[QUOTE="Vierailija";29484019]Miksi tyytyä siihen "ihan ok":n?
Sitä mä en oo koskaan ymmärtäny. Kun voi oikeasti saada onnellisen parisuhteen, huomioonottavan puolison, olla itse toiselle ja toinen itselle se täydellinen puoliso, joka tekee onnelliseksi.
Minä myös tiedän monta paria, joilla menee "ihan ok" ja niitä, joilla menee päin persettä, mutta jotka eivät halua erota ja ilmeisestikin odottavat ihmeen tapahtuvan ja puolison muuttavan luonnettaan, ominaisuuksiaan ja käyttäytymistapojaan.
Sitten tiedän näitä, jotka todella tahtovat tehdä toisensa onnelliseksi ja jotka sopivat ihan luontaisestikin toisilleen; he ovat niitä onnellisia, suhteeseen tyytyväisiä pareja. Pareja, jotka eivät pidä toista projektina, jossa olisi miljoona asiaa parannettavana.
En minäkään onnellisessa suhteessa olisi, jos olisin vaan sinnikkäästi pysynyt edellisessä suhteessani yksinäisyydenpelossa tai sen takia, että ero on todella vaikea päätös ja tekee hetkellisesti todella onnettomaksi. Sama pätee mieheeni. En ole läheisriippuvainen enkä pelkää yksinoloa, vaikeuksien kautta olen päässyt siihen, mistä olen aina haaveillut
Se vaati sen, että myönsin itselleni aiemmassa suhteessa, että kumppani on sittenkin väärä (kuvittelin pitkään, että kumppani on oikea ja yritin muuttaa/kehittää/parantaa suhdetta).[/QUOTE]
En mäkään ymmärrä, että joku hakuaa ok parisuhteen. Mut jotkut kai on ihan onnellisia, vaikka mies ei osaa huomioida. Mulle kuittaillaan todella usein siitä kun mies kohtelee mua hyvin, sille naureskellaan. Esimerkiks yksissä juhlissa se kysyi, hakisiko minulle juotavaa ja sitten haki, niin siitäkin joku auko päätä, että on hyvin koulutettu mues. Vaikka se vaan tahtoo olla mulle kiva. Oikeesti tahtoo olla mun seurassa ja tahtoo ilahduttaa ja tekee paljon asioita mulle ja mun puolesta. Mä en viitsi luetella kaikkea, koska sitten mukle sanotaan etten itse tee mitään. Siihen oon tottunut, että saatetaan sanoa mun miehen olevan mulle liian hyvä.