miten kertoa?

[joku]

Millä tavalla olette ilmoittaneet aidosta halustanne erota?

Minulla olisi edessä sellainen tilanne että en enää halua olla mieheni kans. Vielä vaikeamman tilanteesta tekee se että rakastan häntä yhä, niin kuin ystavää, ja meillä on yhteinen lapsi. En haluaisi millään tavalla loukata häntä mutta en ole onnellinen tässä liitossa. Mitään yksittäistä syytä ei ole. Olemme olleet naimisissa vasta muutaman vuoden. Suhteestamme puuttuu intohimo ja esim. seksi on aina vain sellainen suoritus mikä kuuluu avioliittoon, ainakin minulle. Olen aina iloinen kun se on ohi, vaikka en siitä mitään tyydytystä olisi saanutkaan. Mieheni on yleensä se joka tekee seksille aloitteen ja sekin on usein pieni riidan aihe. En halua häntä enää. Helliä sanoja tai tekoja meillä ei jaella. Olemme kyllä puhuneet asiasta useaan otteeseen viimeisen vuoden aikana ja molemmat luvanneet muutosta mutta ei se vaan onnistu. Muutaman päivän on yritystä mutta sitten kaikki taas palaa vanhoille raitelle.
Lisäksi kesällä minä ihastuin erääseen mieheen ja hän minuun. No pientä ihastusta pidemmälle se ei mennyt, onneksi, eikä mitään muutakaan yhtä ainoaa suudelmaa lukuunottamatta tapahtunut. Se kuitenkin viimeistään avasi silmäni, että en halua että parisuhteeni on tällaista. Mieheni hajoaa varmasti kun kuulee että en jaksa tätä enää. Ja miten käy lapsen kun olen aina halunnut antaa hänelle ehjän kodin ja sisaruksia.

Hyvät Ellit, kertokaa miten olette aloittaneet puheenvuoronne?

 

[Ria]

Kaikkiin liittoihin astuu arki ja useimmissa käy niin että seksikin käy puuduttavaksi. Jos yhä pidät miehestäsi niin asiasi ovat hyvin. Älä haikaile uusien ihastusten perään. Parisuhteen eteen täytyy tehdä töitä eikä luovuttaa heti kun intohimo hiipuu. Kun yhteinen lapsi on tullut tehtyä niin on syytä kantaa vastuu!! Parisuhdeterapiaan siis ja äkkiä niin seksiin ja parisuhteeseen voi löytyä uutta kipinää.

Voit myös tietysti erota (ja aiheuttaa tuskaa miehellesi ja lapsellesi) ja aloittaa liiton jonkun uuden miehen kanssa huomataksesi että parin vuoden kuluttua olet taas samassa tilanteessa...

Kun lapsen on tehnyt niin eroon pitäisi olla paremmat perusteet kun se että rakastan miestäni enää ystävänä ja seksi ei ole tarpeeksi hyvää. Ensin pitää ainakin tehdä kaikkensa tilanteen korjaamiseksi ennenkun alkaa eroa tekemään.

 

[Koo]

Minä olen kyllä sitä mieltä, että jos yhteiselämä ei toimi ja rakastaminen vain ystävyyden tasolla, on parempi erota kuin pitää kulissia yllä. Ennemmin tai myöhemmin alkaa helposti halveksia toista, jos täytyy väkisin elää yhdessä ilman rakkautta.

Itselläni oli täysin samanlainen tilanne, koin mieheni pelkkänä ystävänä.Lapsia kaksi.Naimisissa 7 vuotta.

Kerroin hänelle suoraan niinkuin asiat oli, hän sanoi aavistaneensa jo kauan.Ero oli vaikeaa, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen huomasin, että välimme oli paremmat kuin koskaan.Lapsetkin voivat paremmin, kun vanhemmatkin ovat onnellisia. Lapsi vaistoaa helposti, jos kotona ei ole kaikki kohdallaan.

Toivottvasti saat asiasi järjestykseen ja kaikki kääntyy parhain päin.

 

[Huuko]

Minä,minä.minä....Liian hepposin perustein nykyään erotaan. Mietitään vaan onko MINULLA kokoajan kivaa.

 

[tämä on]

kaksipiippuinen juttu. Kannustaakko masentunutta ystävää eroamaan, vaiko sinnittelemään ja olemaan epäitsekäs.

 

[tonttu]

Hohhhoijaa...Menkää nyt eka vaikka jonnekin hoitamaan teidän suhdettanne.Mä en kyllä tollasta ymmärrä että heti erotaan kun ei oo kivaa.Kannattais itekin alkaa jaella niitä huomionosoituksia,hipaisu sillon tällöin ja pusuja ja haleja.Kyllä se siit.Samaan ihmiseen voi rakastua monta kertaa,kokemusta on.Ei se vaihtamalla parane.Joka ihmisessä on vikoja.Kun teillä ei kuitenkaan ole alkoholismista,väkivallasta tai pettämisestä ole kyse.

 

[tuli]

Jos ei toista enää rakasta, eikä halua ja pitää hänestä ainoastaan ystävänä, niin miksi pitäisi halia ja pusutella?

Avioliitossa pitäisi olla mukana myös tunnetta, joka on jalostunut ihastumisesta huumaan ja rakastumiseen eli rakastamista.

Todella suuri osa rakastumisista hiipuu ystävyydeksi kolmen vuoden sisällä ensi huumasta.

Jos ei toista enää halua, eikä tunnu hyvältä, niin on kaikkia kohtaan väärin jatkaa liittoa. En minä ainakaan haluaisi, että kanssani oltaisiin ainoastaan säälistä ja velvollisuudesta. Se olisi loppujen lopuksi todella nöyryyttävää kuulla vuosien päästä, että toinen on vain säälinyt. Mielummin itkisin ne eroitkut oikeista syistä heti, enkä alkaisi kelaamaan vuosien ""petosta"".

 

[mie]

Itse sain joskus vinkin kun mietin eroasioita...

Jos on vielä JOTAIN tunnetta puolisoa kohtaan asiat ovat kutakuinkin jollain mallilla.

Jos Tunnet miestäsi kohtaan rakkautta, kiintymystä vaikka vain ystävänä, Sekin on jo mistä voi pitää kiinni ja yrittää korjata suhdetta. Silloin, kun tuntee vain vihaa ja vastenmielisyyttä miestä kohtaan on jo asiat huonosti.

Kun et tunne MITÄÄN, olet täysin välinpitämätön-silloin olet valmis eroamaan.