Miten saada miehestä romanttisempi?

[no]

Täällä on joskus joku viisas sanonut, että avio/avoliittoon tarvittaisiin ajokortti. Pitäähän mopolla ajamiseenkin olla ajokortti ja onhan avioliitto huomattavasti vaikeampi laji kuin mikään, missä vaaditaan lupakirja.

Siellä avioliittolupakurssilla sitten opeteltaisiin seuraavia asioita:

1. kuuntelemaan
2. itsensä ilmaisua
3. toisen huomioonottamista
4. kotitöiden jakamista
5. taloudellisten asioiden hoitoa
6. seksuaalisuutta
7. vuorokausirytmiä, unen tarvetta
8. harrastuksia
9. liikunnan merkitystä
10. onnellisuutta

 

[Aivan,]

ja ihmisen mielen toimintaperiaatteita, ettei ihan vähästä turhaan säikähtäisi.

 

[no]

ja ihmisen mielen toimintaperiaatteita, ettei ihan vähästä turhaan säikähtäisi.

Hyvä lisäys; voisi olla vaikka ykkösenä.

 

[Erinomainen idea]

Täällä on joskus joku viisas sanonut, että avio/avoliittoon tarvittaisiin ajokortti. Pitäähän mopolla ajamiseenkin olla ajokortti ja onhan avioliitto huomattavasti vaikeampi laji kuin mikään, missä vaaditaan lupakirja.

Siellä avioliittolupakurssilla sitten opeteltaisiin seuraavia asioita:

1. kuuntelemaan
2. itsensä ilmaisua
3. toisen huomioonottamista
4. kotitöiden jakamista
5. taloudellisten asioiden hoitoa
6. seksuaalisuutta
7. vuorokausirytmiä, unen tarvetta
8. harrastuksia
9. liikunnan merkitystä
10. onnellisuutta

Aivan, ja lopuksi pidettäisiin vielä loppukokeet. Joka niistä ei selviä, ei saa vihkilupaakaan.

Ja kertausharjoitukset kolmen vuoden välein.

 

[Liikaa harlekiineja]

Naiset on lukeneet liikaa harlekiineja ja odottavat sitä uljasta prinssiä, joka olisi niiin romanttinen.
Miehet tosiaan osoittavat rakkautensa pienillä teoilla, läheisyydellä jne.

Onhan näitä auervaaroja, jotka kantavat kukkia ja järjestävät "romanttisia" yllätyksiä, mutta kyllä ne tuppaavat järjestämään muunkinlaisia "yllätyksiä".

En minä ainakaan vaihtaisi huolehtivaa ja hellää miestäni mihinkään tyhjänpäiväistä "romantiikkaa" järjestävään häntäheikkiin.

Eli naisella on 2 vaihtoehtoa: 1) häntäheikki, joka kyllä puhuu ja pussaa ja vie uloskin, mutta nai kaikkea liikkuvaa heti kun silmä välttää, ja 2) puhumaton pökkelö, joka röhnöttää sohvalla piereskellen, mutta ei sitten käy vieraissa?

Voiko tilanne muka olla näin toivoton? Kun itse kuitenkin naisena pystyn sekä olemaan uskollinen että järjestämään leffaillan ja ostamaan miehelle hänen lempikarkkejaan? En käsitä miksi tuo olisi miehille yhtään sen hankalampaa. Minä ainakin näytän välittämistäni juuri tuollaisella, että ostan vaikka miehen lempidippiä enkä aina omaa herkkuani DVD-iltamaan, tuon kaupungilta mukanani levykaupasta bongaamani miehen lempiartistin uutuuden ihan vaan koska haluan ilahduttaa häntä, ehdotan että mennään ulos syömään ja maksan viulut jne. Miksi en saisi odottaa samaa mieheltä?

