Miten petturin saa kiinni?!

[no griminaal]

Rikkovatko nämä ihmiset muutkin lakia tarpeen vaatiessa?

 

[Lukemansa pitää ymmärtää]

Ei. Jokainen normaali ihminen nähdessään postin auki ruudulla pyytäisi kumppaninsa paikalle sulkemaan sen tai sulkisi sen itse lukematta. Toimenpide on helppo, sen kuin klikkaa ruudun kokonaan kiinni tai sivun alareunaan näkymättömiin.

Voiko ihmistä, joka epäilee häntä petettävän, pitää mielenlaadultaan "normaalina"? Tuleeko ihmisen, joka epälee häntä pettettävän, käyttäytyä "normaalisti"? Järki ja tunteet, vinhoja viedessään. . .

Oikeastiko aikuinen ihminen, joka tapauksessasi haluaa näytellä yli-ihmistä, huhuilee, että "kulti, huhuu, sinun sähköpostiohjelmasi on jäänyt päälle. Kulti, tuletko sammuttamaan sen? Vai sammutanko minä, kultiiii?

Juu, toimenpide on helppo. Click, click.

Jos parisuhteen päättäisi siihen ja siltä seisomalta, jos saisi tietää toisen epäilevän omaa luotettavuuttaan, niin eipä ole paljoa tunteita pelissä. Miksi olla ylipäätään parisuhteessa, jos elämä on noin tunteetonta?

Nimimerkin valinta ei ole edellisen kirjoittajalla osunut nyt ihan nappiin, pitäisi todella harjoitella lukemisensa ymmärtämistä, varsinkin jos tuntee tarvetta esittää arveluja asioista, joita ei ole kirjoitettu.

Teko ja tunne ovat kaksi eri asiaa. Kun kirjoitin päättäväni sellaisen suhteen, jossa selviäisi minulle tuon kaltainen kyttäily, se on teko, ei tunne. Tunteistani en kirjoittanut mitään, mutta on melko yksinkertaista olettaa, että niitä ei olisi, vain siksi etten ole jakanut niitä kirjoittamalla sitä tietoa elleihin.

[/quote]

Teko ja tunne ovat kaksi eri asiaa, mutta eiköhän ne kuitenkin kulje käsi kädessä? Ainakin kun puhutaan niinkin tärkeästä asiasta kuin parisuhde. Miksi "kyttääminen" on sinusta noin kamala asia? Siis, jos et tee/suunnittele tekeväsi jotain, mikä esille tullessaan ei saisi puolisosi hyväksyntää. Eikä tätä tarvitse verrata vankilaan. . .

Jos puolisosi olisi saanut käytöksestäsi tms käsityksen, että petät häntä, niin tokihan se asia häntä vaivaa. Jos ei siis ole tunteeton ihminen, ja sinä hänelle joko yhdentekevä, tai jotain hyötyä tuova.

Jos se häntä vaivaisi, niin toki hän haluaisi asian selvittää. Joko puhumalla tai tekemällä. Vaikka vain sen yhden kerran.

Ja jos sinä saisit tietää, että puolisosi on selannut puhelintasi tai sähköpostiasi (puhelimen olet itse jättänyt esiin, tai sähköpostiohjelmasi auki), niin sitten kirjoittamasi mukaan suhteenne olisi ohi. Loppu. Slut. Tuosta noin vain. Kun kerran sinä tahdot.

Jos suhde pitäisi lopettaa siksi, että vain sen yhden kerran puolisosi epäili sinua. Koska sinulla on sellainen tahto. Tahto ja tunne kulkevat vierekkäin. Tai ainakin niiden pitäisi kulkea. Suhteen päättäminen tehdään tunteen perustella, tai jos ei tehdä, niin onko niitä suuria tunteita ollutkaan? Tuskin, ja silloin tietysti se tahto riittää.

On melko yksinkertaista kirjoittaa, että jos niin tapahtuisi, niin näin tekisin. Jos elämänsä joutuisi elämään valmiiksi kirjoitetun mukaisesti, niin onpa surullinen, tyhjä ja tunteeton elämä.

 

[no]

Sellaiset ihmiset , jotka kieltävät ehdottomasti yksilön puolustamasta itseään ovat alistajan puolella ja jopa itse juuri näitä hirviöitä. Jokaisen velvollisuus on toimia omaksi parhaakseen, juuri toisessa ketjussa minua moitittiin siitä, että en lukenut lapsen sähköposteja, ei ollut tarvetta?

Työpaikkakiusatun pitää taistella oikeuksiensa puolesta. Valkoiset valheet ovat joskus paikallaan. Juu, ylinopeutta on tullut ajettua, onneksi autolla edes pääsee...

