap:n kertomalla tavalla. Samalla tuohotaan vanhempien seksielämä ja sitä myötä perhe hajoaa jatkossa. On täysin luonnosta ja lapselle hyväksi, että lapsi erityy vanhemmistaan ja kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi yksilöksi, eikä mamin helmoissa roikkuvaksi riippakiveksi.

 

["niin"]

[QUOTE="noh";23493976]Miten sen lapsen saa nukkumaan yksin sinne sänkyynsä? Vauvana sen pystyi vain jättämään sänkyyn ja sinne se tyytyväisenä nukahti hetken päästä. Sitten kun oppi kääntymään ja nousemaan niin oli vaan pakko alkaa nukuttamaan viereen, kun ei se vaan muuten nukahtanut ja itku tuli kun ei vanhempia näkynyt missään. Eli nyt puolitoistavuotiasta edelleen nukutetaan viereen ja aina välillä yritetään sitä että nukahtaisi omaan sänkyyn, mutta itkee sitten lopulta ihan hädissään. Eli mitä käytännössä pitää tehdä? Päivisin on ihan sama juttu, ei koskaan nukahda yksin.

Kyllä meillä ollaan läsnä päiväaikaan, joku sitä väläytteli että siitä johtuu lapsen turvaton olo. Itse olen vielä kotonakin tällä hetkellä, ei juoksennella sinne tänne, vaan vietetään hyvin tavallista arkea.[/QUOTE]

Tietysti lapsi itkee vieroitusvaiheessa muutamia päiviä tai pari viikkoa. Mutta kyllä hän nukkuu vieressänne vaikka 40-vuotiaaksi jos siihen totutatte. Tosin mitään vieroitusta ei tarvita jos lapsi nukkuu alusta asti omassa sängyssään.

 

[:)]

Täällä eskari nukkuu omassa huoneessaa on nukkunut 1,5 vuotiaasta lähtien ja ei koskaan ole iteknyt/huutanut vaan kattelee kirjoja ja rupeaa nukkumaan. Pienempi 3 v on toista maata, nukkuu meidän huoneessa ja en uskalla edes arvella millon on valmis omaan huoneeseen mut en iltaisin nukuta vaan hän menee omaan sänkyynsä ja nukahtaa yksinään, kun me vanhemmat touhutaan kotihommia, katellaan telkkaria tms...

 

["mii"]

Kukin tavallaan, mikä kellekin sopii.

Mä epäilen suuresti että tätä viereen nukuttamista ei "suositella" noin yleisissä kirjoituksissa. Siitä seuraisi se että mammat alkaisivat pitää niitä nyyttejään vieressä ja epäilen että heistä 50% unohtaisi kysyä mitä mieltä se perheen isä aiheesta on. Toiset on sellaisia Äiti-mafiosoja jotka eivät lapsen tultua enää kuuntele kenenkään muun perheen jäsenen ääntä. Ja minusta jos perheessä isä haluaa rauhassa omassa sängyssään nukkua, ilman että taapero potkii kyljet mustaksi tai herättelee pitkin yötä, hän on oikeutettua siihen.

 

["vieras"]

[QUOTE="niin";23495637]Tietysti lapsi itkee vieroitusvaiheessa muutamia päiviä tai pari viikkoa. Mutta kyllä hän nukkuu vieressänne vaikka 40-vuotiaaksi jos siihen totutatte. Tosin mitään vieroitusta ei tarvita jos lapsi nukkuu alusta asti omassa sängyssään.[/QUOTE]

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten.

Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"

 

["vieras"]

[QUOTE="niin";23495631]Lähestä kaikista lapsista tulee hermoheikkoja ja vakavasti läheisriippuvaisia kun ne kasvatetaan ap:n kertomalla tavalla. Samalla tuohotaan vanhempien seksielämä ja sitä myötä perhe hajoaa jatkossa. On täysin luonnosta ja lapselle hyväksi, että lapsi erityy vanhemmistaan ja kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi yksilöksi, eikä mamin helmoissa roikkuvaksi riippakiveksi.[/QUOTE]

Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia.