Nuo asiat, mitä mainitset ovat ihan eri juttu, kuin nämä "romanttiset" jutut, mitä tässä ketjussa naiset tuntuvat odottavan. He odottavat kukkia, lahjoja, matkoja, kynttiläillallisia jne.
Nuo sinun mainitsemasi ovat nimenomaan niitä pieniä arkipäivän juttuja, joilla osoitetaan miten toisesta välitetään. Kyllä esim. minun mieheni saattaa kaupasta tuoda yllärinä vaikka jätskit, laittaa jotain minun mieliruokaa, hieroo jalkojani tms. Mutta en todellakaan odota häneltä mitään teennäistä kukkapuskaa merkkipäivänä tai jotain muuta sellaista... Nuo auervaarat nimenomaan käyttävät hyväkseen naisten kuvitelmia romanttisuudesta ja romanttisesta miehestä. Väitän, että niistä "sohvalla makaavista miehistä" löytyy montakin asiaa, joilla he rakkauttaan osoittavat, mutta se tupppaa naisilla jäämään ylenpalttisessa siirappisen romantiikan odotuksessa huomaamatta.

 

[hoh hoijakkaa]

Miksi se muka "on" niin, että naisten pitää tajuta, että miehet osoittavat romantiikkaa "pienin elein" = mahdollisimman vähällä vaivalla ja panostuksella. Miksi miesten ei oleteta tajuavan, että siinä liitossa ei olla toisen jätkän vaan NAISEN kanssa. Miksei miestä kiinnosta miten nainen toimii?

Luulisi onnellisen vaimon olevan miehelle vaan plussaa, sitä saa mitä tilaa... Miksi mies "ehdoin tahdoin" tekee elämänkumppaninsa onnettomaksi? Miksi miehet on laiskoja? Ja miksi ***ssa naiset tyytyy saamattomaan mieheen?

Toi ohje ovelta kaupoille, jos ei edes merkkipäivää muista, on lyömätön

Jos ei nainen itseänsä arvosta, miksi mieskään? Mieshän ajattelee, että nainen tuntee tietää itsensä, eipä taida niin hyvä tyyppi ollakaan, ja tulee toimeen vähemmälläkin "romantiikalla". Mikäs siinä on formuloita seuratessa, ruoka tulee eteen, siistiä on ja seksiä saa kun sormea koukistaa.

 

[Mies 50 / hoh hoijakkaa]

Oi, olet niiiin oikeassa

 

[Liikaa harlekiineja]

Miksi miesten pitäisi elää tuossa(kin) asiassa naisten ehdoilla?

Saavatko miehet vastineeksi mitään? Saavatko erotiikkaa, kiinnostuneen harrastuskaverin jne.?
Eli mitä naiset oikeasti tekevät sellaista, mitä mies haluaisi ja joka miesten mielestä osoittaa heille välittämistään.

Miksi parisuhde aina määritellään naisen tarpeiden perusteella? Miksi vika on aina ja vain miehissä? Mikseivät miehet saa määritellä mitä heidän tulee saada, jotta nainen osoittaisi välittävänsä hänestä ja arvostavansa häntä?

 

[Näin on näin]

Hoh Hoijakkaalla hyvät pointit. Jäin tosin miettimään tuota loppuvirkettä, kuinka mies seuraa formulaa, ruoka tulee eteen ja seksiä saa sormea koukistamalla että... Ei kai vain löydy yhä nykyäänkin niitä naisia jotka käsittävät naisen "roolin" avioliitossa olevan sama kuin palvelijan?! Toivottavasti heitä ei löydy.

Ruuanlaitossa voi vuorotella, kotitöitä jakaa jne. Silloin kukaan ei koe olevansa toisen palvelijana tai pitävänsä yksityismotellia pystyssä.

Ja ap, toivottavasti teet jotain asialle. Olet vaativampi ja keskustelet miehen kanssa näistä asioista, voithan vaikka printata tämän keskusteluketjun ja näyttää siitä kommentteja... Jollet tee mitään, mikään ei myöskään muutu.

Vai päättyykö tämäkin ketju jälleen siihen, että "yritän ymmärtää miestäni, jatkan näin ja annan ajan näyttää josko ruusupuut alkaisvat kukkia ja lirilimps."
Siinä mennään taas tyypilliseen passiivisen naisen marttyyrimalliin. 20 vuoden päästä nainen on vain enemmän marttyyri ja mies enemmän kehuskelee sillä, kuinka ei vain vahingossakaan huomioi naista millään "naisten kotkotuksilla." Eli happy end on miehen happy end. Ja nainen itkee essuunsa. Silleen sitten vissiin.

 

[no]

Onko kukaan seurannut, miten 18v tyttö toimii aloittaessaan suhdetta poikakaverinsa kaa?

