Miten estää katkeroituminen lapsista???? Odotan neljättä lasta...

Muakin otti päähän kun ultrassa näin että neljäskin on poika! Kiukuissani en ostanut hälle edes uutta pientä vaatetta, kuten olen aiemmille ostanut ultran jälkeen :ashamed:

Nyt tuo poika on eskarilainen, terve, reipas ja menevä, liikunnallinen kaveri josta on syytä olla ylpeä: siivoaa itse huoneensa, vie astiat tiskikoneeseen, osaa esim itsenäisesti tehdä salaatin, pitää isoveljetkin komennuksessa siisteyden suhteen eli mulle oikea pikku apulainen

Viimeinen olikin sitten tyttö: uhmaikä kestänyt vuoden pidempään kuin pojilla, saa kamalia itkupotkuraivareita, kirkuu, heittelee tavaroita ja lyö, vaatii mahdottomia myös keskellä yötä tai kylässä...eli samaa mieltä kuin monet tässä aiemmin että pojat ON helpompia!

 

Mikä olikaan nyt taas motiivi tehdä lasta? että saisit tytön? Nyt saat pojan joka ei toteuttanutkaan toiveitasi - ihan hienoa hänelle, hyvä pohja elämään. Te voitte tehdä lapsia vaikka kymmenen ja jokainen on poika... Halusitko uuden lapsen vai halusitko uuden tytön? oliskohan nyt pitänyt vaan pitää pöksyt jalassa ja tyytyä kolmeen kun sukupuoli oli suurin motiivi lapsen hankintaa.

 

[QUOTE="Juu";25325538]Tuohan ne ja sitten päästään tappelemaan anoppia-miniä-suhteessa (tai siis pahimmassa tapauksessa). Onneksi minulla on kolme tyttöä ja viimeistä odottaessa toivoin lapsen olevan tyttö. Näin kävi ja myös mies oli asiasta iloinen. Hänen rasituksenaan taas on vaikea suhde isäänsä ja pelkäsi toistavansa samat asiat pojan suhteen (jos siis olisi tullut poika). Minusta tytöt ovat paljon helpompia kuin pojat. Suvussamme on muuten paljon poikia ja heidän remuamisensa on aika rasittavaa. Tyttöporukalla me tykätään tehdä samoja juttuja ja meillä on tosi kivaa yhdessä. Kun tyttäret aikanaan perustavat perheen, voin helpommin olla mukana vauva-ajassa kuin miniöiden kanssa voisin olla. Se on paljon herkempi suhde mahdollisille loukkaantumisille milloin mistäkin. Tyttärien kanssa voi toki olla samoin, mutta ainakin toistaiseksi meillä on hyvät suhteet ja asioista puhutaan [/QUOTE]

Se taistelu on lopultakin oma valinta. Kannattaa itse päättää olla mukava anoppi ja päättää kunnioittaa poikaa ja hänen tulevaa perhettä aikuisina ja pitää heihin avoimet puhevälit, eikä yrittää päsmäröidä, niin sujuu sopuisammin.

 

vaikka ketjussa aiemmin jo sanottiin, että joku kuitenki tulee märisemään omaa lapsettomuuttaan, niin näin aion nyt tehdä. suuri on lapsettoman suru... en voi olla koskaan äiti, ja sen mukana menetän mahdollisuuden niin moneen asiaan... ole onnellinen pienistä pojistasi.

 

[QUOTE="ttt";25325569]Mikä olikaan nyt taas motiivi tehdä lasta? että saisit tytön? Nyt saat pojan joka ei toteuttanutkaan toiveitasi - ihan hienoa hänelle, hyvä pohja elämään. Te voitte tehdä lapsia vaikka kymmenen ja jokainen on poika... Halusitko uuden lapsen vai halusitko uuden tytön? oliskohan nyt pitänyt vaan pitää pöksyt jalassa ja tyytyä kolmeen kun sukupuoli oli suurin motiivi lapsen hankintaa.[/QUOTE]

Pakko sanoa, että minulla on ollut aina se motiivi lapsenteossa, että saisin tytön. Onneksi sain sen ekalla yrittämällä ettei tarvi katkeroitua kuten ap.

 

[QUOTE="joo";25325588]vaikka ketjussa aiemmin jo sanottiin, että joku kuitenki tulee märisemään omaa lapsettomuuttaan, niin näin aion nyt tehdä. suuri on lapsettoman suru... en voi olla koskaan äiti, ja sen mukana menetän mahdollisuuden niin moneen asiaan... ole onnellinen pienistä pojistasi.[/QUOTE]

adoptio tai hedelmöityshoidot ovat lapsettoman kaverit

 

[QUOTE="vieras";25325608]adoptio tai hedelmöityshoidot ovat lapsettoman kaverit [/QUOTE]

jojoojoo, mutta voi kuule! kaikilla ei ole varaa hedelmöityshoitoihin tai adoptioihin.

