"mies"
[QUOTE="Vierailija";29484019]Miksi tyytyä siihen "ihan ok":n?
Sitä mä en oo koskaan ymmärtäny. Kun voi oikeasti saada onnellisen parisuhteen, huomioonottavan puolison, olla itse toiselle ja toinen itselle se täydellinen puoliso, joka tekee onnelliseksi.
Minä myös tiedän monta paria, joilla menee "ihan ok" ja niitä, joilla menee päin persettä, mutta jotka eivät halua erota ja ilmeisestikin odottavat ihmeen tapahtuvan ja puolison muuttavan luonnettaan, ominaisuuksiaan ja käyttäytymistapojaan.
Sitten tiedän näitä, jotka todella tahtovat tehdä toisensa onnelliseksi ja jotka sopivat ihan luontaisestikin toisilleen; he ovat niitä onnellisia, suhteeseen tyytyväisiä pareja. Pareja, jotka eivät pidä toista projektina, jossa olisi miljoona asiaa parannettavana.
En minäkään onnellisessa suhteessa olisi, jos olisin vaan sinnikkäästi pysynyt edellisessä suhteessani yksinäisyydenpelossa tai sen takia, että ero on todella vaikea päätös ja tekee hetkellisesti todella onnettomaksi. Sama pätee mieheeni. En ole läheisriippuvainen enkä pelkää yksinoloa, vaikeuksien kautta olen päässyt siihen, mistä olen aina haaveillut Se vaati sen, että myönsin itselleni aiemmassa suhteessa, että kumppani on sittenkin väärä (kuvittelin pitkään, että kumppani on oikea ja yritin muuttaa/kehittää/parantaa suhdetta).[/QUOTE]
Tärkeä pointti, ja ihmeen monelta suomalaisnaiselta hukassa. Ainakin jos mennään 24+-vuotiaisiin niin todella paljon on näitä ihan ok -kituuttajia.
Hienoa, jos olet oikeasti nainen ja oivaltanut tuollaisen asian Sillä minun kokemusteni perusteella näkemyksesi on selkeässä vähemmistössä Suomen naiskulttuurissa, erotuksena moniin muihin maihin. Kokemukseni myös on, että rakkauteen uskovat ja siltä pohjalta naiseen suhtautuvat miehetkin ovat, vastaavasti ja ihan loogisesti, vähemmän suosittuja täällä. Olen itse tällainen naiselle, ja vaikka seurasta ei ole pulaa, en usko olevani ihan suosituin miehenä.
Sitä mä en oo koskaan ymmärtäny. Kun voi oikeasti saada onnellisen parisuhteen, huomioonottavan puolison, olla itse toiselle ja toinen itselle se täydellinen puoliso, joka tekee onnelliseksi.
Minä myös tiedän monta paria, joilla menee "ihan ok" ja niitä, joilla menee päin persettä, mutta jotka eivät halua erota ja ilmeisestikin odottavat ihmeen tapahtuvan ja puolison muuttavan luonnettaan, ominaisuuksiaan ja käyttäytymistapojaan.
Sitten tiedän näitä, jotka todella tahtovat tehdä toisensa onnelliseksi ja jotka sopivat ihan luontaisestikin toisilleen; he ovat niitä onnellisia, suhteeseen tyytyväisiä pareja. Pareja, jotka eivät pidä toista projektina, jossa olisi miljoona asiaa parannettavana.
En minäkään onnellisessa suhteessa olisi, jos olisin vaan sinnikkäästi pysynyt edellisessä suhteessani yksinäisyydenpelossa tai sen takia, että ero on todella vaikea päätös ja tekee hetkellisesti todella onnettomaksi. Sama pätee mieheeni. En ole läheisriippuvainen enkä pelkää yksinoloa, vaikeuksien kautta olen päässyt siihen, mistä olen aina haaveillut Se vaati sen, että myönsin itselleni aiemmassa suhteessa, että kumppani on sittenkin väärä (kuvittelin pitkään, että kumppani on oikea ja yritin muuttaa/kehittää/parantaa suhdetta).[/QUOTE]
Tärkeä pointti, ja ihmeen monelta suomalaisnaiselta hukassa. Ainakin jos mennään 24+-vuotiaisiin niin todella paljon on näitä ihan ok -kituuttajia.
Hienoa, jos olet oikeasti nainen ja oivaltanut tuollaisen asian Sillä minun kokemusteni perusteella näkemyksesi on selkeässä vähemmistössä Suomen naiskulttuurissa, erotuksena moniin muihin maihin. Kokemukseni myös on, että rakkauteen uskovat ja siltä pohjalta naiseen suhtautuvat miehetkin ovat, vastaavasti ja ihan loogisesti, vähemmän suosittuja täällä. Olen itse tällainen naiselle, ja vaikka seurasta ei ole pulaa, en usko olevani ihan suosituin miehenä.