Miten reagoisit jos ystäväsi kertoisi olevansa pedofiili?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "anne"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meneepä hankalaksi. : /

Käsitän, että ap kaipaisi tukea tilanteessaan, kukapa ei kaipaisi. Mutta jos olet "tavallinen" mielenterveyskuntoutuja, silloinkin asia voi olla monelle nolo, mutta kuitenkin on iso mahdollisuus, että lähipiirissä joku ymmärtää ja haluaa auttaa. Olisi joku muukin tuki, kuin se ammatti-ihminen, jota tapaa hetken verran silloin tällöin. Mutta menepä tosiaan kertomaan kavereille totuus pedofiilisista ajatuksista, niin eipä heru tukea, vaan viimeinenkin ystävä viedään. Siinäpä sitä on mistä ponnistaa, ypöyksin ja sossu vaanii lapsia ovenraossa. :|

Ap:na mä ehkä koettaisin hakea tukea lähimmiltä ystäviltä, mutta valehdellen. Kertoisin sen verran, että terapialle on kova tarve, johtuen lapsuuden hyväksikäyttökokemuksista. Sehän on totta. Mutta pedofiilisista ajatuksista en edes pihahtaisi terapian ulkopuolella. Yrittäisin saada tarvitsemani tuen ihan tuolta pohjalta.

Todennäköisesti terapia oikeastikin keskittyisi niihin lapsuuden kokemuksiin, joita sitten voisi purkaa ystävän kanssakin terapiakertojen välillä. Syytähän on tärkeämpi ruotia kuin seurausta, hoitaa sairautta eikä oiretta. Pedofiilinen taipumus on vain yksi oire.
 
[QUOTE="anne";27571299]Eli koska minua on hyväksikäytetty lapsena niin todella olen niin viallinen ja arvoton että minun olisi parempi kuolla pois. Näin olen itsekin ajatellut. Että olin niin nuori että vioituin niin pahasti ettei minua voi korjata. Ehkä minä kasvatan omat lapseni aikuisikään ja sitten tapan itseni. Ei tästä taida voida parantua. Nyt pitää vain jaksaa siihen asti että lapset ovat aikuisia. Ehkä sitten saan vihdoin levätä.[/QUOTE]

"anne",
uskon, että itsekin tiedät, että tämä palsta on antanut jo aiheesta kaiken hyvän, minkä se voi antaa -- keskustelujen, tukinroiden ja muiden muodossa. Lopeta siis ajoissa.

Kukaan ei halua, että tapat itsesi. Kukaan ei myöskään voi puoltaa sitä, että lapset asuvat kanssasi. Hae apua nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.
 
[QUOTE="vieras";27571150]Pedofiiliä ei pystytä parantamaan, ei ainakaan nykylääketieteellä ole siihen keinoja.
Ihan sama paljonko apua, terapiaa, lääkkeitä pedofiilille annetaan ei se siitä parane.

Ne hienoimmat, laadukkaimmatkin pedofiileihin erikoistuneet hoitolaitoksetkin Usassa ovat käytännössä vain säilytyspaikkoja, saadaan ne pahimmat tapaukset pois väestön joukosta.[/QUOTE]

Höpölöpösössönsööö. Tämä on usein esitetty virheargumentti. Erityisesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa ollaan hoitomenetelmien tutkimuksen kärjessä, mitä kriminaalihuollon tila ei toki yksi yhteen vastaa. Tässä esimerkki
http://www.johnhoward.ab.ca/pub/respaper/treatm02.pdf
Suomeen ollaan lanseeraamassa ensimmäistä, tosin näillä näkymin vain tuomittuja seksuaalirikollisia (ei siis ennaltaehkäisevää hoitoa/matalaa kynnystä, koska mikään taho ei sellaista suostu rahoittamaan) hoitava ohjelma, joka aloittaa piakkoin. Toivoa siis on.

Muuta asiaa mulla ei aiheesta ole -- kellekään.
 
  • Tykkää
Reactions: rtee
En ole lukenut aiempaa keskustelua joten spyk. sairaanhoitajaopiskelijana olisin kiinnostunut kuulemaan että miten asia ilmenee? Ja milloin on ilmennyt ensimmäisen kerran? On kyseessä pakkomielteiset ajatukset ja oletko jo sinut oman hyväksikäyttösi kanssa ts käsitellyt asiaa?
 
