Olipa hauska yllätys löytää täältä kauan sitten aloittamani ketju näin aktiivisena. En edes muistanut tätä enää. Oikeastaan en edes muistanut tällaisen asian kanssa painineeni. Teidän hienoja vastauksia luettuani tajusin, ettei se ole niinkään romantiikkaa vaan huomiota, jota mieheltäni kaipaan.
Mieheni ei siis ole mikään machon perikuva. Ennemminkin sinne pehmon suuntaan. Hän vain tuntuu vätystelevän minun suhteeni, ei osaa ei viitsi. En tätä tosin enää muistanut koska olen jo ajat sitten lakannut toivomasta muutosta, olen luovuttanut.
En mielestäni odottanut mitään harlekiinimaisia suorituksia, vähän flirttiä ja huomiota osakseni. Haluaisin vain tuntea olevani tärkeä ja haluttu. Että edes hääpäivät muistaisi, että näkisi ja tuntisi minut minuna, että katsoisi minuun kun riisun, että kiihottuisi minusta, että haluaisi huomioida minut minulle tärkeällä tavalla.
Pahinta on se, että muut miehet tuntuvat olevan minusta tosi kiinnostuneita. Vientiä siis riittäisi. Sattuu kun muut huomaa ja oma ei. Joskus joku tuttu mies on esimerkiksi kehunut ulkonäköäni seksikkääksi ja minä olen sen seurauksena lähtenyt vessaan itkemään sitä että oma mies ei koe samoin tai ainakaan sano sitä minulle. Tunnen olevani kuin ilmaa hänelle suurimman osan ajasta.
Olen siis jo niin kyynistynyt tämän asian kanssa että en edes muistanut mieheni huomiota joskus niin kovasti toivoneeni. Nyt olen luovuttanut, ihastunut toiseen ja mennyt jo vähän suukkoja pidemmälle. Eikä oikeastaan edes tunnu kovin pahalle
Kuitenkin toivoisin, että pääsisin mieheni lähelle, että saisin häneltä sitä aina kaipaamaani huomiota ja hyväksyntää, että olisin hänelle nainen. En vaan itsekään ole enää mikään hyvä vaimo. Ehkä se olen kuitenkin minä joka tämän suhteen on ajanut umpikujaan.
Vieläkö tästä selvitään?
