Miten petturin saa kiinni?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vielä toivoa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Muutettiin miehen kaa yhteen, jouluna tuli naisilta, joista en ollut kuullut mainittavaan sanakaan, joulukortteja. Minä vein meidän joulukortit postiin ja hän sanoi, että hän lähettää vaan näille ja näille kortin ja lisää mun nimen myös. Mun piti laittaa siihen punaiseen kuoreen vielä pari korttia ja kas kummaa niin siellä oli näille naikkosille kortit menossa. Varmaan rikoin tässä kirjesalaisuutta, vaikka vahingossa huomasin nuo kortit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja innanan:
Muutettiin miehen kaa yhteen, jouluna tuli naisilta, joista en ollut kuullut mainittavaan sanakaan, joulukortteja. Minä vein meidän joulukortit postiin ja hän sanoi, että hän lähettää vaan näille ja näille kortin ja lisää mun nimen myös. Mun piti laittaa siihen punaiseen kuoreen vielä pari korttia ja kas kummaa niin siellä oli näille naikkosille kortit menossa. Varmaan rikoin tässä kirjesalaisuutta, vaikka vahingossa huomasin nuo kortit.

jos ihan tarkkoja ollaan, niin et rikkonut kirjesalaisuutta, koska sinun omia kortteja oli siinä kuoressa myös. Kortti sinänsä ei edes kuulu kirjesalaisuuden piiriin, koska se on kortti. Mutta sinä taisit törkeästi rikkoa jotakin muuta salaisuutta...tämä muu salaisuus on se mistä nyt puhutaan... tietysti voi virallisesti puhua jonkin pykälän mukaisesta kirjesalaisuudesta, mutta taustalla on oma rajoittamaton oikeus elää omanlaistaan elämää. Oman elämänsä eläminen parisuhteessa on täysin verrannollinen pokeriin; jollain on pokkaa vaikka mihin, ei ole edes kykyä hävetä.

Jos joku sanoo tietävänsä heti, kun häntä petetään, niin niitä kykyjä kadehdin...

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Jos joku sanoo tietävänsä heti, kun häntä petetään, niin niitä kykyjä kadehdin...

No, minä en pidä ko 'kykyä' edes mitenkään erityisenä, silloin kun asutaan ja eletään yhdessä.

Sen sijaan kannattaisi kadehtia kykyä, että yli nimettömän verkon nimettömällä keskustelupalstalla 'näkee' muista kirjoittelijoista jotain, mitä he eivät kirjoita... Sellaisia kun tuntuu olevan tuhka tiheässä, vaikka parisuhdeongelmat tuntuvat helposti samaisia vaivaavan.

 
Älkää enää jaksako tuota nakkelua. Me muut lukijat kun ei ole jaksettu sitä enää aikoihin... Lopettakaa nyt hitto soikoon jo nuo ikuiset pistelemisenne ja muu melskaamisenne!

Rauhallista viikonloppua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Jos joku sanoo tietävänsä heti, kun häntä petetään, niin niitä kykyjä kadehdin...

No, minä en pidä ko 'kykyä' edes mitenkään erityisenä, silloin kun asutaan ja eletään yhdessä.

Sen sijaan kannattaisi kadehtia kykyä, että yli nimettömän verkon nimettömällä keskustelupalstalla 'näkee' muista kirjoittelijoista jotain, mitä he eivät kirjoita... Sellaisia kun tuntuu olevan tuhka tiheässä, vaikka parisuhdeongelmat tuntuvat helposti samaisia vaivaavan.

Hyvin monesta näkee ja haistaa paljon. Myös kirjoituksista voi lukea kaikenlaista ihmisen mielestä ja tunteista, vaikkei niitä ole kirjoitettu sanalliseen muotoon. Kokemukset mm. parisuhdeongelmat terästävät tätäkin kykyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja exexe:
Hyvin monesta näkee ja haistaa paljon. Myös kirjoituksista voi lukea kaikenlaista ihmisen mielestä ja tunteista, vaikkei niitä ole kirjoitettu sanalliseen muotoon. Kokemukset mm. parisuhdeongelmat terästävät tätäkin kykyä.

Niin.

Sille minä en kuitenkaan mahda mitään, että minusta on ristiriitaista 'nähdä' tuntemattomista ihmisistä asioita ja listata niitä 'näkemisiään' tuntemattomien ihmisten lapsuudesta saakka, mutta parisuhteessaan ei pysty näkemään asioita penkomatta toisen puhelinta tai posteja ihan konkreettisesti.