 

Parempi se on neljä samaa kuin 3+1.

 

Mä petyin, kun eka lapsi oli poika. Olin tosi vihanen alkuraskaudesta loppuraskauteen saakka, kunnes ymmärsin miten tärkeää on, että saan oikeasti olla äiti ja vieläpä biologisesti äiti jollekkin lapselle. Oli se lapsi poika tai tyttö, niin omaa lasta rakastan . Tämän tajusin loppuraskaudesta ja seuraavat raskaudet onkin olleet helpompia, kun olen ajatellut, että ihan sama kumpi sukupuoli tulee, enkä ole luonut sukupuolikuvia mieleeni. Jokaisen lapsen tullessa olen ajatellun, että hieno Jumalan Luoma Lahja on minulle suotu! Nyt minulla on kolme tervettä lasta: yksi poika ja kaksi tyttöä.

 

Ymmärrän pettymyksesi enemmän kuin hyvin. Ja uskon myös, että pettymys unohtuu kun vauva on sylissä ja pääset elämään lapsiarkea uuden tulokkaan kanssa. Toisaalta, luulen tietäväni myös sen pienen tyhjän kolon syvällä sydämessä, jossa olisi ollut sen tytön paikka.

Meillä kolmas lapsi tulossa, kaksi edellistä tyttöjä. Poikaa kovin niin toivoin. Tyttöä odotan. Itkuni itkin ja salaa yhä toivon ultran olevan väärässä. Mutta pikku hiljaa sitä tyttöä mieleni kääntyy odottamaan. Pojalta odotukseni alusta lähtien tuntui, nyt ihan ulalla oleva olo, miten näin väärin oma vaisto sanoi.

Toisaalta omaa tuskaani ja pahaa oloani lisää myös yksi aiempi kommentti siitä, että poikalapset ovat arvokkaampia ja parempia kuin tytöt. Itse lapsuudessani tämän sain tuntea "nahoissani" ja toivoin ehkä myös siksi poikaa ettei olisi niin "huono" äiti. Tätä minulle on ihan suoraan sukulaiset sanoneet, emme osaa mieheni kanssa edes poikaa tehdä.

Toivon sinulle voimia jaksaa löytää odottamisesta myös iloa. Vauva tullessaan tuo kuitenkin oman rakkautensa.

 

ei ne lapsettomuushoidot kaikkia auta...

 

Se taistelu on lopultakin oma valinta. Kannattaa itse päättää olla mukava anoppi ja päättää kunnioittaa poikaa ja hänen tulevaa perhettä aikuisina ja pitää heihin avoimet puhevälit, eikä yrittää päsmäröidä, niin sujuu sopuisammin.

Totta tämäkin ja näin se olla pitäisi. Aika monta kauhukertomusta anoppi-miniäsuhteista vaan olen kuullut ja nähnyt. Lisäksi oma kokemukseni anopista ei ole kovin kannustava, vaikkei mistään pahimmasta päästä ollenkaan. Olisin toivonut läheisempää suhdetta, koska oma äitini asuu niin kaukana ja taas häneen minulla on kiinteä, lämmin suhde. Siksi kai on helppo olla tyttärien kanssa, kun on hyvät omat kokemukset omasta lapsuudestaan siihen.

 

[QUOTE="hanna";25325630]jojoojoo, mutta voi kuule! kaikilla ei ole varaa hedelmöityshoitoihin tai adoptioihin. [/QUOTE]

Rahaa se lapsi syö muutenkin.
Jos ei sitä ole, parempi jättää ne lapsihaaveet ellei sijaisperheeksi halua.

 

Mä en voi käsittää, mitä väliä sukupuolella on? Erilaisia, omanlaisiaan yksiöitä jokainen lapsi.

 

Mä en voi käsittää, mitä väliä sukupuolella on? Erilaisia, omanlaisiaan yksiöitä jokainen lapsi.

No onhan sukupuolissa nyt paljonkin eroavaisuuksia. Jos on tyttö, niin hänen kanssa voi käydä vaatekaupoilla ostelemassa tyttöjen juttuja. Jos sulla on poika, niin joudut itse tunkeutua siihen poikien maailmaan ja et välttämättä saa pojasta itsellesi niin läheistä kuin tytöstä. Pojasta tulee helposti enemmän isänsä poika kuin äitinsä poika. Ja jos sulla on entuudestaan kolme poikaa, niin vaihteluksi varmaan se neljäs olisi kiva saada tyttönä.

