Miten jaksatte koirien+lasten kanssa?

Tätä olen aina ihmetellyt, mutta ajattelin, että kyllä kai minäkin jos muutkin. Minulla oli koira ennen lasta mutta se kerkesi jo vanhentua ja kuolla pois ennenkuin lapsemme syntyi. Pari vuotta elämässä tuntui olevan koiran mentavä aukko, ja kun tyttö tuli 2v. ja ymmärsi jo jotain, niin ajattelin että nyt olisi uuden koiran aika. Niin meille tuli koira viime kesänä. Hain sekarotuisen narttupennun, tai olihan se jo puoli vuotias. Taustasta ei tietoa koska on löytökoira. Ulkonäöstä päätellen sakemannia siinä on jonkinverran ja jotain pystykorvaa. Luultavasti useampaa kuin kahta rotua.

Siinä mielessä kävi hyvin, että koira on äärimmäisen lapsi- ja yleensäkin ihmisystävällinen, iloinen hännänhuiskuttaja. Mutta myös kovapäinen varastelija ja karkailija. Sisäsiistikin alkaa olla vasta nyt kun on vuoden ikäinen. Monesti koirassa on paljon enemmän vahtimista kun lapsessa, ja lenkkiä ym. huomiotahan se tarvitsee joka päivä. Kyllä olen uupunut iltaisin kun lasta ja koiraa huomioin koko illan työpäivän jälkeen.

Koiran kouluttaminen on jäänyt aivan liian vähälle kun tuntuu että arkirutiineista selviäminen vie kaiken voiman. Keväämmällä täytyy taas hakea inspiraatiota koulutuskentaltä kun toko ryhmät alkavat. Mutta kun meille on tulossa toinenkin lapsi kesällä... Välillä olen katunut koko koiran hankintaa, mutta luovuttaa en aio.

Tilannetta ei helpota se, että mieheni ei koirasta välitä, paitsi jos se istuu rauhallisena rapsutettavana. Mutta jos matot on kasassa ja tavaroita pureskeltu, niin se on MINUN koirani ja saisi hänen puolestaan mennä takaisin sinne mistä tulikin...

Olisiko aivan hullu idea harkita toista koiraa kaveriksi? Pääsisikö siinä itse yhtään vähemmällä? Ehkä kuitenkin vasta sitten kun tuleva vauva on isompi...

 

Itse en toista koiraa tuossa tilanteessa ottaisi, se todennäköisesti vain pahentaa tilannetta. Ainakin tuplasti aikaa kuluu, kun kahta koiraa kouluttaa.

Ei sinun tarvitse huomioida koiraa koko iltaa. Riittää kun se pääsee lenkille ja sitten jotain aktivointijuttuja (piilottelet esim. makupaloja tai opetat uusia temppuja). Älä koskaan anna koiralle huomiota, silloin kun se sitä vaatii. Jos se tuo tassunsa tai päänsä polvellesi, niin komenna se pois tai jos se tuo lelun, niin älä leiki sen kanssa. Huomio koiraa vain silloin, kun se lähtee sinun aloitteestasi.

 

Meil on kaks isoa koiraa ja 3kk tyttö,eli ei kamalasti hommaa.Koiratki on jo aikalailla aikusia (2,5v ja 4v.) mut silti tuntuu et aika ei taho riittää.Mies kyllä hoitaa jonku verran,käyttää esim.iltapisulla ja antaa ruuan,mut muutenpa ne jää mulle.Maaliskuussa alkaa taas toko,sinne menen vuorotellen kummanki kans.Aikasemmin tein näille vaikka mitä aktivointijuttuja,harjailin yms.ihan huvikseen,nyt ei ehi eikä jaksa.Eilen huomasin et kummanki kynnet on sairaan pitkät :ashamed: pitää kai kaivaa kynsisakset esiin.

Mut siitä toisen ottamisesta:Meillä toimii hyvin nuo kaks,on toisilleen seuraa jne.Mut mulla olikin aikaa kummallekkin yhdessä ja erikseen ku otin ne.Jos kuitenki ottaa pennun vaan toisen koiran seuraksi,voi käydä niin et pentu leimaantuu tähän toiseen koiraan eikä ihmisiin.Samoin jos jo nyt on ongelmia tavaroiden jättämisessä rauhaan vanhemmalla,on se vielä isompi ongelma kun pentu ottaa mallia.Olen nimittäin seurannu tässä naapurin reilu 1v. ja 3kk:n ikäsiä koiria,pentu on otettu vanhemman seuraksi...huh huh sitä siivoa!