 

[Triptrap]

Mä en kanssa ymmärrä tätä melskaamista. Hei haloo, kautta aikojen on puolisot vakoilleet toisiansa, lukeneet toistensa kirjeitä ja kuunnelleet toistensa puheluita, ottaneet selvää toisen asioista ihan itse, jos on huomanneet, että on aihetta epäillä jotain, ja toinen ei suostu itse kertomaan mitään.

Pitäisikö sitä tosiaan istua kädet ristissä ja odottaa, että ne todisteet taivaasta tipahtaa syliin? Hyvin usein tällaisen "urkkimisen" syynä on juuri se, että jotain on käynyt ilmi ja epäilys herännyt, ja erittäin usein epäilyyn on aihetta. Pitäisi siis kysyä toiselta suoraan, mutta entä jos toinen ei anna kunnon vastausta? Usein alkaa juuri se klassinen vainoharhaiseksi syyttäminen ja kaikkea muuta paskaa. Toista vedätetään minkä ehditään, mutta mitään ei siis saisi tehdä?

Nämä pettäjät jatkaa pettämistään ja valehtelemistaan aina siihen asti, kunnes heille lyödään tosiasiat nenän eteen. Ja jostain ne tosiasiat on tempaistava. Muussa tapauksessa olet sitten siinä välitilassa, missä tavallaan tiedät, mutta et oikeastaan tiedä, mitä tiedät. Ja se on äärimmäisen kuluttava olotila.

Minulle olisi tällaisessa tapauksessa aivan se ja sama, vaikka toinen menisi poliisille valittamaan, että olen tutkinut hänen puhelimensa ja / tai sähköpostinsa. Siis ihan todella se ja sama!

En ole ikipäivinä kuullut, että kukaan puoliso olisi näin tehnyt, mutta sittenhän se olisi kerta se ensimmäinenkin.
Ihan todella paskan hailee minulle. Ja uskoisin että aika monelle muullekin. Johan sitä itselleen äärimmäisen tärkeästä tiedosta kannattaa vaikka maksaakin, vai mitä?

Niin kauan, kuin puolisot ei rehellisesti kerro toisilleen ns. sivusuhteistaan, minusta toisella on oikeus ottaa asiasta selvä.

Eri asia on sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset, jotka tutkii toisen joka askeleen minuutin tarkkuudella. Mutta olen käsittänyt, ettei täällä keskustella nyt sellaisesta.

 

[no]

Minulle sattui joskus oikeassa elämässä sellainen tilanne, että keskustelin vaimon kanssa puhelinsalaisuudesta. Minun huomiotani kiinnitti se, että hän hyvin tomerasti ja määrätietoisesti lyttäsi mielipiteeni siitä, että puolisoiden välillä voisi olla puhelimet, jotka ovat molempien vapaasti käytettävissä. Ajattelin hänen olevan hyvin lainkuuliainen ja rehellinen, kun hän nosti puhelisalaisuuden niin suureen arvoon puolisoidenkin välillä. Sitten jälkeenpäin ymmärsin miksi hän vaali puhelisalaisuutta, mutta siitä rehellisyydestä ja lainkuuliaisuudesta en sitten häntä voinutkaan muissa asioissa ihailla. Kaikki on suhteellista, joillain jopa rehellisyys....

 

[noolle]

Miten ymmärrät termin "lainkuuliaisuus"?

 

[saako ap:n takaisin?]

Mikä kevätärtymys teille on tullut, BTDT, Lillukka ja no? Miksei voi asioista keskustella asiallisesti ja mielellään pysyä topicin aiheessa, eikä pallotella toisillenne näsäviisauksia ja kettuiluja? Tympii lukea näitä ketjuja, kun teillä kaikilla on oikeaakin asiaa, mutta se hukkuu tuohon nokitteluun - ja sit oikeita kunnon viestejä saa haarukoida kuin neulaa heinäsuovasta.

 

[no]

Ai miten ymmärrän viestintäsalaisuuden, se on laki, jota rikolliset käyttävät hyväkseen tiettyyn pisteeseen, mutta onneksi on jo mahdollista kuunnella oikeuden päätöksellä puhelinta, jota epäillää käytettävän rikoksen välineenä ja taitaapa poliisillakin olla oikeus puhelinten kuuntelemiseen.

Tehkääpä kotona vastaava keksustelu viestintäsalaisuudesta, niin saatte uusia merkityksiä termille "lainkuuliaisuus"

lainkuuliaisuus vaihtelee yksilön mukana ja myös hänen tarpeidensa mukaan, ei meillä muuten olisi vankilat täynnä. Mutta ei siellä ole yhtään petettyä lukemassa tiilenpäitä, jos he ovat pettäjän puhelimen ratsanneet, ihan hyvällä omallatunnolla voi itseään näinkin suojella.

