Miten saada miehen suvulle perille ettei meille tulla lähiviikkoina heti synnytyksen jälkeen?

jos äiti vie vauvan lähikauppaan niin kauhee huuto...

Mut sitten jos koko suku on heti tunkemassa kylään niin ok... Kyllä ne neki niitä tautejaki voi tuoda tullessaan

 

aijaa, kyllä meillä siskoni otti avosylin vastaan ja pyyteli isovanhemmat ja sisarukset katsomaan ilman mitään ongelmia. heti sairaalaan + kotiinkin. tosin hällä oli helppo alatiesynnytys ym.

 

Jos minä lukittautuisin kuukaudeksi neljän seinän sisälle, tulisin varmaan täihin, mutta kukin tavallaan...

 

Ja jos tämäkin avaus olisi ollut niin päin että meis ei halua anoppiaan kylään heti,niin kyllä miestä ois pitänyt ymmärtää ja että onhan miehellä oikeus totutella ensin isyyteensä ja kyllä äiti on itsekäs kun haluaa nyt käyttää miehen ja vauvan yhteistä aikaa kaikenmaailman sukulaisten kestittämiseen..

 

aijaa, kyllä meillä siskoni otti avosylin vastaan ja pyyteli isovanhemmat ja sisarukset katsomaan ilman mitään ongelmia. heti sairaalaan + kotiinkin. tosin hällä oli helppo alatiesynnytys ym.

Sama mulla. Vieraita kävi eka päivinä todella paljon ja minusta se oli vaan mukavaa. Mutta kukin tavallaan

 

Mitä te ajattelisitte jos teidän lapsenne sanoisivat että ette näe omia lapsenlapsianne ainakaan ekaan kuukauteen? Ette vaan ole tervetulleita...

Jos äiti kokee ettei jaksa ottaa vastaan vieraita niin ymmärtäisin sen. Ikäväähän tuo olisi, toivottavasti saisi nähdä kuitenkin kuvia pian.

Muuten kyllä yrittäisin pitää vähän järkeä päässä ja miettiä minkä verran kannattaa sekaantua yleensä nuorenparin elämään ja miten käyttäydytään ensivisiiteillä vauvan kotiuduttua. Jos annetaan imetysrauha ja muutenkin toimitaan perheen ehdoilla, autetaan jos jossain pystytään jne niin ehkä se kutsu seuraavia vauvoja katsomaan tulee nopeammin kuin ap:n tilanteessa.

 

No onhan asenne tuokin... Mutta joo, kyllä kai sitä sanomalla selvästi ja ytimekkäästi aikuisen pitäisi tajuta.

 

[QUOTE="vieras";22993472]Jos minä lukittautuisin kuukaudeksi neljän seinän sisälle, tulisin varmaan täihin, mutta kukin tavallaan...[/QUOTE]

Niin että sun sosiaalinen elämäkö on siinä kun joku tulee teillä käymään? Et lenkkeile tms.? Voi voi.

 

aijaa, kyllä meillä siskoni otti avosylin vastaan ja pyyteli isovanhemmat ja sisarukset katsomaan ilman mitään ongelmia. heti sairaalaan + kotiinkin. tosin hällä oli helppo alatiesynnytys ym.

Aijaa,no kyllä mä en pyydelly vaikka olikin helppo alatiesynnytys

 

Sama mulla. Vieraita kävi eka päivinä todella paljon ja minusta se oli vaan mukavaa. Mutta kukin tavallaan

Minäkin tykkäsin vieraista, mutta erona ap:n tilanteeseen onkin ollut se että meidän vieraat ovat osanneet käyttäytyä. Ovat antaneet imetysrauhan, eivät ole yrittäneet syöttää väkisin pikkuvauvaa jne. Siis kaikinpuolin toimineet niin kuin me olemme halunneet ja jopa tarjoutuneet auttamaan pöydän kattamisissa, tuoneet tarjoiltavia jne. Eikä minulla ole ollut kaksosia, eli alku on ollut huomattavasti helpompaa yhden vauvan kanssa kerrallaan. Tästä huolimatta vielä kolmosen kohdalla sanoin miehelle etten halua meille vieraita ennen kuin imetys lähtee sujumaan helpommin ja tässä päätöksessä pysyttiin.

Jos olisi anoppi tunkemassa videokameran kanssa väkisin todistamaan ensimmäisiä imetyskertoja minun kärsiessä vielä sektiokivuista niin en kyllä toivottaisi tervetuleeksi heti.