No,mulla on silti krooninen koirakuume,et paraski puhuja

 

Meillä on yks koira ja yksi lapsi ja mies reissutöissä = mahdoton yhtälö. Tai no, ei kai se olis jos ei ottais niin suurta stressiä juuri tuosta mitä kirjoitettiin eli koiran huomioimisesta. Musta tuntuu koko ajan sille, että koira ei saa tarpeeksi huomiota, tarpeeksi lenkkiä, tarpeeksi aktivointia ja tosiaan tuo koulutuskin on jäänyt taas. Suunnittelin kyllä et menisin taas koirakoulukentälle kun koulutus alkaa, mut kun mies on sit taas vähän väliä pois, ni tuntuu ettei siitä ole vastaavaa hyötyä. Meillä tosiaan ollaan siis kokonaisia viikkoja pois viikonloput mukaan lukien... Eilen tuntui et paloi hihat lopullisesti ja päätin et seuraavan kerran kun mies lähtee pois, saa viedä koiran hoitoon -en välitä minne, kunhan vie pois. Et pääsis edes joskus muksun kans kunnolla kauppaan, pulkkamäkeen, kyläilemään tai mihin tahansa muualle kuin lenkille ja taas lenkille. Joka välissä pukemiset sun muut ja kun käy töissä, niin iltaan ei kyllä jää omaa aikaa kuin vasta yhdeksän jälkeen. (ei sitä tietty jää ilman koiraakaan, mut sit se on sitä yhteistä aikaa lapsen kanssa josta kovasti tykkään!) Mä en jaksa enää. No joo, meneepä valitukseksi...
Jossain vaiheessa mäkin tosiaan ajttelin et jospa se toinen koira rauhottais tilannetta, mut sit ajattelin et kun ekankin koulutus on retuperällä, ni mitä sen toisen kans sit tulis. Sit jos ottaa pennun, ni sisäsiisteydestä lähtien kaikki alkaa alusta. En tiedä mitä tehdä, olen jo niin monta kertaa katunut koiran ottoa ettei tosikaan. Vinkkinä muuten jos meinaa toista koiraa, niin kannattaisi ottaa niin, et ikäeroa koirille tulis se kaks vuotta ettei tule epäselvyyksiä siitä kumpi koira määrää ja kumpi tottelee. Voi olla et menee hyvinkin, mut pienellä ikäerolla on usein se huono puoli et koirat ei aikuisina tulekaan toimeen keskenään. Kokemusta lähituttavapiirissä meinaan on.
Mut niin, vaikka se koira onkin välillä niin rasittava ni sit kun se eilen illallakin tuli sänkyyn viereen (kun pyysin) ja laittoi pään ihan oman pään viereen ni oli se kyllä aika ihanaa... =) Rakastaa, ei rakasta....

 

Meillä poika 2v ja toinen tulossa kesällä. Meillä 2 koiraa; toinen palveluskoira, 5v ja toinen sekarotuinen 4v, joka koostuu monesta vahvapäisestä rodusta. 5veen kanssa harrastan aktiivisesti tokoa, jälkeä jne. Lenkitykset vievät aikaa ja ei se tottelevaisuus ilmaiseksi tule- tokoliikkeitä saa harjoitella kotona usein, että ne joskus luistaa.

Koirista on toisilleen seuraa- mutta vähemmällä et siinä pääse. Pennun sosiaalistaminen vie ensimmäisen vuoden ja varmasti saat joka päviä kuljettaa pentua ihmisten ilmoilla ilman toista koiraa, ettei pentu opi mitään huonoja tapoja. Samoin tapakoulutus alkaa heti pennun tullessa taloon, joten suosittelen toisten koiran haaveet tulevaisuuteen ja keskityt mieluummin nykyisen koiran huonojen tapojen poissaamiseksi.

Voitko kertoa siitä varastelusta ja karkaamisesta enemmän? Millaisissa tilanteissa? Miten rankaisette koiraa ko. tapahtumista? Millaisia aktiviteettejä koira saa päivän aikana?

