Miten nykyään saa hankalat lapset kuriin kun kaikki on kiellettyä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="heh";27338844]ei ennenkään kukaan ollut vapaa millään tavalla. ahtaissa kyläyhteisöiss kyttääminen ja lyttääminen ja siihen päälle kaikki työt, jotka nainen teki.

fyysisen ja henkisen koskemattomuuden yhdistän itse enemmän ihmisarvoihin kuin mihinkään yhteiskuntafilosofiaan.[/QUOTE]

Hmm. Tuokin on vain eräs historiantulkinta. Tutkin itse historiaa ja voin vakuuttaa, että intuitio on harvoin totuus historiasta. Intuitio ja aivopesu ovat enemmänkin välttämätön paha. Tämä homma ei toimisi ilman erilaisia fiktioita.

Ihmisarvo ilman yhteiskunnallista ulottuvuutta on minun nähdäkseni sama kuin laiva ilman vettä. Nähdäkseni kumpikaan ei voi toteutua, ei fyysinen eikä henkinen koskemattomuus, kun se laiva joutuu veteen.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Walden

Mitä tähän tulee, huh mitä kakkaa! Teeskentelyä. just tulee mieleen nämä ohjelmat, jossa joku äijä menee sähläämään jonnekin afrikkaan ja 100 muuta sähläriä siellä yhdessä, yritetän saada vietyä joku leijonanpoikanen jonnekin ja "pelastettua" se, kun ensin on ihan itse pienin kätösin länsimainen mies tappanut omalla ahneudella sukupuuttoon maapallon kaikki elälimet.
 
Kertokaa te viisaammat miten toimitte hankalien lastenne kanssa?
Kerroit mun vastaukseni jo viestissäsi "Isä löi nyrkin pöytään ja sanoi että "perkele" ja siihen loppui sikailu." meillä se joka lyö nyrkin pöytään (ja saattaa tiukan paikan tullen painottaa asiaansa tuolla prkleelläkin) on tosin äiti, mutta lopputulema sama - sikailu loppuu!
Niin se tosiaan riittää että lyö sen nyrkin siihen pöytään, ei tarvitse lyödä ihmistä (nyrkillä, risulla tai millään muullakaan), ei tarvitse huutaa, mutta tuo konkreettisesti esille että on tosissaan.
Meillä on se ADHD-oireinen, ei diagnoosia vielä, joten tiedän miten tuskaista on se kun mikään ei tunnu menevän perille. Yritä sitten tehdä yhteistyötä koulun kanssa jossa lässyliisa kysyy pikku-mico-petteriltä "voi eikö sua huvita oppia matikkaa, mitä jos pidettäis vaikka välitunti, sen jälkeen voit sitten taas heitellä penaalisisällön pitkin käytävää, jos huvittaa ja sitten voit jäädä jälki-istuntoon jos huvittaa, mutta voin myös antaa sulle sydämmen jos siitä tulee parempi mieli, eiks vaan.."
 
[QUOTE="tiukkis";27338655]Kyllä minä joudun joka päivä korottamaan ääntäni ja välillä ihan karjaisemaankin meidän pian 5v täyttävälle herralle. Enkä näe siinä mitään kamalaa. Minullakin on rajani ja lapsen on hyvä nähdä, että kun hän hölmöilee ja on tottelematon, joku oikeasti saattaa suuttua, eikä vaan lässytä, lässytä ja lässytä... Meillä samanlaista kuin ap:lla, eli kodin ulkopuolella lapsi osaa olla todella hurmaava ja hyväkäytöksinen, mutta täällä kotona...Jatkuva häslääminen, kieppuminen, hyppiminen, pienempien sisarusten provosointi, lällättely, jankkaaminen, inttäminen, kinuaminen... Sitä kun katselee ja kuuntelee aamusta iltaan, jossain vaiheessa vaan tulee raja vastaan. Ja meillä todella rajoja laitetaan, ehkä välillä jopa liian tiukasti.

Tuo jankuttaminen ja kinuaminen on nyt tällä hetkellä se haastavin juttu. eli kun lapsi saa jonkin asian päähänsä, hän ei näe, kuule eikä huomaa yhtään mitään muuta, muu ei kiinnosta pätkääkään kuin se hänen haluamansa juttu. Voisi jankuttaa aamusta iltaan jos asialle ei pistetä stoppia. Tänään alkoi heti aamusta jankata, että haluaisi pelata angry birdsia, johon minä sanoin että ei tänään, ei ole pelipäivä. Jankuti, jankuti, jankuti....Kunnes oli pakko sanoa, että jos sanot vielä kerran nyt jotain tuosta pelistä, sitä ei pelata koko viikolla. Ja eikös tuo luupää vielä vinkumaan, että josko sittenkin kun hän niiiiiiiiin haluuuuuuuuuuu!!! Noh, nyt ei sitten pelaa koko viikkoon.