 

[QUOTE="vieras";22993489]Niin että sun sosiaalinen elämäkö on siinä kun joku tulee teillä käymään? Et lenkkeile tms.? Voi voi.[/QUOTE]

En ole se kenelle vastasit, mutta itestäni voin sanoa että olin vauvan kanssa alusta asti yksin ja ei siinä paljon lenkille päässyt.. Siksi oli mukavaa kun kävi vieraita vauvaa katsomassa jne. Tilanteita kun on erilaisia

 

[QUOTE="vieras";22993510]Aijaa,no kyllä mä en pyydelly vaikka olikin helppo alatiesynnytys [/QUOTE]

Juu, en minäkään. Jo pelkän univajeen (3 vrk valvominen synnytyksessä) paikkaaminen edes jossain määrin kesti vauvan kanssa lähes kuukauden.

 

En ole se kenelle vastasit, mutta itestäni voin sanoa että olin vauvan kanssa alusta asti yksin ja ei siinä paljon lenkille päässyt.. Siksi oli mukavaa kun kävi vieraita vauvaa katsomassa jne. Tilanteita kun on erilaisia

Niin on ja ap:n tilanne yksi niistä Joten se mikä on mukavaa jollekin toiselle,ei välttämättä ole mukavaa sinulle ja päinvastoin.

 

Voisivatko miehesi sukulaiset tulla jo sairaalaan katsomaan vauvoja? Näkisivät ne heti ja siellä ei tarvitse järjestää mitään kestityksiä ja vierailut ovat muutenkin lyhyitä. Siellä voi ainakin sitten suoraan sanoa, että kiitos käynnistä ja nyt haluat levätä, jos eivät älyä lähteä ajoissa pois.

Sain itse esikoisen sektiolla vuosi sitten ja anopin tunkeilu harmitti minuakin. Mm. sieltä synnytyssairaalasta ei olisi millään halunnut lähteä pois sektiopäivän iltana ja uteliaana jäi katsomaan, kun harjoittelin imetystä, olisi ollut ihan tarpeeksi stressaavaa muutenkin maata siellä hankalassa asennossa tippaletkun ja pissakanyylin kanssa vauva kainalossa leikkaushaava kipeänä ja yrittää löytää hyvää imetysasentoa, kun minä eikä vauva oikein osattu. Mutta kun anoppi oli nähnyt vauvan sairaalassa, niin sen jälkeen saatiin olla viikko rauhassa kotona ja sitten mies menikin vauvan kanssa kahdestaan tapaamaan pikaisesti äitiään.

Sama tunkeilu jatkuu kyllä edelleenkin, itse olen vaan liian kohtelias sanomaan suoraan että vähäisempi tekemisissä oleminen riittäisi minulle. Omalle 3-kymppiselle pojalleenkin soittelee päivittäin, välillä useamman kerran, että siellä puolella vaan on sellainen kulttuuri. Nyt onneksi lapsi on jo sen verran isompi, että voivat isänsä kanssa vierailla anopilla useammin kahdestaan. Ja täytyy koittaa itsekin muistaa, että lapsenlapsi on myös anopille suuri ilo ja elämän piristys ja että hyvää hän vaan tarkoittaa, vaikka välillä saakin minut tempauksillaan hermostumaan.

 

Jos äiti kokee ettei jaksa ottaa vastaan vieraita niin ymmärtäisin sen. Ikäväähän tuo olisi, toivottavasti saisi nähdä kuitenkin kuvia pian.

Muuten kyllä yrittäisin pitää vähän järkeä päässä ja miettiä minkä verran kannattaa sekaantua yleensä nuorenparin elämään ja miten käyttäydytään ensivisiiteillä vauvan kotiuduttua. Jos annetaan imetysrauha ja muutenkin toimitaan perheen ehdoilla, autetaan jos jossain pystytään jne niin ehkä se kutsu seuraavia vauvoja katsomaan tulee nopeammin kuin ap:n tilanteessa.

Tätä on helppo peesata sanasta sanaan. Siksi ihmettelen ehkä, koska kuten sanottu, mulla ei ole ollut ongelmia vieraiden kanssa.

Mutta olisiko tämäkin asia sellainen josta ap:n kannattaisi sanoa synnytyksen jälkeen, eikä keuhkota jo ennen vauvojen syntymää. Mistä sen tietää etukäteen miten hommat menee. Ja tosiaan, miksi isovanhempia ei voi pyytää sairaalaan moikkaamaan. Siellä ei tarvi kokata, ei puunata eikä kuljetella. Sitten on helppo sanoa että kutsutaan kotiin myöhemmin.

Mulla vaan nousee karvat pystyyn tosta asenteesta että jo puoli vuotta ennen lapsen syntymää päätetään että nehän ei vauvoja nää ja piste! Kukin tyylillään, mutta jos on ap.n miehen suvun asenteessa ongelmaa niin ehkä ap voisi myös itse miettiä jotain kompromissia? Napit vastakkain olemisesta ei ole kuin haittaa.