 

\

Älä koskaan anna koiralle huomiota, silloin kun se sitä vaatii. Jos se tuo tassunsa tai päänsä polvellesi, niin komenna se pois tai jos se tuo lelun, niin älä leiki sen kanssa. Huomio koiraa vain silloin, kun se lähtee sinun aloitteestasi.

Meillä on 1,5v sekarotuinen(mm.sakemannia,ajokoiraa,paimenkoiraa..)uroskoira ja Puolivuotias ihmislapsi =) . Kyllä mä jaksan huomioida myös koiraa. Rapsutan toki sitä jos se haluaa ja itselläni on silloin aikaa. Jos koiraa ei tarpeeksi huomioida se voi herkästi tulla mustasukkaiseksi lapselle ja tehdä sille kenties jotain. Meidän tyttö ja koira ovat jo nyt ylimpiä ystävyksiä. Koira antaa tytön repiä sitä turkista ja puristella kuonosta, eikä itse tarvitse pelätä koiran tekevän mitään lapselle(huono puoli koirassa on se,että se on kovin innokas nuolemaan tyttöä).
Tietysti koirassa ja lapsessa on hoitamista, mutta koirasta en luopuisi mistään hinnasta(sehän on perheenjäsen siinä missä muutkin). Ja jos joskus meillä on isompi asunto, niin ehkä otamme myös toisen koiran ja teemme toisen lapsen =) .

 

\

\

Älä koskaan anna koiralle huomiota, silloin kun se sitä vaatii. Jos se tuo tassunsa tai päänsä polvellesi, niin komenna se pois tai jos se tuo lelun, niin älä leiki sen kanssa. Huomio koiraa vain silloin, kun se lähtee sinun aloitteestasi.

Meillä on 1,5v sekarotuinen(mm.sakemannia,ajokoiraa,paimenkoiraa..)uroskoira ja Puolivuotias ihmislapsi =) . Kyllä mä jaksan huomioida myös koiraa. Rapsutan toki sitä jos se haluaa ja itselläni on silloin aikaa. Jos koiraa ei tarpeeksi huomioida se voi herkästi tulla mustasukkaiseksi lapselle ja tehdä sille kenties jotain. Meidän tyttö ja koira ovat jo nyt ylimpiä ystävyksiä. Koira antaa tytön repiä sitä turkista ja puristella kuonosta, eikä itse tarvitse pelätä koiran tekevän mitään lapselle(huono puoli koirassa on se,että se on kovin innokas nuolemaan tyttöä).
Tietysti koirassa ja lapsessa on hoitamista, mutta koirasta en luopuisi mistään hinnasta(sehän on perheenjäsen siinä missä muutkin). Ja jos joskus meillä on isompi asunto, niin ehkä otamme myös toisen koiran ja teemme toisen lapsen =) .

Tuo nyt kuulostaa vähän siltä, että teillä koira määrää mitä tehdään (eli on pomo perheessä) ja te koiran tekemisten pelossa teette just niinkuin koira teitä käskee.

Meillä on myös kaksi koiraa ja kaksi pientä lasta. Koirien kanssa harrastetaan aktiivisesti ja kotona sekä koulutetaan, että tehdään muuta aktivointia. Mutta AINA se tekeminen ja huomioiminen lähtee ihmisistä. Koirien ja lasten välit on loistavat; leikkivät yhdessä ja lapset saavaat tiettyyn rajaan asti vanuttaa (aikuiset valvoo, ettei lapset vedä koiria karvoista). Kun koirat eivät halua lasten rieputusta, niin ne väistävät. Tietävät siis hyvin oman paikkansa perheessä.

 

Tuo nyt kuulostaa vähän siltä, että teillä koira määrää mitä tehdään (eli on pomo perheessä) ja te koiran tekemisten pelossa teette just niinkuin koira teitä käskee.

Kylläpä meillä se koira tottelee OIKEIN hyvin!!!

