Miten saada miehen suvulle perille ettei meille tulla lähiviikkoina heti synnytyksen jälkeen?

[QUOTE="vieras";22994231]En saanut ihan selvää, mitä mies on mieltä vanhempiensa vierailusta? Onko hänellä mitään sanottavaa tähän?

Jos minulle sanottaisiin, etten ole tervetullut käymään, en todennäköisesti tulisi enää ollenkaan.[/QUOTE]

Ei varmaan olisi kovin suuri menetys. :xmas:

 

Mulla vaan nousee karvat pystyyn tosta asenteesta että jo puoli vuotta ennen lapsen syntymää päätetään että nehän ei vauvoja nää ja piste! Kukin tyylillään, mutta jos on ap.n miehen suvun asenteessa ongelmaa niin ehkä ap voisi myös itse miettiä jotain kompromissia? Napit vastakkain olemisesta ei ole kuin haittaa.

Minulla nousee karvat pystyyn ihmisten ymmärtämättömyydestä ja itsekkyydestä. Ja nyt en puhu ap:sta.

Kun meidän esikoisemme syntyi, anoppi oli sairaalassa ennen kuin kissaa ehti sanoa. Hän tuli myös toisen kerran, ja kolmannen. Yhdellä kerralla hän toi kysymättä mukaansa myös miehen siskon ja miehen vaarin. Kun vauva oli valopedissä, hän alkoi riisua nukkuvaa vauvaa että näkee, onko tällä varmasti kaikki sormet ja varpaat tallella. Kun olimme vihdoin päässeet kotiin, hän toi pian tullessaan myös omat vanhempansa meille. Ja ne siskot. Tuliaisia toivat kyllä, mutta antoivat perunapussin minulle ja menivät katsomaan nukkuvaa vauvaa. Sitten tulivat pöytään istumaan ja kommentoimaan, että keitä teetä ja.

Seuraavan kerran sairaalaan ei tule kukaan, eikä meillekään ellei osaa käyttäytyä.

Mitään komprommiseja ei tarvita kun on kyse vastasynnyttäneestä äidistä ja hänen ja miehen lapsista. Vauvojen vanhemmat sen päättävät, kuka tulee ja minne, ja koska ja siinä ei auta muu kuin päätöstä kunnioittaa. Ja mitä tulee siihen, että oma äiti tulee katsomaan, niin se on ihan oikeasti eri asia kuin anoppi tai muu sukulainen. Vaikka minulla on varmaan maailman paskin äiti, hän on silti minulle läheisempi kuin anoppi ja hänen edessään voin silti olla rennosti ja imettää, tai vaikka itkeä väsymystä tai kipua - ja äiti ymmärtää. Siinä on siis iso ero.

 

Itse olin samaa mieltä, halusin rauhassa totutella kaksosarkeen ja ilmoitin, että meille saa tulla kylään vasta sitten, kun lapset on olleet kuukauden kotona. En halunnut vieraita passattavaksi ja neuvomaan miten lasten kanssa olisi pitänyt toimia. Keskolassa lääkäri sanoi, etä lapset saavat infektiota helpommin, kun heille ei ole kehittynyt vastutuskykyä- sillä selitin vierailukiellon useimmille.

Keskolassa saivat isovanhemmat käydä katsomassa. Herneenhän siitä osa veti nenään, mutta minua se ei haitannut, ei kai miestäkään. Kahden viikon päästä olin jo valmis vieraisiin ja silloin saivat tulla lähimmät kaverit ja sukulaiset kylästelemään. Sairaana kielsin tulemasta kokonaan.

Joka puolelta sain neuvoja, että kannattaa laittaa kylästelijät tekemään jotain kotitöitä, kun hommaa kahden kanssa riittää. Ainoa joka oikeasti auttoi oli äitini vaippapyykin kanssa, ja pari kaveria, jotka kävivät vaippoja vaihtamassa tai syöttivät lypsymaitoa. Useimmat eivät tarjoutuneet tekemään mitään, istuivat vain sohvalla tai kahvipöydässä. Enkä heiltä viitsinyt apua pyytääkään.

Sukulaisten kyläilyinto sammui nopeasti eikä muutamia ole tuon ensivierailun jälkeen näkynytkään.