 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja exexe:
Hyvin monesta näkee ja haistaa paljon. Myös kirjoituksista voi lukea kaikenlaista ihmisen mielestä ja tunteista, vaikkei niitä ole kirjoitettu sanalliseen muotoon. Kokemukset mm. parisuhdeongelmat terästävät tätäkin kykyä.

Niin.

Sille minä en kuitenkaan mahda mitään, että minusta on ristiriitaista 'nähdä' tuntemattomista ihmisistä asioita ja listata niitä 'näkemisiään' tuntemattomien ihmisten lapsuudesta saakka, mutta parisuhteessaan ei pysty näkemään asioita penkomatta toisen puhelinta tai posteja ihan konkreettisesti.

Minä pyydän, että älä niputa asioita. esimerkiksi minä olen sen verran vanha, että olen tehnyt muutakin tässä elämässä, kuin kiertänyt tahkoa. Minä olen ollut joskus nuori ja SINISILMÄINEN. Parisuhteessa olin sinisilmäinen ja luotin sokeasti, en edes osannut koskaa epäillä mitään, jos joku olisi tullut minulle sanomaan, että vaimosi pettää sinua, niin olisin kai vetänyt viestintuojaa lättyyn. MUTTA, MUTTA, tästä alkoikin minun kasvaminen, siis minä osaan vaikka mitä, en pelkästään fyysisesti, vaan henkisellä puolella olen kasvanut aivan valtavasti. Minun on kiittäminen avioeroa vapautumisestani.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Marita70:
Voisitko, been there, valottaa vähän, minkä ikäinen olet?

Mikäli minun yksityiset asiani olisivat jotenkin tämän keskustelun kannalta olennaisia, niin voisin. Mutta mikäli ne eivät lisää keskusteltavaan asiaan mitään merkittävää keskustelun jatkumisen kannalta, en näe mitään syytä tyydyttää satunnaisen utelijan tiedonjanoa.

Nämä minulle suunnatut kysymykset ovat aivan turhia, en ole vastannut niihin aiemmin, enkä vastaile nyt. Todennäköisesti en tule vastailemaan, vaan kirjoitan sen, minkä kulloinkin itse arvioin olevan olennaista itsestäni jakaa tuntemattomille ihmisille.

Mikäli uteliaisuutesi ei tästä vastauksesta helpota, voit kääntyä niiden puoleen, jotka 'näkevät' asioita, kunhan tahkonpyörittelyltä joutavat.

Onnea arvauksiin.

 
Luin ketjun osallistumatta siihen itse ja totean sinun olevan täyspäinen tästä joukosta ja kirjoituksiasi ja vastauksiasi oli ihan ettensanoisi nautinnollista lukea. Tuo vastauksesi uteluun oli taas osoitus siitä, osaisinpa itsekin....
 
Ihmisen kronologinen ikä ei ole kovin merkityksellinen kokemuksia ja ymmärrystä ajatellen. Toinen oppii ja havaitsee vähemmästäkin, toinen ei koskaan.

Tuo, että haistaa petturuuden, on niin monista tekijöistä kiinni. Lisäksi on olemassa ns. sattuma. Tosin jotkut väittävät, ettei sattumaa ole olemassakaan. Se, että havaitsee jotain tai sattuu tilanteeseen tai sopivasti kohdalle, voi olla intuitiivista, osin tiedostamaton, osin tietoista. Lisäksi sanotaan, että valhe paljastuu lopulta aina.

Ihminen, jolla on jotain salattavaa tai hämärää itsessään ja teoissaan alkaa toimia sen mukaan. Salailu, peittely, välttely, kiertely lisääntyy aluksi, mutta kun jonkin aikaa kuluu ja kuvittelee muka olevansa turvallisilla vesillä, ei enää jaksakaan varoa ja salata. Alkaa toimia normaalisti mm. jättämällä postin "vahingossa" auki kiireessään. Yleensä elämä on sellaista, että kaikille sattuu joskus "mokia". Niin myös pettureille, onneksi. Oikeastaan ei tarvitse muuta kuin odottaa, niin paljastuminen, valehtelu tai ristiriita tulee ilmi.