 

Itselläni on pieni parivuotias koira ja vauva tulollaan. Missään vaiheessa en ole koiran hankkimista katunut, ja ajatus että luopuisin on täysin mahdoton. Minusta tulee yksinhuoltaja. Olen toki miettinyt että tuleehan niitä hankaluuksia kun pitää koiraa lenkittää vauvan ollessa pieni, mutta itse olen osani valinnut ja aion selvitä. Hätä keinot keksii... Koira on perheeni enkä luopuisi siitä mistään hinnasta. Jos lapsella todetaan allergia koiriin, en silti ensimmäisenä luovu koirasta. Muitakin keinoja on.
(itselläni lapsena todettu laaja skaala allergioita mukaan lukien koira sekä astma. Näistä ei ole jäljellä näin alta kolmekymppisenä muuta kuin muutama ruoka aine, joita silti syön.koira nukkuu miltei naamallani )
Aion hankkia toisen koiran kun mukula on sopivan ikäinen.
Ja se että koiralle ei saisi huomioita antaa kun se pyytää on täysin höpöhöpöjuttua. Rajansa kaikella, mutta suosittelen tutustumaan moderniin koirankasvatukseen ja esim laumakäyttäytymiseen. Se tieto mikä tavallisella tallaajalla yleensä on koiran laumakäyttäytymisestä on suoraan napattu vankeudessa eläneiltä susilaumoilta. Mikä on täysin eri asia kuin vapaana elänyt lauma joita ei ole edes paljoa tutkittu. Sitäpaitsi koira on yhtä lähellä sutta kuin ihminen apinaa. Siinä on hyvä vertailla, eikö?

 

Kiitos kommenteista ja vinkeistä. Luulen, että kritiikistänne huolimatta JaneDoen neuvot koiran huomioimatta jättämisestä voisin soveltaen ottaa käyttöön. Siis tilanteessa, jossa koira huomiota vaatimalla vaatii. Koirani ärsyttävin piirre on nimittäin jatkuva itsensä tyrkyttäminen, se haluaa aina olla millissä kiinni. Kengänanuhoja ei saa solmittua ettei sen kuono olisi välissä. Komennoista ja suuttumisesta huolimatta se tunkee kuononsa melkein lautaselle kun syön. Ainut mikä auttaa on viskata se pois. Eikä ole kiva aina käyttää niin rajuja otteita! Vaikka koirani on ystävällinen ja mielistelevä, se silti kierolla tavalla pyrkii kokoajan "hymyillen" ottamaan minulta vallan Täytynee pienin keinoin pyrkiä näyttämään sille kuka oikeasti päättää mitä tehdään ja koska.

Entinen koirani oli sheltti, nöyrä ja herkkäsieluinen, ei ikinä pyrkinyt niskanpäälle, eikä olis tullut mieleenikään torjua sitä tai käyttää rajuja otteita. Ehkä siksi tämä onkin nyt niin vaikeaa.

Varasteluun on vaikea puuttua kun harvoin yllätän sitä itseteossa, kuulen vain toisesta huoneesta, että taas kurkotellaan jossain. Lapsen leluja se aina tilaisuuden tullen hakee järsittäväksi. Yritän kyllä pitää tavaroita pois ulottuvilta, mutta aina ei pysty. Omat lelut / puruluut ei tietenkään niin paljoa kiinnosta kuin nuket ja nallet! Huvittavinta on että jos laukkuni jää lattialle vetskari auki, se hakee sieltä lompakkoni ja alkaa irrotella pankki- ym. kortteja

En minäkään aio koirastani luopua! (vaikka en aina olekaan varma oliko viisas ratkaisu alunperin ottaa se) Uskon, että jos vain jaksaisin/ehtisin sitä kouluttaa ja kun ikää tulee lisää niin homma helpottuu. Mutta siihen asti :headwall:

Pipsalle tsemppiä! :hug: Meillä mies on reissussa vain yksittäsiä päiviä pari kertaa viikossa, että sikäli tilanteesi kuulostaa vielä raskaammalta. Käy ihmeessä siellä koulutuskentällä aina kun pääset! Saahan sieltä sitten inspistä kotona tapahtuvaan koulutteluun. Onko paikkakunnallanne 4h dogsittereitä? 3-6 euroa tunti voisivat lenkittää tai muuten pitää seuraa koirallesi. Pääsisit jonnekin kaksin lapsesi kanssa, kun miehesi on reissussa.