 

[QUOTE="vieras";22993481]Ja jos tämäkin avaus olisi ollut niin päin että meis ei halua anoppiaan kylään heti,niin kyllä miestä ois pitänyt ymmärtää ja että onhan miehellä oikeus totutella ensin isyyteensä ja kyllä äiti on itsekäs kun haluaa nyt käyttää miehen ja vauvan yhteistä aikaa kaikenmaailman sukulaisten kestittämiseen..[/QUOTE]

Näistä voi pariskunta sopia keskenään. Harvemmin se mies on kuitenkaan juuri synnyttänyt tai käynyt läpi isoa leikkausta ja yrittää parhaillaan opetella kivuliaasti imettämään hormomihuuruissa niiden vieraiden tunkiessa kylään. Eli sinänsä naisen tilanne on vähän herkempi tuossa.

Mutta toki jos tilanne on sekin että naisen suku säntää heti kotiin omimaan vauvaa antamatta meihelle mahdollisuutta itse rauhassa tutustua pieneen niin kyllä siinäkin olisi syytä rajoittaa vierailuja.

 

[QUOTE="vieras";22993537]Niin on ja ap:n tilanne yksi niistä Joten se mikä on mukavaa jollekin toiselle,ei välttämättä ole mukavaa sinulle ja päinvastoin.[/QUOTE]

Niin en mä ole ap:n juttuun mitenkään kommentoinutkaan. Lähinnä tuohon lenkkeilyjuttuun, että kaikki eivät vaan pääse lenkille pian synnäriltä tultuaan.

 

Tätä on helppo peesata sanasta sanaan. Siksi ihmettelen ehkä, koska kuten sanottu, mulla ei ole ollut ongelmia vieraiden kanssa.

Mutta olisiko tämäkin asia sellainen josta ap:n kannattaisi sanoa synnytyksen jälkeen, eikä keuhkota jo ennen vauvojen syntymää. Mistä sen tietää etukäteen miten hommat menee. Ja tosiaan, miksi isovanhempia ei voi pyytää sairaalaan moikkaamaan. Siellä ei tarvi kokata, ei puunata eikä kuljetella. Sitten on helppo sanoa että kutsutaan kotiin myöhemmin.

Mulla vaan nousee karvat pystyyn tosta asenteesta että jo puoli vuotta ennen lapsen syntymää päätetään että nehän ei vauvoja nää ja piste! Kukin tyylillään, mutta jos on ap.n miehen suvun asenteessa ongelmaa niin ehkä ap voisi myös itse miettiä jotain kompromissia? Napit vastakkain olemisesta ei ole kuin haittaa.

KYS:issä on ainakin niin että osastolle ei pääse kuin isä ja vauvan sisarukset..En tiedä miten muualla Suomessa. Toi oiskin ihanteellista,jos sukulaiset voisivat käväistä sairaalassa eikä äidin tarvitse välttämättä edes tavata heitä,mies voisi viedä vauvat näytille ja äiti saisi levähtää hetkisen.

Hyvinkäällä pääsi esikoisen aikaan kaikki vieraat osastolle,anoppi tupsahti sinne jokaisena kolmena päivänä ja viipyi nelisen tuntia kerrallaan,raahasi uuden miesystävänsä mukaan jota ei oltu ennen tavattu ja siinä me sit kökötettiin pienessä kahden hengen huoneessa,minä,mies,anoppi,äijä ja vauva.

Olin kuolemanväsynyt,en pystynyt istumaan,vuosin kuin pistetty sika ja kuumeilin. Kolmantena iltana itkin anoppia poistumaan että saisin nukuttua,mutta tokaisi vaan että "nuku sä siinä,kyllä me tätä vauvaa viihdytetään". Siis että nukupa siinä,kun mä ja mun ukko istutaan tässä metrin päässä ja jutustellaan =) Näin meillä,siksi ymmärrän hyvin ap:n pelon ja etukäteisahdistuksen.

 

Tätä on helppo peesata sanasta sanaan. Siksi ihmettelen ehkä, koska kuten sanottu, mulla ei ole ollut ongelmia vieraiden kanssa.

Mutta olisiko tämäkin asia sellainen josta ap:n kannattaisi sanoa synnytyksen jälkeen, eikä keuhkota jo ennen vauvojen syntymää. Mistä sen tietää etukäteen miten hommat menee. Ja tosiaan, miksi isovanhempia ei voi pyytää sairaalaan moikkaamaan. Siellä ei tarvi kokata, ei puunata eikä kuljetella. Sitten on helppo sanoa että kutsutaan kotiin myöhemmin.