Jonkinlainen sinisilmäisyys voi jopa auttaa. Petturi kuvittelee, ettei se mitään hoksaa, luottaa kuin hullu puuroon. Paljon vaikeampaa on jo niillä, jotka ovat aina haistavinaan jotain ja antavat itsestään tarkan ja epäluuloisen vaikutelman. Tosin tämä voi olla myös heidän "pelastuksensa". Kukaan tietoisesti pettävä lusmu ei ensisijaisesti hakeudu seuraan. Petturikin nimittäin varoo ja pelkää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja Marita70:
Voisitko, been there, valottaa vähän, minkä ikäinen olet?

Mikäli minun yksityiset asiani olisivat jotenkin tämän keskustelun kannalta olennaisia, niin voisin. Mutta mikäli ne eivät lisää keskusteltavaan asiaan mitään merkittävää keskustelun jatkumisen kannalta, en näe mitään syytä tyydyttää satunnaisen utelijan tiedonjanoa.

Nämä minulle suunnatut kysymykset ovat aivan turhia, en ole vastannut niihin aiemmin, enkä vastaile nyt. Todennäköisesti en tule vastailemaan, vaan kirjoitan sen, minkä kulloinkin itse arvioin olevan olennaista itsestäni jakaa tuntemattomille ihmisille.

Mikäli uteliaisuutesi ei tästä vastauksesta helpota, voit kääntyä niiden puoleen, jotka 'näkevät' asioita, kunhan tahkonpyörittelyltä joutavat.

Onnea arvauksiin.

Btdt on taitava sanojen pyörittelijä. Osaa kiertää ja lopulta mollata toisen kysymyksen. En suuremmin arvosta tuota taitoa, vaikka kirjoittamisen lahjaa ei voi kieltää. Ilmaistu sisältö on kuitenkin fraasinomaista, moniin pitkiin sanoihin hukutettua. Tarvitseeko ihan noin monella lauseella hahmottaa toisen yksinkertaista kysymystä ja sen jälkeen, miksei vastaa?

Vaihtoehdot: ei vastaa ollenkaan tai vastaa yhdellä sanalla tai lauseella.
 
Tämän ketjun luettuani totesin, että olen aika onnellinen. Rakastan ja minua rakastetaan suurella tunteella.

En ole enää mikään varhaisnuori, vaan aikuinen ihminen. Tiedän mitä haluan ja miksi niin haluan. Parisuhteeseeni, ehkäpä sen pituuden ansiosta, ei kuulu salailu ja oma tarkka reviiri, omin salaisin mielenkiinnonkohtein. Olemme kuitenkin kaksi eri ihmistä, jotka elämme yhdessä ja erikseen ilman tarkkaa rajaa.

Juttelin puolisoni kanssa reviireistä, yksityisyydesta yms. Hänkään ei osannut pitää niitä ainakaan meidän parisuhteeseen kuuluvina. Saisin kuulema lainata hänen hammasharjaansa milloin vain. Ja sitten hän kutsui minut yhteiseen suihkuun. Menin.

Mitä ei tiedä, ei loukkaa. . . Voiko siis tehdä toiselle jotain minkä tietää tätä loukkaavan, mutta uskoen sen jäävän salaisuudeksi, ja tekee sen kuitenkin? Jos on valmis loukkaamaan toista, tosin olettamuksella ettei se kuitenkaan sitä saa tietää, niin voiko sama tekijä rummuttaa viestintäsalaisuuden puolesta? Laki kun on laki, säännöt ovat sääntöjä. . . Niinpä

Tietysti me nettilukijat ja -kirjoittajat luomme mielikuvia toisista kirjoittajista. Kategorioimme heidät eri lokeroihin. Analysoimme heidät. Niin minä ainankin tämänkin ketjun perusteella. Mietin ikää ja ajatumaailmaa, elämäntilannetta ja -arvoja. Minun arvomaailmani peilaten tietysti.

Pitkässä nuoruudesta asti ulottoneessa parisuhteessa omien reviirien rajat ovat häilyväisemmät kuin lyhyemmässä, kahden ehkä aikuisaikanaan yksin eläneiden, parisuhteessa. Tietysti näin täytyykin olla. Väitän kuitenkin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu jos jonkinlaista elämänvaihtetta, ylä- ja alamäkiä, vuoristorataa villeimmillään, joten parisuhteesta tiedän minäkin yhtä ja toista. Lisäksi ystävillä on, ja on ollut, eri-ikäisiä ja erilaisia parisuhteita, joita on joutunut sivusta seuraamaan. Sielläkin on elämä ollut kuin naurutalossa, kummitusjunassa, vekkulissa ja vaikka missä härpäkkeessä. Lemmenlaivaa unohtamatta.