 

[noolle]

Pettäminen ei ole rikos. Lainkuuliaisuus tarkoittaa sitä, että ihminen noudattaa asetettuja lakeja. Sinä no leimasit vaimosi pettämisen johdosta (kirjoit näin: lainkuuliaisuudesta en sitten häntä voinutkaan muissa asioissa ihailla. ) Vaimo on siis tuomionsa saanut rikollinen?
Sinä sähläät koko ajan näitä asioita kun et ymmärrä sanoja.

 

[no]

Pettäminen ei ole rikos. Lainkuuliaisuus tarkoittaa sitä, että ihminen noudattaa asetettuja lakeja. Sinä no leimasit vaimosi pettämisen johdosta (kirjoit näin: lainkuuliaisuudesta en sitten häntä voinutkaan muissa asioissa ihailla. ) Vaimo on siis tuomionsa saanut rikollinen?
Sinä sähläät koko ajan näitä asioita kun et ymmärrä sanoja.

Ei lainkuuliaisuus merkitse tuomita, sinä voit olla lainkuuliainen tai et, mutta ei siitä vielä tuomita, jos et jää kiinni.

 

[no]

Pettäminen ei ole rikos. Lainkuuliaisuus tarkoittaa sitä, että ihminen noudattaa asetettuja lakeja. Sinä no leimasit vaimosi pettämisen johdosta (kirjoit näin: lainkuuliaisuudesta en sitten häntä voinutkaan muissa asioissa ihailla. ) Vaimo on siis tuomionsa saanut rikollinen?
Sinä sähläät koko ajan näitä asioita kun et ymmärrä sanoja.

sama loogisuuden mukaan käyttäytymiselläsi viestität, että olet pettänyt.

 

[Pettäjä (ei kiinni jäänyt)]

Pettäminen ei ole rikos. Lainkuuliaisuus tarkoittaa sitä, että ihminen noudattaa asetettuja lakeja. Sinä no leimasit vaimosi pettämisen johdosta (kirjoit näin: lainkuuliaisuudesta en sitten häntä voinutkaan muissa asioissa ihailla. ) Vaimo on siis tuomionsa saanut rikollinen?
Sinä sähläät koko ajan näitä asioita kun et ymmärrä sanoja.

Ei lainkuuliaisuus merkitse tuomita, sinä voit olla lainkuuliainen tai et, mutta ei siitä vielä tuomita, jos et jää kiinni.

Eikä pettäminen satuta jos ei jää kiinni

 

[Mutta kun jää,]

se satuttaa sitä pahemmin, mitä kauemmin on ollut väärässä luulossa. Silloin tuntee itsensä paitsi petetyksi, niin myös narriksi, ja mitä pitempään on pidetty väärässä käsityksessä, sitä kauemmin vie myös luottamuksen palautuminen enää koskaan kehenkään. Siltä särkymiseltä on oikeus suojella itseään ja toista, ja se tapahtuu vain todellisuuden tietämisellä ja kertomisella.

 

[been there, done that]

Oikeastiko aikuinen ihminen, joka tapauksessasi haluaa näytellä yli-ihmistä, huhuilee, että "kulti, huhuu, sinun sähköpostiohjelmasi on jäänyt päälle. Kulti, tuletko sammuttamaan sen? Vai sammutanko minä, kultiiii?

No juu ei. Meillä on henkilökohtaiset koneet, joten tuollaista tilannetta ei pääse edes meillä syntymään. Näyttelykysymyksen sivuutan.

Teko ja tunne ovat kaksi eri asiaa, mutta eiköhän ne kuitenkin kulje käsi kädessä? Ainakin kun puhutaan niinkin tärkeästä asiasta kuin parisuhde.

Minun tekee mieli lyödä, siispä lyön, niinkö? Silloin on tunne ja teko 'käsi kädessä'.

*huokaus*

Miksi "kyttääminen" on sinusta noin kamala asia? Siis, jos et tee/suunnittele tekeväsi jotain, mikä esille tullessaan ei saisi puolisosi hyväksyntää. Eikä tätä tarvitse verrata vankilaan. . .

Minusta suhde jossa kytätään ON ennemmin vankila, kuin parisuhde. Miksi kuvittelet, että silloin ollaan tekemässä jotain päivänvaloa kestämätöntä, jollei puoliso 'siunaa' sitä tekemistä erikseen? Koska itse toimisit niin..?

Meillä kyllä ilmoitetaan, missä kuljetaan ja mikä on arvioitu poissaoloaika, muutenhan yhteisen ajan suunnittelu olisi mahdotonta, mutta mitään 'iltalomia' tai muita lupia ei 'anota'. Ilmoittaminen riittää. Ja koska keskustelemme normaaleiden aikuisten tavoin keskenämme, tulee siinä yhteydessä tekemiset melko lailla ilmi, ilman että 'ilmoittaudutaan päivystäjälle'.