 

\

Ja se että koiralle ei saisi huomioita antaa kun se pyytää on täysin höpöhöpöjuttua. Rajansa kaikella, mutta suosittelen tutustumaan moderniin koirankasvatukseen ja esim laumakäyttäytymiseen. Se tieto mikä tavallisella tallaajalla yleensä on koiran laumakäyttäytymisestä on suoraan napattu vankeudessa eläneiltä susilaumoilta. Mikä on täysin eri asia kuin vapaana elänyt lauma joita ei ole edes paljoa tutkittu. Sitäpaitsi koira on yhtä lähellä sutta kuin ihminen apinaa. Siinä on hyvä vertailla, eikö?

No, jopa maalaisjärjellä ja suhteellisen paljon koiriin ( ja susiinkin) perehtymällä sanoisin kyllä, että koira ja susi on paljon lähempänä toisiaan kuin ihminen ja apina. Koira ja susihan kykenee saamaan lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä, mihin ihminen ja apina ei tietäkseni pysty Valistakoon joku viisaampi jos olen väärässä. Ja viimeaikoiset geneettiset tutkimuksethan ovat varmistaneet suden koiran ainoaksi esi-isäksi.

Minä perustan oman käsitykseni koiran kasvatuksesta ja koulutuksesta juuri tuohon laumaeläimen käyttäytymiseen ja siihen liittyy myöskin arvojärjestys. Eniten koirien arvojärjestyksesä ja ylempi-/alempiarvoisen käyttäytymisestä toisiaan kohtaan olen oppinut ihan vain seuraamalla omia ja tuttavieni koiria.

Helunalle paljon tsemppiä jatkoon :flower: Kyllä se koirien kanssa puuhastelu kysyy välillä hermojakin, mutta on se antoisaakin. Mulle ainakin tärkeä henkireikä työ- ja perhe-elämän pyörteissä =)

 

Mulla on "pieni" murhe puserossa myös meidän koiran vuoksi.
Meillä on nyt 4kk ikäiset kaksoset ja koira jää vähemmälle huomiolle väkisinkin.
koiramme on 4,5v vanha,(sakemanni-pystykorva-narttu) eikä tottunut lapsiin. se on myös tosi pomotteleva ja kokeilee joka päivä vieläkö me mieheni kanssa ollaan lauman johtajia. Meillä toimii täysin se, että jos koira pyytää huomiota niin sitä ei anneta. Sillä nousee heti "valta päähän" jos saa omasta mielestään yli otteen.
Aikaisemmin se välillä irvistelikin meille, mutta me leikattiin se ja irvistelyt jäi pois. Koiralla on porttikielto yläkertaan ja makkariin, eikä se sinne edes yritä. Aloitettiin tämä tapa jo ennen lasten syntymää, ettei turhaan yhdistänyt muutoksia lapsiin.
Tähän asti on kaikki mennyt hyvin, koira saa haistella lapsia ja aina sillä häntä heiluu. ikinä ei jätetä lapsia ja koiraa hetkeksikään keskenään.
Kun tulee vieraita niin koira on pantava ulos, koska vahtii mitä ne puuhailee lasten kanssa.
Nyt on pelkoni se, että kun lapsoset lähtee liikenteeseen ja koira huomaa että pirulauta nehän tulee päin, niin mitenköhän käy.
Meilläkin täytyy siivota kaikki lasten jutut pois näkyvistä kun koira jää yksin kotiin, muuten ne on syöty.
ollaan tosissaan mietitty koiran lopettamista, mutta tuntuu pahalta lopettaa hyvä ystävä varmuuden vuoksi, koska ei se tosiaan ole tehnyt mitään pahaa. (vielä)

 

juu huomauttaisin vaan että koirarotuja on niin paljon että suoranaista vertausta suteen ei voi tehdä. Risteytäpä susi ja chihuahua. Ei taida onnistua. Sitäpaitsi tutkijat ovat edelleen erimieltä siitä periytyykö moderni kesykoira lainkaan sudesta. Niin ja toki kannattaa huomioida että tällä mainitulla koirankasvatusmetodilla eli alista tai tule alistetuksi aikaansaatuja yksilöitä löytyy paljon lahjoituspalstoilta. Ja nimenomaan näitä "lähellä sutta" olevia rotuja eli saksanpaimenkoiraa, dobermannia, dalmatialaista jne. Mistäköhän johtuu että tämä kasvatus/käsittelytapa ei oikein tuota toivottua tulosta? Mutta omat on koiraongelmanne. Onnea niiden toivottomaan ratkaisuun!