Vaikea sanoa, miten todellisuudessa tuollaisessa tilanteessa reagoisin. Mutta sen tiedän varmuudella, että yhtään kehotusta tappaa itsesi ja yhtään "pohjasakkakommenttia" täällä et ole ansainnut niin kauan, kun et kenellekään pahaa tee. Jätä siis tuollaiset kommentit omaan arvoonsa. Joidenkin ihmisten ajattelumaailma on täysin käsittämätön. Toivon todella, että saat pian apua ja sitä kautta helpotusta elämääsi. Voimia ja vahvuutta toivon sinulle todella paljon.
 
Itse asiassa mietin asiaa tältä kannalta juuri tänään. :O Vähän aikaa sitten, ennen kuin huomasin ketjua. Mietin, mitä ne ko. ihmiset sanoisivat ystävälleen/muulle läheiselleen vastaavassa tilanteessa. Vastaus kysymykseen on tietysti: en. En myöskään hylkäisi ystävääni. Huolissani olisin totta kai ja kannustaisin hakemaan apua. Potkisin takamukseen, jos hän ei saisi aikaiseksi hakea apua ja auttaisin. Mä tiedän, että hyväksikäyttö voi aiheuttaa tuollaisiakin seurauksia ihmisessä, joten en ehkä osaa suhtautua tuolla tavalla kuin moni ketjussa. En kertoisi ikinä asiasta kenellekään. Jos olisi aihetta epäillä hänen tekevän jotain pahaa, toimisin tietysti eri tavalla.

Kysymys ap:lle: harkitsetko kertovasi jollekin ystävällesi vai onko aloitus ihan vaan hypoteettinen?
 
Viimeksi muokattu:
Itse asiassa mietin asiaa tältä kannalta juuri tänään. :O Vähän aikaa sitten, ennen kuin huomasin ketjua. Mietin, mitä ne ko. ihmiset sanoisivat ystävälleen/muulle läheiselleen vastaavassa tilanteessa. Vastaus kysymykseen on tietysti: en. En myöskään hylkäisi ystävääni. Huolissani olisin totta kai ja kannustaisin hakemaan apua. En kertoisi ikinä asiasta kenellekään.

Kysymys ap:lle: harkitsetko kertovasi jollekin ystävällesi vai onko aloitus ihan vaan hypoteettinen?

Et kertoisi asiasta kenellekään? Entä jos joku olisi viemässä kyseiselle pedofiilille lapsiaan hoitoon?

Voi helvetti mikä kommentti tytsiltä, mutta onneksi on ihmisiä, jotka mieluummin suojelevat lapsia kuin aikuista ihmistä.
 
[QUOTE="anne";27570816]Jos hyvä ystäväsi kertoisi olevansa seksuaalisesti kiinnostunut lapsista. Mutta ei koskaan olisi tehnyt lapselle pahaa. Miten toimisit. Ystävälläsi olisi omia lapsia. Sanoisitko hänelle että tapa itsesi niin kuin minulle sanottiin tällä palstalla.[/QUOTE]

En sanoisi. Mutta myönnän että se vaikuttaisi ystävyyteen. Olisin aina "varpaillani" niin omien kuin hänenkin lastensa suhteen.
:(
 
[QUOTE="vieras";27576733]Et kertoisi asiasta kenellekään? Entä jos joku olisi viemässä kyseiselle pedofiilille lapsiaan hoitoon?

Voi helvetti mikä kommentti tytsiltä, mutta onneksi on ihmisiä, jotka mieluummin suojelevat lapsia kuin aikuista ihmistä.[/QUOTE]

Mä vähän luulen, ettei tällaisen taipumuksen kanssa elävä kovin usein hoitaisi muiden lapsia yksin. Voisin toki kysyä vaikka asiantuntijoilta, mitä sellaisen asian suhteen tulisi toimia. Miten voisin muuten edes todistaa asiaa? Siinähän olisi sana sanaa vastaan, jos kertoisinkin. Totta kai toimisin tilanteen mukaan. Jos ystävää olisi itseään hyväksikäytetty lapsena niin minkä hän sille voisi, että siitä olisi jäänyt tuollainen taipumus? Mä en usko, että ihminen, joka mulle kertoisi asiasta ja olisi avun piirissä sekä kasvattaisi omia lapsiaan, olisi mitään tehnyt. Toki vaikea sanoa, kun ei elä tuollaisessa tilanteessa. Jos olisi vähänkään syytä epäillä, että hän tekisi jotain rikollista, en tietysti olisi toimimatta. Ei sitä nyt noin vain voi lähteä kylillä huutelemaan, että "x on pedofiili".
 