Alkuperäinen kirjoittaja, olen todella pahoillani puolestasi. Toivottavati saat selvyyden asiasta, sillä vaikka tieto luo tuskaa, niin tosiasia on ettei totuus pala tulessakaan. Kun tiedät faktat miehestäsi, niin voit sen perusella miettiä että onko teillä enää yhteistä tulevaisuutta.

Muille kirjoitajille, kiitos mielipiteistänne ja vastauksistanne kirjoituksiini. Monet teistä elävät elämänsä hyvin eri arvojen mukaan kuin minä omaani. Toivottavasti te olette elämässänne yhtä onnellisia kuin minä nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Mikäli uteliaisuutesi ei tästä vastauksesta helpota, voit kääntyä niiden puoleen, jotka 'näkevät' asioita, kunhan tahkonpyörittelyltä joutavat.

Onnea arvauksiin.

Juu, ei ole lainkaan epäselvää, että ddtp ikä alkaa kakkosella. Hänen kirjoituksissaan on sellaista ihanaa uhoa, jota on ihmisillä, jotka vielä kuvittelevat, että he hallitsevat kaiken. Mutta kyllä Siperia opettaa, siitä olen aivan varma ja tervetuloa sitten kerhoon nimeltään elämää kokeneet.
Olen sanonut minulla olevan nyt kyvyn nähdä laajemmin asioita, mutta olen myös sanonut, että parisuhteessa en ymmärtänyt , että minua petetään. Ddtp taas sanoo näkevänsä heti, kun häntä petetään, se on edelleen kyky, jota kadehdin. Että eräänlainen näkijä hänkin tuntuu olevan...

 
Toisaalta, jos minä elän suhteessa tuntosarvet ulkona ja tarkkailen tilannetta, että koska minua petetään, niin en ole silloin rakkaussuhteessa, en elä normaalia elämää ja en tiedä mitä on onni. Sinisilmäinen ei pidä olla, mutta ei myöskään vainoharhainen. Ei kohtaloa voi hallita...
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Toisaalta, jos minä elän suhteessa tuntosarvet ulkona ja tarkkailen tilannetta, että koska minua petetään, niin en ole silloin rakkaussuhteessa, en elä normaalia elämää ja en tiedä mitä on onni. Sinisilmäinen ei pidä olla, mutta ei myöskään vainoharhainen. Ei kohtaloa voi hallita...

Tämä onkin yksi niitä vaikeimpia asioita sen jälkeen, kun on joutunut petetyksi. Toistuvat pettymykset ja pettämiset muovaavat ihmistä. Valitettavasti jotkut oppivat kokemastaan. Sekään ei siis ole pelkästään positiivista. Luultavasti kukaan ei aina halua pitää tuntosarviaan ulkona tarkkailemalla tilannetta. Luottamus helpottaa elämää ja antaa turvallisuuden tunteen, poistaa pelon.

"Rakkaussuhteessa" voinee silti elää ja rakastaa katkerastikin, tietäen petoksen, mutta onnellisuudessa on kysymysmerkkejä. Kohtalo on sen vuoksi käsitteenä hankala. Sellaistakin elämässä toki on, mihin ei kukaan voi vaikuttaa. Toisaalta on sanonta, että jokainen on oman onnensa seppä. Se antaa monia mahdollisuuksia ihmiselle itselleen.
 