Tyttö ottaa ohjat käsiinsä ja aloittaa leikkimään perhettä. Hän tietää miten vaatteet tulee säilyttää, hän tietää, miten ruoka tulee laittaa, hän tietää miten siisteydestä huolehditaan. Hän osoittaa olevansa hyvää äitiainesta ja hyvä puoliso.

Hyvin usein nainen saa katsoa peilistä, miksi mies "ei osaa mitään" ja miksi mies "ei tee mitään" . Sitten kun leikkiin kyllästytään, niin mies haukutaa v..tun siaksi, joka ei tuo edes kukkia , eikä puhu, eikä pussaa.

Joskus asiat eivät ole todellakaan mustavalkoisia ja ihmettelenkin, että miksi naiset eivät ymmärrä näitä tapahtumaketjuja tippaleipäaivoillaan, vaan tekevät samat virheet paapoessaan poikansa pilalle ja ihmettelevänsä sitten miksi niistä tuli sikoja.

 

[Niin tai tyly totuus on se]

ettei miehesi ole romanttinen eikä tule siitä muuttumaan. Joko hyväksyt sen tai sitten etsit sellaisen joka on toista maata. Jos suomalaisista tössyköistä nyt sellaisia löytyy...

 

[Käytetäänpä sitä miehistä hernettä siellä pääkopas]

Onko kukaan seurannut, miten 18v tyttö toimii aloittaessaan suhdetta poikakaverinsa kaa?

Tyttö ottaa ohjat käsiinsä ja aloittaa leikkimään perhettä. Hän tietää miten vaatteet tulee säilyttää, hän tietää, miten ruoka tulee laittaa, hän tietää miten siisteydestä huolehditaan. Hän osoittaa olevansa hyvää äitiainesta ja hyvä puoliso.

Hyvin usein nainen saa katsoa peilistä, miksi mies "ei osaa mitään" ja miksi mies "ei tee mitään" . Sitten kun leikkiin kyllästytään, niin mies haukutaa v..tun siaksi, joka ei tuo edes kukkia , eikä puhu, eikä pussaa.

Joskus asiat eivät ole todellakaan mustavalkoisia ja ihmettelenkin, että miksi naiset eivät ymmärrä näitä tapahtumaketjuja tippaleipäaivoillaan, vaan tekevät samat virheet paapoessaan poikansa pilalle ja ihmettelevänsä sitten miksi niistä tuli sikoja.

Tämä voidaan ajatella myös niin että mies siirtää vastuunsa suhteesta naisen harteille ja antaa tämän päättää ja tehdä puolestaan ts. hän on uuden äidin huomassa jälleen. Jos mies olisi enemmän reipas MIES ja tekisi asioita myös omalta osaltaan, jäisi myös naisen nalkutus pois. Suomalainen mies on kasvatettu siten, että riittää että asiat tekee joten kuten sinne päin ja siksi nainen on tyytymätön. Ja nainen on kasvatettu tunnolliseksi ja täydellisyyteen pyrkiväksi. Onko siis ihme jos konflikteja tulee kun miehiltä ei edes aikuisina odoteta mitään sen kummempaa? Pojat ovat poikia jo pienenä mutta tytöillä on koko maailma harteillaan. Jos kotona sitten makaa vetelys joka ei edes sukkiaan saa kaappiin niin onko ihme jos siitä sanomista tulee?

 

[jaa mitä häh?]

Naisehan lukevat parisuhdeoppaita ja miestenymmärtämisoppaita ihan hulluna ja yrittävät olla hyvää jätkää ja muistaa että **a pitää muistaa antaa, ettei mies erehdy vieraisiin, pitää ottaa suihin, sen pitää päästä välillä baariin jätkien kanssa rentoutuun ja saunakaljaa ja makkaraa pitää olla ja pitää osata laittaa hyvää ruokaa "tie miehen sydämmeen kulkee vatsan kautta", pestään vaatteet ja siivotaan ja pitää ostaa seksikkäitä alusvaatteita että mielenkiinto pysyy kun "mies on visuaalinen olento" jne jne jne.

Mitä se nainen saa kaiken tän jälkeen?....Tietääkö se mies edes, että seksi naisella syntyy korvien välissä? Kiinnostaako sitä edes???