Ap:lle vielä sen verran, että toivoisin sinun saavan apua pian, kun asia tuntuu nyt päivittäin vaivaavan mieltäsi. Tai ainakin tosi paljon. Jos vaikka vanhemmillasi olisi varaa lainata sinulle rahaa yksityiselle psykiatrille tai jotain. Minusta se on vanhempien velvollisuuskin auttaa aikuistakin lastaan, joka ei ole lapsuudessaan saanut apua traumoihinsa. Soititko siihen Sexpon puhelimeen, mistä oli ketjussa puhetta?
 
Jos joku tietäisi anne sinun asiasta niin tahtoisitko hänen kertovan sinulle vai olevan hiljaa? jos joku jolle olisit kertonut asiasta olisi kertonut tai joku tunnistaisi näistä aloituksista. olisitko helpottunut vai ahdistunut jos hän kertoisi tämän sinulle? pelkäsit siinä toisessa ketjussa että joku kertoo salaisuuden eteenpäin.
 
Hei anne. En tiedä oletko provo vai mikä, mutta sen verran haluan rohkaista sua, että sun tarina sekä tuo HS:n juttu on kyllä avannut mun silmiä tässä asiassa aika paljonkin. Pedofilia oli sananakin mulle ihan hirveä ja itsekin ajattelin, että pedofiili on automaattisesti lapsia hyväksikäyttävä rikollinen. Nyt en enää ajattele näin jyrkästi, ja vaikka osa edelleen puhuu täällä tosi ilkeitä, raakoja sanoja, ainakaan mä en tuomitse sua ihmisenä. Tovion todella, että saat hoitoa, ja pääset noista taipumuksistasi ihan kokonaan eroon!

Itse kysymykseen en oikein osaa vastata muuta, kuin että ennen tätä olisin ajatellut kuin nämä "hyi vittu" -tyypit. Nyt en enää; nyt voisin jopa jollain tasolla ymmärtää.

Kivittäkää vaan, mua ei kiinnosta.
 
En ikinä ottaisi riskiä, että tuhoaisit lapseni tai jonkun muun lapsen elämän.

On käsittämätöntä, että haet jotai säälipisteitä ja kohtelua ihmisiltä oman historiaan takia tässä asiassa! Kamalaa, että sinut on rikottu, mutta siitä syystä saatat tehdä jollekin samoin. Sääli on väärä tapa auttaa tai suojella ketään.

Sairaus on sairaus ja juuri sen takia sinuun en luottaisi ikinä. En edes siihen kun sanot, ettet ikinä tekisi pahaa lapselle. Ethän sinä oikeasti voi edes sellaista luvata.

On myös kamala ajatus, että kanssasi asuu lapsia. Näin ei saisi olla.
 
Ja näille ymmärtäjille ja pään silittelijöille, miettikää!

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194778876824/artikkeli/sk+koulun+tietokoneelta+loytyi+suuri+maara+lapsipornoa+-+rehtoria+epaillaan.html
 
Jos joku minut näistä viesteistä tunnistaisi niin toivoisin että hän olisi hiljaa. Minulla ei ole mitään halua keskustella asiasta kenenkään tutun kanssa. En haluaisi vahvistaa epäilyjä. Koska sitten riski tiedon leviämisestä on suurempi. En tosin tiedä kuka minut täältä tunnistaisi. En olisi kirjoittanut jos tietäisin jonkun tutun täällä käyvän. Vakava asia ja koko elämäni olisi pilalla jos sosiaaliviranomaiset tai työpaikka saisi tietää. Asun pienellä paikkakunnalla. Joutuisin varmaan muuttamaan pois jos asia selviäisi. Tämä jää viimeiseksi viestiksi tälle palstalle. Olen syvästi pahoillani jos olen aiheuttanut ahdistusta jollekulle. Kiitos kaikesta tuesta.
 
[QUOTE="anne";27577356]Jos joku minut näistä viesteistä tunnistaisi niin toivoisin että hän olisi hiljaa. Minulla ei ole mitään halua keskustella asiasta kenenkään tutun kanssa. En haluaisi vahvistaa epäilyjä. Koska sitten riski tiedon leviämisestä on suurempi. En tosin tiedä kuka minut täältä tunnistaisi. En olisi kirjoittanut jos tietäisin jonkun tutun täällä käyvän. Vakava asia ja koko elämäni olisi pilalla jos sosiaaliviranomaiset tai työpaikka saisi tietää. Asun pienellä paikkakunnalla. Joutuisin varmaan muuttamaan pois jos asia selviäisi. Tämä jää viimeiseksi viestiksi tälle palstalle. Olen syvästi pahoillani jos olen aiheuttanut ahdistusta jollekulle. Kiitos kaikesta tuesta.[/QUOTE]

Tuskin kukaan voi tunnistaa. Et ole kertonut mitään yksityiskohtaista itsestäsi ainakaan tässä ketjussa. Kunhan joku pelottelee.
 