Aseta rajat, joihin itse olet tyytyväinen ja lipsut niistä sitten jos siltä tuntuu...

 

[QUOTE="vieras";22994595]Ei varmaan olisi kovin suuri menetys. :xmas:[/QUOTE]

Miten sitten ihmistä ei saa pidettyä poissa. Ei kerro koska lapset syntyy. Ilmoittaa että meille ei ole tervetullu kuin vasta silloin ja silloin, ovet on ja pysyy lukossa kutsumattomilta vierailta. Kutsutut vieraat vaikka ilmoittakoot tarkan ajan koska tuleva.

Jotkut ihmiset eivät vain ymmärrä kohteliaita pyytöjä, heille asiat on sanottava jyrkemmin. Sillä voi olla seurauksensa, mutta aina ei voi valita miten ja koska haluaa yhteyttä pitää, jos välien pysyminen kaikesta huolimatta olisi suotavaa.

 

[QUOTE="vieras";22993296]Et voi omia lapsiasi noin, kyllä sukulaisten täytyy saada nähdä suvun uudet tulokkaat.[/QUOTE]

Noin voi sanoa silloin, jos sukulaiset on normaaleja, eikä ihan hirveän rasittavia. Ap:n tapauksessa taitavat olla jälkimmäisiä.

 

Noin voi sanoa silloin, jos sukulaiset on normaaleja, eikä ihan hirveän rasittavia. Ap:n tapauksessa taitavat olla jälkimmäisiä.

Mun mielestä noin ei voi sanoa ollenkaan.."et voi omia lapsiasi",mitä ihmettä..

 

Miten sitten ihmistä ei saa pidettyä poissa. Ei kerro koska lapset syntyy. Ilmoittaa että meille ei ole tervetullu kuin vasta silloin ja silloin, ovet on ja pysyy lukossa kutsumattomilta vierailta. Kutsutut vieraat vaikka ilmoittakoot tarkan ajan koska tuleva.

Jotkut ihmiset eivät vain ymmärrä kohteliaita pyytöjä, heille asiat on sanottava jyrkemmin. Sillä voi olla seurauksensa, mutta aina ei voi valita miten ja koska haluaa yhteyttä pitää, jos välien pysyminen kaikesta huolimatta olisi suotavaa.

Peesi! Minä en kertonut koska lapset pääsevät keskolasta pois. Eivätpä olleet tuppautumassa kyläänkään.

 

[QUOTE="vieras";22994800]Mun mielestä noin ei voi sanoa ollenkaan.."et voi omia lapsiasi",mitä ihmettä..[/QUOTE]

Niin, jos on kipeä ja väsynyt, niin ei silloin ole ketään pakko ottaa vastaan. Mut onhan siinä se puoli, että jos vieraat on oikein mieleisiä, niin sillon ehkä ne ei tunnu niin ahdistavilta, vaikka ois vähän kipee ja väsynytkin. Mä tykkäsin, kun tultiin kattoon vauvaa. Mut jos ne katsojat ois olleet tommosia, mitä ap kerto, niin en mä ois kyllä millään jaksanut.

Ja vielä, että jos vanhemmat ei voi omia lastaan, niin ei voi kyllä tuollaiset sukulaisetkaan omia vauvaa ja tulla kutsumatta.

 

Kyllähän sukulaisia varmaan kiinnostaisi nähdä suvun uudet tulokkaat, mutta jos te ette heitä halua vbierailulle päästää, niin sitten te vaan sanotte että se ei nyt sovi.

En kuitenkaan sanosi sitä vielä ennen synnytystä, mutta sitten kun olette kotiutuneet, voitte soittaa kuulumisia ja sanoa, että olette kotona, voitte hyvin jne, mutta olette hyvin väsyneitä ettekä jaksa vierailuja vielä.

Ja mieli voi olla toinen synnytyksen jälkeen, eihän sitä vielä tiedä.
Enkä sano että se nyt varmasti muuttuu vaikka mulla niin kävikin, kunhan sanon että älä kiellä etukäteen.

