Miten nykyään saa hankalat lapset kuriin kun kaikki on kiellettyä?

["vieras"]

[QUOTE="Lilli";27343207]ymmärrän ap:tä. meillä 4v tyttö joka ei usko, tottele MITÄÄN. ei kerää lelujaan, ei halua lähteä ulos eikä ulkoa sisälle, lällättelee, rikkoo tavaroita... jäähypenkit, uhkailu & kiristys testattu.
ja parhaiten toimi, kun A. olin urannut viskata kaikki lelut roskiin ja keräsinikin ne jätesäkkiin sekä vein ulkovarastoon
ja b. mies löi pöytään huutaen "nyt jumalauta loppuu!"

noiden jälkeen tyttö oli niin nöyrää & kilttiä jonkin aikaa, mutta eihän noin saisi nykyään tehdä vaan pitäisi istuttaa jäähypenkillä tai keskustella.. vaan meillä kun se ei toimi! ja rajoja pidetty siitä asti, kun alkoi jotain tajuamaan[/QUOTE]

No tuotahan se oli omassakin lapsuudessa, yritin itse lapsena kuulemma kaikin keinoin sotkea asioita, mutta kun isä sanoi tarpeeksi tiukalla sävyllä, että: "Että nyt tuo loppuu", niin minäkin lopetin riehumisen. Enkä ole saanut mitään traumoja. Eikä meillä ollut koskaan ruumiillista kuritusta.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";27343307]Ei ole hankalia lapsia on vaan laiskoja vanhempia. Oikeesti. Katso peiliin ja myönnä totuus. Se, että kolmas lapsi ei toimi samalla tavoin kun edelliset on ihan luonnollista. Hän vaatii enemmän koska saa vähemmän. Ja sä olet väärässä, se nimenomaan on lasten tehtävä kyseenalaistaa vanhempia, kokeilla rajoja ja haastaa.[/QUOTE]

Nyt täytyy kyllä nostaa hattua! Ratkaisit ongelman jota ovat pyöritelleet niin perheneuvolan psykologi,psykiatri ja neuvolan terveydenhoitajat n. kolmen vuoden ajan. Kiitos tästä,nyt voin jälleen hengittää kun tiedän mikä mättää ja missä on vika.

Luuletkos etten ole sinne peiliin tuijotellut tässä vuosien saatossa? Käynyt yksityiskohtaisesti läpi omaa ja mieheni käytöstä,minuutti minuutilta,taistelu taistelulta? Sä taidat tosissas kuvitella että oon piereskelly sohvalla nää kuluneet vuodet ja nyt tulen tänne persettä raapien valittamaan kun poika ei tottele? Tottakai lapsen kuuluu kokeilla rajojaan mutta jos se rajojen testaus on päällä jatkuvasti niin kyllähän se aika helvetisti elämää hankaloittaa jos täytyy joka ruokailun/pesun/pukemisen aikana käydä läpi ne samat asiat,samat jankkaukset,samat vääntämiset. Mietipä paljonko aikaa päivittäin kuluu siihen jos jossain viiden minuutin hommassa menee sen jatkuvan väännön ja tappelun takia puolituntia? Eikö sun mielestä olisi ihan kohtuullista löytää tuohon joku keino joka auttaisi minua ja joka auttaisi lasta? Mä en selvästikään ole päässyt tarpeeksi hänen päänsä sisälle jotta tietäisin mitä ihmettä lapsi kuvittelee voittavansa tekemällä kaikesta hankalaa.

Ja olit väärässä. Kyse on esikoisesta.

 

["Kahden äiti"]

AP:lle tsemppiä ja muillekin haastavien lasten vanhemmille. Minusta tämä on ollut Kaksplus-urani paras ketju, tällaista keskustelua meidän vanhempien tulisi käydä toistemme kanssa. Itsellä kaksi ihan tavallista jäärää lasta, ja välillä saan lyödä nyrkkiä pöytään ja saan kiroilla, sellasta se elämä on, minun mielestä se ei tapa. Mulla ei ole antaa vinkkejä AP:lle, olen vaan kuullut sanottavan että pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Rajat ja rakkautta, toistoja ja toistoja ja loppussa ehkä kiitos seisoo

 

["a.p"]

[QUOTE="Kahden äiti";27344507]AP:lle tsemppiä ja muillekin haastavien lasten vanhemmille. Minusta tämä on ollut Kaksplus-urani paras ketju, tällaista keskustelua meidän vanhempien tulisi käydä toistemme kanssa. Itsellä kaksi ihan tavallista jäärää lasta, ja välillä saan lyödä nyrkkiä pöytään ja saan kiroilla, sellasta se elämä on, minun mielestä se ei tapa. Mulla ei ole antaa vinkkejä AP:lle, olen vaan kuullut sanottavan että pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Rajat ja rakkautta, toistoja ja toistoja ja loppussa ehkä kiitos seisoo[/QUOTE]

Ihana kommentti! Kiitos :flower:

 

["jep"]

[QUOTE="Kahden äiti";27344507]AP:lle tsemppiä ja muillekin haastavien lasten vanhemmille. Minusta tämä on ollut Kaksplus-urani paras ketju, tällaista keskustelua meidän vanhempien tulisi käydä toistemme kanssa. Itsellä kaksi ihan tavallista jäärää lasta, ja välillä saan lyödä nyrkkiä pöytään ja saan kiroilla, sellasta se elämä on, minun mielestä se ei tapa. Mulla ei ole antaa vinkkejä AP:lle, olen vaan kuullut sanottavan että pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Rajat ja rakkautta, toistoja ja toistoja ja loppussa ehkä kiitos seisoo[/QUOTE]

Joo, hyvä ketju! Ei pilata tätä muiden haukkumisella.

 

["Kahden äiti"]

Siis "jep" kuka haukkuu tässä ja ketä? En ymmärrä, koskiko kenties pointtisi minua?

 

["jutta"]

Hyvä!

 

[vierassss]

Mulle tuli mieleen kun sä aika monessa viestissä toit esille et lapsi ei kaikesta tästä huolimatta muutu, et sitäkö sä toivot? Siis et lapsi olisi toisenlainen? Kun mitäs jos kyse on vaan lapsen luonteesta. Lapsi on itsepäinen, voimakastahtoinen, oma-aloitteinen, kyseenalaistava. Eihän lapsi luonteelleen mitään voi. Aseta tietyt rajat käytökselle mutta älä odota että lapsi muuttuu toisenlaiseksi. Ja yritä nähdä nuo samat ärsyttävät piirteet myös vahvuuteena. Sulle ne näyttäytyy silleen et lapsi ei usko sun auktoriteettiä mutta mitäs jos kyse ei ole siitä? Lapsesi ei vaan purematta niele kaikkea paskaa vaan vaatii kunnon perustelut. Lapsesi ei sokeasti tottele kenen tahansa ihan mitä tahansa käskyä vaan käyttää myös omaa päätä. Hyväksy lapsesi sellaisena kun hän on vaikka samat säännöt pätee häneenkin kuin muihin. Jos hän on tottunut siihen et sitten vasta tosiaan on pakko tehdä kun äidiltä alkaa savu nousta korvista ja naaman väri muuttua punaiseksi, niin sitä samaahan se toteuttaa sitten aina. Sillon vasta annetaan periksi ja uskotaan että nyt on tehtävä niin. Minkä ikäiset sun muut lapset on?

 

[ratkaisin]

Kysy mieheltäsi kokee hän että tuet häntä riittävästi

http://www.iltalehti.fi/perhe/2015051319681245_pr.shtml