Ja jos sinä saisit tietää, että puolisosi on selannut puhelintasi tai sähköpostiasi (puhelimen olet itse jättänyt esiin, tai sähköpostiohjelmasi auki), niin sitten kirjoittamasi mukaan suhteenne olisi ohi. Loppu. Slut. Tuosta noin vain. Kun kerran sinä tahdot.

No ei välttämättä ihan niinkään. Mutta toisen postien ja puhelimen kyttäily on yleensä tapa, toisille näköjään melko rutinoitunutkin tapa, eikä mikään ainutlaatuinen kerta.

Sellaista en suhteessani hyväksy.

Mutta kyllä, suhde loppuu heti siihen, kun kumpi tahansa osapuolista haluaa sen päättää. Vaikka sitten minä. Ja ennen saivarteluja, se tuskin tapahtuu yhdella ainoalla tietyllä hetkellä ja kertarysäyksellä, kyseessä on kuitenkin ennemmin prosessi, kuin happening.

 

[been there, done that]

Miksei voi asioista keskustella asiallisesti ja mielellään pysyä topicin aiheessa, eikä pallotella toisillenne näsäviisauksia ja kettuiluja?

Näin olen toiminutkin, keskustellut aiheesta asiallisesti. Asiallisen määritelmä näyttää vain olevan varsin laaja, riippuen lukijasta tai kirjoittajasta...

 

[no]

Näin olen toiminutkin, keskustellut aiheesta asiallisesti. Asiallisen määritelmä näyttää vain olevan varsin laaja, riippuen lukijasta tai kirjoittajasta...

Nimimerkin valinta ei ole edellisen kirjoittajalla osunut nyt ihan nappiin, pitäisi todella harjoitella lukemisensa ymmärtämistä, varsinkin jos tuntee tarvetta esittää arveluja asioista, joita ei ole kirjoitettu.

Kun ei edelleenkään ole. Mitään postien lukemisia ei edes tarvita suhteesta lähtemiseen, sen kuin pakkaa tavaransa ja lähtee, niin yksinkertaista se on.

Mutta kyllä, suhde loppuu heti siihen, kun kumpi tahansa osapuolista haluaa sen päättää. Vaikka sitten minä. Ja ennen saivarteluja, se tuskin tapahtuu yhdella ainoalla tietyllä hetkellä ja kertarysäyksellä, kyseessä on kuitenkin ennemmin prosessi, kuin happening.

 

[Hieno oikeudentaju, onnittelut]

Aika uskomatonta, että syypääksi saadaan joten ap. joka vilkaisi miehensä postia (ja ilmeisesti vielä vahingossa) eikä suinkaan tuo paskiainen, joka ihan suunnitellusti kävi huorissa. Normaalilukutaidolla varustettu ihminen kun ehtii jo vilauksessa rekisteröimään useamman sanan näytöllä olevasti tekstistä vaikkei edes tietoisesti sitä lukisi, ja jos ne sanat ovat tyyliin "paljonko maksaa koko yö" niin aika dorka saa olla jos ei lue loppujakin!

 

[Lukemansa pitää ymmärtää]

Teko ja tunne ovat kaksi eri asiaa, mutta eiköhän ne kuitenkin kulje käsi kädessä? Ainakin kun puhutaan niinkin tärkeästä asiasta kuin parisuhde.

Minun tekee mieli lyödä, siispä lyön, niinkö? Silloin on tunne ja teko 'käsi kädessä'.

*huokaus*

Minä kirjoitan suuremmista tunteista, rakkaudesta, parisuhdepalstalla kun olemme. Sinä nähtävästi keskityt primitiivisiin tuntemuksiin. Tosin, varmasti jos kokee rakkautensa uhatuksi ja loukatuksi, niin se lyöminenkin käy mielessä. Ja jotkut toteuttavatkin ajatuksensa.

Minä (rautalanka esiin) tarkotin sitä, että kun on parisuhteessa jossa on tunnetta (positiivista tunnetta, rautalankasolmu tähän kohtaan), ja saa tietää toisen loukkaavan omia arvojaan (pettäminen tai sen epäily on varmasti yksi suurimmista loukkauksista parisuhteessa, rautalankasolmu tähänkin), niin silloin toimii ennenkuin välttämättä ajattelee. Sinun tapauksessa yksityisyytesi, sähköpostistisi & kännykkäsi tutkiminen, loukkaaminen tuntuu oleva se suurin loukkaus (ei vaadi solmua).

Minä väitän, että tullessaan loukatuksi ihminen toimii hyvin tunnevaltaisesti, epäillessään olevansa petetty, haluaa saada asioista selvyyden. Kyselee puolisoltaan, mutta tämän kieltäessä kaiken ja kuitenkin käyttäytyessään oudosti, tutkii sitten muilla tavoilla. Väärinkö? Saattaa olla, mutta ihmillistä. Hyvin inhimillistä.

