Miten saada miehen suvulle perille ettei meille tulla lähiviikkoina heti synnytyksen jälkeen?

Täs keskustelus (pikaselauksella) tuli jo toinenkin synnytyssairaala, minne ei pääse heti vauvoja katsomaan. TAYS on toinen. Ja kuinka moni muu synnytyssairaala on lähtenyt samalle linjalle, ettei äitiä ja vauvaa pääse katsomaan kuin isä/tukihenkilö ja vauvan sisarukset?

SeKs:issä ei pääse myöskää osastolle kukaan muu kuin isä ja sisarukset.

Mä olisin kaikista mieluiten ottanu vieraat sairaalaan, olisivat käyneet pikaisesti ja lähtenee, ei passausta eikä muutakaan..

Mä koin kaikista kamalimmaks sen kun muutenkin oli hankalaa koittaa imettää rintakumien kanssa jne jne. ja siinä sit hormonimyrskyssä itkit muksun kanssa kilpaa kun hommasta ei meinaa tulla mitää ja anoppi istuu seinän takana kahvikupin kanssa...
Jotenkin mä koen noi ekat päivät vaan niin intiimeiks jne et ei tarttis sillon kenenkää tunkee kylään, viikon päästä olis mullaki ollu varmaan jo mieli toinen ja olis niitä ihmisiä jaksanutkin kattella..

 

En nyt ehtinyt lukemaan koko ketjua, mutta vastaan silti. Meillä oli vähän samantyylinen tilanne kuin teillä, tosin yksi esikoinen tulossa. Miehen sukulaiset olivat kovaa vauhtia tulossa jo sairaalaan katsomaan vauvaa ja varsinkin anoppi höyrysi etukäteen todella pahasti. Olimme tuolloin vielä aika huonoissa väleissä anopin kanssa (anopille oli todellakova pala hyväksyä minua perheeseen ja pahoitti kovasti mielensä kun vielä "vein hänen poikansa 600km päähän vanhemmistaan asumaan") mutta ajattelin ettei tähän ole kuin yksi ratkaisu. Otin asian puheeksi anopin kanssa kahden kesken ja asiallisesti ja nätisti sekä suorasanaisesti sanoin, että toivoisin, että saamme kotiutua vauvan kanssa ihan rauhassa ja että meille tultaisiin kylään vasta kun olemme siihen itse valmiita. Sanoin, että ymmärrän hyvin, että he haluavat nähdä vauvan mahdollisimman pian, mutta kun kyseessä on esikoinen, pelkään että alku on joka tapauksessa hankala ja väsyttävä, joten toivoisimme että saisimme kotiutua rauhassa. Lupasin anopille, että ilmoitamme toki vauvan syntymästä heti kun hän syntyy ja lähetämme valokuvia ja videokuvaa heti kuin vain mahdollista, mutta kotiin emme halua heitä ihan heti. Anoppi otti asian todella hyvin ja kunnioitti päätöstämme ja oli sanonut myös parille muulle sukulaiselle, että antakaan uuden perheen rauhassa kotiutua. Tulivat käymään kun vauva oli neljä viikkoa vanha. Nykyään meillä on anopin kanssa loistavat välit (melkein paremmat kuin hänellä ja miehelläni) ja asioista voi sopia ja keskustella. Eli puhumalla asiat selviää!

Olisi vain pitänyt käydä sama keskustelu omankin äidin kanssa...

 

Minulla nousee karvat pystyyn ihmisten ymmärtämättömyydestä ja itsekkyydestä. Ja nyt en puhu ap:sta.

Kun meidän esikoisemme syntyi, anoppi oli sairaalassa ennen kuin kissaa ehti sanoa. Hän tuli myös toisen kerran, ja kolmannen. Yhdellä kerralla hän toi kysymättä mukaansa myös miehen siskon ja miehen vaarin. Kun vauva oli valopedissä, hän alkoi riisua nukkuvaa vauvaa että näkee, onko tällä varmasti kaikki sormet ja varpaat tallella. Kun olimme vihdoin päässeet kotiin, hän toi pian tullessaan myös omat vanhempansa meille. Ja ne siskot. Tuliaisia toivat kyllä, mutta antoivat perunapussin minulle ja menivät katsomaan nukkuvaa vauvaa. Sitten tulivat pöytään istumaan ja kommentoimaan, että keitä teetä ja.

Seuraavan kerran sairaalaan ei tule kukaan, eikä meillekään ellei osaa käyttäytyä.

