Miten rohkaista herkkää lasta?

[tyttö 4 v]

Tyttöni on nyt 4 vuotias. Hän on ns. kiltti lapsi. Jo vauvana hän oli erittäin helppo tapaus, sellainen oppikirjojen mukaan käyttäytyvä vauva. Vähän huolestuinkin, kun mitään 2 vuoden uhmaa ei tullut. Perhepäivähoidossa oli vuoden verran 1 vuotiaasta asti. Tyttö ei itkenyt koskaan hoitoon viedessä, ei edes ensimmäisenä aamuna, vaikka emme olleet aiemmin tutustuneetkaan hoitotätiin.

Nyt neljävuotiaana tyttö kyllä koettelee rajoja, eikä ole kuulevinaan, kun esim. kielletään sohvalla hyppiminen ja vinkuu puolet illasta, jos haluaa vaikkapa katsoa jotain lastenohjelmaa tai karkkia. Pikkuveljen kanssa tyttö nahistelee ja osaa pitää puolensa, mutta päiväkodissa (aloitti syksyllä, oli 2 vuotta välissä kotihoidossa) hän ei osaa pitää yhtään puoliaan. Tyttö on löytänyt päiväkodista itselleen yhden ystävän, mutta tämä on varsin määräilevää sorttia ja tyttö on täysin lammas ja vietävissä, eikä uskalla laittaa ollenkaan vastaan, jos hän ei jotain haluaisi tehdä. Hän alkaa myös herkästi itkemään. Kaikki uudet asiat jännittävät häntä kovasti ja tällöin hänellä ilmenee jotain pakko-oireita (silmien räpyttely).

Huolestuttaa, että tyttö on helppo kiusaamisen kohde. Onko kenelläkään kokemusta, miten lasta voisi auttaa rohkeammaksi? Kotona hän on nykyään reipas ja vallaton lapsi, mutta kodin ulkopuolella arkuus iskee.

Minä olen melko jyrkkä kasvattaja. Olen laittanut jäähylle, jos ei monista kielloista huolimatta ole totellut tai on satuttanut veljeään. Nykyään tosin jäähyjä ei enää ole tarvinnut antaa, olen tyytynyt vain karjaisemaan. Siitä taas tyttö saattaa alkaa itkemään. Mietityttää, että pitäisikö ottaa tytön suhteen lempeämpi linja ja sallia hänelle enemmän 'huonoa' käytöstä.

Onko ylipäätään mitään keinoa edes olemassa? Voiko perusluonnetta muokata. Minä ja miehenikin ollaan oltu kilttejä lapsia.

 

[endie]

meillä on myös 6-vuotias, erittäin kiltti ja arka poika, samantyyppinen kuin sinun lapsesi.Tosin pakko-oireita ei ole.
Meillä on koitettu aina kiinnittää huomio asioihin joita lapsi uskaltaa ja osaa tehdä. Kehuttu ja tsempattu kovasti.
Koiteamme myös opettaa lapselle tunteen siitä ,että hän on hyvä ja täydellinen juuri tuollaisena kuin on , että arkuus ei ole mikään paha asia. kaikki kun eivät voi olla niitä suuna päänä menijöitä ja olijoita. Meillä on edistytty jo niin että poika osaa pitää puolensa kavereiden kesken =)
anteeks jos on vähän sekvan oloinen teksti..

 

[vieras]

Lapsen luonnetta on vaikea muuttaa; minääkin olen itkuherkkä ja aikuinen. Liian lempeä linja voi sitten tehdä taas toisesta suunnasta hallaa.

 

[nubbe]

Perusluonnetta ei voi muuttaa, mutta itse luin joskus ihanan artikkelin siitä, miten joku äiti oli sanonut joka päivä lapselleen mitän ihana tämä oli ja saanut myös puolisonsa tekemään samoin. Niinpä kun tytön veli kiusasi tätä tyhmäksi hän osasi vastata että eipä ole, kun hän on ihana.

Meillä on samantyyppinen "kehurimpsu", jolla aloitan aina päivän. Ja positiivisia saavutuksia, vaikka kuinka pieniä, pyrin myös aina kehumaan. Itsetunto rakentuu pienistä asioista ja pitkän ajan kuluessa.

 

[pöö]

meillä kans muistetaan sanoa joka ikinen päivä miten onnellisia ollaan tytöstämme ja miten rakas on,muistetaan rohkaista ja kannustaa.

 

[pönttö itsekin ollut]

Äitiinsä on tullut. Tajua, ettei kukaan ole nelivuotiaana elämäntaidon mestari. Kyllä hän on ihan reipas ihminen, relaa pönttö.

 

[ap]

Olen yrittänyt muistaa kehua ja kannustaa tyttöä paljon. Ehkä pitäisi kiinnittää asiaan vielä entistä enemmän huomiota.