Miten estää katkeroituminen lapsista???? Odotan neljättä lasta...

  • Viestiketjun aloittaja katkera muija
  • Ensimmäinen viesti
katkera muija
Esikoiseni oli poika. Olin ylpeä terveestä lapsesta. Sukupuolella ei ollut väliä.

Toinen lapsi oli poika. Olin edelleen ylpeä terveestä lapsesta ja pidin kivana sitä, että nyt meillä olisi veljekset.

Kolmas lapsi oli poika! Olin kyllä ylpeä terveydestä, mutta pahoillani sukupuolesta. Minua suututti, että taas tuli poika. En saanut sitä prinsessaa, jota perheeseemme olin toivonut kolmannen raskausen aikana. Mies lupasi, että tehdään vielä yksi lapsi. Ajattelin, että jospa nyt tulisi tyttö!

Neljäs lapsi on mahassa. Emme halunneet pitää sukupuolta salassa vaan halusimme sen heti selville, kun vainkin on mahdollista. Olen mielessäni rakentanut kuitenkin alkuraskauden aikana kuvan pienestä kuopuksestamme, jolla on mekko päällä ja pitkät hiukset. Eilen sain kuitenkin selville, että tämä neljäskin lapsi on poika!!!!!!!!!!!!!!!!! Voi kyynelll. Oikeasti aloin itkeä, kun kävelin kotiin päin. Nyt pitäisi taas alkaa rakentamaan mieleen uutta kuvaa siitä kuopuksesta, joka on poika.......................... En tiedä pystynkö olla enää iloinen, että lapsi on terve. Olisin vaan halunnut sen tytön. Viidettä lasta emme enää aio tehdä ja muutenkin ikä painaa päälle , eikä mies varmaan suostuisikaan.
 
äiti kolmelle tytölle
Toiset saa aina vaan poikia ja toiset tyttöjä. Älä välitä sukupuolesta vaan ole ylpeä terveydestä. :) Minuakin ketutti, kun kolmas lapsi oli tyttö. Minulla on nyt kolme tyttöä, enkä enää vaihtaisi ketään heistä poikaan. On kiva, että on suuri sisarussarja. Yksi poika olisi meidän tyttöjen keskellä yksinäinen ja ulkopuolinen. :D
 
  • Tykkää
Reactions: Data ja Siobhan42
Shedd
No ymmärrän kyllä. Mietin vaan että miksi taas rakentelit mielessäsi sen vaaleanpunaisen pilven jos kuitenkin tiesit että pettymys on valtava jos punainen muuttuukin siniseksi? Uskon että hetken se kirpasee ja kohta odotatte triollenne pikkuveljeä aivan samalla tavalla kuin pikkusiskoa olisitte odottaneet :)
 
Kyllä se kai siitä ajan kanssa helpottaa, kun totut ajatukseen pojasta... Viimeistään kun lapsi syntyy. Harmillinen fiilis varmaan, ja varmaan taas joku kirjoittaa miten heille ei suoda yhtään lasta, että olisit vaan kiitollinen jne... Kyllä se pettymys voi silti olla ihan normaali tunne, jos on tosiaan jo jotain vahvoja mielikuvia tulevasta lapsesta.

Henkilökohtaisesti tosin vähän vaikea ymmärtää pettymystäsi, kun itselläni on kaksi ihanaa poikaa eikä haittaisi vaikka tulisi vielä kaksi lisää... ;) Mutta jokaisellahan meistä on erilaiset toiveet ja odotukset.
 
katkera muija
[QUOTE="Noo";25325447]Toivotaan, että poikasi saavat tyttöjä, niin pääset söpöilemään.[/QUOTE]

Esikoinen ei aio hankkia lapsia tai ainakin nyt sanoo niin tosin on itsekin vielä lapsi. Kai se mieli muuttuu hänelläkin :D
 
vhh
Helposti. Alat rakentamanaa kuvaa mieleesi pojasta, josta tulee muusikko. Alat heti pojn synnyttyä käydä musikaaleissa lapsen kanssa. :D Tulee erilainen poika kuin muut poikasi? :D
 
"vieras"
Ihan normaalia tuntea pettymystä tuossa tilanteessa.
Varmaan olette kuitenkin ensisijaisesti halunneet sen LAPSEN ettekä ole laittaneet häntä alulle koska teidän täytyi saada tyttö.
Silloin varmasti myös osaat tuntea ihan puhdasta iloa ja onnea myös tästä lapsesta ja olla kiitollinen esim. siitä että hän on terve, etkä jää pyörimään sukupuolipettymyksiin.
Jos tunnet pelkkää katkeruutta ja vihaa tulokasta ja elämääsi kohtaan, tee abortti tai anna lapsi pois.
 
Ton takia en halunnu tietää sukupuolta etukäteen.
Esikoista odottaessa toivoin kovasti tyttöä ja tyttö tuli.
Toista odottaessa toivoin taas tyttöä, koska mulla on vaan veli ja ajattelin, että olis ihanaa, jos olis siskokset. Tuli tyttö.
Kolmannesta toivoin taas tyttöä, mutta aavistelin poikaa. Jos olisin kysyny raskausaikana sukupuolen, niin olisin vaan pettyny, sillä tämä kolmas oli poika, niinku arvelinkin. Tiesin kuitenkin, että kun saa vauvan syliin, sukupuolella ei ole mitään väliä ja niin kävikin. Nyt olen maailman onnellisin, että tämä kolmas onkin poika :) Olis menny puolet raskaudesta sukupuolta harmitellessa, jos olisin sen kysyny. Halusin odottaa nimenomaan vauvaa, en tyttöä tai poikaa. Ja ei olla siis kenestäkään kysytty sukupuolta.
 
yhden adoptiolapsen äiti
kuinka kehtaat?????????? jotkut ei saa lapsia ollenkaan ja sä viljelet sitä tyttöä ja nyt oot ihan maansa myyneenä, ku ei tuukkaan tyttö! kusipäistä tollanen!
 
"Juu"
siis pojat tuovat mukanaan tytöt sukuun, :)
Tuohan ne ja sitten päästään tappelemaan anoppia-miniä-suhteessa (tai siis pahimmassa tapauksessa). Onneksi minulla on kolme tyttöä ja viimeistä odottaessa toivoin lapsen olevan tyttö. Näin kävi ja myös mies oli asiasta iloinen. Hänen rasituksenaan taas on vaikea suhde isäänsä ja pelkäsi toistavansa samat asiat pojan suhteen (jos siis olisi tullut poika). Minusta tytöt ovat paljon helpompia kuin pojat. Suvussamme on muuten paljon poikia ja heidän remuamisensa on aika rasittavaa. Tyttöporukalla me tykätään tehdä samoja juttuja ja meillä on tosi kivaa yhdessä. Kun tyttäret aikanaan perustavat perheen, voin helpommin olla mukana vauva-ajassa kuin miniöiden kanssa voisin olla. Se on paljon herkempi suhde mahdollisille loukkaantumisille milloin mistäkin. Tyttärien kanssa voi toki olla samoin, mutta ainakin toistaiseksi meillä on hyvät suhteet ja asioista puhutaan :D
 

Yhteistyössä