 

[QUOTE="vieras";22994800]Mun mielestä noin ei voi sanoa ollenkaan.."et voi omia lapsiasi",mitä ihmettä..[/QUOTE]

Minun mielestä tuo on kanssa ihan älytön lause... totta kai omat lapsensa voi omia, varsinkin niiden ensimmäisinä elinviikkoina

 

Miten melkein kaikilla täällä olevilla on ollut jotain negatiivisia kokemuksia vierailijoista heti vauvan synnyttyä. Onkohan kuitenkin niin että silloin ollaan jotenkin tosi herkässä mielentilassa ja otetaan itseensä kaikki vähänkin negalta kuulostava asia tai sitte siitä tehdään omassa pääkopassa jälkikäteen negatiivinen kokemus?
Mä en ymmärrä miten muka jotkut vieraat, varsinkin naiset, tulevat ja käskevät juuri synnyttäneen naisen menemään keittää teetä tai passaamaan muutenkaan? En vaan voi käsittää että sellaisia on olemassa. Tietty oma asenne kyllä vaikuttaa todella paljon ihmisten käyttäytymiseen ja siihen miten eri asiat mielletään...

Mutta mä en tiedä, onko sitten mun lähipiirissä vaan niin sivistyneitä ihmisiä että he kun tulevat, ovat oma-alotteisia kahvin keitossa ja pullan esillelaitossa ja ovat ehkä enemmänkin passaajia kuin passattavia vaikka normaalitilanteessa eivät mene keittämään kahvia meillä jos tulevat vieraille.

Mä ymmärrän sen, että oma rauha pitää pitää ja sitä pitää kunnioittaa mutta miksi kaikesta pitää maalata kauhuskenaarioita ennen kuin mitään synnytystä on tapahtunut. Kukaan tiedä mitä siinä synnytyksessä ja suunnitellussa sektiossa käy. Voi olla että tulee komplikaatioita, äiti joutuu olee sairaalassa kauemmin kuin vauvat, niin mitä sitten, sanooko ap silloinkin anopilleen että et saa tulla? Mitä kaikkea ap nyt ottaa huomioon kun paasaa järkyttävästi jo ennen kuin vauvoja on maailmassa että oma rauha täytyy olla..

(avaa sateenvarjon kivityksen ajaksi)

 

... appiukko emäntänsä kanssa keittiön pöydän ääressä istumassa kotiutumista seuraavana päivänä ja sanelemassa et "hei leikkaa sitä pullaa kans"...

Voi apua! KILTEIN asia, mitä tuohon voi vastata on "Leikkaapas itse"...

Valehdelkaa vaikka kotiutumispäivä, jos ette muuten saa rauhaa!

 

Miten melkein kaikilla täällä olevilla on ollut jotain negatiivisia kokemuksia vierailijoista heti vauvan synnyttyä. Onkohan kuitenkin niin että silloin ollaan jotenkin tosi herkässä mielentilassa ja otetaan itseensä kaikki vähänkin negalta kuulostava asia tai sitte siitä tehdään omassa pääkopassa jälkikäteen negatiivinen kokemus?
Mä en ymmärrä miten muka jotkut vieraat, varsinkin naiset, tulevat ja käskevät juuri synnyttäneen naisen menemään keittää teetä tai passaamaan muutenkaan? En vaan voi käsittää että sellaisia on olemassa. Tietty oma asenne kyllä vaikuttaa todella paljon ihmisten käyttäytymiseen ja siihen miten eri asiat mielletään...

Mutta mä en tiedä, onko sitten mun lähipiirissä vaan niin sivistyneitä ihmisiä että he kun tulevat, ovat oma-alotteisia kahvin keitossa ja pullan esillelaitossa ja ovat ehkä enemmänkin passaajia kuin passattavia vaikka normaalitilanteessa eivät mene keittämään kahvia meillä jos tulevat vieraille.

Mä ymmärrän sen, että oma rauha pitää pitää ja sitä pitää kunnioittaa mutta miksi kaikesta pitää maalata kauhuskenaarioita ennen kuin mitään synnytystä on tapahtunut. Kukaan tiedä mitä siinä synnytyksessä ja suunnitellussa sektiossa käy. Voi olla että tulee komplikaatioita, äiti joutuu olee sairaalassa kauemmin kuin vauvat, niin mitä sitten, sanooko ap silloinkin anopilleen että et saa tulla? Mitä kaikkea ap nyt ottaa huomioon kun paasaa järkyttävästi jo ennen kuin vauvoja on maailmassa että oma rauha täytyy olla..