Saan kyllä pojan ruotuun täällä kotonakin, mutta se edellyttää aina tosi tiukkaa sävyä ja käskytystä. En pidä siitä, että joudun joka asiasta sanomaan tiukasti, mutta minkäs teet, kun lapsi ei usko mitään "pehmeämpää" sävyä. Meillä nuo 2 pienempää ovat yhdessäkin helpompia hoitaa ja kasvattaa kuin tämä esikoinen.[/QUOTE]

Siis tää vois olla kuin suoraan meidän perheestä! Ja ihan samasta asiasta väännettiin pojan kanssa,Angry birdsin pelaamisesta :laugh: Oikeesti ihan sydäntä lämmittää ajatella että me ei ollakaan ainoita ja että lapsi voi olla hankala myös ilman sairautta :)
 
[QUOTE="heh";27338854]Miehet eivät lyttää toisiaan, he lyttäävät naisia ja näin nainen ei ole yhtä vapaa kuin mies. Ja naiset taas lyttäävät naisia.

Näin on selvää, että jos jossain laulukilpailussa tai poliittisessa taistossa on tasamäärä eri sukupuolia, niin mies valitaan. naisilla on mahdollisuus vain jos miehiä on 2, ja naisia yksi.[/QUOTE]

Näin voi olla. Mutta on minusta sääli, että naiset ovat alkaneet toimia lyttäämällä toisia naisia.

Luin eräästä kiintoisasta tapaustutkimuksesta, joka esitti, että naisten "ompeluseurat" ovat itse asiassa naisen yhteiskuntavapauden ilmentymä ja tuntematon ilmiö vielä 1700-luvulla. Mutta onhan todella sääli, jos ollakseen nainen nainen on ikään kuin pakotettu tähän "ompeluseuramoodiin".

Nainen on siis tavallaan kuin maahanmuuttaja verrattuna mieheen, paljon useampi ovi lukittu. Ja tästä pitäisi naisten itse murtautua ulos uskaltamalla kritisoida omaa sosiaalisuuttaan ja sosiaalistumistaan uskomuksineen, toimintatapoineen, jne. jne. SILLOIN nainen olisi minun kirjoissani älykäs ja kouluttautunut ja myös vapaaMPI. Oikeat feministithän pyörittelevät juuri tällaisia kysymyksiä. Kun taas meillä suuntaus on, että ei nähdä sitä malkaa omassa silmässä vaan enemmänkin hyökkäillään miehiä ja ulkomaita vastaan - mikä ei poista ongelmaa.
 
Naisiahan arostellaan, kritisoidaan sekä naisten ettämiesten taholta. Pukeutumista, käytöstä jne.
Minusta naisten ei tarvitse omaa käytöstä enempää kritisoida, parempi olisi nähdä malka nyt muualla. Pojilta puuttuu kuri.
 
[QUOTE="mies";27338934]Miltähän koulutuspohjalta heitit tämän arvion...? :)[/QUOTE]

en vaan oikein jaksa tuota heppua. sama kuin 5v tallentais omasta puumajastaan kaiken, ja kertoisi mistä saa taskurahansa, mitä etanoita näki ja niin pois päin. siis heppu on kuin pikkupentu. Miksi lasten tutkimsita ei ihailla noin? Mistä sille sataa tuo kaikki arvostus mitä on saanut? aika kuuluisa tyyppi on.

varmaan koska on mies. On ihmeellistä, kun se on selviytynyt tuolla mökissä ilman että siellä on naiinen passaamassa sen eteen sapuskaa joka päivä, tosin tuossahan oli että sen äiti sitä auttoi. Hohhoijaa.
 