Miksi sen parisuhteen pitää toimia JOKO miehen tai naisen ehdoilla? Eikös sen pitäisi täyttää KUMMANKIN tarpeita?

Mitä sellaisella suhteella tekee jossa toinen on vain toisen tarpeita varten, ja pitäisi olla tyytyväinen siihen, että joku suvaitsee kelpuuttaa tarpeidensa täyttämiseen??? Kukaan mies ei eläisi tällaisessa parisuhteessa, tämmöiseen suostuu vain naiset, kysymys onkin, miksi? JA miksi miehet yhä edelleen odottavat, että ilman muuta, naiselle kelpaa tämä?

 

[ainokainen]

Muutaman viime vuoden aikana olen sitten toteuttanut ainokaisen ohjeita, karvaalla mielellä. Teen yksin asioita ja jokusen kerran olen päästänyt itseni ihastumaan johonkin toiseen mieheen, oman mieheni tietämättä tietenkin. Olen aivan varma siitä, että jos tekisimme jotain aikuisten keskistä,toisiamme huomioivaa yhdessä, kokisin, että mieheni näkee minut oikeasti, enkä varmasti katselisi ketään muuta.

Tarkennan vielä vähän, mitä tarkoitin ohjeillani. Niistä ei varmaankaan ole apua, jos niitä "karvain mielin" toteuttaa. Enkä todellakaan kehota pettämään tai kiinnostumaan muista miehistä! Harmiton pikku flirtti on asia erikseen.

Pointtini oli se, että jos aina odottaa toisen tekevän onnelliseksi, ei tule onnelliseksi koskaan. Onnellisuus lähtee itsestä, siitä miten kohtelee itseään. Jos haluaa elämältä hyviä asioita, ei tarvitse odottaa että joku toinen antaa ne sinulle, vaan voit antaa niitä itse itsellesi.

 

[korpien elli]

"Eli mitä naiset oikeasti tekevät sellaista, mitä mies haluaisi ja joka miesten mielestä osoittaa heille välittämistään. Miksi parisuhde aina määritellään naisen tarpeiden perusteella?" Hyviä pointteja sinulla, nimim. Liikaa harlekiineja.

Ovatko naisen romanttiset eleet oikeasti miehen mieleen? Eli onko kukkien ja tiimarin pikku lahjojen ostelu miehelle tosiaan sitä, mitä mies suhteelta kaipaa? Siinähän nainen vain toteuttaa omaa mielihaluaan, vähän samaan tapaan kuin lemminkinomistaja ostaa koiralle muotitakin, vaikkei koira ymmärrä sen päälle ollenkaan vaan toivoisi vain reipasta lenkkeilyä. Muotitakista tulee hyvä mieli omistajalle, muttei koiralle.

En väitä, että naisen pitää tyytyä passiivisena odottelemaan, että mies älyää tuoda sen kukkapuskan. Ei ole mitään tarvista myöskään katkeroitua 20 vuotta ja kuivettua marttyyriksi. Mutta: miksi miehen romantiikan pitäisi edes olla samanlaista kuin naisen? Onko se kauniista ja rohkeista kopioitu "kynttilät, kukat ja hiljaista tuijottelua" - malli aivan oikeasti ainoa toimiva romantiikan muoto? Miksei esim. yhteiset lenkit, rattoisat saunahetket, leffankatselu sohvalla toisen kainalossa, tai vaikka sunnuntain autoajelu ihan huvikseen ole romantiikkaa?

Toki ymmärrän, että puhumme eri asioista nyt: romantiikkaa täällä kaipaavat naiset kaipaavat nimeonomaan huomiota ja välittämistä. Se jonkun mainitsema lempiruuan laitto tai jätskien tuonti jälkiruuaksi vastaa omaa käsitystäni arkiromantiikasta, ja tottakai toivon, että te jullikoiden vaimot/tyttöystävät saisitte edes sen irti miehistänne. Yritän vain muistuttaa, että onko romantiikkatoiveiden pakko olla harlekiiniromaanien tasolla, onko se siis realistista?

 

[no]

Ehkä syynä on se, että tekeminen on myös hallintaa ja hyväksyntää. Tyttö siis kuvittelee olevansa hyvä ja haluttu tekemisensä kautta ja hän haluaa tätä....aikansa.