"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta."

" Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn."

"Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja.

Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

 

["Jenis"]

[QUOTE="äiti";23493891]Meillä eskari-ikäinen lapsi nukkuu omassa sängyssään meidän huoneessa ja omaan huoneeseen menee kun itse sitä haluaa. Vielä hän ei ole halunnut. Nukkumaan menen saman aikaan lapsen kanssa, koska näin hän nukahtaa parhaiten. Yksin hän ei ole osaa nukahtaa. Iltasadun luen lapselle ja sitten ryhdytään nukkumaan. Tai jos haluan omaa aikaa illalla, niin lapsi nukahtaa sohvalle + siitä sitten kannan sänkyyn, kun menen nukkumaan.[/QUOTE]

No onko tossakaan nyt mitään järkeä? Nukkuvaa lasta kanniskellaan sohvalta sänkyyn... meidän lapsille on se oma sänky turvallinen paikka, johon voi jäädä kaikessa rauhassa nukkumaan. Eikö ois järkevää opettaa lapselle tuollainen asia vaikkapa ennen kouluikää?

 

["pehmo"]

" Taapero 1-3v. Taapero seisoo kiljuen sängyssään eikä tahdo jäädä nukkumaan. Suurin syy huutoon usein on se, ettei lapsi halua jäädä yksin. Nukkumaan meneminen merkitsee pelottavaa eroa vanhemmista. Lapsi suojaa itseään itkemällä ja huutamalla äitiä tai isää takaisin.

Näin tuet kehitystä:

Noin 1,5-2-vuotiaalla on takertumisvaihe, jolloin äidistä ja isästä erossa oleminen tuntuu pelottavalta.

Helpota nukkumaan menoa rauhoittavilla iltarituaaleilla. Myös yövalo ja unilelu voivat auttaa."


Että tällaista tällä kertaa.
Ei vahingossakaan sanota, että on ihan ok lapsen nukkua vanhempien makuuhuoneessa, jos se auttaisi. Ei, ei sanota niin. Ainiin, sehän on tämä virallinen linja täällä.

Kas kummaa, kun meillä ei ole kenenkään lapsen kohdalla ollu vastaavaa. Tosin ei meillä ole ollu pinnasänkyäkään, jossa pääsee kiipeämään helposti ylös. Jokainen lapsi on saanu nukkua samassa huoneessa, aluksi lähellä ja pikkuhiljaa hajurakoa kasvattaen eikä nukkumaan mennessä ole koskaan tarvinnu huutaa ja pelätä. Vieressä ollaan oltu niin kauan, kun sitä on tarvittu. Onko vika vanhemmissa vai lapsissa (jos pienen täytyy itkeä yksin pinnasängyssä). Saanen kysyä.

Katsoin ihan samaa. Meilläkään ei ole koskaan taaperoiden tarvinnut itkeä yksinjättämistä. Ja siitä huolimatta lapset (2) eivät ole nukkuneet meidän huoneessa kouluikään saakka, lähestulkoonkaan.

Toisaalta lehdessä oli juttu myös "vaistovanhemmista" jälleen kerran. En kyllä sitäkään ymmärrä, että lapsi pyörittää koko perhettä tuolla tavalla ja äiti toteaa olevansa väsynyt. Mutta samaan hengenvetoon kuitenkin ihmettelee miksi pitäisi toimia toisin. No esimerkiksi sen oman jaksamisen takia ehkä? Kun se kamelin selkä katkeaa niin se katkeaa. Ei taaperoikäinen tuolla tavalla saa terroirisoida koko perhettä, siis valvoa yöllä tunteja ja valvottaa vanhempiaan jne.