[QUOTE="heh";27338968]Naisiahan arostellaan, kritisoidaan sekä naisten ettämiesten taholta. Pukeutumista, käytöstä jne.
Minusta naisten ei tarvitse omaa käytöstä enempää kritisoida, parempi olisi nähdä malka nyt muualla. Pojilta puuttuu kuri.[/QUOTE]

Minulle taas tuo on ongelman ulkoistamista ja seurausten enemmän kuin syiden hoitoa. Minä aloittaisin selvitystyöt siitä, miksi naisen rooli ylipäätään on niin paljon suppeampi vapauden mielessä kuin miehen eli itsereflektiolla ja oman elämän jne. kyseenalaistamisella. Kyseenalaistaisin esim. naisten modernisaatiota ja kulttuurihistoriaa. Pidän enemmän patologisena, että arvostelu- ja kritiikkiyritykset koskien naisen identiteettiä ja maailmankatsomusta torpataan totaalisesti eikä vaikutteita ulkomaailmasta oteta kuin minimaalisesti ja tarkoin vartioidusti vastaan. Itse, jos olisin suomalainen nainen, aivan tukehtuisin tuollaisessa paineessa, jossa minut ahdetaan samaan harmaavarpusmuottiin kuin muutkin siskot "hintana" siitä että yhteiskuntavapauteni ovat kasvaneet.
 
Jos olet historiaa lukenut, niin tiedät varmaan että naisen rooli on suppea koska sukupuoliasioita piti hävetä meidän uskonnossa ja se häpeähän kohdistui naiseen.
 
Voithan uhkailla selkäsaunalla. Toi tehosi ainakin aina hetken aikaa mun vauhdikkaaseen tenavaan, kun oli pienempi.
Kerran annoinkin selkäsaunan, joten tiesi mitä se on.. sen jälkeen pelkkä uhkaus antoi rotia käytökseen.
 
[QUOTE="tiukkis";27338655]Kyllä minä joudun joka päivä korottamaan ääntäni ja välillä ihan karjaisemaankin meidän pian 5v täyttävälle herralle. Enkä näe siinä mitään kamalaa. Minullakin on rajani ja lapsen on hyvä nähdä, että kun hän hölmöilee ja on tottelematon, joku oikeasti saattaa suuttua, eikä vaan lässytä, lässytä ja lässytä... Meillä samanlaista kuin ap:lla, eli kodin ulkopuolella lapsi osaa olla todella hurmaava ja hyväkäytöksinen, mutta täällä kotona...Jatkuva häslääminen, kieppuminen, hyppiminen, pienempien sisarusten provosointi, lällättely, jankkaaminen, inttäminen, kinuaminen... Sitä kun katselee ja kuuntelee aamusta iltaan, jossain vaiheessa vaan tulee raja vastaan. Ja meillä todella rajoja laitetaan, ehkä välillä jopa liian tiukasti.

Tuo jankuttaminen ja kinuaminen on nyt tällä hetkellä se haastavin juttu. eli kun lapsi saa jonkin asian päähänsä, hän ei näe, kuule eikä huomaa yhtään mitään muuta, muu ei kiinnosta pätkääkään kuin se hänen haluamansa juttu. Voisi jankuttaa aamusta iltaan jos asialle ei pistetä stoppia. Tänään alkoi heti aamusta jankata, että haluaisi pelata angry birdsia, johon minä sanoin että ei tänään, ei ole pelipäivä. Jankuti, jankuti, jankuti....Kunnes oli pakko sanoa, että jos sanot vielä kerran nyt jotain tuosta pelistä, sitä ei pelata koko viikolla. Ja eikös tuo luupää vielä vinkumaan, että josko sittenkin kun hän niiiiiiiiin haluuuuuuuuuuu!!! Noh, nyt ei sitten pelaa koko viikkoon.

Saan kyllä pojan ruotuun täällä kotonakin, mutta se edellyttää aina tosi tiukkaa sävyä ja käskytystä. En pidä siitä, että joudun joka asiasta sanomaan tiukasti, mutta minkäs teet, kun lapsi ei usko mitään "pehmeämpää" sävyä. Meillä nuo 2 pienempää ovat yhdessäkin helpompia hoitaa ja kasvattaa kuin tämä esikoinen.[/QUOTE]

oh my god!!!
 
[QUOTE="mies";27338718]Sanoit, että tytöt voivat olla vapaita sitten kun pojat eivät kiusi heitä koulussa. Eli uskotko, että tyttöjen ja naisten vapaus toteutuu, kun miehet sukupuolena eivät enää ole "oletusarvo"? Näin ainakin annat ymmärtää voimakkaasti. Tämä nyt vain on ihan käsittämättömän utopistinen visio. Minä en kai ole tarpeeksi nuori ja tietämätön siihen :)[/QUOTE]

En sanonut, se oli toinen samalla nimimerkillä. Tytöt ovat vapaita tekemään ihan mitä lystää, mutta siltikin hyväveli-verkostot ja muut perkeleet tässä maassa estävät naisia pääsemästä niihin asemiin, mihin muuten kykenisivät.

