Miten saada miehen suvulle perille ettei meille tulla lähiviikkoina heti synnytyksen jälkeen?

[QUOTE="vieras";22993725]Ei osaa hoitaa. Esikoisesta sen jo näimme ettei näiltä hoitaminen onnistu. Joo, anoppi sai mieheni elävänä aikuiseksi, mutta lähellä oli ettei saanut. Mieheni oli vauvana kauan sairaalassa teho-osastolla, kun anoppi "vähän" hoiti hänen vaivojaan omilla taidoillaan. Hoidon seuraukset on vieläkin nähtävissä. Miehenikin pitää anoppia kykenemättömänä tähän hommaan. Eikä ole ainoa tilanne, jossa se anoppi on mokannut pahasti. Positiivista asennetta turha ottaa, kun pelkään anopin touhuja sen verran.[/QUOTE]

Hui, kuulostaa ihan kauheelta. En minäkään päästäisi tuollaista anoppia lähellekään, saati koko sukua. Koeta jaksaa olla stressaamatta. Mitä jos ette heti edes kertoisi vauvojen syntymästä, vaan odottaisitte ainakin kotiutumista ja sen jälkeen ilmoittaisitte että vieraita ei vielä oteta vastaan. Ja jos joku tosiaan on niin tyhmä ettei tajua, niin ovea ei ole pakko avata ja piste. Voimia ap!

 

[QUOTE="vieras";22995591]Munkin mielestä on ongelma jos väkisin ängetään vaikka sanotaan ettei saa tulla. Mutta mun mielestä myös sillä ihmisillä itsellään on jonkinlainen ongelma jos ihan lähimmät sukulaiset koetaan noin suurena rasitteena, ettei niitä voi kotiin päästää kun kaksi kertaa vuodessa. Ennenkaikkea se on vaan surullista. Meille ainakin mummot ja papat on kultaakin arvokkaampaa ja heille lapsenlapset.

Ja joo, en asu maalla, ja ei, meillä ei ole ovet auki 24/7. Eikä siitä tässä ollut kysymyskään vaan lähinnä niistä perheen lähimmistä ihmisistä.[/QUOTE]

Peesi.

 

Mitä jos sitten kaksosten synnyttyä sanoisitte, että sairaalasta ehdottomasti kiellettiin kaikki vierailut infektiovaaran vuoksi kuukauden ajaksi? Mielestäni kuulostaa pätevältä syyltä, ettekä itse vaikuttaisi töykeältä. Noudattaisitte vaan "sairaalan" käskyjä.

 

Huh, onneksi meillä on ymmärtäinen suku + ystävät. Meillä on 1 lapsi, ja esikoisen kanssa oli todella paljon opittavaa, ja haluttiin oppia ihan rauhassa. Mua ahdisti imetyskin niin paljon, etten suostunut sitä muiden läsnäollessa edes tekemään, tunsin itteni ihan tunariksi siinä muutenkin. Saatika sitten niin että anoppi jakelee hyviä neuvoja vierestä Hrr.

 

[QUOTE="vieras";22995591]Munkin mielestä on ongelma jos väkisin ängetään vaikka sanotaan ettei saa tulla. Mutta mun mielestä myös sillä ihmisillä itsellään on jonkinlainen ongelma jos ihan lähimmät sukulaiset koetaan noin suurena rasitteena, ettei niitä voi kotiin päästää kun kaksi kertaa vuodessa. Ennenkaikkea se on vaan surullista. Meille ainakin mummot ja papat on kultaakin arvokkaampaa ja heille lapsenlapset.

Ja joo, en asu maalla, ja ei, meillä ei ole ovet auki 24/7. Eikä siitä tässä ollut kysymyskään vaan lähinnä niistä perheen lähimmistä ihmisistä.[/QUOTE]

Jos ne ihan lähimmät sukulaiset ei vaan ole niitä ihmisiä kenen kanssa haluaa olla tekemisissä niin paljon? Onhan se surullista,mutta et sä voi olettaa että kaikilla on hyvä perhe ja että tärkeimmät ihmiset elämässä on just ne äiti ja isä tai isovanhemmat. Jotkut ihmiset vaan yksinkertaisesti on kamalia,olkoon biologisesti miten läheistä sukua vaan. Joillakin ne läheisimmät löytyy sit muualta. Ja nyt ei käsittääkseni tässä avauksessa ollut kyse tämän perheen läheisimmistä ihmisistä,vaan juurikin niistä joita ap tuskin tuntee.

 

Meilläpäin on rotinaperinne. Eli lähisuku tulee katsomaan uutta tulokasta ja tuo kahvitarjottavat mukanaan. Kahteen kertaan on meillä näin toimittu, mun ei ole tarvinnut edes kahveja keittää kun anoppi huolehti siitä. Lapset oli olleet suunnilleen viikon kotona kun isovanhemmat + iso-isovanhemmat tulivat käymään ja tuomaan lahjoja. Toki isovanhemmat kävi vauvoja jo sairaalassa katsomassa, seuraavana päivänä kun olivat syntyneet.

Samoin kaverit tuli melko äkkiä kylään, toivat kahvipullat tullessaan ja vauvalle lahjoja. Mikä oli musta vaan kivaa, vaikken ensimmäisiin kuukausiin pystynyt edes tuolilla istumaan. Kaikki ymmärsi että olin kipeä, eivätkä suinkaan istuneet koko iltaa.

Jotenkin musta kuukausi tuntuu tosi pitkältä ajalta kieltää isovanhempia tulemaan tervehtimään vauvaa. Kaipa miehesi osaa sitten sanoa milloin on aika lähteä kotiin, jos meinaavat viipyä liian kauan. Ja entäpä, jos tarvitsisitkin apua kaksosten hoitoon kun miehesi menee töihin? Tuskinpa ketään siinä vaiheessa kiinnostaa auttaa, jos heti sanotaan ettei meille tarvitse ainakaan kuukauteen tulla. Vai onko miehesi kotona koko ajan?

 

Pidät vain pääsi ap, jos tulevat ovelle kolkuttelemaan niin siellä olkoot!