 

[Näin on näin]

Miksi sen parisuhteen pitää toimia JOKO miehen tai naisen ehdoilla? Eikös sen pitäisi täyttää KUMMANKIN tarpeita?

Mitä sellaisella suhteella tekee jossa toinen on vain toisen tarpeita varten, ja pitäisi olla tyytyväinen siihen, että joku suvaitsee kelpuuttaa tarpeidensa täyttämiseen??? Kukaan mies ei eläisi tällaisessa parisuhteessa, tämmöiseen suostuu vain naiset, kysymys onkin, miksi? JA miksi miehet yhä edelleen odottavat, että ilman muuta, naiselle kelpaa tämä?

Näin on näin. Hommahan on niin, että jos kummatkin kunnioittavat toisiaan ja haluavat että se toinenkin on onnellinen siinä parisuhteessa, osaavat silloin nähdä hieman vaivaa sen toisenkin eteen, kun se vaiva kuitenkin koituu _parisuhteen_ eduksi.

Ihan naurattaa, kun alkaa ajatella miten pienistä ja helpoista asioista tässä puhutaan. Toisen huomioimisesta! Että joskus kun on liikkeellä kaupungissa, sitä ajattelisi ostaa avovaimolle jotain pientä kivaa. Ei ole vaikeaa. Marketeissakin on esim. marmeladipakkauksia. Jos haluaa pistää oikein romanttiseksi, kirjoittaa lapulle että "Tulit mieleen... Sokeria sokerille."
Ei tässä ruunebergeja tarvita.

Eikä tarvitse edes ostaa mitään. Voi tehdä lapun, jossa pari riviä henk koht rakkaudenosoitusta ja piilottaa sen vaimon tyynyn alle. Tai minne nyt sen lapun haluaa laittaa. Edelleenkään ei tarvitse olla ruuneberg. Omin sanoin pari mukavaa ajatusta vaimolle/avovaimolle/naisystävälle, siinä se. Pieni teko, suuret mielihyvät...

 

[jaa mitä häh?]

Niin, en tiedä, joku toivoo hääpäivän muistamista ja joskus ravintolaan pääsevänsä syömään kahdenkesken. Heti joku vetää esiin harlekiinihaaveet kynttilöistä ja silmiin tuijottamisesta? Heti pitää vetää överiksi? Onko se harlekiinihaaveita?

Jos haluat elokuviin, ravintolaan, mene yksiksesi, opettele "ilahduttamaan itseäsi". Mutta kun se pointti ei ollut siinä, vaan siinä, että se toinen haluaa ilahduttaa ja osoittaa sinulle huomiota näillä "harlekiinimaisilla" tempuilla. Mitä ne miehet pelkää? MIksei ne uskalla siippaansa huomioida? ...

Pointti onkin siinä, että toinen ilahtuu toisista asioista, toinen toisista ja sitä toista ei edes kiinnosta ottaa selvää mitä se toinen kenties ilahtuisi? Veikkaanpa, että naiset keskimäärin ovat paremmin selvillä, mistä juuri heidän miehensä ilahtuisi, kuin miehet keskimäärin.

"Johan mä sille vuonna 100 ek kerroin, että rakastan, ilmoitan kyllä jos asiaintila muuttuu, mitä tässä samaa jatkuvasti hokemaan... kele."

Jaaa....

Eipä haittaa ihastua muihin ja muistaa olevansa elossa ja nainen, jos sille kotona olevalle tuntee olevansa vain talous/makkariväline. Eihän se edes kosketa muuta kuin silloin kun "pusseja pakottaa". Voi olla imartelevaa, jos joku haluaa kuunnella sun ajatuksia, on sinusta kiinnostunut. Ei sen tarvitse uskottomuudeksi realisoitua. Toisaalta, pätee myös ohjeeseen, tee itsesi onnelliseksi.

Kärjistetysti esitetty, mutta monesta naisesta tuntuu tältä. Tiesivätkö miehet, tai
välittivätkökään, eihän se heillä arjessa näy, kaikki pelaa...