Mitään komprommiseja ei tarvita kun on kyse vastasynnyttäneestä äidistä ja hänen ja miehen lapsista. Vauvojen vanhemmat sen päättävät, kuka tulee ja minne, ja koska ja siinä ei auta muu kuin päätöstä kunnioittaa. Ja mitä tulee siihen, että oma äiti tulee katsomaan, niin se on ihan oikeasti eri asia kuin anoppi tai muu sukulainen. Vaikka minulla on varmaan maailman paskin äiti, hän on silti minulle läheisempi kuin anoppi ja hänen edessään voin silti olla rennosti ja imettää, tai vaikka itkeä väsymystä tai kipua - ja äiti ymmärtää. Siinä on siis iso ero.

Peesailen sanasta sanaan!

Itse sain vauvani sektiolla ja kyllä elävästi muistuu mieleen miten anoppi ryysäsi sairaalaan heti kun pääsi. Kun sain itse vauvani ensimmäisen kerran syliini - niin eikös anoppi tule ja nappaa vauvan omaan syliinsä! :O Sanoi vaan, että "annappas tänne". No en voinut kun tuijottaa vaikka meinasi pää räjähtää.. :headwall:

Ja appiukko taas on tätä videokuvaajasorttia. Aina ja joka paikassa mukana kamerat, jotka ahdistaa mua muutenkin. Tosiaan siellä sairaalassa kuvasi innoissaan ja kun koitin sanoa, että laittaa sen pois kun en ole ihan hehkeimmilläni (siinä sairaalakaavussa, lakanan valkoisena, tippa kädessä..) niin vastaukseksi tuli, että se nyt vaan kuuluu asiaan, kyllä meidänkin äidistä on kuvia sairaalassa..." :kieh:

Joo. Ymmärrän 100% että ap ei halua vieraita piiiiitkään aikaan... Ja tosiaan. Se oma äiti on IHAN eri asia.

 

ajattelin esikoisen aikaan noin, mutta toisen aikaan olin aivan eri mieltä, Kiva kun kävi ihmisiä ja esikoinenkaan ei ollut turhautunut, kun oli porukkaa, eikä tarvinnu vain sisätiloissa äitiä ja pikkuveljeä tuijottaa.

 

Kyllä taitaa apn elämä olla vaikeeta ei voi muuta sanoa. Kannattaisko laihtua ja huolehtia ittestään ni ei tarttis kaivaa kuoppaa valmiiksi vaan siksi, että saa lapsia....

Kai ne laudat ja naulatkin on jo?

 

Kyllä mäkin olen samaa mieltä että juuri synnyttäneellä naisella on oikeus ajatella kommenteista miten haluaa, mutta jälkikäteen niistä asioista voi ajatella toisteperin. Tottakai muakin ottais päähän jos olis erittäin käskyttävä sukulainen kylässä eikä käyttäytyis, mutta mä taas olen sitten niin veemäinen takaisin että oppii talon tavoille. Olen hyvin voimakasluontoinene ja oon ottanut monesti appiukkoni kanssa yhteen ja sanonut anopille kärkkäästi takaisin.
Ja tiedän että on ajattelemattomia ihmisiä joiden vierailuja haluaa jättää väliin, mutta ehkä mua silti vaan tässä asiassa korpee se, että ap tietää etukäteen että häntä sattuu ja hänellä on sitä ja tätä. Mäkin haluaisin tuon lahjan että tiedän etukäteen miten joku juttu menee...
Jos hän on nyt tosi törkeä anoppiaan ja sitä sukua kohtaan mutta oikeasti tarvitsis apua esim. mies joutuu kolariin kun käy kotona sairaalasta... kuka auttaa esikoisen hoidossa silloin?? Siis miten voi noin kärkkäästi sanoa etukäteen että mitä tapahtuu.