Ja olen 35-vuotias, nuori kyllä omastakin mielestäni, mutta mikään tietämätön en tosiaankaan.
 
[QUOTE="a.p";27337162]Tämäpä just kun KAIKKI on kokeiltu. Ei mitään pysyvää vaikutusta.[/QUOTE]

Yks juttu näiden suhteen joille ei tunnu menevän mikään perille...kokeilu vie mihinkään. Niitä keinoja on vedettävä kauan ja ehdottoman johdonmukaisesti.
Mullakin on kohta 5v tosijäärä ja kasvatus on ollu samaa kivipeltoa jo alusta saakka. Mutta alkaa vähitellen helpottaa. Lapsella on kyllä neurologista ongelmaa ja ylivilkkautta joka vaikuttaa asiaan. Nyt lapsi on päiväkodissa jossa pärjää ja ollaan saatu kotiinkin paljon vinkkejä. Tekevät jokapäivä tiukasti töitä pojan kanssa ja samaten kotona.
Mut sanon samaa kun moni eli:
johdonmukaisuus
ennakointi
teet minkä sanot
jäähypenkki+varoitukset
selvät sanat sille mitä odotat ja haluat lapselta.
Kannustus ja kiitos aina kun onnistuu/edes yrittää.
Lapsi saa päättää niissä asioissa missä voi.
 
Yks juttu näiden suhteen joille ei tunnu menevän mikään perille...kokeilu vie mihinkään. Niitä keinoja on vedettävä kauan ja ehdottoman johdonmukaisesti.

Eiköhän niitä keinoja ole käyty läpi kauan, ainakin meillä. Siis kuukausia ja vuosia. Ja todellakin johdonmukaisesti. Nämä ns. rajatapauslapset ovat aika heikoilla päivähoidossa ja koulussa kun mitään apuja ei saa. Pk:n hoitajat ja koulun opettajat eivät saa ottaa käyttöön mitään lapsen oloa helpottavia toimintamalleja ilman diagnoosia. Tai sitten meidän kohdalla on ollut vain ja ainoastaan väsähtäneitä opettajia/hoitajia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa haastavan lapsen tukeminen.
Taistellaan kotoa käsin "tuulimyllyjä vastaan", että lapsella olisi koulussa helpompi olla. Itse oppiaineet hänellä sujuvat ja todistus on näiden osalta täynnä kiitettäviä. Käytös vain on jotain todella kamalaa koulussa (häiriköintiä, auktoriteettien jatkuvaa uhmaamista, tappeluita...).
 
Eiköhän niitä keinoja ole käyty läpi kauan, ainakin meillä. Siis kuukausia ja vuosia. Ja todellakin johdonmukaisesti. Nämä ns. rajatapauslapset ovat aika heikoilla päivähoidossa ja koulussa kun mitään apuja ei saa. Pk:n hoitajat ja koulun opettajat eivät saa ottaa käyttöön mitään lapsen oloa helpottavia toimintamalleja ilman diagnoosia. Tai sitten meidän kohdalla on ollut vain ja ainoastaan väsähtäneitä opettajia/hoitajia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa haastavan lapsen tukeminen.
Taistellaan kotoa käsin "tuulimyllyjä vastaan", että lapsella olisi koulussa helpompi olla. Itse oppiaineet hänellä sujuvat ja todistus on näiden osalta täynnä kiitettäviä. Käytös vain on jotain todella kamalaa koulussa (häiriköintiä, auktoriteettien jatkuvaa uhmaamista, tappeluita...).

tottakai se sujuu koska jokainen oppii helpommin kun on akttiivinen. eli puhuu asioita ääneen, mutta sehän on kaikilta muilta pois.

Että oikein helpottaa häirikön oloa. Eikö sun kakaran pitäisi helpottaa toisten oloa?

Hyi että inhoan näitä "mun lapsi on hyvä oppilas niin ei se voiolla peestä eikä häirikkö" ja että sitä pitää auttaa, kun se on paska.
 
Miusta on tässä hassua se, että ap olettaa, että 5 vuotiaan pitäisi osata jo käyttäytyä aina tosi hyvin ilman, että hänelle tarviaa muistuttaa ja huomauttaa siitä jatkuvasti. Ehkä joltain 9-10 vuotiaalta voi jo odottaa vähän parempaa käytöstä, mutta ei 5 vuotias muista asioita vielä ilman, että häntä ohjataan tekemään niin. Se on vain päivittäistä muistuttamista ja johdonmukaisuutta ja jonain päivänä huomaa, että se on tuottanut tulosta :) Elä vaadu lapselta liikaa ! Sanot vain, että äiti päättää ja nyt tehdään näin!
 