(avaa sateenvarjon kivityksen ajaksi)

En halua kivittää, koska mietin tätä samaa aihetta äsken ennen kuin koneen edes avasin ja vertailin tuttujeni ja sukulaisteni tapaa olla kylässä. Minun äitini on alkoholisti ja aika inhottava ihminen, mutta selvinpäin ollessaan ei käskytä minua. Viimeksi ollessaan täällä, olin juuri tekemässä ruokaa. Hän vei pojan olohuoneeseen leikkimään että sain kokata rauhassa ja toi pojan syömään, istutti syöttötuoliin, laittoi ruokalapun kaulaan ja katsoi vierestä ettei mitään isoja katastrofeja tapahdu. Ja ihan kysymättä tarjoili itselleen ruokaa.

Samoin tekee äitipuoleni, hän tulee keittiöön kysymään voi auttaa jotenkin? Voinko keittää kahvit tai kattaa pöydän? Myös ystäväni tekevät näin, ja tekivät kun tulivat vauvaa katsomaan että eivät jääneet istumaan ja odottamaan tarjoilua edes kysymättä, että voinko tehdä jotain.

Ajattelemattomia ihmisiä oikeasti on. Ja totta hemmetissä juuri synnyttänyt nainen saa olla hormonihuuruissaan millainen on, ei se aina ole pelkästään naisesta itsestä kiinni miten asian kokee. Ja ehkä tähän ketjuun tulee kertomaan moni negatiivista kokenut ihan vain tukeakseen ap:ta, että ei se aina mene hyvin. Se sukulaisten vierailukaan.
Minusta tämä otetaan liian henkilökohtaisesti. Ei ole kyseessä kenenkään muun vauva/vauvat kuin vanhempien. Muut ovat sukua tai sitten eivät edes sitä. Sukulaisuus ei oikeuta mihinkään.

 

... appiukko emäntänsä kanssa keittiön pöydän ääressä istumassa kotiutumista seuraavana päivänä ja sanelemassa et "hei leikkaa sitä pullaa kans"...

Voi apua! KILTEIN asia, mitä tuohon voi vastata on "Leikkaapas itse"...

Valehdelkaa vaikka kotiutumispäivä, jos ette muuten saa rauhaa!

 

Ajattelemattomia ihmisiä oikeasti on. Ja totta hemmetissä juuri synnyttänyt nainen saa olla hormonihuuruissaan millainen on, ei se aina ole pelkästään naisesta itsestä kiinni miten asian kokee. Ja ehkä tähän ketjuun tulee kertomaan moni negatiivista kokenut ihan vain tukeakseen ap:ta, että ei se aina mene hyvin. Se sukulaisten vierailukaan.
Minusta tämä otetaan liian henkilökohtaisesti. Ei ole kyseessä kenenkään muun vauva/vauvat kuin vanhempien. Muut ovat sukua tai sitten eivät edes sitä. Sukulaisuus ei oikeuta mihinkään.

Kyllä mäkin olen samaa mieltä että juuri synnyttäneellä naisella on oikeus ajatella kommenteista miten haluaa, mutta jälkikäteen niistä asioista voi ajatella toisteperin. Tottakai muakin ottais päähän jos olis erittäin käskyttävä sukulainen kylässä eikä käyttäytyis, mutta mä taas olen sitten niin veemäinen takaisin että oppii talon tavoille. Olen hyvin voimakasluontoinene ja oon ottanut monesti appiukkoni kanssa yhteen ja sanonut anopille kärkkäästi takaisin.
Ja tiedän että on ajattelemattomia ihmisiä joiden vierailuja haluaa jättää väliin, mutta ehkä mua silti vaan tässä asiassa korpee se, että ap tietää etukäteen että häntä sattuu ja hänellä on sitä ja tätä. Mäkin haluaisin tuon lahjan että tiedän etukäteen miten joku juttu menee...
Jos hän on nyt tosi törkeä anoppiaan ja sitä sukua kohtaan mutta oikeasti tarvitsis apua esim. mies joutuu kolariin kun käy kotona sairaalasta... kuka auttaa esikoisen hoidossa silloin?? Siis miten voi noin kärkkäästi sanoa etukäteen että mitä tapahtuu.