Sattuminen on suuri epäilys mitä se tulee olemaan kun olen lukenut sektioista. Jo tämän hetkiset liitoskivut on järkyttävät ja jos kivut on edes vähänkään tämän veroiset niin tiedän mitä tuleman pitää.
Jos mies joutuu kolariin niin anoppi ei tosiaankaan ole se joka auttaa esikoisen hoidossa. Tämä on myös miehen mielipide. Selitin tuossa aiemmin mistä johtuu. Anoppi on, sanoisinko nyt tyhmyyttään, hengenvaarallinen. Valitettavasti totean tähän, että jos ainoa hoitovaihtoehto esikoiselle olisi anoppi niin kyllä se ennemmin olisi sosiaalipuolen hoidossa sairaala-aikani kuin anopin, jos mieheni sattuisi joutumaan esim. juuri tuohon kolariin. Joidenkin anopit ja muut osaavat hoitaa, mutta meillä ei valitettavasti ole tätä. Olisin niin toivonut, että olisi ollut, mutta mieheni valaisi minua anopista ja ihan oma kokemuskin.
Niin ja etten "hauku" vain mieheni sukua niin kyllä omastakin suvustani löytyy henkilöitä joille lasta ei voi jättää. En puhu tästäkään taustaa sen enemmän. Meillä vaan on suvussa henkilöitä, jotka ei ihan normaaleja. Lyhyesti; erään miehen ei ole hyvä olla keskenään kenenkään tutun tai tuntemattoman lapsen kanssa.

 

[QUOTE="jep";22995472]Kyllä taitaa apn elämä olla vaikeeta ei voi muuta sanoa. Kannattaisko laihtua ja huolehtia ittestään ni ei tarttis kaivaa kuoppaa valmiiksi vaan siksi, että saa lapsia....

Kai ne laudat ja naulatkin on jo?[/QUOTE]


Onkos sulle tehty sektio ja oletko odottanut kaksosia?? Siinä on kuule viimeseksi anoppi ym mielessä kun nouset siitä sängyltä ekaa kertaa sektion jälkeen!!! Eikä siellä sairaalassa aina niin hehkeätä ole, ei välttämättä saa nukutuksi ja levätyksi kunnolla. On sitten kiva tulla kotiin kun tietää ettei sielläkään saa olla rauhassa.

 

[QUOTE="jep";22995472]Kyllä taitaa apn elämä olla vaikeeta ei voi muuta sanoa. Kannattaisko laihtua ja huolehtia ittestään ni ei tarttis kaivaa kuoppaa valmiiksi vaan siksi, että saa lapsia....

Kai ne laudat ja naulatkin on jo?[/QUOTE]

Kai sä muistat ottaa sen viikon ikäsen hiihtoladullekin mukaan? Ja järjestää heti ekana päivänä bileet sadalle lähimmälle,itse leivot tietysti,eiks niin? Kun eihän mikään saa lasten myötä muuttua,aina pitäis olla ilonen ja virkee ja jaksaa passata,kyllä se äiti on itsekäs jos haluaa synnytyksen jälkeen ihan levätä! Ei sitä ennenkään levätty,saunassa päkistettiin vauva pihalle,sit nyytissä olalle ja eikun pellolle töihin.

 

No meinaako ne mummot viipyä teillä päiväkaupalla? mun mielestä sellanen maks. tunnin vierailu ei mitenkään estä omaa totuttelua vauvoihin ja uuteen rytmiin, eikä vie kenestäkään tuhottomasti voimia.

Mutta joillekkin kaikki on niin hankalaa...

 

[QUOTE="vieras";22995531]No meinaako ne mummot viipyä teillä päiväkaupalla? mun mielestä sellanen maks. tunnin vierailu ei mitenkään estä omaa totuttelua vauvoihin ja uuteen rytmiin, eikä vie kenestäkään tuhottomasti voimia.

Mutta joillekkin kaikki on niin hankalaa...[/QUOTE]

Joillekin on tosiaan hankalaa asettua toisen asemaan ja kunnioittaa toisen toivetta.

 

[QUOTE="vieras";22995530]Kai sä muistat ottaa sen viikon ikäsen hiihtoladullekin mukaan? Ja järjestää heti ekana päivänä bileet sadalle lähimmälle,itse leivot tietysti,eiks niin? Kun eihän mikään saa lasten myötä muuttua,aina pitäis olla ilonen ja virkee ja jaksaa passata,kyllä se äiti on itsekäs jos haluaa synnytyksen jälkeen ihan levätä! Ei sitä ennenkään levätty,saunassa päkistettiin vauva pihalle,sit nyytissä olalle ja eikun pellolle töihin.[/QUOTE]

etköhän sä vähän liiottele. Mies voi kaupasta ottaa pullavan mukaan ja kotiin voi päästää ne isovanhemmat (ja jotkut rohkeet jopa lähimmät ystävät).

 

Sanot heille että tarvitset lepoa. Ja ovelle ei tarvitse tulla kutsumatta koska et aio avata heille.