 

Ai niin, siitä suden laumakäyttäytymisestä vielä. Olettamukset tosiaan nojaa vankeudessa tutkittuihin laumoihin. Eipä siinä voisi enemmän mennä metsään. Vapaa lauma käyttäytyy aivan toisin.

 

\

juu huomauttaisin vaan että koirarotuja on niin paljon että suoranaista vertausta suteen ei voi tehdä. Risteytäpä susi ja chihuahua. Ei taida onnistua. Sitäpaitsi tutkijat ovat edelleen erimieltä siitä periytyykö moderni kesykoira lainkaan sudesta. Niin ja toki kannattaa huomioida että tällä mainitulla koirankasvatusmetodilla eli alista tai tule alistetuksi aikaansaatuja yksilöitä löytyy paljon lahjoituspalstoilta. Ja nimenomaan näitä "lähellä sutta" olevia rotuja eli saksanpaimenkoiraa, dobermannia, dalmatialaista jne. Mistäköhän johtuu että tämä kasvatus/käsittelytapa ei oikein tuota toivottua tulosta? Mutta omat on koiraongelmanne. Onnea niiden toivottomaan ratkaisuun!

Siis voi hyvä ihme, enhän minä ole alistamisesta puhunut. Se, että laumassa on arvojärjestys, ei ole sama asia kuin toisen alistaminen. Hyvä johtaja ei koskaan alista alempiarvoista ilman syytä. Minä olen juuri tällä laumakäyttäytymiseen perustuvalla koulutuksella saanut aikaan parempia tuloksia, kuin niillä muilla mitä ennen muinoin kokeilin. Sitä paitsi MULLA EI OLE ongelmia koirieni kanssa.

Mikään koirarotu ei ole lähempänä sutta kuin toinen. Vaikka ulkonäkö vaihtelee rotujen välillä hurjasti, niin geneettiseltä perimältään ne eivät eroa toisistaan. Chihuahuan ja suden risteytys nyt ei kokoerojen vuoksi onnistu, mutta esim. villakoira ja susi on kyllä risteytetty.

Viililtä haluaisin vielä kysyä, että mitä tarkoitat modernilla koirankoulutuksella? Mulle toi termi on tuntematon
:ashamed:

 

\

Vaikka koirani on ystävällinen ja mielistelevä, se silti kierolla tavalla pyrkii kokoajan "hymyillen" ottamaan minulta vallan Täytynee pienin keinoin pyrkiä näyttämään sille kuka oikeasti päättää mitä tehdään ja koska.

Ja lisänä kulje ovista ensin, opeta se pyytämään lupa ennen kuin ottaa makupalan kädestä, tervehdi vierasta ensin ja anna vasta sitten sen tervehtiä jne.
Itselläni on taistelukoira uros jolta kovuutta löytyy, ja näillä "pehmeillä" nikseillä olen sen saanut toimimaan ja tulee toisten koirien kanssa toimeen (ei koirapuistokamaa todellakaan, mutta kuitenkin). Mieltä ylentää kulkea hihnassaan roikuvien ja räksyttävien palveluskoirien ohi, kun oma tankki menee periaattessa remmittä ohi ja on itsekin ylpeä saavutuksestaan

 

Ai niin ja itse aiheeseen. Meillä 2 alle 3v. lasta ja koira tulee 5v. Mies ei auta pätkääkään koiran kanssa, eli se on täysin mun.
Asutaan kerrostalossa. Koira pääsee vain 2 kertaa päivässä ulos (joskus 3). Aamusta tehdään pidempi lenkki lasten kanssa ja seuraavaksi pääseekin vasta kun lapset on nukkumassa. Jos mies on illan töissä ei pääse kuin pikaulkoilulle kun lapset yksin kotona.. Jos sää sallii otan koiran iltapäivä ulkoilullekkin mukaan. Koulutus jää muutamaan hassuun juttuun mitä lenkin varrella keksin, ja ne koira tekeekin sitten ihan tohkeissaan. Sisällä kun ei juuri huomiota heru.
Aluksi tuntui kamalalta kun koira ei ollutkaan enää huomioni keskipiste, mutta nyt syyllisyydentuntojen jo hiukan laannuttua olen tyytynyt vaan toivomaan edes rivari-asuntoa..
Ja sitten kun lapset tarpeeksi vanhoja otan toisen koiran
Mutta siis kyllä sitä näin pärjää, mutta voisivat asiat helpomminkin olla. Mm. kun lapset kipeinä ja nukkuminen jää vähäiselle ja tekisi mieli mennä ajoissa nukkumaan mutta pitää odotella että tulee niin myöhä että voi viedä koiran ulos. Kun aamulla ei kuitenkaan kovin aikaisin ulos pääse.