Mulla vaan nousee karvat pystyyn tosta asenteesta että jo puoli vuotta ennen lapsen syntymää päätetään että nehän ei vauvoja nää ja piste! Kukin tyylillään, mutta jos on ap.n miehen suvun asenteessa ongelmaa niin ehkä ap voisi myös itse miettiä jotain kompromissia? Napit vastakkain olemisesta ei ole kuin haittaa.

Raskaushomonit saa helposti naisen ahdistumaan asioista jo etukäteen. Jos miehen suvun toiminta on kokoajan ollut tuollaista ja esikoisen kohdalla ensivisiiteistä jäi traumoja niin helposti sitä ajattelee ettei kaksi vauvaa kerralla ja sektio siihen päälle paljon helpota tilannetta.

Komprimissit on aina hyviä, mutta niistäkin pitäisi pitää kiinni. Tyyliin että mies sitten estää vaikka fyysisesti anoppia seuraamasta vauvoja ja äitiä makuuhuoneeseen kun on pienten ruoka-aika ja tiukan paikan tullen vaikka kantaa vanhempansa pihalle. Mutta tietty sekään ei aina ole niin helppoa.

Siksi itsekin olisin juuri tuon sairaalavisiiten kannalla, saisi sen ensitapaamisen hoidettua nopeasti pois noin neutraalilla maaperällä ja sitten kutsua aikanaan vieraita kun siltä tuntuu. Ilman että etukäteen miettii mitään aikoja. Voihan olla että sektiosta paraneminen on nopeaa ja imetys lähteekin helposti käyntiin jne.

 

Näistä voi pariskunta sopia keskenään. Harvemmin se mies on kuitenkaan juuri synnyttänyt tai käynyt läpi isoa leikkausta ja yrittää parhaillaan opetella kivuliaasti imettämään hormomihuuruissa niiden vieraiden tunkiessa kylään. Eli sinänsä naisen tilanne on vähän herkempi tuossa.

Mutta toki jos tilanne on sekin että naisen suku säntää heti kotiin omimaan vauvaa antamatta meihelle mahdollisuutta itse rauhassa tutustua pieneen niin kyllä siinäkin olisi syytä rajoittaa vierailuja.

Niin siis pointti oli just se,että vaikka mies tässä on vähiten "kärsinyt",niin palstan mukaan miestä pitää aina ymmärtää ja plaaplaa. Ihan sama onko nainen revennyt takaraivoon asti tai kärsiikö kovasta baby bluesista,siti nainen on aina se itsekäs ja väärintekijä.

 

Minäkin kannatan sairaalavierailua Sain itsekin esikoisen sektiolla ja kipuja oli pitkään, imetys hankalaa ym. Minua stressasi eniten ajatus siitä, että joku vieras tulisi katsomaanja arvioimaan vaikeaa imetystäni ja kommentoimaan vauvan hoitoon liittyviä asioita. No, onneksi vierailijat olivat hienotunteisia ja oikein ihanasti käyttäytyviä Mutta ymmärrän täysin ap:n stressin asiasta, jos kokemukset ovat tuollaisia ja nyt vielä kaksoset tulossa. Toivottavasti kaikki järjestyy hyvin!

 

kerro kaikille jokin tietty ajankohta jolloin tervetuloa katsomaan, esim 2kk päähän synnytyksestä.
Silloin epätietoisuus poistuu et koska pääsen. Älä kutsu ketään sitä ennen.
Päivämäärä ja kutsu.

 

Raskasta luettavaa. Oma sukusiko on sitten tervetullut? Äitisi?

Ei ole omakaan suku tervetullut. Oma sukuni asuu onneksi kaukana ja sitäkin on vain kolmen henkilön verran. He näkevät vauvat vasta kesällä kun käydään heillä kylässä. Äitini kuuluu heihin ja hän tosiaan näkee vauvat vasta monen kuukauden iässä.

 

[QUOTE="vieras";22993489]Niin että sun sosiaalinen elämäkö on siinä kun joku tulee teillä käymään? Et lenkkeile tms.? Voi voi.[/QUOTE]

Tuskin tulisi ihan heti sektion jälkeen mieleen lähteä lenkille. Siksipä meille olisi vieraat tervetulleita ja varsinkin lähisuku joka auttaisi lapsien hoidossa ja ulkoiluttaisi isompia ja kävisi vaikka siellä kaupassakin, ettei tarvi erikseen lähteä. Ja jos minä menen lenkille, en tiedä enkä keksi mitä sosiaalista elämää siinä olisi??? Mutta mä asunkin maalla...

 

Niin en mä ole ap:n juttuun mitenkään kommentoinutkaan. Lähinnä tuohon lenkkeilyjuttuun, että kaikki eivät vaan pääse lenkille pian synnäriltä tultuaan.

Ja mä taas kommentoin sille,joka sanoi että lanttu leviäisi jos istuisi kuukauden yksin neljän seinän sisällä.