 

[QUOTE="vieras";22995541]Joillekin on tosiaan hankalaa asettua toisen asemaan ja kunnioittaa toisen toivetta.[/QUOTE]

Minä kunnioitan aina toisten toivetta tuollaisissa asioissa mutta en mä sitä välttämättä ymmärrä. Ettei siis lapsen isovanhemmatkaan saa tulla katsomaan lapsenlasta ensimmäiseen kuukauteen... aika vieraantuneita olette suvustanne jos koette asian niin suurena vaivana.

 

[QUOTE="vieras";22995547]etköhän sä vähän liiottele. Mies voi kaupasta ottaa pullavan mukaan ja kotiin voi päästää ne isovanhemmat (ja jotkut rohkeet jopa lähimmät ystävät).[/QUOTE]

No jos ei voi? Jos ei halua? Mikä hitto siinä on niin vaikeeta käsittää että omaan kotiin ei tartte päästää ketään jos ei halua. Mun mielestä se ongelma on niillä vierailla jos eivät käsitä että ei sovi tulla. Ei mun mielestä semmonen ihminen oo ihan terve joka väkisin, vasten talon asukkaiden tahtoa, änkeää sinne taloon sisälle. Ja joo,vaikka asut maalla ja ovet on auki 24/7 ja porukkaa kulkee kun huoltoaseman vessassa,niin voitko käsittää että kaikilla niin ei ole.

 

[QUOTE="vieras";22995569]No jos ei voi? Jos ei halua? Mikä hitto siinä on niin vaikeeta käsittää että omaan kotiin ei tartte päästää ketään jos ei halua. Mun mielestä se ongelma on niillä vierailla jos eivät käsitä että ei sovi tulla. Ei mun mielestä semmonen ihminen oo ihan terve joka väkisin, vasten talon asukkaiden tahtoa, änkeää sinne taloon sisälle. Ja joo,vaikka asut maalla ja ovet on auki 24/7 ja porukkaa kulkee kun huoltoaseman vessassa,niin voitko käsittää että kaikilla niin ei ole.[/QUOTE]

Munkin mielestä on ongelma jos väkisin ängetään vaikka sanotaan ettei saa tulla. Mutta mun mielestä myös sillä ihmisillä itsellään on jonkinlainen ongelma jos ihan lähimmät sukulaiset koetaan noin suurena rasitteena, ettei niitä voi kotiin päästää kun kaksi kertaa vuodessa. Ennenkaikkea se on vaan surullista. Meille ainakin mummot ja papat on kultaakin arvokkaampaa ja heille lapsenlapset.

Ja joo, en asu maalla, ja ei, meillä ei ole ovet auki 24/7. Eikä siitä tässä ollut kysymyskään vaan lähinnä niistä perheen lähimmistä ihmisistä.

 