Sinun tapauksessa kirjoitit alussa, että pelkkä yksityisyytesi loukkaaminen riittää siihen, että suhde loppuu siihen paikkaan. Tätä kritisoin (iso solmu). Jos väität, että suhteesi loppuu siihen paikkaan, vaikka puolisosi olisi vain sen kerran tutkinut sähköpostisi, niin minä väitän että tuollainen suhde on tunneköyhä. Tai ne voimakkaat tunteet pyörivät liikaa minä-minä-asteikolla.

*huokaus täälläkin*

Miksi "kyttääminen" on sinusta noin kamala asia? Siis, jos et tee/suunnittele tekeväsi jotain, mikä esille tullessaan ei saisi puolisosi hyväksyntää. Eikä tätä tarvitse verrata vankilaan. . .

Minusta suhde jossa kytätään ON ennemmin vankila, kuin parisuhde. Miksi kuvittelet, että silloin ollaan tekemässä jotain päivänvaloa kestämätöntä, jollei puoliso 'siunaa' sitä tekemistä erikseen? Koska itse toimisit niin..?

Edelleenkin kirjoitin tähän ketjuun ap:n kirjoituksen takia. Siinä ei ollut sitä kyttäämistä ennen sitä yhtä sähköpostiviestiä, jossa mies halusi maksullista seuraa koko yöksi. Unohditko mihin ketjuun kirjoitit? Ap:n puolison tekeminen EI KESTÄ PÄIVÄNVALOA.

Itse olen pitkässä parisuhteessa, eikä tekemisiäni reunusta pimeys ja synkkyys. Ei toki ikuinen kirkkauskaan, linnunlaulun ja keijukaisten hyräilyn siivittämänä. Mutta aika lähellä tuota. =0D Minä uskon, että pettäminen on asenne- ja luonnekysymys. Eikä kuulu meikäläisen pirtaan. PISTE.

Parisuhteessa ei pitäisi olla salaisuuksia, minkäänlaisia. PISTE. Ja tämä ei tarkoita sitä, että on raportointivelvollinen toiselle. Tai, että täytyy puolin ja tosin kytätä toisen menemisiä, tulemisia, puheluita ja sähköposteja. PISTE.

Jos tämän luottamuksen kuitenkin rikkoo, tai toisesta niin tuntuu, niin silloin ei päde kirje- ja puhelusalaisuudet. PISTE. Jos toinen näihin tukeutuu ja vetoaa, niin onpas kurja puoliso. PISTE. Ja todennäköisesti hänen tekemisensä ja sanomisensa eivät kestä päivänvaloa. Tuskin yön pimeyttäkään.

Minusta siinä tilanteessa, jos toinen vedoton lakiin haluaa peitellä omia tekemisiään, niin kyse on pahemmasta kuin vankilasta kyttäyksineen. Kyse on kidustuslaitoksesta. Eikä ketään pidä kiduttaa, ei henkisesti eikä ruumiillisesti. Jos kokee, että toisen kanssa ei ole hyvä olla, niin sitten erotaan. Ja sitten vasta kehitellään vaikka minkälaisia viritelmiä. Toisen tietoinen loukkaaminen omilla teoilla on siis mielestäni pahempi paha, kuin oman puolison kirje- tai puhelinsalaisuuden rikkominen. Joka muuta väittää omaa erikoisen ajatusmaailman.

Olen sivusta joutunut seuraamaan jos jonkinlaista parisuhdekiermuraa ja tiedän mistä kirjoitan.

Ihminen, jota on loukattu parisuhteessa, on sen jälkeen hyvin sirpaleilla. Ja siihen ei kenenkään yksityisyyden, puhelin- ja kirjesalaisuuden loukkaaminen, ole verrattavissa. PISTE.

Meillä kyllä ilmoitetaan, missä kuljetaan ja mikä on arvioitu poissaoloaika, muutenhan yhteisen ajan suunnittelu olisi mahdotonta, mutta mitään 'iltalomia' tai muita lupia ei 'anota'. Ilmoittaminen riittää. Ja koska keskustelemme normaaleiden aikuisten tavoin keskenämme, tulee siinä yhteydessä tekemiset melko lailla ilmi, ilman että 'ilmoittaudutaan päivystäjälle'.

Noinhan toimitaa normaalissa parisuhteessa. Pitäisikö tuohon kommentoida jotain? Ongelmahan on siinä, kun ei puhuta, tai jos puhutaan, niin ei puhuta totta. Eikö vain?

Ja jos sinä saisit tietää, että puolisosi on selannut puhelintasi tai sähköpostiasi (puhelimen olet itse jättänyt esiin, tai sähköpostiohjelmasi auki), niin sitten kirjoittamasi mukaan suhteenne olisi ohi. Loppu. Slut. Tuosta noin vain. Kun kerran sinä tahdot.