 

[linda60]

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa... Palaanpa vielä kommentoimaan aihetta. Totta, marttyyrius kalskahtaa edellisessä kommentissani.
Mutta, asia ei ole niin yksinkertainen. Olen aikanani myös huonoa itsetuntoani paikatakseni miettinyt, miten olla miehelleni mieliksi. Olen lukenut parisuhdeoppaita (osa silkkaa roskaa), ollut "hyvä jätkä", yrittänyt olla kiinnostunut mieheni harrastuksesta, pitää yllä kohtalaista ulkomuotoa ja naisellista vaatetusta. Se, minkä unohdin, oli arvostaa ennenkaikkea itseäni, sillä sillä olisin viestittänyt, että muidenkin täytyy.
Mieheni kasvatukseen en ole voinut puuttua. Perheensä ainoana poikana hän on tottunut saamaan kaiken ensin. Tämä perinne on jatkunut meidänkin liitossamme, jopa yli lapsiemme.
Eli, kannattaa katsoa todella tarkkaan, mitä mies tekee, eikä kuvitella jotain romanttisia pilvilinnoja, ennenkuin sitoutuu moniksi vuosiksi. Voiko olla jatkossa kiinnostunut tasan yhdestä miehen harrastuksesta, kun häntä ei kiinnosta mikään yhdessätekeminen (elokuvat , kävelylenkit, matkustelu, ...).

 

[Näin on näin]

Kattava vastaus Jaa mitä häh:llä. Niin tyhjentävästi sanottua, että totean retoriseen kysymykseen ylläolevan otsikkoni mukaisesti... Eivät ole harlekiinihaaveita vaan ovat niitä hyvän parisuhteen tekijöitä.

Pointti siinä, että ei se puutarhakaan kukoista ilman hoitoa, samoin on parisuhteen kanssa. Parisuhdetta pitää hoitaa, ottaa yhteistä aikaa ja mennä ravintolaan, elokuviin jne, huomioida välillä toista, muistaa syntymäpäivät ja hääpäivät. Jos on hajamielien luonne eikä yleensäkään muista päivämääriä, niin parempi sitten sekin, että muistaa vaikka viikkoa ennen tai parin päivän jälkeen huomioida kunnolla merkkipäivän viettäjän. Ajatus ratkaisee.

 

[Sivupersoona]

Pointti onkin siinä, että toinen ilahtuu toisista asioista, toinen toisista ja sitä toista ei edes kiinnosta ottaa selvää mitä se toinen kenties ilahtuisi?

Tuossa se pointti on.
Sillä rakkaudenkieli on ihmisillä erilainen.
Ottakaa selvää mistä kumppaninne ilahtuu ja tehkää sitä hänelle.
Kertokaa hänelle mistä te ilahtuisitte ja toivokaa, että hän toteuttaa toiveenne.

 

[Näin on näin]

... Miksei esim. yhteiset lenkit, rattoisat saunahetket, leffankatselu sohvalla toisen kainalossa, tai vaikka sunnuntain autoajelu ihan huvikseen ole romantiikkaa?
...

On nuo romantiikkaa, yhdessä vietetyt, nautittavat hetket arkielämässä.

Leffankatselu sohvalla voi olla paljon mukavampaa kuin teatteriin meno, riippuu ihan siitä, mistä molemmat pitävät minäkin hetkenä. Jonakin muuna kertana voi sitten mennä kiinalaisiin syömään yhdessä tai muuta vastaavaa. Arkiromantiikkaa ei tule väheksyä.

Arkiromantiikkaa on siis parisuhteen hoitoa.

 

[väliviiva]

Haluaako miehet edes tutustua naiseensa ja hänen sielunelämäänsä? Ovatko miehet tosiaan niin tomppeleita ja simppeleitä, että heille riittää parisuhteen sisällöksi se, että saa seksiä, siivousta, ruokaa ja kumppanin jakamaan kuluja? Miehet yleensä jaksavat tsempata tasan tarkkaan niin kauan, kunnes suhde on vakiintunut, jonka jälkeen ei tarvitse nähdä yhtään vaivaa parisuhteen eteen. Ei pidä ihmetellä, jos ei vaimoakaan enää kiinnosta huolehtia ulkonäöstään jne, sillä niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan.

Vanha totuus on se, että naiset kohtelevat miestä, kuten haluaisivat miehen kohtelevan naista itseään. Jos mies ei kaipaa erityisempää huomioimista, hän puolestaan kohtelee naista sillä menetelmällä, ettei viitsi nähdä vaivaa. Onko silloin miehen puolelta enää kyse rakkaudesta vai eikö mies vain tajua, että hänen pitäisi tehdä paljon enemmän parisuhteen vuoksi ja siksi, että nainen ilahtuisi teoista ja sanoista?