 

Huonosti, toinen koira vietiin piikille kun sillä oli eroahdistus ja se kuseskeli sisälle aina yksin ollessaan, ei oikeen hyvä yhdistelmä toi kuseminen ja vauva! Toiselle ei jää tarpeeksi aikaa ja lisäksi se vihaa kaikkia käveleviä lapsia että saas nähä kuin käy...!

 

Meidän perheessä on tällä hetkellä 3lasta ja nejäs tulossa tässä kuukauden sisällä.Samalla,kun sain tietää olevani raskaana niin seuraavana päivänä meille oli tulossa koiranpentu.Kyllä siinä kävi mielessä,että mitähän tästä tulee,mutta oltiin haluttu koiraa edellisen kuoltua yllättäen keväällä.
Koira kuitenkin tuli ja ollaan oltu erittäin tyytyväisiä,että se hankittiin perheenjäseneksi vaikka välillä onkin ollu rankkaa sen sisäsiistix opettämisen kanssa.Käytiin kuitenkin kouluttamassa sitä syksyllä ja meidän onnex koira on erittäin helposti oppiva ja miellyttämishaluista rotua.Ja ennen kaikkea tätä rotua suositeltiin lapsiperheeseen mikä oli meille erittäin tärkeää.
Nyt koiruus on 9kk vanha koheltaja,mutta suurimmaksi osaksi oppi on pysynyt päässä vaikka välillä syökin lasten leluja ja vaipat on sen herkkua.Mutta hyvin tää on loppujen lopux kuitenkin mennyt.

En kyllä suosittele toista koiraa ennenkun sille on todella aikaa,koska kuitenkin loppujen lopux 2 koiraa on enemmän,kun se yksi ja ne keksii kyllä yhdessä vielä enemmän tuhottavaa,kun yksin.

 

\

Pipsalle tsemppiä! :hug: Meillä mies on reissussa vain yksittäsiä päiviä pari kertaa viikossa, että sikäli tilanteesi kuulostaa vielä raskaammalta. Käy ihmeessä siellä koulutuskentällä aina kun pääset! Saahan sieltä sitten inspistä kotona tapahtuvaan koulutteluun. Onko paikkakunnallanne 4h dogsittereitä? 3-6 euroa tunti voisivat lenkittää tai muuten pitää seuraa koirallesi. Pääsisit jonnekin kaksin lapsesi kanssa, kun miehesi on reissussa.

Kiitos halista! Kyselin tuota dogsitteripalvelua, mutta lähimmät meille löytyy noin 15 km päästä niin kun täytyy heidän matkat maksaa, lenkityslystistä tulee aika kallista. Yhden tytön kanssa olen kuitenkin jo sopinut että hän mielellään tulee kun on tarvis -harmi vaan et silloin kun on ollut tarve, myös hänellä on ollut muuta menoa. Mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu kun kesä tulee! =)

 

ERINOMAISESTI Meillä on kolme lasta (nuorin 1v 10 kk). Koira + kissa on ollut joka lapsen syntyessä. Kuopuksen syntyessä 2 koiraa ja kissa. (+akvaario)

Koirat olen käyttänyt lenkillä aamulla ennen miehen töihin lähtöä- päivällä vaunujen (tai rintarepun) kanssa ja illalla 1 -2 lenkkiä, joista toinen melko myöhään.

Joskus kaupungissa käydessä otamme koirat mukaan ja piipahdamme koirapuistoon.