Hurjaa.
Olen vasta 10kk esikoisen äiti, ja luen tätä ketjua kauhulla.
Siis ihanko totta jos lapsi ei suostu vaikkapa iltapesulle, sitä ei saa ottaa kainaloon ja väkisin pestä sitä? Siis satuttamatta, mutta tiukasti??

Ohhoh.

Miten sen saa sit pesulle?

Oikeastiko sitä vaan pitäisi jollekin 4-vuotiaalle yrittää SELITTÄÄ, että miksi pitää käydä iltapesulla??
Eikai sitä ton ikäinen voi ymmärtää??

Eihän sitä vaikka 15 vuotiaskaan ymmärrä, miksi on huono juttu polttaa tupakkaa!
Huhhuh!
 
Hurjaa.
Olen vasta 10kk esikoisen äiti, ja luen tätä ketjua kauhulla.
Siis ihanko totta jos lapsi ei suostu vaikkapa iltapesulle, sitä ei saa ottaa kainaloon ja väkisin pestä sitä? Siis satuttamatta, mutta tiukasti??

Ohhoh.

Miten sen saa sit pesulle?

Oikeastiko sitä vaan pitäisi jollekin 4-vuotiaalle yrittää SELITTÄÄ, että miksi pitää käydä iltapesulla??
Eikai sitä ton ikäinen voi ymmärtää??

Eihän sitä vaikka 15 vuotiaskaan ymmärrä, miksi on huono juttu polttaa tupakkaa!
Huhhuh!

Näissä on niin hurjia mielipide-eroja kyllä.. jotkut ovat sitä mieltä että lapsi saa itse päättää haluaako pesulle vai ei. Toiset ajattelevat että kyllä sen pesun voi skipata jos lapsi heittäytyy hankalaksi ja osa ajattelee että lapselta ei kysellä käykö pesulla vai ei vaan niin tapahtuu. Mä kuulun itse tähän jälkimmäiseen kastiin ja olen sitä mieltä että jotkut jutut vaan tapahtuu niitä sen enempää kyseenalaistamatta. Esim. hygienia-ja ruokajutut on sellaisia joissa en hyväksy vastaanväittämistä (syödäänkö ruuan tilalla pullaa jos ei tarjottu ruoka maistu tms.) mutta toki sen verran älli pelaa että poikkeustilanteissa joustetaan jos on tarvetta. Tuntuisi tosiaan hullulta jos lapsi saisi pyörittää perhettä ja sanelisi miten toimitaan missäkin tilanteessa ja mitä milloinkin syödään ja peseydytäänkö illalla vai ei.
 
[QUOTE="hmm";27339805]Miusta on tässä hassua se, että ap olettaa, että 5 vuotiaan pitäisi osata jo käyttäytyä aina tosi hyvin ilman, että hänelle tarviaa muistuttaa ja huomauttaa siitä jatkuvasti. Ehkä joltain 9-10 vuotiaalta voi jo odottaa vähän parempaa käytöstä, mutta ei 5 vuotias muista asioita vielä ilman, että häntä ohjataan tekemään niin. Se on vain päivittäistä muistuttamista ja johdonmukaisuutta ja jonain päivänä huomaa, että se on tuottanut tulosta :) Elä vaadu lapselta liikaa ! Sanot vain, että äiti päättää ja nyt tehdään näin![/QUOTE]

Mä en oleta että 5-vuotias osaisi käyttäytyä hyvin AINA. Mutta mä oletan että jos olen 5 sekuntia sitten sanonut jostakin asiasta niin toimitaan sen mukaan eikä kuitata kaikkea sanomalla "joojoo" ja sama meno jatkuu. Tai että jos sanon että nyt on aika mennä pesulle ja laittaa yövaatteet päälle niin se tapahtuisi joskus ilman "eiiiiiii,eikäääää,en haluuuu,en meneeeeeee!!!" -konserttia. Meillä kaksivuotiaskin tajuaa ja osaa tehdä nämä asiat ilman tuhatta muistutusta ja perustelua,siksi en ymmärrä miten se voi olla niin hankalaa tuolle 5-veelle.
 