Eihän se ikä tietysti aina kerro mitään. Siitä joissain tapauksissa saattaa "nähdä" vain jotain. Kuten useimmat meistä tekevät. Ja yrittävät kenties nähdä sen kautta toisessa jotain hyvää. Ihmisen. Jotkut eivät ehkä halua olla ihmisiä. Vain pahuksen fiksuja koneita.
Joillakin käy elämässä kieltämättä hemmetin hyvä tuuri. "Siperia" ei ikinä opeta..
On kyllä mielestäni naiivia, jos huomaa jotain merkkejä mahdollisesta pettämisestä, muttei tutki asiaa muuten, kuin suoraan kysymällä, ja uskoo sitten sen valheen. Tietysti voisi luottaa "näkemäänsä" ja lähteä.. Helppoa varmasti sellaiselle ihmiselle jolle puoliso on vain joku, helposti korvattavissa. Jotkut meistä haluavat uskoa syyttömyyteen, kunnes nuo "yksityisyyttä loukaten" tongitut todisteet toisin todistavat. Mutta tonkimatta ei minullakaan ensimmäisen vahingossa löydetyn todisteen jälkeen totuus olisi tullut ilmi. Tai ainakin olisin hukannut aikaani paljon kauemmin uskottoman luonteen kanssa. Niin pahalta tuntui niiden ensimmäisten merkkien pamahdettua silmille, ne saattoi ehkä selittää suhteen tuoreudella, jos oikein tyhmä on, kuten minä, mutta jatko todisti miehen älyttömän hyväksi valehtelijaksi. Kuinka pahalta olisikaan tuntunut, jos olisin pidempään vain sinisilmäisesti odotellut että mies jää rysän päältä kiinni, sitten kun olen ehtinyt kiintyä vielä enemmän. Minulla on tunteet, voisin kai sanoa olevani rikas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marita70:
On kyllä mielestäni naiivia, jos huomaa jotain merkkejä mahdollisesta pettämisestä, muttei tutki asiaa muuten, kuin suoraan kysymällä, ja uskoo sitten sen valheen. Tietysti voisi luottaa "näkemäänsä" ja lähteä..

Niinpä, tämä on se kohta, joka ei täsmää käytännön kanssa. Näkee todisteet, mutta ei toimi, vaan vetoa kirjesalaisuuteen ja käskee toisen sulkea kirjeen...näinhän meitä kehoitetaan tekemään lain mukaan parisuhteessa. Kuinkahan moni , jolla on itsellään puhtaat jauhot pussissa, jättäisi noteeraamatta puolison saaman rakkauskirjeen..

 
Alkuperäinen kirjoittaja krii tikko:
Btdt on taitava sanojen pyörittelijä. Osaa kiertää ja lopulta mollata toisen kysymyksen. En suuremmin arvosta tuota taitoa, vaikka kirjoittamisen lahjaa ei voi kieltää. Ilmaistu sisältö on kuitenkin fraasinomaista, moniin pitkiin sanoihin hukutettua. Tarvitseeko ihan noin monella lauseella hahmottaa toisen yksinkertaista kysymystä ja sen jälkeen, miksei vastaa?

Vaihtoehdot: ei vastaa ollenkaan tai vastaa yhdellä sanalla tai lauseella.

Eli kirjoitustaito on hyvä, mutta ei ole kuitenkaan hyvä. Tai sinä et ainakaan tykkää. Kuten kilpailevan kaupungin palomestarikin on tokaissut: 'Väärin sammutettu'.

Ja missä kohdassa on 'mollausta', jonka miellän haukkumiseksi tai solvaamiseksi, vai onko kysymyksessä ihan vain oman itsen epävarmuudesta, tunteesta että toinen vaikuttaa paremmin itseään ilmaisevalta ja näin ollen vaikuttaa 'fiksummalta'.

No joo, siinä oli taas analyysiä minun kirjoittamisestani. Eikö olisi kuitenkin ihan oikeudenmukaisuuden vuoksi syytä 'analysoida' muidenkin kirjoituksia, mitä esimerkiksi pidetään siitä, että kirjoittaja no ei onnistu, ilmeisen toistuvista yrityksistään huolimatta, kirjoittamaan nimimerkkiäni tai siitä tehtyä lyhennettä oikein?

Onko hänellä oikeasti lukihäiriö vai onko kyseessä alkeellinen yritys mitätöidä minua kirjoittajana, vähintään ylenkatsoa valitsemaani nimimerkkiä?
Mitä mieltä muut ovat siitä, että hän yksikantaan väittää ikäni alkavan tietyllä numerolla, vaikka hän ei voi sitä mistään oikeasti tietää?
Entäpä se aikaisempi heitto, jossa oli jo minun lapsuudestanikin 'tiedettyjä' asioita, vaikka hänellä ei ole niistäkään mitään selkoa?

Koska kirjoitan aina samalla rekisteröidyllä nimimerkilläni, olen helppo kohde maalitauluksi niille, jotka tuntevat tarvetta minua 'analysoida' ts. arvailla ties mitä omista lähtökohdistaan ja tarkoitusperistään alkaen.