[QUOTE="vieras";22993260]Synnytys vielä edessä päin ja siellä miehen suvussa odotetaan milloin ne (siis kaksoset) tulee ja olisivat heti tulossa katsomaan. Nyt kuitenkin synnytys mennee sektioon vauvoista johtuvista syistä ja en todellakaan haluaisi yhtään ketään kotiin. Mieshän voi hoitaa kahvitukset yms., mutta kun jo nyt tuntuu etten jaksa ottaa yhtään ketään vierasta vastaan katsomaan vauvoja ja kyselemään ties mitä. Kivut on luultavasti isot sektiosta johtuen(olen reilusti ylipainoinen ja siksi haavakin ehkä herkempi) ja imetys ja kaikki vie aikansa. Enkä halua sen sukua katsomaan miten imetän. Siis luonnollistahan se on, mutta en halua. Eikä käsky älä tule imetän auta, koska mm. anoppi oli meillä Jouluna ja kun oltiin miehen kanssa joulusaunassa niin se paukkasi tulla sinne keskustelemaan ja vaikka mies kuinka sanoi keskustellaan myöhemmin mene nyt pois niin ei mennyt perille vaikka kuinka äkäisesti sanoi. Ja eräs näistä sukulaisista on sellainen, joka kuvaa videokameralle aivan kaikki mitä meillä tapahtuu. Kokemusta on eräästä toisesta heidän vierailustaan meillä. Ensimmäisen kuukauden ainakin haluaisin olla vain perheeni kanssa ja oppia hoitamaan kahta vauvaa enkä tavata yhtään ylimääräisiä henkilöitä. Mieskin jää kotiin isyysvapaalle enkä halua että sen aika menee sitten vieraiden kestitsemiseen ja jopa kuljetukseen. Omasta suvustani ketään ei ole tulossa katsomaan ja he näkevät vauvat livenä vasta kun käydään heillä joskus kesällä. Tämä välimatkojen vuoksi. Kertokaas miten suvun olettaisi ottavan tiedon vastaan jos mieheni sanoo heille, että meille ei tulla ainakaan ensimmäiseen kuukauteen? Tai jos tulette niin ovi ei aukene. Samoin sama vahva ei, jos joku on tulossa flunssaisena niin tyrmätään se vierailukäynti siihen? Miten te muut olette ottaneet vieraita vastaan? Kärsin nyt hirveistä liitoskivuista enkä halua nytkään kenenkään tulevan vierailulle kun kaikki seisominen ja liikkuminen on kivuliasta ja tarvitsen päiväunet rikkonaisten yöunien vuoksi. Niin ja näistä vieraista on turha sanoa, että nehän on avuksi ja auttavat. Ei mene näin. Ne on vanhuksia, eikä lastenhoidosta tietoakaan. Kokemusta tästäkin, kun aikoinaan 1kuukautiselle esikoiselle yrittivät syöttää heille tarjoamiani voileipiä ja täytekakkua. Siis olivat jo suuhun työntäneet ja vauva kakisteli niitä suussaan. Onneksi huomasin. Samoin anopillakin on joku pakkomielle saada tarjota vauvalle jotain. Aikoinaan oikein itki kun ei saanut tehdä vauvalle ruokaa ja ei mennyt perille kun sanoin vauvan syövän vain maitoa vielä näin pienenä. Muutenkin anoppi ei hoida vauvaa, kun miehenikin mielestä hän ei ole siihen yhtään turvallinen hoitaja monenkin syyn takia.[/QUOTE]

Kuka jaksaa lukea tällaista pötkö kirjotusta??? Muista seuraavalla kerralla vähän laittaa väliä kirjotukseen.

 

mua ÄRSYTTI ainakin se, että anoppi tuli laitoksellekkin katsomaan sen 2 kertaa ja heti samana päivänä kun väsyneenä (sektion kokeneena, tosin ei kaksosia) ja monta päivää viettäneenä osastolla tuli heti myös kotiin katsomaan. Toisaalta olen nyt jälkeen päin miettinyt, että kun oli ensimmäinen lapsen lapsi niin kaippa se vaan oli niin innoissaan........ ITSE EN OLLUT!!!

 

[QUOTE="vieras";22995569]No jos ei voi? Jos ei halua? Mikä hitto siinä on niin vaikeeta käsittää että omaan kotiin ei tartte päästää ketään jos ei halua. Mun mielestä se ongelma on niillä vierailla jos eivät käsitä että ei sovi tulla. Ei mun mielestä semmonen ihminen oo ihan terve joka väkisin, vasten talon asukkaiden tahtoa, änkeää sinne taloon sisälle. Ja joo,vaikka asut maalla ja ovet on auki 24/7 ja porukkaa kulkee kun huoltoaseman vessassa,niin voitko käsittää että kaikilla niin ei ole.[/QUOTE]

Iso peesi! Ehkä hauskin tässä ketjussa oli se "Jos mulle sanottais että silloin ja silloin ei saa tulla kylään, niin en tulisi myöhemminkään." No, tiedätkö mitä? Ihan rauhassa voisit jättää tulematta jatkossakin. Meidän koti on meidän koti, ja me päätetään kuka tänne tulee, milloin ja millä kokoonpanolla. Kokemusta mulla on myös 20 vuoden ajalta pienellä paikkakunnalla asumisesta, missä ovet on auki yötä päivää ja vieraat ryntäävät kylään milloin sattuvat. Ei onnistu enää, ei sitten millään. Inhosin sitä jo nuorempana ja inhoan edelleen. Onneksi meidän kaverit ja sukulaiset on sen verran fiksuja, että ymmärtävät etukäteen kysyä sopiiko tulla kylään, samoin teemme me. Oven taakse jos tulee ilmoittamatta koputtelemaan niin sinne saa jäädä.

 

[QUOTE="vieras";22995591]Munkin mielestä on ongelma jos väkisin ängetään vaikka sanotaan ettei saa tulla. Mutta mun mielestä myös sillä ihmisillä itsellään on jonkinlainen ongelma jos ihan lähimmät sukulaiset koetaan noin suurena rasitteena, ettei niitä voi kotiin päästää kun kaksi kertaa vuodessa. Ennenkaikkea se on vaan surullista. Meille ainakin mummot ja papat on kultaakin arvokkaampaa ja heille lapsenlapset.

