Koira ja vauva

Olen haaveillut koiran hankkimista, mutta nyt kun odottelen esikoistani niin koiran hankinta on jäänyt tulevaisuuteen.. Kun ei vielä tiedä millaista se lapsen hoito oikeastaan on..
Nyt kysyisin teiltä että missä vaiheessa teistä on hyvä koira hankkia eli kun lapsi on minkäikäinen?? Että jää sitten aikaa molemmille lapselle ja koiralle??

 

Tietysti riippuu siitä minkälaisen koiran ottaa ja minkäikäisen. Jos ihan pentua meinaa, niin en suosittele otettavaksi samaan aikaan vauvan tulon kanssa. Kannattaa odottaa että on vauvan kanssa hommat raiteillaan (ts. rytmit löytynyt) jos ei ennätä koiraa hankkia reilusti ennen vauvan syntymää. Tietysti jos ei ota pentua (jää pois sisäsiistiksi opetus) vaan lapsiintottuneen perhe/kotikoirarodun niin asia on taas eri. Meillä koira oli vajaan vuoden ikäinen kun ensimmäinen tyttö syntyi. Koiramme oli vauvasta innoissaan eikä ollenkaan kateellinen tai mustasukkainen. (koiran rotu on sileäkarvainen noutaja)
toki muissa perheissä toimii eri systeemit, mutta näin meillä...

 

Meille tuoli koira siinävaiheessa, kun neiti harjoitteli kävelemään 7 kk:n iässä, mutta tuo koira ei ollut meillä kauaa...Oli 5 vuotias ja rupesi stressaamaan tosi paljon siitäkun pieni rupesi kävelemään, ei ollut tottunut lapsiin tuo koira...
Mutta pentu otettiin sitten kun neiti oli vajaa 2 v ja hyvin on koira ja neiti tullut toimeen...Ei ole mitään ongelmia ollut!! =)

 

meillä koira on nyt vajaa 3v (schipperke) ja hyvin on esikoiseen tottunut, ei ole mustasukkainen. yksi huono puoli on, kun tulee vieraita niin koira ei varo sitte yhtää poikaa (1,5kk) kerran se hyppäs pojan päälle ku poika makas sohvalla, ei onneks käyny kuinkaa. mutta koira on aina niin innoissaan vieraista, menee jotenki sekasin. harkinnassa on toinen koira, mutta vasta ensikesänä että poika on vähän isompi ja on helpompi opettaa koira sisäsiistiksi kun voi pitää ovia auki.

 

Niinpä, ei o kovinkaan hauskaa kun on konttaava lapsi ja koiranpentu... kokeiltu on. Mielellää vasta siinä vaihees kun lapsi kävelee kunnolla ja ymmärtää kun sanotaa et koiralle ei saa tehdä noin tai näin, pienet pennut voivat tahattomasti innoisssaan kaataa kävelyäharjoittelevan lapsen ja lopputulos voi olla pahakin....+ kun siihen lisätään pennun terävät hampaat... =)

 

Meillä oli koiravanhus, kun esikoinen syntyi keväällä -99. Kevällä -00 otettiin koiranpentu ja toinen lapsi syntyi keväällä -01. Kesällä -02 perhe kasvoi vielä yhdellä koiranpennulla, eli tasainen tahti on meillä ollut Tokihan se välillä oli raskasta, mutta kokonaisuutenaan toiminut ihan hyvin.

 

Riippuu ihan millaisen koiran aikoo ottaa. Meillä koira oli 2v kun poika syntyi. Ei ongelmia. Pojan ollessa 10kk meille tuli toinen koira aikuisena,joka ei ollut elänyt lapsiperheessä. Ei ongelmia. Minusta on aivan ihana piristysruiske tähän tasaiseen kotiäidin elämään, kun saa lähteä koirien kanssa iltalenkille, treeneihin, metsätreeneihin tai vaan vetämään "kotikentälle" omia tokotreenejä. Saa muutakin ajateltavaa! Pentua en vauva-arkeen ottaisi, sisäsiistiksi oppiminen ja perustavoille opettaminen vaatii paljon aikaa (+kärsivälllisyyttä), puhumattakaan peruskoulutuksesta vaikka vaatii aikuinenkin jos harrastaa, mutta tälläiset perusasiat on kumminkin hallussa aikuisella. B)

Itse treenaan koiraa keskinmäärin 3-4krt/vko. Lenkitykset vievät aikaa, mutta samalla lapsi voi ottaa päiväunet ja illalla käyttää uudestaan lenkillä isin viihdyttäessä (jos on päivätyössä) lasta. Tietysti, jos asutte rivarissa/omarissa, koiran kanssa eläminen on puolet helpompaa; aitaat pihan ja koira saa riehua ja rellestää pihalla irti päivät, ja voit treenatakkin pihalla lapsen nukkuessa. Toki lenkitykset ovat edessä omakotikoirallakin samallalailla kun kerrostaloeläjällä, mutta kerrostalossa koiran/lapsen ulos saaminen on vaikeampaa jos talossa ei ole hissiä. Nimimerkillä"omakotitalosta haaveilija". Koirat ovat ihania elukoita, suosittelen :heart:

Kyseessä siis sekarotuinen koiruus sekä Belgianpaimenkoira Malinois. :heart:

 

meillä oli labbis jo ennen esikoisen syntymää.Alussa oli havaittavissa pientä mustasukkaisuutta, mutta nyt elää sopusoinnussa ja ovat kavereita(poika on nyt 9kk).Harkinnassa on, kun oma talo saadaan, niin laittaa joku pienempi koira, siis toiseksi koiraksi.
jos ottaa pennun niin kannattaa tehä se vasta kun lapsi on jo syntynyt, niin pentu tietää jo uuteen kotiin tullessa että vauva on osa perhettä ja tottuu paremmin.

 

Me otettiin vajaa vuosi sitten 1-vuotias rottweiler uros, odotin silloin esikoistamme 6.kuulla. Koira tuli nuorelta naiselta, joten koira ei ollut paljon lasten kanssa ollut. Huhtikuussa meille sitten syntyi poika. Jännitin aika paljon koiran ja vauvan yhteiseloa, mutta kaikki on mennyt tähän asti loistavasti.
Koira ei ole mitenkään mustasukkainen, pikemminkin vartioi poikaa. Mutta ei liikaa, antaa siis vieraidenkin koskea lapseen ym.
Miehen kanssa on sovittu, että mies huolehtii pääasiassa koiran ulkoilutukset, ruokailut ym. ja minä hoidan pojan..
Tämä järjestely toimii meillä, ei kummallekkaan tule liikaa hommaa.. =)