 

[BootyPeppi]

Ei tuossa puhuta siitäkään, että lapsen ihan voi nukuttaa sinne omaan sänkyyn. Meillä on iltarutiinit ja sitten säkyyn, unityyny ja rakas hajupeitto viekkuun ja sitten silitellään uneen. Ja kun lapsi kasvaa jää tuo nukutus itsestään pois.

 

[jassåå]

meillä lapsi saa valita nukkuuko meidän vieressä vai omassa huoneessa. N.puolet viikosta tykkää nukkua yksikseen(tällöin menee omaan huoneeseen, sammuttaa valot, laittaa oven kiinni, ja simahtaa sänkyyn) ja taas välillä äidin kainalossa on kivempi nukkua(ja tämä on ok, koska tykkään nukkua lapsen vieressä)

 

["mä"]

Hih tää on hauska aihe Meillä kaikki nukkunu ainakin ekat parivuotta samassa makkarissa ja yleensä ihan samassa sängyssäkin... koska meillä lapsia neljä niin lopulta isommat ovat ihan omasta tahdostaan siirtyneet omiin sänkyihin koska kokevat tarvitsevansa tilaa

 

["minä"]

Meillä ei perhepeti yksin kertaisesti onnistunut, sillä minä en pystynyt nukkumaan kun pätkissä lapsen ollessa samassa sängyssä. Oman mielenterveyden, lapsen hyvinvoinnin, etc. ainoa mahdollisuus oli siirtää lapsi omaan sänkyyn parin viikon ikäisenä. Pinnis siis minun sänkyni viereen ja kummatkin nukkuivat hyvin. Vierekkäin olimme, mutta pinnat välissä oli ehdoton juttu.

Mikä siis sopii yhdelle, ei kertakaikkiaan sovi toiselle. Miksi ihmiset eivät ymmärrä tätä??

 

["pehmo"]

[QUOTE="minä";23498155]Meillä ei perhepeti yksin kertaisesti onnistunut, sillä minä en pystynyt nukkumaan kun pätkissä lapsen ollessa samassa sängyssä. Oman mielenterveyden, lapsen hyvinvoinnin, etc. ainoa mahdollisuus oli siirtää lapsi omaan sänkyyn parin viikon ikäisenä. Pinnis siis minun sänkyni viereen ja kummatkin nukkuivat hyvin. Vierekkäin olimme, mutta pinnat välissä oli ehdoton juttu.

Mikä siis sopii yhdelle, ei kertakaikkiaan sovi toiselle. Miksi ihmiset eivät ymmärrä tätä??[/QUOTE]

No kyllä mä tuota teidänkin järjestelyä lähes perhepetinä pitäisin. Näin meilläkin toimittiin, ja olen kyllä sitä mieltä, että meidän lapset on saaneet nukkua vauvana vanhempiensa lähellä, vaikka siis pinniksessä ovat nukkuneetkin.

 

["juu"]

nosto

 

[itse asiassa teilläkin on]

[QUOTE="minä";23498155]Meillä ei perhepeti yksin kertaisesti onnistunut, sillä minä en pystynyt nukkumaan kun pätkissä lapsen ollessa samassa sängyssä. Oman mielenterveyden, lapsen hyvinvoinnin, etc. ainoa mahdollisuus oli siirtää lapsi omaan sänkyyn parin viikon ikäisenä. Pinnis siis minun sänkyni viereen ja kummatkin nukkuivat hyvin. Vierekkäin olimme, mutta pinnat välissä oli ehdoton juttu.

Mikä siis sopii yhdelle, ei kertakaikkiaan sovi toiselle. Miksi ihmiset eivät ymmärrä tätä??[/QUOTE]

Itse asiassa teilläkin on perhepeti että welcome to the club

Joo, siis lastenpsykiatri Jukka Mäkelä määrittelee tuon teidän tapanne perhepediksi, sivuvaunu, pinnis tai lapsen oma sänky, kunhan ne on vanhempien makkarissa, niin tilanne on ns. laajennettu perhepeti ja siis hänen käsityksensä mukaan lapsen psyykkiselle kehitykselle hyväksi.