Ja joo, en asu maalla, ja ei, meillä ei ole ovet auki 24/7. Eikä siitä tässä ollut kysymyskään vaan lähinnä niistä perheen lähimmistä ihmisistä.[/QUOTE]

Jotka tässä tapauksessa sattuu olemaan pain in the ass.

 

Oysiin ei myöskään enää saa tulla kuin vauvan isä ja sisarukset katsomaan, onneksi!

 

Ap - pysy kovana. Sinä päätät nyt tämän jutun. Kolme lasta (ja kaksi sektiota) synnyttäneenä voin sanoa että ekat viikon on hyvin herkkää aikaa ja opettelua varsinkin jos on esikko kyseessä. Äidin tunteet heittelehtii helposti ja ulkomaailma on paikka jonka haluaakin pitää ulkopuolella hetken.

Vauvasi eivät ole yhteistä omaisuutta.

 

ymmärrä ap:ta ihan täysin, meillä miehen äiti tuppaantui ekan lapsen syntymän jälkeen meille asumaan viikoksi, eikä ymmärtänyt vihjailuja, että poiskin voisi lähteä. en kehdannut suoraan sanoa, että meneppäs jo kotiisi, miestä äidin seura ei niin haitannut. toinen lapsi syntyi loppuvuodesta 2010 ja jo etukäteen ilmoitimme, että sairaalaan saa tulla katsomaan isovanhemmat ja muut läheiset ja sitten ollaan pari päivää rauhassa kotona ja sen jälkeen katsellaan miten meillä on mennyt ja mikä on jaksaminen vieraiden suhteen. no, miehen äitipä tunki meille taas muutamaksi päiväksi, itketti minua haukkumalla hoitotapoja ym. ja ei suorista pyynnöistä huolimatta lähtenyt kotiinsa. tartutti myös lapselle räkätautinsa, poika joutui viikoksi sairaalaan infektio- osastolle. jos meille seuraava lapsi vielä suodaan, olen vaikka valmis katkaisemaan välit miehen äitiin, mutta aijon saada olla rauhassa kotona niin kauan kuin haluan. on se kumma, että toiset eivät ymmärrä puhetta, väkivaltaankaan ei viitsisi turvautua.

 

Mä tiedän! Lyö anoppia turpaan => pääset vähän purkamaan paineita => anoppi saa rangaistuksen => kukaan hänen perheestä ei haluu nähdä sua => kukaan ei tule häiritsemään teitä.

 

Hienoa lukea, että melkein kaikilla juuri ne appivanhemmat ovat niitä jotka hermostuttaa ja ahistaa siitä juuri synnyttänyttä äitiä.... Meillä mun isä tuli sairaalaan tuomaan esikoista katsomaan vauvaa n. 2 tuntia synntyksen jälkeen...
Se oli esikoisella mukavaa ja se suurin jännitys esikoisellakin lopahti heti, kun sai nähdä uuden tulokkaan. Samalla myös isäni näki vauvan. Muutama muukin sairaalassa kävi minua viihdyttämässä koska siellä ainakin minä tylsistyin heti.
Seuraavana päivänä kotiutumisesta meillä kävi vieraita olivat samalla tavallakuin yleensäkin kun meillä vieraat osaa aina käyttäytyä.
En itsekkään maalailisi piruja seinille kenekään vierailuista tai käytöksestä, koska ne vierailijat saattavat vauvojen synnyttyä olla kultaakin arvokkaampi apu, vaikka ovatkin jo vanhempaa väkeä. Esikoiselle varmaan hellyyden tuskissa kelpaa ne vanhuksetkin

 

on se kumma, että toiset eivät ymmärrä puhetta, väkivaltaankaan ei viitsisi turvautua.

Jos tuon asian ihmettely palstalla auttaa, hyvä, mutta muuttaako se ihmistä joka sitä puhetta ei ymmärrä. Jos asiat pitää tehdä selviksi ne kai pitää sitten tehdä selviksi vaikka väkisin, tosin ehkä ilman suoranaista väkivaltaa. Edelleen sillä voi olla seurauksensa, mutta entä sitten.

Ap kyseli myös mielipiteitä "miten te olette ottaneet vastaan vieraita". Niitä ketjussa mielestäni on laidasta laitaan.