No ei välttämättä ihan niinkään. Mutta toisen postien ja puhelimen kyttäily on yleensä tapa, toisille näköjään melko rutinoitunutkin tapa, eikä mikään ainutlaatuinen kerta.

Sellaista en suhteessani hyväksy.

Mutta kyllä, suhde loppuu heti siihen, kun kumpi tahansa osapuolista haluaa sen päättää. Vaikka sitten minä. Ja ennen saivarteluja, se tuskin tapahtuu yhdella ainoalla tietyllä hetkellä ja kertarysäyksellä, kyseessä on kuitenkin ennemmin prosessi, kuin happening.

Kenelle toisen postien ja puhelimen kyttäily on tapa? Kaikille? Ei varmaan. Onnellisille parisuhteessaan? Ei varmaan.

On varmasti ihmisiä, jotka ovat aina parisuhteessaan epäluuloisia. Mutta kai heilläkin on siihen syynsä, kokemuksensa ja oppinsa. Tai ainakin uskon, että niitä patologisia kyttääjiä on aika harvassa.

Tietysti suhde loppuu siihen, kun jompikumpi puolisoista niin haluaa. Tai molemmat. Mutta että parisuhde loppuisi siihen, että toinen olisi kerran "kytännyt" toisen puhelinta tai sähköposteja, niin hoh hoijaa. Kyllä siihen on taatusti ihan eri syyt ja salaisuudet, ja niiden esille tuleminen.

Etukäteen voi tietysti kirjoittaa elämänsä, mutta aika kurja elämä sellainen olisi. Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma. . .

 

[Lukemansa pitää ymmärtää]

Aika uskomatonta, että syypääksi saadaan joten ap. joka vilkaisi miehensä postia (ja ilmeisesti vielä vahingossa) eikä suinkaan tuo paskiainen, joka ihan suunnitellusti kävi huorissa. Normaalilukutaidolla varustettu ihminen kun ehtii jo vilauksessa rekisteröimään useamman sanan näytöllä olevasti tekstistä vaikkei edes tietoisesti sitä lukisi, ja jos ne sanat ovat tyyliin "paljonko maksaa koko yö" niin aika dorka saa olla jos ei lue loppujakin!

Näin se menee. Eikä vaadi kyttääjän luonnetta, tai superepäluuloisen geenejä.

 

[.onni.]

Kyllä mäkin olen sitä mieltä et jos ei ole mitään salattavaa niin voi antaa toisen lukea viestit puhelimelta tai sähköpostista ihan vapaasti. Taitaa olla niin juuri kuin "no" totesi että jos ei oma toiminta kestä päivänvaloa niin sitten juuri meuhkataan viestintäsalaisuudesta!
Kyllä prkl jos mua petetään tai epäilen sitä niin teen kaikkeni sen selville saamiseksi. Ja turha mussuttaa "huonosta suhteen valinnasta" tai "huonosta itsetunnosta" - asia nyt vain on niin että toiset (suuri osa?) ihmisistä (miehistä?) on niin paskoja että kun oma elämä on vähän tylsää tai raskasta niin haetaan sitä huvitusta salaa muualta !! Ja kuitenkin näytetään kotona sit viatonta naamaa...

 

[been there, done that]

Parisuhteessa ei pitäisi olla salaisuuksia, minkäänlaisia. PISTE. Ja tämä ei tarkoita sitä, että on raportointivelvollinen toiselle. Tai, että täytyy puolin ja tosin kytätä toisen menemisiä, tulemisia, puheluita ja sähköposteja. PISTE.

Jos tämän luottamuksen kuitenkin rikkoo, tai toisesta niin tuntuu, niin silloin ei päde kirje- ja puhelusalaisuudet. PISTE. Jos toinen näihin tukeutuu ja vetoaa, niin onpas kurja puoliso. PISTE. Ja todennäköisesti hänen tekemisensä ja sanomisensa eivät kestä päivänvaloa. Tuskin yön pimeyttäkään.

Myös parisuhteessa on oltava omaa tilaa ja vapaus päättää, mitkä ovat julkisia ja yhteisiä asioita, mitkä aivan henkilökohtaisia.

Hammasharjakin on yleensä kaikkien nähtävillä, mutta sitä käytetään aina vain henkilökohtaisesti. Yleensä siitä ei edes pidetä, jos sitä näpelöi tai tutkailee joku muu.

Luottamus voi suhteessa rikkoutua paljon muustakin, kuin pelkästä 'vieraissa käymisestä', mutta mikään ei kuitenkaan anna oikeutta rikkoa toisen oikeuksia pitää viestintäsalaisuutensa. Siitäkään huolimatta, vaikka hän käyttäisi puhelintaan ja sähköpostiaan em. asian hoitamiseen.