 

Suomalaiset on kummalisia! Kun vauva syntyy, äiti (ja isä) haluaa olla sen kanssa keskenään, ilman sukulaisia. Sukulaisten näkeminen rasittavaa? Ehkä täällä sitten, mutta muualla sukulaiset tulee nimenomaan auttamaan ja tietenkin katsomaan vauvaa. Onhan vauva niidenkin perhettä, niinku vauvan vanhemmat! Minä en ikinä haluaisi olla näkemättä perhettäni. <3

Sitten kun perheenjäsen kuolee, halutaan myös olla YKSIN, ihan järkyttävää! Yksin sureminen tekee sairaaksi. Kysykää vaikka keneltä tahansa afrikkalaiselta! <3

Okei, te olette suomalaisia, mä en ole syntyjään suomalainen ja vaikka asunut täällä kauan niin en ymmärrä teitä tässä asiassa.

 

Suomalaiset on kummalisia! Kun vauva syntyy, äiti (ja isä) haluaa olla sen kanssa keskenään, ilman sukulaisia. Sukulaisten näkeminen rasittavaa? Ehkä täällä sitten, mutta muualla sukulaiset tulee nimenomaan auttamaan ja tietenkin katsomaan vauvaa. Onhan vauva niidenkin perhettä, niinku vauvan vanhemmat! Minä en ikinä haluaisi olla näkemättä perhettäni. <3

Sitten kun perheenjäsen kuolee, halutaan myös olla YKSIN, ihan järkyttävää! Yksin sureminen tekee sairaaksi. Kysykää vaikka keneltä tahansa afrikkalaiselta! <3

Okei, te olette suomalaisia, mä en ole syntyjään suomalainen ja vaikka asunut täällä kauan niin en ymmärrä teitä tässä asiassa.

Mutta kun kaikki ei jaksa, että ne vieraat tulevat todella vaivoiksi, kysyvät tyhmiä, loukkaavat. Mä en ainakaan jaksaisi. Ja sellasia ihmisiä on olemassa, jotka ihan oikeasti on ihan hirveitä vieraita.

 

Ja tiedän että on ajattelemattomia ihmisiä joiden vierailuja haluaa jättää väliin, mutta ehkä mua silti vaan tässä asiassa korpee se, että ap tietää etukäteen että häntä sattuu ja hänellä on sitä ja tätä. Mäkin haluaisin tuon lahjan että tiedän etukäteen miten joku juttu menee...
Jos hän on nyt tosi törkeä anoppiaan ja sitä sukua kohtaan mutta oikeasti tarvitsis apua esim. mies joutuu kolariin kun käy kotona sairaalasta... kuka auttaa esikoisen hoidossa silloin?? Siis miten voi noin kärkkäästi sanoa etukäteen että mitä tapahtuu.

Sitä voi sanoa kärkkäästi etukäteen jos tietää millaisia ihmisiä kylään on tulossa. Joskus minua ahdistaa etukäteen anopin vierailu, ei siksi että hän nyt niin hirveä ihminen olisi kun ei olekaan, vaan siksi että minä en pidä hänestä enkä jaksa hänen "vitsejään" ihan aina. Se ahdistus tekee sen, että ajattelee asioita kärkkäästi ja negatiivisesti. Ei se aina ole hyvä juttu, mutta siihen on oikeutettuja ihan kaikki ja sellaista tapahtuu.

Synnytys on iso asia ja se pelottaa. Moni ihan oikeasti haluaa toipua siitä rauhassa, tai ainakin ajattelee että haluaa ja siihenkin on kaikilla oikeus. Niin ajatteluun, kuin toipumiseen vaikka ei kipuja edes olisi.

Ja jos joku ihan oikeasti on inhottava ihminen, niin häntä kohtaan on muillakin törkeitä D) ennakkoluuloja ja odotuksia.

Mun mielestä täällä on moni törkeä synnyttäneitä ja heidän perheitään kohtaan kun kuvittelevat, että heillä olisi joku oikeus nähdä vauva ja oikeus tulla kylään tai mennä sairaalaan katsomaan.