 

[Erophan tässä ois]

tullunna, jos sitä romantiikkoo olisin jiäny uottelemmaa. Mulla on semmonen ujohko ukonturrikka, joka ei palijo romantiikasta ou kurssiä käynynnä.

Vuan se tekköö semmosia asijoita, jotka tekköövät mun oloni hyväksi. On luotettava, pittää asioista huolta, tulloo pyytämättä kaveriksi ja tekköö ite raskaammat hommat, huolehtii, että mulla on turvallista. Ostaa konjakkipullon joskus lahjaksi, jotta suahaan yhessä ottaa yömyssyt. Isomman merkkipäivän kunniaksi hommas mulle kunnon leviät umpihankisukset ja monot, jotta pääsen mukkaansa mettiin, joissa latuja ei ole.

Sillä on palijo hyviä levyjä, joissa on hyvvää ja tunnelmallista mussiikkia ja rakkauslauluja, kuten nyt etesmenneen Juicen ja monen muun lahjakkuuden. Niillä se kertoo herkemmistä tunteistaan.

Parhaimmat rakkaudenosoitukset elämässä tulevat kuitennii muuten kuin lahjoina ja valoina. Kyllä ne tekoina tulevat ja teot ovat aina tosia. Täytyy ja kannattaa opetella tulkihtemmaan oikeita asioita.

Romantikolle voi olla vaikia tajuta, että se oma tapa ei ole ainut ja vakuuttavin tapa kertoa hellistä tunteista. Meillä homma menee siten, että minä passaan ja lahjon sekä hellin, mies tekee näitä tulkittavia juttuja. Aikansa sisihen meni, ennenkuin tajusin asian ytimen, mutta en ikikuuna vaihtasi tätä sisimmässään hyvinkin romanttista jurrikkaani pinnalisesti romanttiseen ja runoja laususkelevaan mieheen, joka pystyy sanoilla myös valehtelemaan.

Ihmisestä täytyy nähdä syvemmälle. Jos on tavannut ihmisen, joka ei loukkaa sanoin eikä teoin, pitää sinusta huolta ja raskii antaa itsestään muutakin kuin pintakiiltoa, eikä se ole rakkautta? Sitä se todella on ja kaikista syvintä. Sehän on myös sitä romantiikkaa, jota kaipaat.

Se on niin, että toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Kannattaa kehittää kykyään lukea kehon- ja tekojen kieltä.

 

[no]

tullunna, jos sitä romantiikkoo olisin jiäny uottelemmaa. Mulla on semmonen ujohko ukonturrikka, joka ei palijo romantiikasta ou kurssiä käynynnä.

Parhaimmat rakkaudenosoitukset elämässä tulevat kuitennii muuten kuin lahjoina ja valoina. Kyllä ne tekoina tulevat ja teot ovat aina tosia. Täytyy ja kannattaa opetella tulkihtemmaan oikeita asioita.

Aikansa sisihen meni, ennenkuin tajusin asian ytimen, mutta en ikikuuna vaihtasi tätä sisimmässään hyvinkin romanttista jurrikkaani pinnalisesti romanttiseen ja runoja laususkelevaan mieheen, joka pystyy sanoilla myös valehtelemaan.

Ihmisestä täytyy nähdä syvemmälle. Jos on tavannut ihmisen, joka ei loukkaa sanoin eikä teoin, pitää sinusta huolta ja raskii antaa itsestään muutakin kuin pintakiiltoa, eikä se ole rakkautta? Sitä se todella on ja kaikista syvintä. Sehän on myös sitä romantiikkaa, jota kaipaat.

Se on niin, että toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Kannattaa kehittää kykyään lukea kehon- ja tekojen kieltä.

Niinpä, sanoilla voi valehdella, teoilla ei niinkään.

Kyllä se on pintaliitoa ja teennäisyyttä, jos miehen ainoa mittari on se, miten hän osaa puhua ja lahjoa. Vaikka voisihan sitä ajatella niinkin, että korvaa pikkunikkaroinnit ja osallistumiset, kukkapuskalla ja kaikki ovat onnellisia.