Mulla ei ole lapsia, joten en osaa ajatella tätä äiti-kannalta. Jos olisi, en haluaisi enää ystäväni tapaavan lapsiani ja varmaan pitäisin vahtia parhaani mukaan, ettei ystävä myöskään pääsisi muiden lasten seuraan.

Kuitenkaan en hylkäisi tai laittais Metro-lehteen varoittavaa ilmoitusta hänestä, tekisin voitavani saadakseni ystäväni hoitoon ja yrittäisin tukea siinä, että ei toteuttaisi ajatuksiaan. Yrittäisin itse olla ystävä, joka ei jätä hädässä. Jos kyse olisi jostain tutusta tai "kaverista" niin varmasti sanoisin, että heippatirallaa.
 
En tiedä miten reagoisin, mutta toivoisin reagoivani niin että saisin kannustettua ystävääni hoitoon ja auttamaan häntä hoidon etisimissä. Mutta varmasti se vaikuttaisi haluihini tavata ystävää lapseni kanssa ja epäilen että välit viilenisivät pikkuhiljaa.
Mutta en usko että juoruaisin asiasta, koska jos apua hakisi ja saisi, niin parantumista(?) tuskin auttaisi jos kaikki tutut ja tuntemattomatkin alkaisivat vältellä ja osoitella että tuolla se pedari menee. Eli toivoisin hänelle apua ja paranemista, mutten usko että kovin läheisenä säilyisin.
 
[QUOTE="anne";27577356]Jos joku minut näistä viesteistä tunnistaisi niin toivoisin että hän olisi hiljaa. Minulla ei ole mitään halua keskustella asiasta kenenkään tutun kanssa. En haluaisi vahvistaa epäilyjä. Koska sitten riski tiedon leviämisestä on suurempi. En tosin tiedä kuka minut täältä tunnistaisi. En olisi kirjoittanut jos tietäisin jonkun tutun täällä käyvän. Vakava asia ja koko elämäni olisi pilalla jos sosiaaliviranomaiset tai työpaikka saisi tietää. Asun pienellä paikkakunnalla. Joutuisin varmaan muuttamaan pois jos asia selviäisi. Tämä jää viimeiseksi viestiksi tälle palstalle. Olen syvästi pahoillani jos olen aiheuttanut ahdistusta jollekulle. Kiitos kaikesta tuesta.[/QUOTE]

ok kysyin vaan kun aloituskin koski ystävälle kertomista ja kun yhdessä viestissä sanoit haluavasi kertoa jollekulle. et onko ahdistavaa kun ei voi kellekään kertoa. ohan se eri asia et joku ite kysyis ku jos kerrot kenelle sä itse haluut. voimia toivotan minä kans.
 
[QUOTE="anne";27571002]Vain ajatuksen tasolla. En ole ikinä tehnyt mitään oikeasti. Enkä haluakaan. Haluan hoitoa.[/QUOTE]

Totta. Ja kaikki lasten hyväksikäyttäjät eivät ole pedofiileja! Osa on esim. ns psykopaatteja, ei pedofiileja.
 
Aloittajalle vielä, itselläni on samanlainen tausta ja vähän samanlainen ongelma, tosin ne ajatukset ovat mielessä vain masturboidessa. Mutta koskaan en tule ketään vahingoittamaan. Etkä tule sinäkään kun niin olet päättänyt. Sehän on sinun vallassasi mitä sinä teet ja mitä et. Suosittelen käsittelemään tuon kokemasi trauman. Minä en terapiassa pystynyt avautumaan, muuten kuin että kerroin että olen hyväksikäyttöä kokenut. Mutta olen purkanut asiaa netin keskustelupalstoilla, anonyymisti tietenkin. Pääasia ettei pidä kaikkea sisällään. Lääkärikin voi varmaan auttaa. Ei sille tartte heti ovelta huutaa että Olen pedofiili! Sano ensimmäisellä kerralla vaikka, että olet todella ahdistunut ja sinulla on häiritseviä ajatuksia.
 

Yhteistyössä