 

Mutta kun kaikki ei jaksa, että ne vieraat tulevat todella vaivoiksi, kysyvät tyhmiä, loukkaavat. Mä en ainakaan jaksaisi. Ja sellasia ihmisiä on olemassa, jotka ihan oikeasti on ihan hirveitä vieraita.

Mullaki vähän niin että vaikka anoppi yrittää olla kiva ja ostelee lapsille kaikkea, ja tahtoisi pitää heitä enemmänkin, niin se katse jo, minkä anoppi luo tullessaan meille. Vaikka ois juuri siivottu, hän luo sellasen arvostelevan yleissilmäyksen ja hössöttää hirveesti. Jos esim ostaa lahjaksi jonkun kalliimman vaatteen, niin nousee kauhee hössötys että "kai tää on semmonen mikä mahtuu"... ihan kuin hänen ostamissa vaatteissa se mahtuminen ois ainoa juttu mikä vois estää käytön. Kenen tahansa muun ostamissa tulee kyseeseen "onko toi väri semmonen mistä pidät"

 

Mutta kun kaikki ei jaksa, että ne vieraat tulevat todella vaivoiksi, kysyvät tyhmiä, loukkaavat. Mä en ainakaan jaksaisi. Ja sellasia ihmisiä on olemassa, jotka ihan oikeasti on ihan hirveitä vieraita.

No joo, jos on sellaisia ilkeetä ihmisiä, jotkut suomalaiset ehkä sellaisia? Mulla ei ole sellaisia sukulaisia vaan iloisia jotka antaa iloa ja naurua. Mutta suomalaisilla voi olla toisenlaisia, olette muutenkin niin erilaisia olen minä huomannut. Kulttuuriero.

 

No joo, jos on sellaisia ilkeetä ihmisiä, jotkut suomalaiset ehkä sellaisia? Mulla ei ole sellaisia sukulaisia vaan iloisia jotka antaa iloa ja naurua. Mutta suomalaisilla voi olla toisenlaisia, olette muutenkin niin erilaisia olen minä huomannut. Kulttuuriero.

Minulla on sellaisiakin sukulaisia jotka antavat paljon iloa ja naurua, myös miehen puolelta

Ja sitten on ihan karmeita sukulaisia omasta takaa keitä välttelen ihan viimeiseen asti (suunnilleen sukujuhlassa juoksen karkuun )

Ja Sunflowerille vielä, minä en halua tapella. Olen sitä tehnyt äitipuoleni kanssa ihan tarpeeksi, ja vaistoni sanoo että anopin kanssa riitelystä seuraa enemmän pahaa kuin hyvää. Tiukasti olen sanonut ja asiasta, mutta riitelemään en ala. Väistyn vaikka itse jos siltä näyttää. Mutta jos mietitään vaikka meidän tulevan vauvan syntymää ja sen jälkeistä aikaa, rajotan eräiden ihmisten vierailuja ihan hyvällä omallatunnolla, onhan minulla jo siihen oikeus ihan sillä, että minun koti, minun säännöt

 

No joo, jos on sellaisia ilkeetä ihmisiä, jotkut suomalaiset ehkä sellaisia? Mulla ei ole sellaisia sukulaisia vaan iloisia jotka antaa iloa ja naurua. Mutta suomalaisilla voi olla toisenlaisia, olette muutenkin niin erilaisia olen minä huomannut. Kulttuuriero.

Joo, jotkut suomalaiset on semmosia. Yksi syy on alkoholin käyttö. Mulla on käynyt hyvä tuuri sukulaisten kanssa, tykkään heistä tosi paljon. Uskon kyllä, että kaikissa kulttuureissa on olemassa niitä sukulaisia, jotka eivät tuo iloa. Vaikkapa isoäiti, joka vaatii tyttärentyttären ympärileikkaamista, tai isoisä, jonka mielestä kivitys on ihan jees toimintaa.