Yleensä suhde oireilee paljon muillakin tavoilla ennen kuin toisen silmä tai mieli alkaa harhautua suhteen ulkopuolelle. Jos näitä merkkejä ei huomaa suhteessaan, on jo armotta myöhässä puhelimen ja postin penkomisessa, eikä niiden tonkiminen varmasti auta suhteen korjaamista.

Siispä toisen tekojen vakoilu postin tai puhelimen kautta on vain omaa, eikä niin tervettä, uteliaisuutta ja sillä haetaan vain lyömäaseita toista vastaan.

 

[no]

Minusta tässä pitää erottaa toisistaan kaksi asiaa. Puolisoiden välinen vapaa viestimien käyttö. On todellakin valtaosa parisuhteista, että toisen puhelimeen saa vastata ja sillä voi soittaa ja sähköpostit ovat vapaasti luettavissa. Se toinen asia on missä puolisoilla ei ole oikeutta toisen puhelimeen, eikä minkäänlaiseen sähköpostien avoimuuteen. ja kai tästä on vielä jokin välivaihekin...

peruskysymys on luottamus ja sen ansaitseminen, sitten mikään näistä vaihtoehdoista ei ole ongelma.

 

[höpötihöpö]

[quote="
Yleensä suhde oireilee paljon muillakin tavoilla ennen kuin toisen silmä tai mieli alkaa harhautua suhteen ulkopuolelle. Jos näitä merkkejä ei huomaa suhteessaan, on jo armotta myöhässä puhelimen ja postin penkomisessa, eikä niiden tonkiminen varmasti auta suhteen korjaamista.

Kylläpä sinä olet fiksu! Katotaan nyt sitten miten sinä toimit kun alat epäillä että joku puolisosi toimissa ei täsmää...
Suljetko silmäsi ja korvasi ja odotat että "voi kyllä se kulta tunnustaa jos on jotain väärää tehnyt" ?

 

[Lukemansa pitää ymmärtää]

Myös parisuhteessa on oltava omaa tilaa ja vapaus päättää, mitkä ovat julkisia ja yhteisiä asioita, mitkä aivan henkilökohtaisia.

Hammasharjakin on yleensä kaikkien nähtävillä, mutta sitä käytetään aina vain henkilökohtaisesti. Yleensä siitä ei edes pidetä, jos sitä näpelöi tai tutkailee joku muu. .

Tietysti parisuhteessa on oltava omaa tilaa ja vapautta, omia ystäviä ja harrastuksia. Nämä ovat tietysti henkilökohtaisia, vaikka pitkässä parisuhteessa ystävät yleensä ovat tuttuja kummallekin. Jokainen käyttää omia henkiökohtaisia harrastusvälineitä, kuten tossuja ja verkkareita. Yleensä tietysti siksi, että omat ovat eri kokoa.

Hammasharja on tietysti henkilökohtainen, vaikka se saattaa näköttää samassa hammasharjatelineessä. Värikoodilla yleensä eritellään kummankin puolison hammasharjat.

On aika varmaa, että jos toinen puoliso tietäisi, että hammasharjaa käyttää myös joku ulkopuolinen, niin sitä tuskin pidettäisiin enää samassa telineessä, samasta huoneesta, tai talosta puhumattakaan. Siis jos tietäisi. . .

Meillä minä siivoan yleensä pesuhuoneen, ja siivotessani saatan koskea puolisoni hammasharjaan, ja jopa siirtää sitä hetkellisesti. Näpelöintini ja tutkailuni ei ole ainakaan toistaiseksi saanut hänessä aikaiseksi reaktiota jossa hän heittäisi sen inhoten pois.

Luottamus voi suhteessa rikkoutua paljon muustakin, kuin pelkästä 'vieraissa käymisestä', mutta mikään ei kuitenkaan anna oikeutta rikkoa toisen oikeuksia pitää viestintäsalaisuutensa. Siitäkään huolimatta, vaikka hän käyttäisi puhelintaan ja sähköpostiaan em. asian hoitamiseen.

Yleensä suhde oireilee paljon muillakin tavoilla ennen kuin toisen silmä tai mieli alkaa harhautua suhteen ulkopuolelle. Jos näitä merkkejä ei huomaa suhteessaan, on jo armotta myöhässä puhelimen ja postin penkomisessa, eikä niiden tonkiminen varmasti auta suhteen korjaamista.

Siispä toisen tekojen vakoilu postin tai puhelimen kautta on vain omaa, eikä niin tervettä, uteliaisuutta ja sillä haetaan vain lyömäaseita toista vastaan.