 

Minä olen äärettömän kiitollinen siitä, että olemme saaneet lapsia. Lapsettomuushoitojen kautta tulin vihdoin raskaaksi. Esikoiseni syntyi ennenaikaisesti ja meinasi menehtyä synnytyksessä sekä oma henkeni oli todella lähellä lähteä. Esikoinen oli sairas ja joutui leikkaukseen heti synnyttyään. Siitä alkoi eripituiset sairaalajaksot ja huoli. Vihdoin kotiuduttuamme meinasimme menettää hänet uudelleen. Jouduin elvyttämään reilun kuukauden ikäistä lastani ennen kuin lanssi tuli. Minua on siunattu kahdella ihanalla lapsella! Ymmärrystä minulla ei ole antaa sinulle ap.

 

[QUOTE="Juu";25325677]Totta tämäkin ja näin se olla pitäisi. Aika monta kauhukertomusta anoppi-miniäsuhteista vaan olen kuullut ja nähnyt. Lisäksi oma kokemukseni anopista ei ole kovin kannustava, vaikkei mistään pahimmasta päästä ollenkaan. Olisin toivonut läheisempää suhdetta, koska oma äitini asuu niin kaukana ja taas häneen minulla on kiinteä, lämmin suhde. Siksi kai on helppo olla tyttärien kanssa, kun on hyvät omat kokemukset omasta lapsuudestaan siihen.[/QUOTE]

Itselläni on kovin huono anoppisuhde, hän edustaa sitä sukupolvea, joka ei keskustele, valitettavasti.

Aion itse ottaa opiksi hänen virheistään ja olla mukava anoppi

 

No onhan sukupuolissa nyt paljonkin eroavaisuuksia. Jos on tyttö, niin hänen kanssa voi käydä vaatekaupoilla ostelemassa tyttöjen juttuja. Jos sulla on poika, niin joudut itse tunkeutua siihen poikien maailmaan ja et välttämättä saa pojasta itsellesi niin läheistä kuin tytöstä. Pojasta tulee helposti enemmän isänsä poika kuin äitinsä poika. Ja jos sulla on entuudestaan kolme poikaa, niin vaihteluksi varmaan se neljäs olisi kiva saada tyttönä.

Voi poikienkin kanssa shoppailla ja keskustella, ei poikiakaan pidä vähätellä.

 

Itselläni on kovin huono anoppisuhde, hän edustaa sitä sukupolvea, joka ei keskustele, valitettavasti.

Aion itse ottaa opiksi hänen virheistään ja olla mukava anoppi

Onko anoppisi mykkä?

 

Kyllä pettynyt saa olla. Uskon kuitenkin, että kun vauva on sylissä niin et voisi kuvitellakaan mitään muuta. Meillä on 2 poikaa ja tyttö. Meillä tuo tyttö on ollut aikamoinen uhmailija ja uhmat kestäneet huomattavasti kauemmin kuin esikoispojalla.

 

Ole ylpeä sun 4 veljessarjasta. Se on jo aika harvinaista!

 

No onhan sukupuolissa nyt paljonkin eroavaisuuksia. Jos on tyttö, niin hänen kanssa voi käydä vaatekaupoilla ostelemassa tyttöjen juttuja. Jos sulla on poika, niin joudut itse tunkeutua siihen poikien maailmaan ja et välttämättä saa pojasta itsellesi niin läheistä kuin tytöstä. Pojasta tulee helposti enemmän isänsä poika kuin äitinsä poika. Ja jos sulla on entuudestaan kolme poikaa, niin vaihteluksi varmaan se neljäs olisi kiva saada tyttönä.

Mä uskon, että tytöt ja pojat ovat keskenään enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Ihmisiä kaikki.

Eikä kaikki tytöt ole kiinnostuneita hörhelöistä ja shoppailusta ja bling-blingistä. Mikään ei takaa, että se neljäs lapsi olisi juuri sellainen kuin äiti haluaa, vaikka olisi kuinka tyttö. Toisaalta joku kolmesta pojasta voi hyvin olla kiinnostunut shoppailusta ja vaatteista ja sen sellaisesta. Ei kannata vähätellä poikia.

 

oman kokemuksen kautta sanon, että pojat on todellakin helpompia

 

saat ehkä 4 miniää!!! tai siis toivottavasti saat, saatathan saada vävyjäkin

 

[QUOTE="hermanni";25325794]Onko anoppisi mykkä? [/QUOTE]

Voi jos olisikin

Komentelu ja päsmäröinti on kaukana keskustelusta.