 

Suomalaiset on kummalisia! Kun vauva syntyy, äiti (ja isä) haluaa olla sen kanssa keskenään, ilman sukulaisia. Sukulaisten näkeminen rasittavaa? Ehkä täällä sitten, mutta muualla sukulaiset tulee nimenomaan auttamaan ja tietenkin katsomaan vauvaa. Onhan vauva niidenkin perhettä, niinku vauvan vanhemmat! Minä en ikinä haluaisi olla näkemättä perhettäni. <3

Sitten kun perheenjäsen kuolee, halutaan myös olla YKSIN, ihan järkyttävää! Yksin sureminen tekee sairaaksi. Kysykää vaikka keneltä tahansa afrikkalaiselta! <3

Okei, te olette suomalaisia, mä en ole syntyjään suomalainen ja vaikka asunut täällä kauan niin en ymmärrä teitä tässä asiassa.

No sit voi vapaasti pysyä siellä Afrikassa,mutta totuushan on että jokainen kokee asiat omalla tavallaan eikä toinen tapa ole sen huonompi kuin toinen.

 

Täs keskustelus (pikaselauksella) tuli jo toinenkin synnytyssairaala, minne ei pääse heti vauvoja katsomaan. TAYS on toinen. Ja kuinka moni muu synnytyssairaala on lähtenyt samalle linjalle, ettei äitiä ja vauvaa pääse katsomaan kuin isä/tukihenkilö ja vauvan sisarukset?

Auttaisiko sitä suvun torjumista ensiviikkoina monet valokuvat (ihmetelkööt niitä netissä) ja ilmoitus koska pääsevät kylään (viikko, jos tarkka päivämäärä ahdistaa). Tuota päiväähän voi aikaistaa. Ja samalla tehdä säännöt selviksi että ruokapalvelua ei ole (tuokaa itse pullanne) ja jos on joku flunssa, ei oo tulemista ennen kuin on parannuttu (kaksoset kipeänä ei oo houkutteleva ajatus).

 

Minulla on sellaisiakin sukulaisia jotka antavat paljon iloa ja naurua, myös miehen puolelta

Ja sitten on ihan karmeita sukulaisia omasta takaa keitä välttelen ihan viimeiseen asti (suunnilleen sukujuhlassa juoksen karkuun )

Ja Sunflowerille vielä, minä en halua tapella. Olen sitä tehnyt äitipuoleni kanssa ihan tarpeeksi, ja vaistoni sanoo että anopin kanssa riitelystä seuraa enemmän pahaa kuin hyvää. Tiukasti olen sanonut ja asiasta, mutta riitelemään en ala. Väistyn vaikka itse jos siltä näyttää. Mutta jos mietitään vaikka meidän tulevan vauvan syntymää ja sen jälkeistä aikaa, rajotan eräiden ihmisten vierailuja ihan hyvällä omallatunnolla, onhan minulla jo siihen oikeus ihan sillä, että minun koti, minun säännöt

Meilläkin on suvuissa ihmisiä joista en pidä ja joiden kanssa vietän mahdollisimman vähän aikaa esim. juhlissa. Mutta lähisuku on eri asia, vaikka olisivatkin ärsyttäviä. Kuten anoppini, tuntuu että meillä ei ole yhteistä säveltä ollenkaan. Pari kertaa hänen kanssaan on tullut sanomista lasten kasvatuksesta, jolloin olen älähtänyt että meillä tehdään näin ja that's it. Koskee rangaistuksia, lahjomista ym esim herkkujen syöntiä. (Toi salaa suklaavanukkaita meille ja syötti salaa niitä pojille, vei jopa purkit mennessään etten tietäisi että herkut olivat arkipäiväruokaa..) Tämä siis silloin kun hoiti poikia kun jouduin töihin nopeasti.
En mäkään tykkää riitelystä enkä tappelusta, mutta oma koti - meidän säännöt - meidän pojat - meidän kasvatus. Ja siitä pidetään kiinni.
Eri asia näiden vanukkaiden kohdalla on se, että nykyään kun harvemmin hoitaa ja saa olla se mummu niin se on eri asia, silloin saa olla erivapauksia.

Mutta ihmettelen vieraita jotka eivät ota kuuleviin korviin isäntäväen toiveita ja sitten niitä esim. jotka taipuvat vieraiden tahtoon. Tietty täytyy pitää suhteet yllä, mutta jossain menee raja eli vastapuolen täytyy kanssa ymmärtää perääntyä hyvän sään aikana.