[QUOTE="hmm";27339805]Miusta on tässä hassua se, että ap olettaa, että 5 vuotiaan pitäisi osata jo käyttäytyä aina tosi hyvin ilman, että hänelle tarviaa muistuttaa ja huomauttaa siitä jatkuvasti. Ehkä joltain 9-10 vuotiaalta voi jo odottaa vähän parempaa käytöstä, mutta ei 5 vuotias muista asioita vielä ilman, että häntä ohjataan tekemään niin. Se on vain päivittäistä muistuttamista ja johdonmukaisuutta ja jonain päivänä huomaa, että se on tuottanut tulosta :) Elä vaadu lapselta liikaa ! Sanot vain, että äiti päättää ja nyt tehdään näin![/QUOTE]

No kyllä 5-vuotiaalta jotain voi jo vaatia. Vuoden päästä hän on jo eskarilainen.
Jos 5-vuotiasta pidetään täysin vauvana, miten asiat sitten sujuu kun hän on koulussa?
 
ymmärrän ap:tä. meillä 4v tyttö joka ei usko, tottele MITÄÄN. ei kerää lelujaan, ei halua lähteä ulos eikä ulkoa sisälle, lällättelee, rikkoo tavaroita... jäähypenkit, uhkailu & kiristys testattu.
ja parhaiten toimi, kun A. olin urannut viskata kaikki lelut roskiin ja keräsinikin ne jätesäkkiin sekä vein ulkovarastoon
ja b. mies löi pöytään huutaen "nyt jumalauta loppuu!"

noiden jälkeen tyttö oli niin nöyrää & kilttiä jonkin aikaa, mutta eihän noin saisi nykyään tehdä vaan pitäisi istuttaa jäähypenkillä tai keskustella.. vaan meillä kun se ei toimi! ja rajoja pidetty siitä asti, kun alkoi jotain tajuamaan
 
niin ja meillä on tosiaan taistelua aamusta iltaan: puetaan väkisin ( eikä toimi mikään "anna lapsen valita aamuisin vaatteensa", ruokapöydästä karkaa ja nirsoilee, hammaspesulle viedään väkisin..
alan olla loppu, samoin mies. neljävuotis-neuvolassa todettiin että tempperamenttia, vaikka oli alkanut siellä riehua
 
[QUOTE="hohhoijaa";27339722]tottakai se sujuu koska jokainen oppii helpommin kun on akttiivinen. eli puhuu asioita ääneen, mutta sehän on kaikilta muilta pois.

Että oikein helpottaa häirikön oloa. Eikö sun kakaran pitäisi helpottaa toisten oloa?

Hyi että inhoan näitä "mun lapsi on hyvä oppilas niin ei se voiolla peestä eikä häirikkö" ja että sitä pitää auttaa, kun se on paska.[/QUOTE]

Mun lapseni on lahjakas koulussa, mutta ei hän ole paska. Häirikkö kylläkin. Ei vie muilta suunvuoroa. Meillä on valtavan paljon hyviä toimintamalleja pojalle kouluun, mutta niitä ei toteuteta siellä ilman diagnoosia. Viimeksi asiasta keskusteltuani, lapsen opettaja sanoi että on muulle luokalle epäreilua, jos mun lapsella on esim. pieni stressipallo kädessä mitä puristella tai että hän ei saa tuolille tasapainoalustaa (mikä löytyy myös meidän kotoa), joka on todettu toimivaksi ratkaisuksi lapseni käytöshäiriöihin. Äitinä lähden kyllä siitä ajatuksesta, että haluan lapsellani olevan koulussa hyvä olla. Nyt näin ei ole, ja sen takia näin ei ole myöskään muulla luokalla.

Et ehkä ymmärrä tätä kun et ymmärtänyt mitään edellisestäkään kirjoituksestani, mutta ei se mitään. :hug:

Mun mielestä on hienoa, että ap yrittää helpottaa lapsensa ja koko perheen oloa. Itse tuon tähän ketjuun omia kokemuksia, jos niistä joku jotain hyvää saa irti.
 
Ei ole hankalia lapsia on vaan laiskoja vanhempia. Oikeesti. Katso peiliin ja myönnä totuus. Se, että kolmas lapsi ei toimi samalla tavoin kun edelliset on ihan luonnollista. Hän vaatii enemmän koska saa vähemmän. Ja sä olet väärässä, se nimenomaan on lasten tehtävä kyseenalaistaa vanhempia, kokeilla rajoja ja haastaa.
 

Yhteistyössä