Miten mielestäsi petetty käyttää urkkimiaan tietoja lyömäaseena pettäjää kohtaan? Miksi täytyy joutua tilanteeseen, jossa pettäjä valehtelee kerta toisensa jälkeen, kiistää pettämisensä, eikä tunnusta ennen kuin toisella on "todisteita" pettämisestä? Pahimmassa tapauksessa syyttää toista puolisoa vainoharhaiseksi hulluksi. Onko tuollaisessa tilanteessa todellakin se pahempi syyllinen todisteiden hankkija, vai se jonka viestintäsalaisuutta on rikottu?

Nykyään on tutkittu, että on parisuhteita jossa molemmat puolisot ovat tyytyväisiä. Mitään ei puutu, ei rakkautta, hellyyttä, seksiä. Silti jompikumpi pettää, hetken halusta, jännityksen kaipuusta. Tällaisessa suhteessa ei ole merkkejä.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, ettei tietojen kaiveleminen puhelimista tai tietokoneista auta suhdetta. Eikä sillä toiminnalla parannusta suhteeseen haetakaan. Sillä haetaan varmuutta, mielenrauhaa, pistettä kalvavalle tunteelle, että kaikki ei ole parisuhteessa oikein, ja että toinen puoliso valehtelee. Jos tämä tieto toimii lyömäaseena toista kohtaan, niin itsepä on aseensa ja iskunsa ansainnut.

Edelleen väitän, että pettäminen on yksi julmimmista asioista jota toinen voi puolisolleen tehdä. Olettamuksella, että kyse on parisuhteesta, jossa on tarkoitus olla uskollisia toisilleen.

Täytyykin viikonloppuna vaihtaa hammasharjat. Ja tarkasti värikoodata ne oikein. Kyse ei ole vaihtelunhalusta, vaan hygieniasta.

Vaihtaminen virkistää. Näin on joku joskus keksinyt. Nykymaailmassa se tuntuu olevan vallalla asiassa kuin asiassa. Parisuhteessakin. Virkistystä haetaan tavalla tai toisella, näkyvästi tai salassa. Kyse on yleensä omasta virkistymisenhalusta. Ja sitä haetaan nykyään turhan usein aidan toiselta puolelta. Miksi ei virkistetä parisuhdetta? Miksi on ensin mun ja sun elämä, ja sitten vasta meidän elämä? Miksi halutaan liian tarkasti rajata asiat mun asioihin, tavaroihin, kännykkään, tietokoneeseen, sähköpostiini? Mun, mun, mun, mun. Minä, minä, minä. Mun elämä, mun oikeuteni, mun salaisuuteni, mun haluni. Ja sitten ei enää puhuta vain hammasharjasta. . .

 

[eräs peräs]

Kyllä mäkin olen sitä mieltä et jos ei ole mitään salattavaa niin voi antaa toisen lukea viestit puhelimelta tai sähköpostista ihan vapaasti.

En tiedä yhtään parisuhdetta, jossa näin toimittaisiin. Kaikissa ystävieni ja tuttavieni parisuhteissa ihmisillä on samallekin tietokoneelle omat tunnukset jokaisella perheenjäsenellä, omat puhelimet, joita aivan henkiläkohtaisesti myös käytetään.

Samoin meillä on omat kaapit, omat laatikot ja omat paperit. Kummallakin on oiekus olettaa, ettei toinen käy penkomassa näitä yksityisiä alueita. Minulle ei yksinkertaisesti kuulu kaikki mieheni muistot, ajatukset tai mielenkiinnon kohteet. Kummallakin on oma reviirinsä sen yhteisen tilan ohella.

On se kummallista, että ihmisellä saa lapsena, teininä ja aikuisena sinkkuna olla omia asioita joihin puuttumista pidetään yksilön rajojen rikkomisena. Parisuhteessa pitäisi sitten kaiken olla levällään, eikä mitään yksityisyyttä saisi säilyttää. Tämä toisen lähes omistaminen ja symbioosimainen yhteiselo oudoksuttaa suuresti.

Lisäksi pidän hyvinkin loukkaavana ajatusta, ettei minun ystävälleni lähettämää tekstiviesti ta sähköpostia käsitellä yksityisenä, vaan perusajatus on, että ystäväni oikeastaan täytyy näyttää kaikki puolisolleen, tai hänellä on jotain salattavaa!

Tälläinen ystävä jonka tietäisin jakavan aivan kaiken puolisonsa kanssa, olisi hyvinkin pian entinen ystävä. Vai pitäisikö minun luottaa, että parisuhdekriisin uhallakin ystävän miehen oletteassa kaiken olevan yhteistä, minun luottamukseni säilyttääkseen ystäväni on valmis kohtaamaan mahdolliset petturiepäilkset miehensä taholta? Sillä et jos ei ole mitään salattavaa niin voi antaa toisen lukea viestit puhelimelta tai sähköpostista ihan vapaasti. Vai?