Mutta kummasta se kertoo enemmän, analysoitavasta vai analysoijista?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lukemansa pitää ymmärtää:
Mitä ei tiedä, ei loukkaa. . . Voiko siis tehdä toiselle jotain minkä tietää tätä loukkaavan, mutta uskoen sen jäävän salaisuudeksi, ja tekee sen kuitenkin?

Ei voi. Tai siis voi, mutta silloin olisi syytä käydä sisäistä arvokeskustelua itsensä kanssa. Paha teko ei ole tekemätön vain siksi, että siitä eivät muut tiedä, itse tietää kuitenkin aina.

Minusta on yhä erikoista, että oletetaan yksityisyydestään kiinnipitävien tekevän jotain lain tai puolison kanssa sovitun vastaista.
Minusta se paljastaa huomattavasti paljon enemmän, kuin yksikään luettu sähköposti.
 
kyllä hän on sinua pettänyt. minunkin ex-aviomieheni valehteli täysin kirkkain silmin ja minäkin yritin uskoa, kunnes tuli niin pitävät todisteet, että hän tunnusti sitten lopulta. sitä ennen minä olin hänen mukaansa vainoharhainen, jne. meille tuli ero, se oli ihan kamala tuskan paikka minulle, mutta tuska lähti nopeasti pois ja nyt on helpottavaa elää kun ei tarvitse epäillä, jne. en enää ikinä alkaisi suhteeseen, jossa toinen on uskoton. se kuluttaa ihan liikaa, eikä ole oikein kenellekään!
 
Taidan nyt mennä mukaan turhaan sananvääntöön. Silti vastaan, btdt:tä itseään siteeraten: "Eli kirjoitustaito on hyvä, mutta ei ole kuitenkaan hyvä. Tai en ainakaan tykkää. Kuten kilpailevan kaupungin palomestarikin on tokaissut: 'Väärin sammutettu'.

Kovin väärin sammutettu, jos aiheuttaa enemmän tuhoa ja hämmennystä, kuin olisi tarpeen.

"Ja missä kohdassa on 'mollausta', jonka miellän haukkumiseksi tai solvaamiseksi, vai onko kysymyksessä ihan vain oman itsen epävarmuudesta, tunteesta että toinen vaikuttaa paremmin itseään ilmaisevalta ja näin ollen vaikuttaa 'fiksummalta'."

Lopussa oli mollaus. "Mikäli uteliaisuutesi ei tästä vastauksesta helpota, voit kääntyä niiden puoleen, jotka 'näkevät' asioita, kunhan tahkonpyörittelyltä joutavat." Mollattiin kahta kirjoittajaa. ja lopuksi ylimielinen: "Onnea arvauksiin!" Koko tuon litanian olisi voinut jättää pois, kuten koko vastauksenkin. Tai mikäli aivan välttämättä ei olisi halunnut mitenkään valaista ikääsi , niin lausua ystävällisesti: "Kiitos ehdotuksesta, mutta iälläni ei liene mitään väliä."

Ethän voi tietää, analysoinko muiden kirjoituksia. Olen voinut vastata hyvinkin kriittisesti jonkun kirjoitukseen tai tapaan esittää mielipiteensä. Tämä kyseinen vastaus btdt:lle liittyi myös nim."tirkistelijän" ylistävään kommenttiin, jonka suhteen olen selvästi eri mieltä. Fiksuudestakaan ei tarvitse täällä kamppailla. Enemmän toivon viisaita ajatuksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi ei taas!:
Älkää enää jaksako tuota nakkelua. Me muut lukijat kun ei ole jaksettu sitä enää aikoihin... Lopettakaa nyt hitto soikoon jo nuo ikuiset pistelemisenne ja muu melskaamisenne!

Rauhallista viikonloppua.

Minä jaksan nauraa! Been... antaa kivasti köniin tälle neiti noolle. Vähän tosin mietin, että tällä neiti noolla on henkinen kantti aika hepponen, saattaa kaatua kun vähän puhaltaa. Kuinka joku äijä voikin olla noin mitätön pieni vinkuja? Lääkitys pitäisi kait laittaa kohdilleen, vai auttaakoko se tyhmyyteen?
 

Similar threads

S
Viestiä
6
Luettu
985
Ä
T
Viestiä
12
Luettu
903
P
L
Viestiä
4
Luettu
547
P

Yhteistyössä