Minulle nuo koirat ovat olleet melkoinen henkireikä, pakottavat ulkoilemaan ja liikkumaan. Muuten taitaisi mennä sisäliikunnan puolelle

=)

Kovasti meillä suunnitellaan kolmannen koiran ottamista ja samanaikaisesti surraan eilen äkkinäisesti kuollutta kanipoikaa

 

Jaha. Jaana Harmaalle taisi osua arkaan paikkaan. En kyllä kohdistanut kirjoitustani mitenkään erityisesti hänelle. Ja kommentti väitteeseen : Koirarodut eroavat geneettisesti toisistaan aivan varmasti.
Modernista koirankasvatuksesta sen varran, että nykypäivän meininki nojaa yhä siihen luuloon joka on ollut vallalla jo useamman sataa vuotta, että koira laumassaan eli perheessä yrittää aina ja jatkuvasti yletä ja dominoida heikompia. Näin ehkä usein onkin, mutta ainoastaan siitä syystä että emme anna koiralle vaihtoehtoja. Toimimme kuin susilauma vankeudessa. Luonnonvaraisessa susilaumassa ei dominanssiylenemis yrityksiä edes esiinny. Miksi? Niillä ei ole tarvetta. Me emme koirien kanssa yksinkertaisesti puhu samaa kieltä. Koira ei ymmärrä mitä me haluamme siltä ja me emme ymmärrä mitä koira yrittää meille viestittää. Sillonkin kun luulemme ymmärtävämme, menee homma yleensä aivan metsään.
Koska se että koira oppisi ihmisen kieltä on hieman liikaa vaadittu, voimme me vain opetella ymmärtämään sitä. Aiheesta on kirjallisuutta. Suosittelen lämpimästi kaikille koiranomistajille. Koira ei toimillaan hae sosiaalista statusta jollei sillä ole siihen tarvetta. Koira toisin kuin ihminen ei ole kunnianhimoinen.

 

Hei viili,

olisin kiinnostunut lukemaan! Muistatko mahdollisesti jotain kirjoja tai kirjoittajia joita voit suositella?

 

Hei Viili!
Kirjoitit että sinulla on/on ollut koira allergia ja astma. Miten sä olet niiden kanssa pärjänny kun on koira? Oletko ollu silloin koiran kanssa tekemisissä kun sulla todettiin allergiat ja astma? Olen siksi utelias tietämään kun itsellä on allergiaa ja astma ja on kamala koirakuume...

 

\

Jaha. Jaana Harmaalle taisi osua arkaan paikkaan. En kyllä kohdistanut kirjoitustani mitenkään erityisesti hänelle. Ja kommentti väitteeseen : Koirarodut eroavat geneettisesti toisistaan aivan varmasti.
Modernista koirankasvatuksesta sen varran, että nykypäivän meininki nojaa yhä siihen luuloon joka on ollut vallalla jo useamman sataa vuotta, että koira laumassaan eli perheessä yrittää aina ja jatkuvasti yletä ja dominoida heikompia. Näin ehkä usein onkin, mutta ainoastaan siitä syystä että emme anna koiralle vaihtoehtoja. Toimimme kuin susilauma vankeudessa. Luonnonvaraisessa susilaumassa ei dominanssiylenemis yrityksiä edes esiinny. Miksi? Niillä ei ole tarvetta. Me emme koirien kanssa yksinkertaisesti puhu samaa kieltä. Koira ei ymmärrä mitä me haluamme siltä ja me emme ymmärrä mitä koira yrittää meille viestittää. Sillonkin kun luulemme ymmärtävämme, menee homma yleensä aivan metsään.
Koska se että koira oppisi ihmisen kieltä on hieman liikaa vaadittu, voimme me vain opetella ymmärtämään sitä. Aiheesta on kirjallisuutta. Suosittelen lämpimästi kaikille koiranomistajille. Koira ei toimillaan hae sosiaalista statusta jollei sillä ole siihen tarvetta. Koira toisin kuin ihminen ei ole kunnianhimoinen.

Hih, minä nyt en enää tiedä puhutaanko tässä aidasta vai seipäästä Edellisessä viestissäsi kehotat tutustumaan moderniin koiran kasvatukseen, niinkuin se olisi hyvä juttu, mutta tästä viestistäsi saa nyt sitten ihan eri kuvan. No anyway, mielenkiintoinen keskustelu joka tapauksessa =)
Ihan samaa mieltä olen kanssasi siitä, että koira ei ole kunnianhimoinen, mutta koira on puhtaasti itsekäs.

Kirjallisuus vinkkejä otan minäkin mielelläni vastaan, niin koiriin kuin susiinkin liittyen. Vino pino niitä hyllystä jo löytyykin, mutta uusia on aina kiva löytää =)